USAF

Yhdysvaltain avaruusvoimat laukaisi joulukuun 2023 lopussa avaruuteen X-37B -pikkusukkulan jo seitsemännelle lennolleen. Millainen tämä salaisuuden verhoama sotilaallinen sukkula on ja mitä se tekee avaruudessa?

Kysymyksiä on paljon – mutta laitteesta tiedetään myös jonkin verran. Tällä videolla kerrotaan mistä on kyse, ja videon lopussa selitetään vähän myös samanlaisesta kiinalaisten sukkulasta, joka on myös parhaillaan avaruudessa.

Useiden vääriksi osoittautuneiden arvailuiden jälkeen Yhdysvaltain ilmavoimien kokeellinen minisukkula X-37B laskeutui tänään yllättäen. Se, että laskeutuminen tapahtui ensimmäistä kertaa Kennedyn avaruuskeskuksen kiitoradalle Floridassa, ei ollut kuitenkaan yllätys.

Kennedyn avaruuskeskuksen pitkä avaruussukkuloiden laskeutumiseen tarkoitettu kiitotie on ollut pääasiassa käyttämättömänä heinäkuusta 2011 saakka, jolloin viimeinen sukkulalento laskeutui sille.

Nyt kuitenkin paikka oli jälleen käytössä, kun 718 vuorokautta avaruudessa ollut, toukokuusta 2015 avaruudessa ollut X-37B laskeutui sille neljännen koelentonsa päätteeksi.

Kyseessä on tähän mennessä pisin X-37B:n lento, sillä edellinen ennätyslento – järjestyksessään kolmas – kesti muutamaa tuntia vaille 675 vuorokautta. Toinen lento kesti 468 vuorokautta ja ensimmäinen 224 vuorokautta. Ensilento oli vuonna 2010.

Yhdysvaltain ilmavoimilla on käytössään kaksi Boeing-yhtiön tekemää alusta, joista kumpikin on tehnyt nyt kaksi lentoa. Tätä ennen alukset ovat laskeutuneet Kaliforniaan Vandenbergin lentotukikohdan kiitoradalle, mutta nyt on odotettavissa, että Floridasta tulee salamyhkäisten minisukkuloiden pääasiallinen tukikohta.

Paitsi että ne laukaistaan matkaan Floridasta, on Boeing ottanut käyttöönsä entisiä avaruussukkulan huoltohalleja, joissa pikkusukkulat valmistellaan lentoon laskeutumisen jälkeen. Etenkin halli numero yksi, eli ns. OPF-1 (Orbiter Processing Facility), on tarkoitettu X-37:n huoltoihin (kuva alla).

On odotettavissa, että X-37B siirtyy vähitellen arkisempaan käyttöön, mutta millaista käyttö on, on edelleen salaista: pikkusukkula, joka pystyy muuttamaan rataansa kätevästi, sopisi ennen kaikkea hyvin vakoiluun.

Alus voisi lentää tutkimaan myös läheltä avaruudessa olevia satelliitteja – ja ainakin teoriassa se voisi myös tuhota niitä tarpeen vaatiessa.

Laskeutuminen Kennedyyn osoittaa myös osaltaan aluksen olevan varsin monipuolinen ja se voisi laskeutua automaattisesti melkeinpä minne tahansa muuallakin. Tähän mennessä neljän laskeutumisen aikana ainoa olennainen hankaluun on ollut ensimmäisellä kerralla pamahtanut rengas; muilta osin kaikki on mennyt (ainakin julkisuudessa olleiden tietojen mukaan) suunnitellusti.

Laskeutumisesta oli olemassa runsaasti ennemerkkejä jo helmikuusta alkaen, jolloin nähtävästi laskeutumista harjoiteltiin avaruuskeskuksessa ja lennonjohdossa. Myös alus muutti rataansa avaruudessa siten, että se pääsisi laskeutumaan kätevämmin Floridaan.

Nyt laskeutumisesta ei kuitenkaan ollut juurikaan ennemerkkejä ja tapahtuma havaittiin vasta vähää aikaisemmin, kun alus sai aikaan nopeutta hidastaessaan yliäänipamauksia samaan tapaan kuin avaruussukkulat aikakanaan.

Laskeutuminen tapahtui lähes täsmälleen klo 15.00 Suomen aikaa iltapäivällä. Yhdysvaltain ilmavoimat julkaisi laskeutumisen jälkeen kaksi kuvaa, joista toinen on otsikkokuvana ja toinen tässä alla.

X-37B on 8,92 metriä pitkä ja sen siipien kärkiväli on 4,55 metriä. Sen korkeus on 2,9 metriä ja aluksen kokonaismassa laukaisun aikaan on hieman alle viisi tonnia.

Alus lähetetään avaruuteen Atlas V -kantoraketilla ja se laskeutuu alas liitokoneen tapaan.

Pikkusukkulassa on 2,1 metriä pitkä ja 1,2 metriä leveä rahtitila, minne voidaan laittaa jokaista lentoa varten eri hyötykuorma. Todennäköisesti mukana on kameroita ja muita havaintolaitteita, mutta tällä kerralla aluksessa oli todennäköisesti myös materiaalitutkimuspaketti sekä uudenlaisen rakettimoottorin testikappale.

Tagit

X-37B

kennedy space center

USAF

avaruussukkula

Yhdysvaltain ilmavoimien salaperäinen pikkusukkula X-37B on ollut avaruudessa toukokuusta 2015 alkaen tekemässä mitä tekeekään. Huhujen mukaan se oli tulossa tänään jo takaisin, mutta onkin edelleen avaruudessa

(Alla olevaa tekstiä on muutettu alkuperäisestä uusien tietojen mukaisesti)

X-37B on Boeing-yhtiön valmistama uudelleenkäytettävä, miehittämätön pieni avaruusalus, joka on olemukseltaan kuin minikokoinen avaruussukkula.

Se laukaistaan avaruuteen kantoraketilla satelliitin tapaan, mutta se tulee lentonsa jälkeen liitokoneena alas kiitoradalle lentokoneen tapaan laskeutuen.

Näitä pikkusukkuloita on tehty kaksi kappaletta, ja tämä huomenna todennäköisesti päättyvä lento on järjestyksessään jo neljäs näiden alusten tekemä lento.

OTV-4, eli Orbital Test Vehicle (kiertotestialus) 4 -lento alkoi 20. toukokuuta 2015, kun tämä toinen alusyksilö nousi toiselle lennolleen. Kuten aikaisemmin, ei sen tehtävästä ole kerrottu julkisuuteen juuri mitään.

Lennon pituudeksi tosin mainittiin vähintään 200 vuorokautta – sen lento on ylittänyt roimasti, sillä tähän mennessä se on kestänyt 636 vuorokautta.

Lennon kuluessa X-37B on muuttanut lentorataansa muutamia kertoja. Alun perin se laukaistiin noin 320 kilometrin korkeudessa olevalle radalle, jonka kaltevuus päiväntasaajan suhteen oli 38°, mutta se vietti suurimman osan lennostaan hieman korkeammalla radalla.

Alkuviikosta aluksen havaittiin jälleen muuttaneen rataansa, nyt alemmaksi, ja kun Kennedyn avaruuskeskuksen pitkälle avaruussukkuloide aikanaan käyttämälle kiitoradalle annettiin lentorajoitus, oletettiin X-37B:n olevan tulossa takaisin Maahan.

Yön aikana Yhdysvaltain ilmavoimien tiedottaja kuitenkin kiisti tiedot siitä, että alus olisi tulossa vielä alas.

“X-37 on edelleen avaruudessa. Sen tiimi suorittaa tällä viikolla ennalta suunniteltua harjoitusta".

Viestiä toki voidaan tulkita myös siten, että kyseessä on laskeutumisen ennakkoharjoitus, ja varsinainen laskeutuminen tapatuu lähiakoina.

Kennedyn avaruuskeskuksen ympärille annettu lentorarjoitus kartalla.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun sukkulan oletetaan laskeutuvan Foridaan.Tähän mennessä edeltävät lennot ovat laskeutuneet Kaliforniaan Vandenbergin lentotukikohtaan. Laskeutumiset on tehty joko yöllä tai aikaisin aamulla, koska siten ne haittaavat vähiten lentoliikennettä.

Ei ennätyslento

Vaikka tämä neljäs X-37B:n lento on jälleen pitkä, jää se nähtävästi hieman edellisen OTV-3:n varjoon. Se keski 674 vuorokautta. Sitä edeltäneet kaksi lentoa kestivät 224 ja 468 vuorokautta.

Lennon tarkoituksesta ei ole kerrottu paljoakaan julkisuuteen.

Aluksessa on 2,1 x 1,2 metriä kooltaan oleva rahtiruuma, jonka sisälle on varmasti tälläkin kerralla pakattu mm. kameroita ja vakoilulaitteita, koska ne ovat sukkulan todennäköisimpiä työkaluja vastaisuudessa.

Mukana on tällä kerralla kuitenkin ainakin kaksi teknistä tutkimusta, jotka eivät ole salaisuus.

Yksi näistä testattavista laitteista on uudenlainen rakettimoottori, jonka polttoaineenkulutus on hyvin pieni. Toinen on Nasan materiaalitutkimuspaketti; siihen kuuluu sata erilaista materiaalinäytettä, joiden käyttäytymistä ja kestämistä avaruuden olosuhteissa testataan.

Samanlaista materiaalitutkimusta tehdään toki myös avaruusasemalla, mutta pikkusukkula tarjoaa erilaisen ympäristön näytteille.

Laskeutunut X-37B edellisen lentonsa jälkeen lokakuussa 2014. Alus on noin 9 m pitkä ja sen siipien kärkiväli on 4,5 metriä. Avaruuteen laukaistaessa sen massa on noin viisi tonnia.

Tagit

Yhdysvaltain enemmän tai vähemmän salainen minisukkula X-37B on ollut jo 500 vuorokautta uusimmalla lennollaan. Kyseesä on jo neljäs tällaisen sukkulan lento, ja se on kenties rikkomassa edellisen lennon pituusennätystä.

Jo aikaisemmin Yhdysvaltain ilmavoimien hallinnoima X-37B -minisukkula on tehnyt lentojaan kaikessa hiljaisuudessa, mutta tämä lento on ollut vieläkin näkymättömämpi. Rataansa muutellutta sukkulaa on ollut hankala havaita Maan pinnalta, ja samoin viranomaiset ovat hyvin vaitonaisia siitä, mitä alus avaruudessa tekee ja kuinka kauan tämä lento kestää.

Nykyinen OTV-4 -koodinimellä (Orbital Test Vehicle-4) tunnettu lento alkoi toukokuun 20. päivänä vuonna 2015 ja on epävarmaa, milloin lento palaa takaisin Maahan – ja minne se palaa.

Huhujen mukaan tämä alus tulisi laskeutumaan Kaliforniassa sijaitsevan Vandenbergin lentotukikohdan sijaan Kennedyn avaruuskeskukseen, Floridaan. Tätä arvelua tukee se, että pitkän kiitoradan luona oleva entinen avaruussukkuloiden käsittelyhalli on nähtävästi muutettu ilmavoimien käyttöön. Ei ole vaikeaa arvata, että kyseessä olisivat X-37B -alukset.

X-37B -minisukkuloita on tehty ainakin kaksi kappaletta, sillä tähän saakka lentoja on tehty kahden aluksen voimin.

Ensimmäinen alus nousi koelennolleen 22. huhtikuuta 2010 ja palasi takaisin Maahan 3. joulukuuta samana vuonna. Toisen aluksen tekemä toinen koelento alkoi 5. maaliskuuta 2011 ja päättyi 468 vuorokauden kuluttua kesäkuun 16. päivänä vuonna 2012. Ja kolmas lento, jonka teki jälleen ensimmäisellä lennolla käytetty alus, oli avaruudessa 675 vuorokautta joulukuusta 2012 lokakuuhun 2014.

X-37B -alukset on tehnyt ilmailu-, avaruus- ja puolustustekniikkayhtiö Boeing ja ne laukaistaan avaruuteen kantoraketin nokassa, mutta ne palaavat takaisin maapallon pinnalle tavalliselle kiitoradalle liitokoneen tapaan samaan tyyliin kuin avaruussukkulat aikanaan – paitsi että alukset ovat automaattisia. X-37B on 8,8 metriä pitkä ja 2,9 metriä korkea. Sen lyhyenpönäköiden siipien kärkiväli on 4,6 metriä. Laukaisun aikaan sen massa on noin viisi tonnia.

Avaruudessa se saa sähköä aurinkopaneelista, joka pullahtaa esiin sen pienestä rahtiruumasta.

Ruumassa on tällä lennolla huhujen mukaan lisäksi erilaisia sotilaallisteknisiä koelaitteita, joiden toimintaa avaruudessa testataan näin pitkällä lennolla. Tällaisia ovat todennäköisesti erilaiset kuvannus- ja tiedustelulaitteet, joita alus on omiaan käyttämään. Koska se voi muuttaa kätevästi rataansa avaruudessa, kykenee se käymään nähtävästi kiertoradalla olevien kappaleiden luona niitä tutkailemassa sekä havaitsemaan Maan pinnalta haluttuja paikkoja varsin tarkasti.

Minisukkulan eräs käyttöidea onkin juuri nopealla aikataululla tehtävät vakoilutoimet: uudelleenkäytettävä sukkula voidaan singota pikaisesti matkaan halutulle radalle tai avaruudessa oleva sellainen voi muuttaa rataansa varsin nopeasti sopivaksi.

Tässä auttaa tällä kerralla testattavana oleva uudenlainen rakettimoottori, Aerojet Rocketdyne -yhtiön tekemä XR-5A -moottori, jonka toiminta perustuu ns. Hallin ilmiöön. Kyseessä on xenon-kaasua käyttävä ionimoottori, siis sähköinen rakettimoottori, jonka työntövoima on varsin pieni, mutta sen polttoainetaloudellisuus on erinomainen.

Mutta alus tuskin testaa vain rakettimoottoria avaruudessa; sotilaat ovat varmasti keksineet sille jo monta jännittävää sovellusta. Valitettavasti kyseessä on mielenkiintoisin ja monikäyttöisin avaruuden sotilaallisen hyödyntämisen mahdollistava avaruusalus. Tekniikalla tosin on varmasti siviilikäyttöäkin joskus myöhemmin.

Tagit

X-37B

USAF

Juttua on päivitetty laskeutumisen jälkeen 17.10.

Jo liki kahden vuoden ajan salaisella lennollaan avaruudessa ollut X-37B -minisukkula, Yhdysvaltain ilmavoimien salamyhkäinen avaruusalus, palasi lopulta takaisin Maahan nyt perjantaina. Automaattisesti laskeutuneen miehittämättöman pikkusukkulan pyörät osuivat Vanderbergin lentotukikohdan kiitorataan 19:24 Suomen aikaa illalla.

Koekonetta odotettiin palaavaksi ensin tiistaina, sitten torstaina ja lopulta nyt perjantaina, jolloin alus liisi lopulta alas avaruudesta oltuaan siellä 675 vuorokautta.

Koko lennosta ei ole kerrottu julkisuudessa käytännössä mitään sitten joulukuun 11. päivän vuonna 2012, kun sukkula laukaistiin matkaan Atlas 5 -kantoraketilla Cape Canaveralista, Floridasta. Lentoa on tiettävästi ohjattu Schrieverin lentotukikohdasta, Coloradosta.

Tämä pari päivää päälle 22 kuukautta kestänyt lento on minisukkulan kolmas, ja pisin koelento. 675 päivää avaruudessa on myös ennätyksellisen pitkä lento sinällään; mikään avaruusalus ei ole viettänyt kiertoradalla näin pitkää aikaa ja palannut sieltä takaisin Maahan.

Ensimmäinen lento, joka tunnettiin koodinimellä OTV-1 (Orbital test Vehicle, kiertoradalla lentänyt koealus), nousi matkaan huhtikuussa 2020 ja sen lento kesti 225 vuorokautta. Toinen lento, OTV-2 laukaistiin maaliskuussa 2011 ja nyt lennon pituus oli 469 vuorokautta. Nyt tehty lento OTV-3 käyttää samaa alusta kuin ensimmäinen lento, vaikka nimi antaisi ymmärtää, että kyseessä olisi jo kolmas alus. Käyttökelpoisia aluksia on siis kaksi kappaletta. Kaikkiaan alukset ovat olleet nyt avaruudessa 1368 vuorokautta.

Mikä ihmeen minisukkula?

Yhdysvaltain ilmavoimien X-37B -avaruusalusta on kutsuttu monasti sukkulan seuraajaksi, mutta se ei ole sitä. Se on kyllä lentokoneena Maahan palaava sukkula, pieni ja moderni pullukka liitokone, mutta se on olemukseltaan ja käytöltään aivan erilainen kuin astronauttien ohjaama edeltäjänsä.

Paitsi että X-37B on automaattinen ja miehittämätön, on se alkuperäistä sukkulaa pienempi, kätevämpi ja joustavampi, minkä lisäksi se kykenee olemaan avaruudessa kuukausikaupalla yhteen menoon.

Olennainen ero sukkulaan verrattuna on myös se, että nähtävästi alus on oikeasti uudelleenkäytettävä: siinä missä sukkuloihin jouduttiin tekemään aina paljon remonttia lentojen välissä ja niiden lämpösuojakilpeä paikkailtiin, nähtävästi minisukkulat ovat olleet varsin hyvässä kunnossa myös maahanpaluun jälkeen. Tavoitteena luonnollisesti on operatiivinen alus, joka voisi nousta uuteen lentoon lähes saman tien alas tultuaan.

Tarkkaa tietoa alusten kunnosta ei kuitenkaan ole, ja muutenkin sotilaat ovat olleet hyvin vaitonaisia aluksensa tekemisistä.

Satelliitteja seuraavat harrastajat kuitenkin ovat seuranneet millaisilla radoilla sotilassatelliittikoodilla USA-240 varustettu kiertolainen on tehnyt, ja näyttää siltä, että sen tärkein tehtävä on ollut vakoilu. Alus kykenee vaihtamaan rataansa nopeasti ja paljonkin, joten se pystynee käymään avaruudessa katsomassa läheltä joitain siellä olevia satelliitteja tai tutkimaan haluttuja paikkoja Maan pinnalla.

Sen pieneen rahtiruumaan voidaan asentaa erilaisia kameroita tai tutkalaitteistoja. Mikään ei estä laittamasta kyytiin myöskään joitain uudenlaisia avaruudessa käytettäviä aseita. Tai häirintälaitteita. Pitkät lennot ovat omiaan myös testaamaan uusia materiaaleja ja tekniikoita avaruuden olosuhteissa.

Se voisi viedä avaruuteen pienen satelliitin juuri silloin kun halutaan juuri sinne kun halutaan - ja kenties tuoda sellaisen myös takaisin. Periaatteessa se siis voisi käydä nappaamassa vihollissatelliitin kiertoradaltaan.

Uudenlainen avaruuslennokki

Yhdysvalloissa on suunniteltu jo moneen kertaa erilaisia uudelleenkäytettäviä, ilmakehässä lentäviä avaruusaluksia, mutta ne kaikki jäivät puolitiehen.

Jos 1960-luvun kaavailut unohdetaan, suunniteltiin nyt viimeksi NASAn johdolla 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa X-33-, X-34- ja X-38 -koekoneita, jotka olivat kaikki myös eräänlaisia sukkuloita. X-33 oli jo rakenteilla ollut yksivaiheisen, kokonaan uudelleenkäytettävän avaruussukkulan koekone. X-34 olisi ollut rahdin kuljettamiseen käytetty pieni avaruuslentokone, joka olisi laukaisu lentokoneen siiven alta avaruuteen. X-38 olisi ollut puolestaan avaruusaseman pelastuslautta, joka olisi pystynyt tuomaan kuusi astronauttia takaisin Maahan.

Kun kaikki edeltävät hankkeet lopetettiin kesken kaiken, käytettiin niiden kanssa kerättyjä kokemuksia X-40 -nimiseen testiliidokkiin. Sen perusteella tehtiin suurempi X-37.

Tämä Boeing-yhtiön toteuttama, alun perin NASAn hanke siirtyi vuonna 2004 Yhdysvaltain puolustushallinnon tutkimuslaitoksen DARPAn hoteisiin, minkä jälkeen budjettileikkaukset eivät olleet enää estämässä kehitystyötä. Koelennot ilmakehässä X-37A -versiolla alkoivat keväällä 2006. Tarkoituksena oli tuolloin viedä koekone avaruussukkulalla avaruuteen, mutta kun sukkulat jäivät eläkkeelle, laitettiin avaruuskelpoinen X-37B kantoraketin nokkaan ja ammuttiin sillä kiertoradalle.

Minisukkulaa ollaan periaatteellisella tasolla jo myös paisuttamassa lähes kaksikertaiseksi kooltaan. Tämä X-37C:ksi nimetty alus kykenisi rahtien lisäksi kyytimään kuutta avaruuslentäjää paineistetussa matkustamossa; toistaiseksi sen tekemisestä ei ole kuitenkaan mitään konkreettisia merkkejä.

Atlas V:n nokkakartion sisällä juuri ennen kartion sulkemista

X-37B laskeutumisensa jälkeen vuonna 2010

Teknisiä tietoja: X-37B

Boeing-yhtiön rakentama minisukkula on 8,9 metriä pitkä, 2,9 m korkea ja sen paksujen deltasiipien kärkiväli on 4,5 metriä. Laitteen massa on noin 5 tonnia.

Kone laskeutuu täysin automaattisesti lentokoneen tapaan kiitoradalle. Kaksi tähän mennessä tapahtunutta lentoa ovat laskeutuneet Vandenbergin lentotukikohtaan Kaliforniassa, mutta myös lähellä sijaitseva Edwardsin koelentokeskus sekä Kennedyn avaruuskeskus Floridassa voivat ottaa minisukkulan vastaan.

X-37B:n pinta on päällystetty lämpösuojakerroksella, joista suurimman kuumennuksen kohteeksi siipien etuosissa ja nokassa olevat tiilet on tehty hiilipitoisesta keraamisesta materiaalista.

Aluksen selkäpuolella on pieni rahtiruuma (kooltaan noin 2,1 x 1,2 metriä), jonka luukku avataan kiertoradalle päästyä. Sieltä levittäytyy ulos aurinkopaneeli, jonka tuottaman sähkövirran voimin alus voi olla avaruudessa kuukausikaupalla. Minisukkulassa on pienten asennonsäätörakettimoottorien lisäksi yksi päämoottori, joka kykenee muuttamaan aluksen kiertorataa hyvinkin paljon.

Kuvat: USAF