Airbusin pulleat Beluga-rahtikoneet ovat kuljettaneet yhtiön lentokoneenosia ja isokokoisia rahteja 1990-luvun puolivälistä alkaen. Alkuperäiset Beluga ST ovat saaneet seuraajan, vieläkin suuremman Beluga XL:n, ja vanhemmat koneet ovat jäämässä tarpeettomiksi. Airbus etsiikin niille nyt sopivia loppusijoituspaikkoja – mieluiten ilmailumuseoista.
Saksalaisen aero Telegraph -lehden toimittaja Timo Nowack kertoo tuoreessa jutussaan, että Airbusin edustajat kertoivat yhtiön etsivät sopivia koteja pian toimettomiksi jääville rahtikoneilleen.
Lentokoneenvalmistaja Airbus käyttää näitä rahtikoneitaan koneidensa osien kuljettamiseen tehtaidensa ja loppukokoonpanolinjojensa välillä. Kun Airbus aloitti tämän rahtaamisen 1970-luvulla, käytettiin kuljetuksiin amerikkalaista (Boeingista muutettua) Super Gubby -potkurikonetta, mutta 1990-luvulle tultaessa Airbus halusi korvata ne uusilla koneilla. Ja tietysti mieluiten omillaan.
Alkuperäinen Beluga Super Stransporter tehtiin A300-600 -koneen runkoa laajentamalla, ja näitä koneita valmistettiin viisi kappaletta.
Ne puolestaan saivat seuraa suuremmasta ja nykyaikaisemmasta Beluga XL -koneella, jotka perustuvat A330-matkustajakoneisiin. Näitäkin tehtiin kuusi. Ensimmäinen Beluga XL (F-WBXL) teki ensilentonsa 19. heinäkuuta 2018 Toulousessa ja käyttöön kone tuli vuonna 2020.
Airbus kaavaili vanhempien koneidensa siirtämistä muuhun rahtikuljetuskäyttöön ja perusti vuonna 2022 Airbus Beluga Transport (AIBT) -yhtiön. Se tarjosi erikoisrahtipalveluita esimerkikski satelliittien, suurikokoisten osien ja helikopterien kuljettamiseen.
Hankaluutena oli kuitenkin se, että Beluga oli tehty erityisesti Airbusin omaan käyttöön, ja rahtien lastaaminen sekä purkaminen varsin korkealla sijaitsevasta ovesta oli hankalaa. Airbus teki sitä varten siirrettävän rampin, mutta silti koneen käytön hankaluudet saivat aikaan sen, että kysyntää Beluga-lennoille ei ollut paljoa.
Niinpä Airbus ilmoitti viime tammikuussa lopettavansa AIBT:n toiminnan. Koneita on käytetty sittemmin huollossa olleiden Beluga XL -koneiden tuuraajina ja lisäkapasiteettina, mutta nyt Beluga ST -koneita ollaan poistamassa lopullisesti käytöstä. Kaksi konetta on jo eläkkeellä, mutta kolme lentää edelleen – kuten otsikkokuvassa oleva Beluga ST numero 5, jonka kirjoittaja kuvasi Bordeaux'n lentokentällä 28. marraskuuta 2025.
Airbus korostaa, että koneet ovat teknisesti edelleen kunnossa; niille ei ole vain enää käyttöä.
Niinpä Airbus etsii koneille nyt ottajia. Ensisijaisesti tarkoitus on sijoittaa koneet museoihin tai koulutuskäyttöön, mieluiten Euroopassa. Jos sinulla olisi siis tarjoja koneille hyvä koti, niin ole yhteydessä Airbusiin.
Koneiden laittaminen esille on kuitenkin kallista. Kätevimmin se sujuisi luonnollisesti museolle, joka sijaitsee lentoaseman vieressä. Äkkiseltään tulee mieleen paitsi Toulousen Aeroscopia, niin myös Aviadome Hollannissa ja Yhdysvalloissa Museum of Flight Seattlessa sekä Yhdysvaltain kansallinen ilmailu- ja avaruusmuseo Washigtonin Dullesin lentoaseman luona.
Saksan ilmailu- ja avaruustutkimuskeskuksen DLR:n MAPHEUS-16 -luotausraketti teki lyhyen lennon avaruuteen eilen 12. marraskuuta 2025 lentonsa mukanaan ennätykselliset 21 mikropainovoimatutkimusta.
Suomea lähin "oikea" avaruuskeskus sijaitsee Ruotsin Lapissa Kiirunan luona. ESRANGEsta on laukaistu ns. luotausraketteja ja lähetetty tutkimusilmapalloja jo 1960-luvulta alkaen, ja viime vuonna näin marraskuussa sieltä lähetettiin jo 600. tutkimusraketti.
Nämä luotausraketit nousevat useiden satojen kilometrien korkeuteen, mutta palaavat sieltä saman tien takaisin. Lennon aikana rakettien sisällä on mikropainovoima ja siksi niiden avulla on kätevää tehdä tutkimusta. Raketit putoavat takaisin ESRANGEn laajalle turva-alueelle, mistä ne käydään hakemassa takaisin.
Viimeisin laukaisu oli tämä eilen tehty MAPHEUS-16 -luotausraketin lento. Raketti nousi noin 14 minuuttia kestäneelle lennolleen klo 05:05 paikallista aikaa. Lennon suurin korkeus oli 267 kilometriä.
MAPHEUS-16 on suurehko raketti, sillä sen korkeus on moottorin kanssa hieman yli 13 metriä. Sen hyötykuorman massa oli noin 500 kg.
Perinteisesti luotausrakettien koelaitteet on tehty sylinterimäisiksi, jolloin ne muodostavat ikään kuin yhden pienen palasen raketista. Nyt käytettiin uutta menetelmää: MOSAIC-niminen koelaite (Micro-Experiments on Sounding Rockets As Insert Cubes) piti sisällään useita CubeSatin tapaisia 10 x 10 x 10 cm:n moduuleita.
MOSAICiin koekuutioita mahtuisi jopa 24, mutta nyt niitä oli vain 20.
Lisäksi kyydissä oli koejärjestely, jolla testattiin 3D-tulostusta painottomuudessa.
Luotausraketit ovat huomattavasti edullisempi tapa tehdä mikropainovoimatutkimusta kuin lähettää koelaitteita esimerkiksi Kansainväliselle avaruusasemalle. Verrattuna lentokoneilla tehtäviin painottomuuslentoihin raketit puolestaan tarjoavat pitemmän tutkimusajan: kun lentokoneissa yksi mikropainovoimajakso kestää vain noin 20 sekuntia, päästään raketeilla yli kymmeneen minuuttiin.
Näytteet saadaan myös nopeasti lennon jälkeen tutkittavaksi. Parhaimmillaan raketin tutkimuslaitteet näytteineen saadaan takaisin ESRANGEen kolmen tunnin sisällä laukaisusta. Tämä on tärkeää erityisesti biologisten näytteiden kanssa.
Lentopodi, osa 2 – avaruusromua ikkunaan, lentoliikenne-ennätys, turbulenssia ja talven tulo
Lentopodin toisessa osassa Risto Pajuniemi ja Jari Mäkinen juttelevat jälleen ajankohtaisista aiheista ja yleisistä kiinnostavista lentämiseen sekä lentomatkustamiseen liittyvistä asioista.
Jari Mäkinen
Aiheina tällä kerralla: yliäänikoekone X-58, "avaruusromun" osuminen Boeingin ikkunaan, kesällä tehty ennätys lentoliikenteen määrässä, turbulenssi ja jäänesto.
Mistä on tietokonehiiri kotoisin? Kuinka se on kehittynyt kuuden vuosikymmenen aikana puulaatikosta haptiseksi monitoimiapulaiseksi? Hiiren tarinassa on yllättävä eurooppalainen vivahde: Logitech. Yhtiö esitteli uusimman hiirensä juuri viime viikolla ja käynnisti kiinnostavan kilpailun Suomessakin eilen.
Tämä juttu on tehty yhteistyössä Logitechin kanssa yksinkertaisesti siitä syystä, että satuin käymään viime vuoden joulukuussa Lausannessa, Sveitsissä, olevan EPFL-yliopiston (École Polytechnique Fédérale de Lausanne) Bolo -museossa.
Logitech on kotoisin tästä Lausannen esikaupunkialueella olevasta teknillisestä korkeakoulusta, ja vähemmän yllättäen museossa oli esillä myös laitteita, jotka johtivat lopulta Logitechin perustamiseen. Kuten Souris 1 eli "Hiiri 1" vuodelta 1974.
Se ei ollut ensimmäinen hiiri, mutta se oli ensimmäinen optinen hiiri.
En tiennyt, että Logitech oli ja on sveitsiläinen, ja että sen taustalla on uraa uurtava akateeminen tutkimus EPFL:ssä. Siksi asiaa piti tutkia tarkemmin ja jopa niin tarkasti, että päädyin yhteistyöhön Logitechin kanssa tämän jutun tiimoilta.
Hiiren häntä osoittaa Piilaksoon
Kaliforniassa, San Franciscon eteläpuolella Santa Claran laaksossa ja sen tietämillä on legendaarinen Piilaakso. Se syntyi pitkälti Palo Altossa sijaitsevan Stanfordin yliopiston ja siellä muhineiden ideoiden ansiosta. Yliopiston professorit innostivat nuoria tutkijoita perustamaan yhtiöitä ja käyttämään hyväkseen muun muassa Yhdysvaltain puolustushallinnon elektroniikkaan ja radiotekniikkaan tekemiä suuria panostuksia.
Mikrosirut keksittiin siellä, kuten internetin edeltäjä Arpanetkin. Mikrosirujen jälkeen tulivat tietokoneet ja mikropiirit. Lempinimensä laakso sai puolijohteiden materiaalista, piistä.
Piilaaksossa tutkittiin myös tapoja käyttää tietokoneita paremmin ja inhimillisemmin. Tässä edelläkävijänä oli Stanfordin yliopiston tutkimusinstituutti, Stanford Research Institute, ja etenkin sen tutkija Douglas Engelbart. Hän ideoi ja teki yhdessä Bill Englishin kanssa aivan ensimmäisen hiiren, pienen puulaatikon, jonka alaosassa oli kaksi pyörää ja päällä yksi punainen nappi.
Sen avulla tietokoneen käyttäjä pystyi kätevästi osoittamaan kuvaruudulla kohtaa ja klikkaamaan siinä. Tämä oli olennaista paitsi kehitteillä olleiden graafisten käyttöliittymien kannalta, niin myös kaikissa sovelluksissa, missä piti osoittaa jotain.
Virallisesti laitteen nimi on "X-Y Position Indicator for a Display System” eli X-Y -suunnissa toimiva sijainti-indikaattori näyttölaitteita varten. Se on hyvin kotitekoisen näköinen, koska se oli ajan hengen mukaan kyhätty kasaan yksinkertaisista osista ja kenties Engelbart on veistänyt itse puukuoren sopivaan muotoonsa.
Vaikka laite syntyi jo vuonna 1964, se esiteltiin julkisesti vasta 1968 kuuluisassa "Mother of All Demos" -tilaisuudessa. Engelbart vyörytti silloin vuosittaisten tietokonekonfrenssin osanottajien ihmeteltäväksi hiiren lisäksi muun muassa pianomaisen pikkunäppäimistön, videopuhelut, hypertekstin ja tekstinkäsittelyn. Demot olivat aikanaan ällistyttävän futuristisia, mutta ovat nyt jalostuneet intohimoja varsin vähän herättäväksi arkitekniikkaksi.
Mutta hiiri. Engelbartin työryhmässä sijainti-indikaattoria alettiin pian kutsua sympaattisesti hiireksi, koska oikean hiiren kokoisesta laitteesta lähti tietokoneeseen johto, joka oli kuin hiiren häntä. Nimi tuli ja pysyi.
Ensihiiri on nyt esillä Piilaakson Mountain Viewissä sijaitsevassa tietokonehistorian museossa, Computer History Museumissa. Siellä on esillä myös ensimmäisiä tietokoneita, jotka käyttivät hiiriä. 1960-luvun lopussa ne eivät olleet kuitenkaan vielä kaupallisia tuotteita, vaan niitä käytettiin lähinnä graafisia käyttöliittymiä sekä muita tietokoneenkäyttöä helpottavia tekniikoita tutkittaessa.
Rollkugel
Muu maailma seurasi luonnollisesti Piilaakson tapahtumia, ja erilaisia syöttölaitteita ideoitiin myös muualla. Saksassa Telefunken-yhtiön insinööri Rainer Mallebrein kehitti vuonna 1968 ensimmäisen pallohiiren, missä laitteen alaosassa oli pyörivä pallo, jonka liikkeitä mitattiin. Telefunkenin laitteen pallo oli huimat neljä senttiä halkaisijaltaan. Laitteen nimi olikin ”Rollkugel” eli rullaava kuula.
Se kehitettiin osana projektia, missä tehtiin uudenlaisia lennonjohtosysteemien laitteita. Hiiren avulla lennonjohtaja pystyi osoittamaan kätevästi kohteita tutkaruudulla. Se otettiin tuotantoon lisälaitteeksi Telefunkenin TR 440 -päätyöasemalle sekä SIG 100 -vektorigrafiikkaterminaalille. Näin Rollkugel oli ensimmäinen kaupallisesti saatavalla ollut hiirityyppinen laite, tosin niitä valmistettiin vain 46 kappaletta.
Sen suurin merkitys olikin vaikutus tulevaisuuden hiiriin, sillä kun aiemmissa hiirissä oli yleensä kaksi kiekkoa, yksi pituus- ja toinen pystysuunnassa, niin pian ne korvattiin kuulilla, jotka rullasivat pöydän päällä hiiren sisällä.
Ensimmäinen oikeasti käyttökelpoinen rullahiiri oli Engelbartin ryhmän hiiren paranneltu versio vuonna 1972, mutta tärkeämpi oli seuraavana vuonna Xerox PARC -tutkimuskeskuksen esittelemän Xerox Alto -tietokoneen kolminäppäiminen pallohiiri.
Xerox Alto oli juuri se mullistava graafisella käyttöliittymällä ja hiirellä varustettu kokeellinen tietokone, jonka Steve Jobs näki ja otti esikuvakseen Apple Lisa -tietokoneen tekemisessä. Ja Lisa teki hiirestä olennaisen osan nykyaikaista tietokonetta vuonna 1983.
Hiiri numero 1
Vuonna 1974 Lausannen teknisen yliopiston professori Jean-Daniel Nicoud esitteli työryhmänsä ensimmäisen hiiren nimeltä Souris 1 eli ”Hiiri 1”. Se ei ollut vielä pallohiiri, vaan liikkeitä mitattiin kahdella hiiren sisällä olevalla pyörällä, mutta uutuutena näiden pyörien liikkeitä havaittiin potentiometrien sijaan optisesti. Se oli tarkempaa ja hiiri oli kevyempi.
Souris 1 oli ensimmäinen optinen hiiri, mutta eri tapaan kuin nykyiset optiset hiiret, joka havaitsevat liikkumistaan katsomalla alaspäin pintaa, missä ne liikkuvat.
Nicoud oli vieraillut Stanfordissa ja nähnyt siellä hiiriä. Kun EPFL:ssä kehitettiin tuolloin Smacky-nimistä tietokonetta, siihenkin haluttiin tehdä hiiri – ja se tehtiin. Ja niin tehtiin myös jatkokehitysversioita, kunnes tarina koukkaa jälleen 1970-luvun lopussa Stanfordiin.
Lausannelainen sähkötekniikan opiskelija Daniel Borel oli siellä tutustumassa ennen kaikkea graafisten käyttöliittymien ohjelmistoihin, mutta innostui pian hiiritekniikan kehittämisestä. Hän huomasi, että tarvetta oli selvästikin edulliselle, hyvälaatuiselle kaikkiin tietokoneisiin sopivalle hiirelle, ja niin syntyi ajatus niiden tuottamisesta kaupallisesti.
Borel sai mukaansa Pierluigi Zappacostan ja Olivetti-tietokoneyhtiössä työskennelleen Giacomo Marinin, jotka perustivat vuonna 1981 yhdessä Logitech-nimen saaneen yhtiön. Taustalla vaikutti myös EPFL:n tutkija André Guignard, joka oli aikanaan mukana Souris 1:n kehittämisessä ja vaikutti osaltaan sen tekemiseen Jean-Daniel Nicoudin kanssa.
Nimi ”Logitech” oli yhdistelmä ranskan kielen sanasta ”logiciel” (ohjelmisto) ja ”tech” eli tekniikka. Borel, Zappacosta ja Marini halusivat luoda tekniikkaa, jonka avulla ohjelmistojen käyttö käy kätevämmin.
Samana vuonna amerikkalainen Xerox esitteli ensimmäisen kunnollisen kaupallisesti saatavissa olleen hiiren osana Xerox 8010 Star -systeemiään, mutta se oli edelleen kallis.
Logitechin ajatus oli juuri päinvastainen: edullisia, laadukkaita hiiriä. Ensimmäinen sellainen oli vuonna 1982 esitelty P4, jonka taustalla oli Souris 1:n jälkeen tapahtunut kehitys ja yksinkertaistaminen siten, että tuote olisi kaupallisesti järkevä.
P4 tunnettiin aluksi nimellä Dépraz Digimouse, ja vaikka se ei vielä ollut kaupalllinen menestys, se nosti Logitechin tietokonealan tietoisuuteen. Yllä olevassa kuvassa se on yhdessä Smacky 8 -tietokoneen kanssa.
Kahta vuotta myöhemmin, siis vuonna 1984, tietokonejätti Hewlett-Packard tilasikin Logitechiltä hiiriä tietokoneidensa mukana toimitettavaksi, ja seuraavana vuonna Logitech toi markkinoille maailman ensimmäisen vähittäismyyntiin tulleen lisävarustehiiren, C7:n (alla).
Logitech C7 vuodelta 1985.
Logitech valloittaa maailman
C7:n suosion myötä Logitech kasvoi ja päätyi pian perustamaan konttorin Piilaaksoon – minnekä muuallekaan! – ja tuotantolaitokset Taiwaniin ja Irlantiin. Yhtiö meni Sveitsissä pörssiin vuonna 1988 ja toi myös samana vuonna markkinoille ensimmäisen tuotteensa, joka ei ollut hiiri. Se oli kädessäpidettävä skanneri.
Vuonna 1991 Logitech esitteli maailman ensimmäisen kuluttajien saatavilla olleen langattoman hiiren, minkä jälkeen vuonna 1996 juhlittiin: yhtiö oli tuottanut yli 100 miljoonaa hiirtä. Niitä oli joka puolella ympäri maailman!
2000-luvulle tultaessa Logitech jatkoi hiirien kehittämistä ja valmistamista, mutta myös laajeni muille tietotekniikan alueille, etenkin skannereihin, mutta myös näppäimistöihin, webcameihin, peliohjaimiin ja äänilaitteisiin. Oman tuotekehityksen lisäksi vaurastunut yhtiö osti pienempiä kilpailijoitaan. Logitechin markkinaosuus hiirissä oli 70%.
Logitechin 3D-hiiri (1990, ylhäällä vasemmalla) käytti ultraääniä sijaintinsa määrittämiseen. Vieressään oleva hiiri oli ensimmäinen langaton hiiri (1984). Se käytti infrapunavaloa yhteydenpitoon tietokoneen kanssa. Magellan (1993, ylhäällä oikealla) tehtiin yhdessä Saksan ilmailu- ja avaruusjärjestön kanssa. Trackman Marble (1995, vasemmalla alhaalla) käänsi pallon yläpuolelle ja sitä pyöritettiin peukalolla. Trackman Portable (1993) oli samanlainen, mutta helpmmin kuljetettava. Se oli myös eräs ensimmäisistä hiiristä, jonka näppäimiä pystyi personoimaan Mouseware-ohjelmalla.
Puolen miljardin hiiren raja rikkoutui vuonna 2003, jolloin valikoimassa oli jo nykyaikainen laseriin perustuva hiiri.
Yrityskauppojen ja oman tuotekehityksen ansiosta Logitech on nyt edennyt varsin kauas ensimmäisestä hiirestään, P4:stä vuonna 1982: se on erilaisten tietokoneiden ja kannettavien laitteiden lisälaitteiden markkinajohtaja, sillä on 7300 työntekijää ja 3,7 miljardin euron liikevaihto, sekä myyntiä lähes kaikissa maailman maissa. Ja taustalla vipeltää EPFL:n tutkijoiden hassu ajatus tehdä maailman paras hiiri.
MX Master 4
Tuorein Logitechin hiiri esiteltiin nyt lokakuun alussa: MX Master 4 on suoranainen hiirien mestarinäyte, jota käyttäessä ei voi olla ajattematta valovuosien loikkaa viiden viiden vuosikymmenen takaisesta Souris 1:stä. Sain käyttööni hiiren syyskuun puolivälissä ja olen testaillut sitä sen jälkeen.
Logitechin tyyliin MX Master 4 on ergonomisesti muotoiltu ja se täyttää mukavasti päällä lepäävän käden sisäosan. Keskisormen ja etusormen alla olevat kytkimet ovat sopivan napakoita ja niiden keskellä olevassa metallisessa rullassa on sopivasti massaa.
Peukalolle on edellisten MX Masterien tapaan paljon tekemistä: pitkittäissuunnassa on myös rulla, metallinen, kolme kytkintä ja suuri kytkin alla. Ja siinä on tämän hiiren erikoisuus, sillä se antaa haptisen vastineen. Kun sitä painaa, hiiri vastaa lievästi tärähtämällä.
Suuri paukalokytkin tuo näkyviin pyöreän valikon (Action Ring Logitechin sanoin) kuvaruudulle. Valikossa on kahdeksan kohtaa, ja hiirellä on kätevää siirtää kursoria valikon eri kohtiin. Valikon kohdat vaihtuvat käytössä olevan ohjelman mukaisesti, ja niitä voi luonnollisesti säätää itse Logi Options+ -ohjelmalla.
Erityisen kätevä MX Master 4 ja sen haptinen valikko on kuvien ja videoiden editoinnissa, jolloin monia toimintoja voi hallita suoraan hiirestä.
Hiireen saa myös sovelluksia, joilla sen käyttöä voi edelleen tehostaa.
Olin oikeastaan luopunut jo hiiren käytöstä, koska pääasillisin työkoneeni on kannettava ja Applen trackpad on erittäin hyvä ja kätevä. MX Master 4 on kuitenkin saanut minut käyttämään uudelleen hiirtä juuri editoidessa, ja Logitech markkinoihin hiirtä juuri luoville aloille ja koodareille – heille (meille!) tästä on todella apua ja iloa.
Creator Rush Challenge
Logitechillä on juuri siksi käynnissä myös opiskelijoille tarkoitettu todella kiinnostava kilpailu: Logi Creator Rush. Palkintona on luonnollisesti Logitechin tuotteita, mutta myös matka Lausanneen, Logitechin tuotekehityskeskukseen. Käynti Lausannessa jo sinällään on kiinnostavaa, saati sitten Logitechin luona!
Kilpailussa on neljä kategoriaa. Osallistua voi 3D-suunnitteluun, koodaamiseen, graafiseen suunnitteluun ja tilasuunnitteluun.
Osallistuminen on helppoa, sillä voit yksinkertaisesti postata kuvasi tai videosi Instagramissa, liittää siihen hashtagin #LogiCreatorRush #Logitech ja tägin @LogiCreatorRush, kertoa käyttämistäsi ohjelmista ja/tai työkaluista, sekä lataamalla logicreatorrush.com -sivulle pdf:n, missä on samoja tietoja sekä kuvaus työstäsi.
Hurja valikoima lentokoneita esillä Pariisin ilmailunäyttelyssä
Pariisin ilmailunäyttely on parhaillaan Le Bourget'n lentokentällä Ranskassa. Maailman suurin ilmailu- ja avaruustapahtuma järjestetään joka toinen vuosi, ja paikalla ovat oikeastaan kaikki alan yhtiöt sekä tärkeimmät toimijat.
Jari Mäkinen
Näyttelystä on tulossa useampikin video. Tällä ensimmäisellä videolla tehdään yksinkertaisesti kiertokäynti näyttelyn piha-alueella: millaisia lentokoneita siellä oli esillä?
Onnea, 20-vuotias Airbus A380 – harvinainen kiertokäynti ensimmäisen koneen sisällä
Airbus A380, eurooppalainen superjumbo, teki ensilentonsa 27. maaliskuuta 2005. Siis 20 vuotta sitten. Tuo silloin lentänyt kone oli tuotantonumeroltaan 1 ja se on edelleen Airbusin koekoneena.
Jari Mäkinen
Sillä paitsi verifioidaan menetelmiä, joilla liikenteessä olevia A380-koneita pidetään toiminnassa, niin se myös toimii laboratoriona uusia teknologioita testattaessa. Jari Mäkinen kävi ihmettelemässä konetta ja kertoo Airbusin Mathias Andriamisainan kanssa koneesta. Videolla kerrotaan myös enemmän A380:sta ja siitä, voisiko niiden tuotanto aloittaa uudelleen.
(Videon ranskankielisessä osuudessa on käännöstekstit)
Pariisissa pidettiin 10.-11. helmikuuta tekoälyä koskeva suuri kokoontuminen Ranskan presidentti Emmanuel Macronin aloitteesta. Maailmanpoliittisesta tilanteesta johtuen tilaisuuden poliittinen taso kääntyi enemmän muuhun asiaan kuin tekoälyyn, mutta kulisseissa ja oheistapahtumissa käsiteltiin myös asiaa. Kuten uutta ranskalaisen Mistral AI:n kehittämää Le Chat -keskustelumallia, joka toimii myös suomeksi.
Jos internet ja matkapuhelimet olivat suuria mullistuksia 1900-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa, niin tekoäly ja sen hyödyntäminen elämän eri alueilla ovat vähintään yhtä suuri mullistus lähiaikoina.
Koska tekoälyllä on suuria vaikutuksia yhteiskuntiimme ja elämään joka puolella, päätti suureellisista aloitteistaan tunnettu Ranskan presidentti Emmanuel Macron järjestää suuren tekoälyä käsittelevän kokousten sarjan Pariisissa. IA Action Summit pidettiin nyt helmikuun 10. ja 11. päivinä.
Suuri määrä alan asiantuntijoita ja vaikuttajia kerääntyi keskustelemaan tekoälystä eri näkökulmista.
Kirjoittaja oli mukana seuraamassa tapahtumaa ja keskittyi enemmänkin tekoälyn käyttöön sotilassovelluksissa, koska siellä tapahtuu suurta kehitystä ja sotilastekniikka on valitettavasti nykyisin erittäin ajankohtaista. Tähän palataan erillisessä jutussa lähipäivinä.
Tässä jutussa sen sijaan aiheena on uusi ranskalainen kielimalli Le Chat.
Luotettava kielimalli?
Tekoälyä ovat monenlaiset järjestelmät ja ohjelmistot, jotka pystyvät suorittamaan tehtäviä, jotka normaalisti vaatisivat ihmisen älykkyyttä. Esimerkiksi oppiminen, ongelmanratkaisu, päätöksenteko, kielen ymmärtäminen, kuvien tunnistaminen ja monimutkaiset analyysit ovat tällaisia.
Osa sovelluksista on rajattuja tehtäviä suorittavia algoritmeja, osa taas julkisuudessa paljon olleita kielimalleja, joiden kanssa voi keskustella. Ne pystyvät yhdistämään suuresta tietomäärästä vastauksia monenlaisiin kysymyksiin ja reagoivat käyttäjän kysymyksiin myös lähes tunteellisestikin.
Tällaisia ovat mm. GPT, DeepMind, Gemini, Grok ja DeepSeek.
Kielimallit eivät ole aivan samanlaisia, johtuen niiden "kouluttamisesta", niiden käytössä olevasta tiedosta ja tietoisesti kielimalliin ohjelmoiduista painotuksista. Esimerkiksi kiinalainen DeepSeek selvästi sensuroi Kiinan kannalta ikäviä asioita ja yhdysvaltalaisilla kielimalleilla on omia painotuksiaan – sekä ennen kaikkea nykyisessä tilanteessa poliittista painolastia.
Tähän saakka Eurooppa on ollut jälkijunassa, etenkin yleisesti käytettävien kielimallien kehityksessä.
Eräitä johtavista ovat suomalainen Silo AI ja saksalainen Aleph Alpha, jotka ovat yhteistyössä ranskalaisen Mistral AI:n kanssa.
Näiden tietotaitoa lieneekin mukana vast'ikään esitellyssä Le Chat -kielimallissa, joka on yleisön normaalisti käytettävissä ChatGBT:n ja Grokin tapaan.
Le Chat on sanaleikki, missä yhdistyvät ranskan sana "kissa" ja keskustelu (chat).
Le Chat onkin kiinnostava, koska se on eurooppalainen ja sitä voi käyttää myös suomeksi. Yllä on sen vastaus suomenkieliseen kysymykseen, ja vastaus kertoo myös Le Chatin suurimman heikkouden: se ei toistaiseksi louhi tietoa netistä, eikä ole selvillä aivan ajankohtaisimmista tapahtumista.
Sen sijaan yleisiä asioita ja ennen loppuvuotta 2023 olleita tapahtumia se tuntee erinomaisesti.
Erityistä Le Chatissa on sen nopeus; sen käyttämisen jälkeen Grok ja ChatGPT tuntuvat todellakin hitailta. Le Chat onkin suunniteltu tehokkaaksi, energiatehokkaaksi ja skaalautuvaksi.
Sitä kannattaa testata! Kuten muissakin kielimalleissa, tarjolla on ilmaisen version lisäksi tehokkaampi ja vastausmäärältään rajoittamaton Pro-versio.
Mistral AI:n perustivat Metan ja Googlen tekoälykehittäjinä kokemusta keränneet Arthur Mensch, Guillaume Lample ja Timothee Lacroix huhtikuussa 2023. Yhtiö käyttää - ainakin toistaiseksi - avointa lähdekoodia, vaikka tätä on arvosteltu sen haavoittuvuudesta.
Kesäkuussa 2024 Mistral AI keräsi rahoitusta 600 miljoonan euron edestä ja nyt sen arvoksi lasketaan noin 5,8 miljardia euroa. Se onkin Euroopan arvokkain tekoäly-startup.
Yhtiö on läheisessä yhteistyössä mm. Microsoftin ja Dassault Systèmesin kanssa. Mistralin kielimallia käytetään mm. Microsoftin Azure AI -alustalla ja Microsoft on hankkinut pienen osuuden yhtiöstä. Dassault Systèmes, ranskalainen ilmailu- ja avaruusalalla toimivan Dassaultin sisaryhtiö on keskittynyt teollisuudessa käytettäviin ohjelmistoihin, kuten CATIA CAD-ohjelmistoon, ja yhdistää Mistralin kielimalleja mm. virtuaalisiin kaksoisratkaisuihin ja pilvi-infrastruktuuriin.
Ei ihme, että Pariisin IA Summitissa Mistral AI nousi selvästi esiin ranskalaisena ja eurooppalaisena vaihtoehtona amerikkalaisille ja kiinalaisille tekoäly-yrityksille.
Huomio kääntyi politiikkaan
Mukana kokouksessa oli myös presidenttejä, pääministereitä ja muita valtiojohtajia. Myös Suomen pääministeri Petteri Orpo kutsuttiin mukaan. Hän sai myös kunnian puhua valtionpäiden tapaamisen päätösseremoniassa.
Orpo osallistui kokouksen yhteydessä myös presidentti Macronin kutsusta EU-johtajien työillalliselle sekä valtioiden- ja hallitusten johtajien illalliselle. Mukana oli noin 25 valtionjohtajaa eri puolilta maailmaa, muun muassa Yhdysvaltain uusi varapresidentti James Vance.
Maailmanpolitiikan myllerryksistä johtuen heidän välillään puhuttiinkin enemmän muusta kuin tekoälystä.
AI Action Summitin päätteeksi hyväksyttiin julistus, jossa myös Suomi on mukana. Julistus linjaa maakoalition yhteistyötä muun muassa ilmasto- ja ympäristökestävän tekoälyn edistämiseksi.
EcoPulse on tehnyt tehtävänsä. Tämä Daherin, Safranin ja Airbusin yhdessä kehittämä sähköhybridilentokone on tehnyt koelentonsa, ja nyt yhtiöt miettivät miten tästä jatkaisi eteenpäin. Tulokset ovat lupaavia ja on selvää, että lentämisen tulevaisuus on vihreämpi.
EcoPulse esiteltiin yleisölle vuoden 2023 Pariisin ilmailunäyttelyssä. Kyseessä on Daher TBM 900 -lentokone, johon on tehty koko joukko muutoksia. Ulkoisesti huomattavimpia ovat siipiin ja siipien päihin laitetut 50-kilowattiset sähkömoottorit potkureineen.
Kyseessä oli yhteishanke, johon osallistuivat Daher, Airbus ja Safran.
Lentokoneen valmistaneen Daherin tehtävänä oli hallita koko projektia, muokata kone koekoneeksi ja suorittaa koelennot. Safran toimitti kuusi ENGINeUSTM -sähkömoottoria. Airbus puolestaan valmisti uudenlaiset, ilmailun tiukat turvamääräykset täyttävät akut, kehitti tietokoneohjelmat lennonhallintalaitteisiin moottoreita varten ja mallinsi hajautetun työntövoimajärjestelmän aerodynaamiset sekä akustiset ominaisuudet.
Ranskan siviili-ilmailviranomainen DGAC avusti hankkeessa.
Ensilennolleen EcoPulse nousi 29. marraskuuta 2023 Tarbes–Lourdes–Pyrénées-lentokentältä läheltä Toulousea eteläisessa Ranskassa. Sen jälkeen koneella tehtiin noin 50 lentoa, joilla tiimaa kerättiin yli 100 lentotuntia. Viimeinen lento tapahtui heinäkuussa 2024, jonka jälkeen partnerit ovat tutkineet tuloksia ja kertoivat niistä 10. joulukuuta 2024.
Nasalla oli samankaltainen hanke hajautetun sähköhybridisen työntövoimajärjestelmän (tai kun kyse on potkureista, pitäisi kai kirjoittaa vetovoimajärjestelmän) tekstaamiseksi. X-57 Maxwell -hanke kuitenkin peruttiin ennen ensilentoa.
EcoPulse kuitenkin lensi ja tuotti hyvin kiinnostavia tuloksia. Esimerkiksi sähkömoottoreiden käyttö selvästi vähentää melua niin koneen sisällä kuin ulkopuolellakin. Koska moottoreita voidaan säätää helposti erikseen, voidaan niiden avulla myös ohjata lentokonetta ilman ohjauspintojen käyttämistä.
EcoPulse oli esillä Le Bourget'n ilmailunäyttelyssä vuonna 2023. Muun muassa sen moottoreita saattoi siellä ihmetellä ihan läheltä. Kuva: Jari Mäkinen, muut kuvat: Airbus
Asia aivan erikseen on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Sähkön käyttäminen vähentää olennaisesti päästöjä, ja koelentojen avulla on todennäköisempää, että hankkeeseen osallistuneet yhtiöt voivat "täyttää asettamansa hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteet vuoteen 2050 mennessä" – kuten tiedotteissa kerrotaan.
Hanke on tärkeä myös ranskalaisittain, koska partnerit ovat ranskalaisia ja viranomainen DGAC on saanut myös kokemusta hybridielektristen lentokoneiden suunnittelusta, sertifioinnista, tuotannosta ja käytöstä.
Ranska on tällä haavaa paitsi Euroopan, niin koko maailman edelläkävijä sähköisen lentämisen kehittämisessä, kiitos valtion viherään siirtymään ja tulevaisuuden tekniikkaan antamien tukien. Sähkö- ja hybridilentämistä eri muodoissaan kehitellään toki muuallakin, ja isojen koneiden kohdalla tärkein tekijä on ruotsalainen Heart Aerospace.
Suoraan EcoPulsen kaltaista konetta tuskin tulee koskaan käyttöön, mutta aika alkaa olla jo nyt kypsä hybridisähköiselle lentämiselle. Tekijöitä kun muitakin; uusien koneiden lisäksi kiinnostavia ovat vanhojen koneiden uudelleenmoottoroinnit.
Vihreämpi lentäminen on taas askeleen lähempänä: ranskalainen VoltAero avasi tehtaan
Ranskalainen VoltAero on kehittämässä hybridisähköistä Cassio-lentokoneperhettä, jonka ensimmäisten koneiden pitäisi päästä asiakkailleen ensi vuoden lopussa. Koneita valmistetaan Rochefortin lentoasemalle rakennetussa tehtaassa, joka otettiin käyttöön juhlallisesti 8. marraskuuta.
Jari Mäkinen
Jari Mäkinen oli paikalla ja pääsi myös tutustumaan yhtiön Cessna Skymasterista tehtyyn koekoneeseen, jolla on testattu ennen kaikkea VoltAeron omaa moottoripakettia sekä akustoa.
Oppaana itse yhtiön perustaja ja toimitusjohtaja Jean Botti.
Botti oli kymmenen vuotta sitten Airbusin sähkölento-ohjelman johtajana ja hänen tiiminsä teki kuuluisan E-fan -koekoneen. Koneen suunnittelija Didier Esteyne teki koneella myös huomioa herättäneen ensimmäisen sähkölennon Englannin kanaalin yli vuonna 2015.
Airbus peruutti hankkeen vuonna 2017 ja päätti keskittyä suurempiin hybridikoneisiin. Ensin tarkoituksena oli tehdä E-Fan X -koekone, mutta sittemmin yhtiö otti suuremman askeleen ja on nyt aikeissa saada ensimmäisen kunnollisen matkustajakoneen kokoisen vetysähköisen koneen valmiiksi vielä tämän vuosikymmenen aikana.
Airbusin nykyinen ZEROe -hanke on aivan erinomainen ja hyvin kiinnostava, mutta samalla pienemmille sähköisille sekä hybriditekniikkaa käyttäville koneille on myös tarvetta.
VoltAeron tarkoituksena on tehdä ensin viisipaikkaisen Cassio 330, sitten siitä kuusipaikkainen paineistettu versio Cassio 480, ja sen jälkeen 12-paikkainen liikennekoneversio.
Tilauksia koneille on jo yli 250 ja ensimmäiset koneet rullaavat ulos tästä marraskuun alussa vihitystä tehtaasta ensi vuoden lopussa.
Ruotsalainen Heart Aerospace esitteli juuri prototyypin uudesta sähköhybridilentokoneestaan, johon mahtuu noin 30 matkustajaa.
Jari Mäkinen
Yhtiö on selvästi edelläkävijä uudenlaisen matkustajalentokoneen tekemisessä, mutta muut seuraavat perässä. Jari Mäkinen esittelee tällä videolla Heartin prototyyppikonetta, kertoo suunnitelmista ja käy läpi myös muita tällaisia lentokonesuunnitelmia.
