Silloin lähes samaan aikaan laskeuduttiin Kuuhun ja Ariane 6 teki ensimmäisen kaupallisen lentonsa, ja vain kuutta tuntia myöhemmin nousi Starship kahdeksannelle koelennolleen.

Käydään nämä läpi järjestyksessä, ensin Ariane.

Ariane 6:n lento

Kyseessä oli uuden Ariane 6 -raketin toinen lento. Ensimmäinen lento viime kesänä oli koelento, ja nyt päästiin sitten toimeen kunnolla. Kyydissä oli ranskalainen tiedustelusatelliitti CSO-3, jonka Ariane vei täysin suunnitellusti aurinkosynkroniselle polaariradalle 800 kilometrin korkeuteen.

Lento siis sujui juuri suunnitelman mukaan. Se oli tarkoitus tehdä jo viime maanantaina, mutta maajärjestelmissä olleen mahdollisen vian vuoksi laukaisua siirrettiin torstaihin, ja raketti nousi matkaan ilman ongelmia. Ranskan Guyanassa on nyt sadekausi, ja sen näki kuvista: sadetta ja pilvet matalalla. Raketti sukelsikin pilvien sisään melkein saman tien laukaisualustalta noustuaan.

Edellisellä Ariane 6:n lennolla ainoa kauneusvirhe oli toisen vaiheen viimeisen polton epäonnistuminen, minkä vuoksi suuri rakettivaihe jäi avaruuteen kiertämään Maata sen sijaan, että se olisi pudonnut alas tuhoutumaan ilmakehässä. Nyt tämä viimeinenkin poltto sujui suunnitellusti.

Tarkoituksena on tehdä tänä vuonna vielä neljä Ariane 6:n laukaisua, joista seuraava on suunnitteilla elokuulle. Silloin kyydin avaruuteen saa EUMETSATin MetOp-SG-A1.

Kuulaskeutujia

Hieman supertorstaita aikaisemmin, sunnuntaina 2. maaliskuuta taivaallisen kumppanimme pinnalle laskeutui Firefly Aerospace -yhtiön tekemä laskeutuja nimeltään Blue Ghost 1. 

Tämä lento kuuluu Nasan CLPS-ohjelmaan (Commercial Lunar Payload Services), missä Nasa tilaa kaupalliselta toimijalta lennon ja laittaa mukaan hieman omia tutkimuslaitteitaankin. Ohjelma kuuluu Nasan tavoitteeseen palata Kuun pinnalle, ei vain käymään, vaan toimimaan siellä pysyvästi. Siksi Kuuta pitää tutkia eri puolilta ja tekniikkaa kehittää.

Blue Ghost 1:n kohteena oli Mare Crisium, Vaarojen meri, joka sijaitsee Kuun pohjoisella pallonpuolella Rauhallisuuden meren ”yläpuolella”. Se on hyvin tasainen, joten se oli turvallinen paikka laskeutua.

Laskeutuminen sujui hyvin ja kulkija on ollut tätä kirjoitettaessa jo viikon päivät Kuussa. Se on avannut mittalaitteitaan ja singonnut sensoreita ympäristöönsä.
 

Laskeutumisesta välitetyt kuvat ja videot ovat upeita, etenkin kun Aurinko oli laskeutumisen aikaan vielä varsin matalalla ja siksi laskeutujan varjo näkyi kuvissa dramaattisena. Työrupeamaksi suunnitellaan ainakin 60 maan vuorokautta, eli kahta Kuun vuorokautta. Tämä tarkoittaa sitä, että laskeutujan täytyy kestää myös pari viikkoa kestävä yö ja sen kylmyys.

Laskeutumisen jälkeen Nasa ja Firefly mainitsivat iloissaan, että tämä oli ensimmäinen amerikkalainen täysin onnistunut laskeutuminen Kuuhun sitten Apollo-lentojen, mutta eivät tietenkään maininneet onnistuneita kiinalaisten, intialaisten ja japanilaisten laskeutumisia.

Kiina on ennättänyt laskeutumaan jo neljä kertaa Kuun pinnalle, ja ensimmäisenä myös Kuun etäpuolelle, mistä Chang’e 6 toi viime vuoden kesäkuussa lähes kaksi kiloa näytteitä Maahan. Kiinan ensimmäinen laskeutuminen tapahtui 14. joulukuuta 2013, ja se oli ensimmäinen pehmeä laskeutuminen Kuuhun sitten 1970-luvun. Kaikki kiinalaisalusten laskeutumiset ovat onnistuneet, ja laskeutujat ovat edelleen ainakin jossain määrin toiminnassa.

Intian Chandrayaan-3 laskeutui elokuussa 2023 ja japanilainen SLIM laskeutui syyskuussa 2023.

Ensimmäinen amerikkalaislaskeutuja sitten Apollojen oli viime vuoden tammikuussa laukaistu Astrobotic -yhtiön Peregrine, mutta alus ei päässyt edes Kuuhun. Se ohjattiin syöksymään takaisin maapalloon ja tuhoutumaan ilmakehässä ajoainetankkiin tulleen vuodon vuoksi.

Intuitive Machines -yhtiö pääsi yrittämään laskeutumista viime vuoden helmikuussa, mutta vaikka laskeutuminen kyllä onnistui, alus kaatui ja tavoitteena olleita tutkimuksia ei juurikaan voitu tehdä.

Ja nyt Intuitive Machinesin samanlainen laskeutuja kaatui taas.

Athena Kuun pinnalla havainnekuvassa. Sen jalkojen luona on kulkija ja hyppääjä on nousemassa juuri matkaan laskeutujan yläosassa. Kuva: Intuitive Machines
 

Helposti voisi ajatella, että syynä on laskeutujan muoto: siinä missä hyvin laskeutunut alus Blue Ghost 1 on varsin matala ja jykevä laite (korkeus on kaksi metriä ja leveys 3,5 metriä), on Intuitive Machinesin laskeutuja korkeampi.

Laskeutujan tyyppinimi on Nova-C ja se on neljä metriä korkea ja sen kuuden laskeutumisjalan muodostama kehä on 4,6 metriä. Massakeskipiste on noin 2,5 metrin korkeudessa laskeutumisen aikaan.

Laskeutuja on tehty tietoisesti ”korkeaksi”, sillä näin laskeutujan ulkopinnalle on helpompi sijoittaa mittalaitteita, kuukulkijoita, aurinkopaneeleita ja muuta laitteistoa – kuten esimerkiksi Nokian tukiasema.

Nova-C käyttää myös uudenlaista rakettimoottoria, jonka ajoaineina ovat metaani ja nestehappi. Matalassa laskeutujassa pitäisi olla useampia tankkeja, jotta massakeskipiste olisi keskellä, mutta metaania ja nestehappea käytettäessä ei ole kätevää käyttää useampia tankkeja. On parempi käyttää yhtä isoa tankkia kummallekin aineelle, ja siksi ne pitää laittaa keskelle, ja tämä tekee laskeutujasta korkean.

Ensimmäisellä laskeutumisella kaatuminen johtui siitä, että laskeutujalla oli sivuttaisnopeutta laskeutumisen aikaa. Aluksen korkeusmittarit eivät toimineet lennon aikana, joten niiden tehtävää hoitamaan viritettiin Kuun pintaa kartoittamaan suunniteltu lidar. Se toimikin varsin hyvin, mutta korkeusmittaukset eivät olleet niin tarkkoja kuin varsinaisilla mittareilla olisi saatu.

Niinpä alus laskeutui hieman suunniteltua nopeammin, eikä Kuun pintaan osuessaan se tullut ihan suoraan alaspäin, vaan lievästi sivuliikkeessä. Sivuttaissuuntainen nopeus sai nähtävästi ainakin yhden laskeutumisjalan pettämään, jolloin Odysseukseksi nimetty laskeutuja kaatui. Tilannetta ei helpottanut se, että pinta laskeutumispaikalla oli 12° kallellaan.

Athena kuvasi Kuun eteläpuolta ja laskeutumispaikkaansakin Kuun kiertoradalla ollessaan.

Nytkin laskeutuminen alkoi oikein hyvin ja sujui suunnitellusti aina siihen saakka, kun alus oli Kuun pinnalla. Silloin telemetriatiedoissa oli katkos, tiedot olivat puutteellisia ja näytti siltä, että Athena-niminen laskeutuja oli pinnalla, mutta sen moottori oli edelleen toiminnassa. Lennonjohto lähetti käskyn moottorin sammuttamiseksi.

Sitten alkoi näyttää siltä, että laskeutuja oli kaatunut. Kuten edelliselläkin kerralla, siihen voitiin olla yhteydessä ja aluksi näytti siltä, että aurinkopaneelit latasivat myös akkuja, ja että laskeutuja voisi tehdä jotain pinnalla, vaikka olikin kaatunut kyljelleen.

Pian kävi ilmi, että Athena oli laskeutunut noin 250 metrin päähän paikasta mihin sen piti laskeutua ja päätyi kraatteriin, minne Aurinko ei paista. Siksi se ennätti toimimaan pinnalla vain muutamia tunteja, ennen kuin sen virta hiipui. Se ennätti ottamaan kuvia ja mittauksia, mutta ei enempää.

Laskeutumispaikka oli lähellä Kuun etelänapaa oleva Mons Mouton, eli matemaatikko Melba Roy Moutonin mukaan nimetty vuori.

Vuoren huippu on hyvin laakea ja tasainen, ja se on noin kuuden kilometrin korkeudessa. Koko alue on hyvin kiinnostava siksi, että siellä on alueita, jotka ovat koko ajan varjossa. Kuun napa-alueilla Aurinko liikkuu taivaalla aina hyvin matalalla, jolloin selvästi muuta pintaa syvemmällä olevat kraatterien pohjat ja muut alankoalueet ovat jatkuvasti varjossa. Pariin miljardiin vuoteen ei niissä ole ollut valoa, joten mahdollisesti pinnan alla oleva jää on siellä edelleen.

Juuri siksi paikka on kiinnostava: jäästä voitaisiin saada happea ja polttoainetta rakettimoottoreille. Ja samaan tapaan kuin kraatterien pohjat ovat aina pimennossa, paistaa joillekin huipuille aina Aurinko.

Athenan kyydissä oli jännä laite nimeltä μNova, jonka tehtävänä olisi ollut hyppiä eri puolille laskeutumisaluetta ja mennä jopa 25 kilometrin päähän. Tavoitteena oli pompata sillä myös pimennossa olevan kraatterin sisään katsomaan mitä siellä on. Nyt laskeutuja itse päätyi tällaiseen kraatteriin.

Tiedot hyppijästä ja pienestä kulkijasta nimeltä MAPP (Mobile Autonomous Prospecting Platform) olisi välitetty laskeutujaan Nokian tekemän 4G/LTE -mobiiliverkon avulla.

Normaalisti laskeutujat ja kulkijat käyttävät suoraa, niille räätälöityä radiolinkkiä tiedonsiirtoon, mutta mobiiliverkon käyttäminen olisi paitsi kätevää nopeamman tiedonsiirtonopeuden vuoksi, niin myös siksi, että verkkoon voisi liittää helposti uusia laitteita samaan tapaan kuin uudet matkapuhelimet voivat liittyä verkkoon Maan päällä.

Tulevaisuudessa tästä olisi suurta hyötyä, jos ja kun toimintaa Kuun pinnalla on enemmän. Laskeutujien ympärille voisi muodostaa paikallisen matkapuhelinverkon, minkä kautta kaikki laitteet voisivat keskustella keskenään.

Myös astronautit voisivat käyttää sitä puheen välittämiseen. Juuri ennen Athenan laskeutumista Nokia ja Axiom Space kertoivatkin yhteistyöstään: yhtiön tekemiin uusiin avaruuspukuihin laitetaan 4G-yhteys.

Vaikka Athena kaatuikin, Nokian verkko ei kaatunut. Laite ehdittiin laittaa päälle Kuun pinnalla ja sen kautta pystyttiin välittämään tietoa Intuitive Machinesin maa-asemalle ja Nokian omaan ohjauskeskukseen. Nokian mukaan laite toimi normaalisti ja Kuussa oli kännyverkko 25 minuutin ajan, kun laite sai virtaa ja oli ”on air” -tilassa.

Athenassa mukana ollut laite oli pieni laatikko, Network in a Box, missä oli kaksi pyöreää lämmönsäteilintä. Teknisesti matkapuhelinverkko toimii yhtä hyvin avaruudessa kuin täälläkin, mutta suurin ero on siinä, että avaruudessa tukiaseman täytyy olla pienikokoinen, kevyt, säteilyä ja lämpötilan vaihteluita kestävä ja sen lämmönhallinnan pitää toimia tyhjiössä.

Laitteen oli tehnyt Nokian Yhdysvalloissa oleva tutkimuslaitos, kuuluisa Bell Labs, ja siinä käytetään ihan perus-4G -tekniikkaa – todennäköisesti niin sanottua yksityisverkkoa, jollaisia käytetään esimerkiksi tuotantolaitoksissa paikalliseen tiedonvälitykseen.

Ainakin ennen tätä laskeutumista Intuitive Machines aikoi lähettää seuraavan laskeutujansa Kuuhun vielä tämän vuoden lopussa, kenties jo lokakuussa. Tuokin lento käyttää tätä samaa Nova-C -laskeutujatyyppiä. Kenties kolmas kerta toden sanoo. Kaatumisia lukuun ottamatta kaksi laskeutujaa on toiminut jo hyvin!

Seuraava kuulaskeutuminen on kuitenkin japanilaisen ispace -yhtiön Hakuto-R Mission 2. Kuten kakkonen antaa olettaa, on kyseessä toinen yritys: joulukuussa 2022 tehty laskeutuminen epäonnistui. Nyt Resilience -niminen laskeutuja ja sen Tenacious-kulkija aikovat laskeutua kesäkuun alussa. Matkaan kaksikko lähti tammikuun 15. päivänä yhdessä Blue Ghostin kanssa.

Sitä seuraava kuulento on näillä näkymin syyskuussa laukaistava Astrobotic -yhtiön Griffin. On siis mahdollista, että tänä vuonna siis Kuuhun laskeutuisi tai laskeutumista yrittäisi kaikkiaan viisi alusta.

Ensi vuodelle on suunniteltu neljää laskeutumista, joista yksi on jälleen kiinalainen. Chang’e 7 suuntaa Athenan tapaan Kuun etelänapa-alueelle ja senkin mukana on pimeitä kraatterinpohjia tutkiva hyppijä. Toivottavasti se ei koe Athenan kohtaloa.

Starhipin 8. koelento

Kuulaskeutumisen suhteen ajatus oli: joko taas, ja sama oli Starshipin kanssa. Tämä kahdeksas koelento meni lähes samaan tapaan kuin seitsemäs tammikuussa.

Eli raketti nousi hienosti lentoon, Starship irtosi suunnitellusti boosterista ja boosteri tuli takaisin laukaisualustalle, mutta Starship otti ja räjähti.

Kiinnostavaa on se, että tuhoisat tapahtumat alkoivat lähes samaan aikaan kuin edellisellä lennolla: kahdeksan minuuttia ja noin 20 sekuntia lentoonlähdön jälkeen. 

SpaceX toteaa tiedotteessaan, että tuolloin Starshipin moottoritilan luona tapahtui "energeettinen tapahtuma", eli suomeksi rähähdys, jonka seurauksena neljä kuudesta moottorista sammui, alus menetti ohjattavuutensa, alkoi pyöriä ja itsetuhojärjestelemä räjäytti aluksen.
 

Kuten edelliselläkin kerralla, lentoliikenne Bahaman seuduilla keskeytettiin, kun taivaalta satoi Starshipin romua.

Starshipissä on selvästi jokin vika, joka saa sen nyt tuhoutumaan samaan aikaan lentoa. Todennäköisesti seuraavaa koelentoa saadaan odottaa pitempään kuin kahden kuukauden ajan, ja samalla haave Starshipin saamiseksi Kuun pinnalle koelennolla vielä tänä vuonna näyttää hiipuvan – hyvä kun SpaceX saisi sen edes toimimaan vielä tänä vuonna.

Jännää on se, että tuo boosterin palaaminen laukaisupaikalle tuntuu jo lähes rutiinilta. Tämä oli jo kolmas kerta, ja näitä kuvia katsoessa täytyy oikein erikseen muistuttaa itselle, että tämä on todella vaikea temppu ja ansaitsee erityistä kunnioitusta.

Kuten edelliselläkin lennolla, nytkin kaikki moottorit eivät käynnistyneet eri vaiheissa laskeutumista, mutta kun moottoreita on paljon, niin se ei haittaa. Tärkeintä oli se, että kolme keskimmäistä moottoria toimi täysin suunnitellusti laskeutumisen loppuvaiheessa, koska ne ohjaavat vakaajien kanssa boosterin tarkasti oikeaan kohtaan tornin viereen.
 

Suomi on mukana siksi, että Athena-nimisessä kuulaskeutujassa on Nokia Bell Labsin tekemä 4G-mobiiliverkkotukiasema, jonka avulla testataan matkapuhelintekniikan sopimista kuulennoille. Tämä auttaisi toimintaa Kuussa tulevaisuudessa, kun siellä on erilaisia laskeutujia, kulkijoita ja myös astronautteja, jotka voisivat soitella toisilleen matkapuhelinverkon kautta.

Kyseessä on toistaiseksi vain pieni, hyvin paikallinen verkko Intuitive Machines -yhtiön Athena-kulkijan ympäristössä. 

Kuu on muutenkin kuuma taivaankappale nyt, koska sunnuntaina sinne laskeutui yksi luotain (Blue Ghost 1) ja ensi kuussa laskeutuu kolmas (Hakuto-R). 

Jari Mäkinen kertoo tällä videolla näistä kaikista lennoista, ja erityisesti tästä Intuitive Machines -yhtiön lennosta, jolla Nokia on mukana. 

Laskeutuminen tapahtuu 6. maaliskuuta 2025 klo 19.32 Suomen aikaa. Sitä voi katsoa mm. Nasa-TV:n ja Tiedetuubin kautta.
 

 Linkkejä uutisiin: 

- Mikromuovi

- Huippuvuorten siemenholvi

- Santorinin järistykset

Videon teksti:

On upean kaunis ystävänpäivä täällä Helsingin kattojen päällä, missä kiinnitän huomiota tuohon suuntaa lännessä, ihan horisontin päällä. Jos ei olisi pilviä, niin siellä näkyisi Kuu, melkein täysikuu, 97 prosenttisesti täysikuu. Ja miksi se on kiinnostava? Koska se on maapallon paras ystävä koko valtavassa maailmankaikkeudessa, meidän läheisin naapurimme ja siksi juuri sitä kannattaa juhlia tänään ystävänpäivänä.

Siellä on kaksi pientä avaruusalusta matkalla kohti Kuuta. Hakuto-R ja Blue Ghost -laskeutujat laukaistiin noin kuukausi sitten 15. tammikuuta, ja niistä toinen, Blue Ghost lähtti juuri tällä viikolla kauniita kuvia ja videoita.

Niissä näkyy kauniisti maapallo ja osa laskeutujaa. 

Jos kaikki sujuu tästäkin eteenpäin hyvin, niin tämä amerikkalaisen Firefly-yhtiön laite laskeutuu Kuun pinnalle toinen päivä maaliskuuta. Siis parin viikon päästä.

Laskeutuja on kooltaan noin 2 x 3,5 metriä, ja se laskeutuu Mare Crisiumiin, Vaarojen mereen, joka on 500 kilometriä leveä asteroiditörmäyksessä syntynyt törmäysallas, joka on täyttynyt laavalla.

Lennon tekee siis kaupallinen yhtiö, mutta Nasan tilauksesta. Tarkoituksena on toimia Kuun pinnalla 60 Maan vuorokautta ja tutkia sinä aikana Kuun pintaa, siis sitä basalttista regoliittia laskeutumisjalkojensa alla, aurinkotuulta Kuun pinnalla sekä testaa tekniikkaa, jota myöhemmin voidaan käyttää kuulennoilla.

Toinen laskeutuja on Hakuto-R Resilience, jonka on tehnyt japanilais-luxemburgilainen ispace-yhtiö. Tämä on heidän toinen lentonsa kuuhun. Ensimmäinen lento keväällä 2023 päättyi ikävästi, sillä laskeutuja syöksyi Kuun pinnalle ohjelmistovirheen vuoksi. Nyt he koittavat uudelleen.

Laskeutumispaikka on Kuun Maahan näkyvän puolen yläosassa oleva Mare Frigoris, Kylmyyden meri, minne laskeutuminen tapahtuu huhtikuussa. Tarkka laskeutumispäivä päätetään myöhemmin.

Kuun pinnalle laskeuduttuaan Resilience vapauttaa matkaan Tenacious-nimisen kulkijan, joka tutkii laskeutumispaikkaa ja, ja, siinä on mukana pieni punainen mökki. Pieni ruotsalainen punainen tupa – mutta ei perunamaata.

Tästä on Tiedetuubissa oma juttunsa,  mutta tässä vielä tärkeimmät asiat tästä kuulentojen historian hauskimmasta hankkeesta.

Mökki on kooltaan 12 x 8 x 4 cm, eikä sillä ole mitään muuta tarkoitusta kuin olla kuun ensimmäinen rakennus ja toimia taiteellisena projektina. Se on tietysti tärkeää!

Mökin on suunnitellut taiteilija Mikael Genberg, joka sai ajatuksen punaisesta kuumökistä jo 25 vuotta sitten, kun Euroopan avaruusjärjestön ruotsalaistekoinen luotain SMART-1 oli tekeillä. Koska luotain suunniteltiin ja rakennettiin Ruotsissa, niin se oli tietysti siellä kovasti esillä tiedotusvälineissä.

SMART-1 oli  tärkeä suomalaisittainkin, sillä siinä oli mukana Ilmatieteen laitoksen tekemä SPEDE-niminen mittalaite. Se koostui kahdesta puomista. 

SPEDE tulee sanoista Spacecraft Potential, Electron and Dust Experiment, eli laite mittasi luotaimen ympärillä ollutta sähkö- ja pöly-ympäristöä. Se oli tärkeää, koska SMART-1 oli eräs ensimmäisistä sähköraketeilla varustetuista luotaimista.

Lisäksi mukana oli Helsingin yliopiston XSM, joka monitoroi Auringosta tullutta röntgensäteilyä.

Mutta se vanhoista asioista! 

Kuuhun ja sen luokse on lähetetty kaikkiaan noin 140 luotainta, kiertolaista, laskeutujaa ja kulkijaa, ja 24 ihmistä on käynyt joko kuussa tai sen luona. Nyt matkalla sinne on kaksi lentoa, ja suunnitteilla on yli 25 lähitulevaisuudessa. Ainakin viisi tänä vuonna.

Mukana tässä on Intuitive Machines -yhtiön Nova-C, jonka mukana on Nokian tekemää tekniikkaa. Kyseessä on testi: tarkoitus on luoda pieni matkapuhelinverkko Kuun pinnalle laskeutujan luokse. Se käyttää 4G-tekniikkaa, ja sen tarkoitus on toimia yhteytenä laskeutujan ja pienen kulkijan välillä.

Tällä hetkellä jokainen laskeutuja ja kulkija käyttää omaa, erikoista radiolinkkiään, mutta tulevaisuudessa olisi hyvä käyttää yhteistä systeemiä, kuten juuri 4G-matkapuhelinverkkoa. Sen kautta kuka tahansa voisi lähettää dataa, kuvia, videota ja puhettakin, kunhan vain on verkko. Aikomus ei ainakaan toistaiseksi ole tehdä koko Kuun kattavaa kännyverkkoa, vaan paikallisia verkkoja laskeutujien ympärille.

Tämän siis tekee Nokia, mutta vastuu on Yhdysvaltain puolella. Siellä systeemit on kehittänyt Nokia Bell Labs, mutta mukana on tietysti suomalaistakin osaamistakin. Ja mikä tärkeintä, Suomen lippu näkyy kuulentolen listauksissa!

Nova-C on myös Nasan kustantama lento, joka liittyy Artemis-ohjelmaan. Siis siihen, että Nasa on valmistellut paluuta Kuuhun paitsi astronautein, niin myös automaattisin laskeutujin. Virallisesti tavoitteena on edelleen lähettää Artemis 2 -lento matkaan ensi vuonna. Neljä astronauttia kävisi kiertämässä Kuun, ja sen jälkeen vuonna 2027 Artemis 3 laskeutuisi Kuuhun.

Samalla Kuuta kiertämään rakennettaisiin Lunar Gateway -avaruusasema, ja myös Eurooppa osallistuu tähän. 

Kyse ei ole enää vain suunnitelmasta, vaan ihan konkreettisista toimista. Itse asiassa ensimmäinen Euroopassa tehty osa tuohon asemaan, HALO (Habitation and Logistics Outpost), lähtee pian kohti Yhdysvaltoja.

Euroopan avaruusjärjestö tekee myös Artemis-astronauttien käyttämää Orion-alusta varten huoltomoduulit, ja niitä on jo pari valmiina.

Tässä suhteessa on jännää nähdä, mitä Yhdysvaltain uusi hallinto päättää tehdä kuulentojen suhteen. Huhujen mukaan he laittavat kaiken uusiksi ja peruuttavat nykyisen kuuraketin, SLS-raketin kokonaan, ja siirtyvät käyttämään Starshipiä. Siis SpaceX:n uutta, vielä testattavaa rakettia ja avaruusalusta.

Nykysuunnitelma on ollut suoraan sanottuna tyhmä, sillä SLS perustuu vanhaan tekniikkaan, on kallis ja hankala, ja Orion ja eurooppalainen huoltomoduuli, nekin ovat viritelmiä vanhasta.

Sinänsä siis myllerrys on paikallaan, mutta se on sääli, jos täällä Euroopassakin tehdyt suuret sijoitukset menevät hukkaan noin vain. Kun asia tästä selkenee, niin palaan varmasti asiaan.

Riippumatta siitä, miten käy Artemiksen, on Kuu kiikarissa tiukasti. 

Kiinalla on useampikin luotain ja laskeutuja siellä toiminnassa, ja maa aikoo lennättää taikonautit, kiinalaisavaruuslentäjät sinne, 2030-luvun alussa. Heidän kuualuksensa on jo julkistettu ja lentoja varten on uusi rakettikin. Seuraava intialaisluotain lähtee matkaan vuonna 2027. Kuuta kiertää parhaillaan myös Etelä-Koreassa tehty pieni luotain.

Se luotaimista ja avaruusaluksista, lopuksi hieman asiaa Kuusta itsestään.

Maasta ja Kuusta yhdessä käytetään usein sanaa kaksoisplanetta, koska Kuu on suhteessa niin suuri Maahan verrattuna. Yleensä Kuut ovat paljon pienempiä.

Maapallo on halkaisijaltaan noin 12700 kilometriä, Kuu noin 3500 kilometriä. Siis noin yksi kolmasosa. Vetovoima pinnalla on noin kuudesosa: jos kappale painaa täällä sata kiloa, niin Kuussa se olisi 16.

Näyttää siltä, että Kuu syntyi noin 4,5 miljardia vuotta sitten, kun Maahan törmäsi suunnilleen Marsin kokoinen taivaankappale, jota kutsutaan nimellä Theia.

Aurinkokunta oli tuolloin nuori ja täällä risteili varmasti paljon eri kokoisia kappaleita, jotka törmäilivät niin maapalloon kuin muihinkin taivaankappaleisiin, ja tietysti toisiinsa.

Theia siis paukautti päin Maata ja suuri osa törmäysaineesta sinkoutui avaruuteen, ja tämä materiaali alkoi kiertää Maata. Ajan kuluessa tämä kiertävä materiaali tiivistyi kenties suurimman klöntin ympärille ja muodosti Kuun. Tämä teoria selittää hyvin Kuun ja Maan samankaltaiset koostumukset sekä Kuun suuren koon suhteessa Maahan.

Kuusta tuodut kivinäytteet tukevat myös tätä teoriaa, mutta tämä suuri törmäysteoria voidaan varmentaa kunnolla vasta sitten, kun olemme saaneet enemmän näytteitä Kuusta ja eri puolilta Kuuta.

Kuu on siis vanha ja se on möllöttänyt taivaalla koko sen ajan, kun ihmiskunta on saapastellut maapallon pinnalla. Ei ole siksi mikään ihme, että sillä on ollut ja on suuri vaikutus meihin, uskontoihin, mytologioihin ja myös ajanlaskuun sekä kalentereihin. Kuukausi on pohjimmiltaan yksi Kuun kierron Maan ympäri, siis aika täysikuusta täysikuuhun.

Ensimmäisen kerran Kuuta pystyttiin katsomaan tarkemmin 1600-luvulla, kun kaukoputki keksittiin. Silloin nähtiin kunnolla, että Kuun pinnalla on vuoria, kraattereita ja muita pinnanmuotoja.

Kaukoputkien kehittyessä kuvamme Kuusta parani huimasti, siis ihan kirjaimellisesti, kun kuvista nähtiin yhä pienempiä yksityiskohtia. Kuu-ukkoja ei kuitenkaan löytynyt, eikä merkkejä juustosta.

Avaruusaika mullisti Kuun tutkimuksen. Vuonna 1959 Luna 2 oli ensimmäinen Kuuhun osunut ihmisen tekemä laite, ja Luna 3 onnistui ottamaan ensimmäiset kuvat Kuun etäpuolesta.

Etäpuoli on se puoli Kuusta, jota ei nähdä Maasta. Koska kuun pyöriminen on vuorovesilukittunut Maan kanssa, se kääntää koko ajan saman puolen kohti meitä, ja siksi koskaan aikaisemmin emme tienneet mitä sillä. Kuvissa oli samanlainen, mutta samalla erilainen Kuu – siellä ei ole samanlaisia meriä, tummia laavatasankoja, mutta siellä on suurempia kraattereita ja niitä on tiheämmässä.

Voi olla, että etäpuoli on ollut enemmän altis asteroidien ja komeettojen törmäyksille, koska Maa ei suojaa sitä vetovoimallaan, kuten tänne näkyvää puolta.

Etäpuolella Kuun kuori on paksumpi ja osin siksi geologinen aktiivisuus on ollut vähäisempää. Sen seurauksena pinta on säilynyt koskemattomampana ja vanhempana.

Jos mennään sitten vielä Kuun tutkimuksen historiaan, niin kuusi Apollo-lentoa laskeutui Kuun pinnalle vuosien 1969 ja 72 välillä, eikä sen jälkeen ihminen ole ollut siellä, eikä edes Kuuta kiertämässä.

Nyt sinne siis suunnitellaan paluuta, ja Artemis 1 lensi mahdollisesti tulevien lentojen tapaan Kuun ympäri marraskuussa 2022 – siis ilman astronautteja, automaattisesti.

Apollo-lentojen jälkeen Neuvostoliitto onnistui tuomaan näytteitä Kuusta automaattisin luotaimin ja viimeisimpänä tässä onnistui Kiina vuonna 2022. Tässä kuvassa on pieni näyte, ensimmäinen sellainen Kuun etäpuolelta. Kiinalainen Chang'e 6 viime vuoden toukokuussa onnistui tässä teknisesti hyvin haastavassa tempussa.

Ja tosiaan nyt useat maat ja ihan yksityiset yrityksetkin hamuavat Kuuhun, koska tutkimuksen lisäksi siellä nähdään mahdollisuuksia: kaivostoimintaa ja turismia, tähtitieteellisiä observatorioita ja yksinkertaisesti ihmiskunnan rajojen puskemista eteenpäin.

Jotkut kutsuvatkin jo Kuuta maapallon kahdeksanneksi mantereeksi, uudeksi maanosaksi, joka voitaisiin valloittaa. Valloittamisesta en tiedä, mutta olisi kyllä mukavaa nähdä siellä ihmisasutusta ja menisin sinne kyllä itsekin. Siis tuonne, Kuuhun.

Hyvää ystävänpäivää!