Krapu on jälleen kreikkalaisen mytologian hahmo. Urotöistään kuulu Herkules oli kamppailemassa Vesikäärmeen kanssa, kun Krapu nipisti saksillaan sankaria varpaasta. Kivuliaasta kiusanteosta suivaantunut Herkules murskasi Kravun, mutta Hera (roomalaisten jumaltarustossa Juno) sijoitti sen hyvitykseksi taivaalle.

Muinaiset kaldealaiset näkivät kuviossa oman uskomusmaailmansa merkittävän "Ihmisten portin", jonka kautta sielut laskeutuivat taivaasta ihmisruumiisiin.

Kravun kirkkain tähti ei ole α Cancri vaan β eli Altarf. Sen etäisyys on noin 300 valovuotta ja läpimitta 50 kertaa suurempi kuin Auringon. Jättiläistähtenä se loistaa yli 650 kertaa Aurinkoa kirkkaampana, mutta suurehko etäisyys himmentää sen melko vaatimattomaksi 3,5 magnitudin valopisteeksi. β Cancri on todellisuudessa kaksoistähti, sillä jättiläistähteä kiertää himmeä punainen kääpiö, joka käyttää yhteen kierrokseen lähes 80 000 vuotta.

Keskellä Kravun tähdistöä on yksi pohjoisen taivaan upeimmista tähtijoukoista, Messier 44 eli Praesepe, joka tunnetaan myös raamatullisella nimellä Seimi. Paljain silmin se näkyy utumaisena läiskänä, mutta hajoaa kiikarilla yksittäisiksi tähdiksi. Joukon näennäinen halkaisija on kolme kertaa Kuuta suurempi, joten kiikari onkin sen katseluun paras väline. Kaukoputkessa se levittäytyy suhteellisen pienelläkin suurennuksella osittain näkökentän ulkopuolelle.

Galileo Galilei erotti vuonna 1609 joukossa nelisenkymmentä tähteä, mutta nykytietämyksen mukaan siihen kuuluu tuhatkunta jäsentä.