Piirroksissa pisara on aina pisaran muotoinen, mutta oikeasti vapaasti putoava pisara on yllä olevan litteän näköinen.

Asiaa on tutkittu useammissa paikoissa ympäri maailman, mutta niin tehtiin myös Manchesterin yliopistossa 1970-luvulla. Siellä kehitettiin Clive Saundersin johdolla erityinen tuulitunneli, mihin yksi vesipisara saatiin ikään kuin leijumaan paikallaan, jolloin se pystyttiin kuvaamaan hyvin.

Taiteilija Alistair McClymont innostui tästä tutkimuksesta ja alkoi 2010-luvun alussa kuvaamaan myös itse vesipisaroita. Hän otti yhteyttä Saundersiin ja rakensi itse uuden, nykyaikaisemman version pisarakamerasta. 

Päivän kuvana onkin yksi hänen vuonna 2012 julkistamistaan ja näyttelyssä olleista kuvista. Siitäkin näkee hyvin, että pisara on itse asiassa litteä: tämä johtuu siitä, että pisarassa olevassa vedessä on pintajännitys, joka pitää pisaran koossa, mutta samalla alhaalta tuleva ilmavirta litistää pisaraa juuri siitä suunnasta. Mitä suurempi pisara on, sitä litteämpi siitä tulee, kuten oikalla oleva piirros osoittaa.

Kerroimme muuten sateeseen liittyen viime vuonna miksi sateen jälkeen tuoksuu hyvältä. Juttu löytyy täältä.

Otsikkokuva: Alistair McClymont