Kovin helposti merten suuri nisäkäs ei taivaalta hahmotu. Yhtenä syynä on se, että Valaskala on laaja ja sen eteläisimmät osat Suomesta katsottuna melko matalalla lähellä horisonttia. Tähdistön alimmat tähdet nousevat Suomen etelärannikollakin vain muutaman asteen taivaanrannan yläpuolelle. Lapissa osa Valaskalasta jää näkymättömiin.

Valaskala ei ole varsinaisesti valas (eikä valas tietenkään ole kala), vaan tarujen myyttinen merihirviö, jolle prinsessa Andromeda oli tarkoitus uhrata. Vanhoissa tähtikartoissa, joissa tähdistöille piirrettiin selkeät hahmot, Valaskala on saanut monenlaisia ulkomuotoja. Monet niistä ovat tunnettujen merenelävien sekasikiöitä mutta osa on tyystin mielikuvitukseen perustuvia kammotuksia, joiden aikoinaan arveltiin asuttavan maailman merien tuntemattomia ulapoita.

Valaskalassa on mielenkiintoinen muuttuva tähti ο Ceti eli Mira Ceti (”Valaan ihmeellinen”). Sen kirkkaudessa tapahtuvat muutokset on tunnettu jo vuodesta 1596. Se onkin ensimmäinen tähti, jonka kirkkaudessa todettiin varmuudella tapahtuvan muutoksia.

Mira Ceti on läpimitaltaan satoja kertoja Aurinkoa suurempi jättiläistähti, joka laajenee ja kutistuu säännöllisesti noin 11 kuukauden jaksoissa. Kirkkaimmillaan tähti näkyy helposti paljain silmin ja silloin se on koko tähdistön kirkkain tähti. Suurimman osan ajasta Mira Ceti on kuitenkin niin himmeä, että sitä on vaikea löytää edes kiikarilla.

Jättiläistähdellä on seuralaisenaan pieni valkoinen kääpiö, Mira B, joten se on paitsi muuttuja, myös kaksoistähti.