Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa väitöstutkimuksen tehnyt diplomi-insinööri Janne Parkkila selittää, että samaan tapaan kuin internet-sivuilla on hyperlinkkejä toisille sivustoille, voidaan pelien välille luoda hyperlinkkejä näin yhdistäen digitaalisia maailmoja toisiinsa.

Linkitys maailmojen välillä mahdollistaa uudenlaisten pelikokemusten rakentamisen pelaajille sekä avaa pelinkehittäjille täysin uusia markkinointimahdollisuuksia pelien keskinäisten linkkien kautta.

Esimerkiksi pelaajan juoksulenkillä käynti aktiivisuusrannekkeen kanssa voi yhdistyä automaattisesti jääkiekkopeliin, nostaen pelaajien luistelukestävyyttä yhden pelikerran ajaksi.

30 vuotta sitten, vuonna 1986, ei Suomella ollut vielä Internet-yhteyttä – mutta ei ollut monilla muillakaan valtioilla. Internet oli tuolloin oikeastaan vain yliopistojen välillä ollut tietoverkko, ja se rajoittui 1980-luvun puoliväliin saakka käytännössä Yhdysvaltoihin.

Eurooppaan internet tuli Euroopan hiukkastutkimuskeskus CERNin kautta, mutta piskuinen Suomi sekä muut Pohjoismaat olivat myös heti noista ajoista alkaen mukana menossa, koska täällä oli varsin hyvä kansallinen yliopistojen tietoverkko NORDUNET ja täältä tietoliikennetekniikan tutkijoilla oli hyvät yhteydet Yhdysvaltoihin, internetin alkujuurille.

Päivän kuvana on kuvakaappaus Marine-viruksen tuottamasta animaatiosta. Sitä voi pitää jopa naivistisena taiteena ja meille jo 1980-luvulta tietokoneiden kanssa näpränneille se tuo luonnollisesti mieleen senaikaiset kuvaruudut ja grafiikkamahdollisuudet.

Näissä viruksissa onkin retrohenkinen tunnelma juuri siksi, että ne ovat MS-DOS -käyttöjärjestelmässä pyöriviä haittaohjelmia, pääasiassa viruksia.

Suurin osa haittaohjelmista on tosin "tylsiä" tekstivuodatuksia, jotka tulivat ruutuun viruksen saastutettua systeemin ja totesivat, että kone on nyt saastunut. Toisinaan kyseessä oli animaatio, toisinaan pelkkä kuva. 

Tuonaikaiset virukset olivat yleensä varsin vaatimattomia ja vaarattomia nykyaikaisiin haittaohjelmiin verrattuna, etenkin kun toisinaan virus ei oikeastaan tehnyt muuta kuin näytti tekstiä tai kuvaa. Osa toki oli vaarallisia (onneksi vain tietokoneelle ja sen sisältämille tiedoille), mutta nettimuseossa niistä voi nauttia turvallisesti, sillä ohjelmista on poistettu kaikki haitalliset osat.

Arkistossa ei siis ole vain pelkkiä kuvia viruksien saastuttamien tietokoneiden näyttöruuduista, vaan itse virukset vaarattomiksi muunnettuina. Niitä ja niiden toimintaa voi katsoa MS-DOS -emulaattorin avulla, eli nettisivulla oleva kuvaruutu toimii kuin oikea antiikkinen tietokone ja virus on siellä todella toiminnassa. 

Alla on vielä klassinen CRASH-virus toiminnassa.

Siihen ja suureen määrään muita viruksia voi siis tutustua täällä:
The Malware Museum.

Itsenäisyyspäivän alla Aalto-yliopiston professori Eero Hyvösen sähköpostilaatikkoon alkoi tipahdella koskettavia tarinoita.

”Kyynelsilmin kiitän hienosta arkistosta. Olin junnuna sukulaisen hautajaisissa ja nyt löydän tietoja hänen vaiheistaan. Kiitos ja kumarrus.”

Palautevirran synnytti Hyvösen johtaman tutkimusryhmän ja laajan yhteistyöverkoston luoma, marraskuun lopulla julkistettu Sotasampo-tietopalvelu, joka kokoaa yhteen talvi- ja jatkosotaan liittyviä keskeisiä kansallisia tietoaineistoja.

"Puolustusvoimien SA-arkistosta saimme 160 000 valokuvaa ja Kansallisarkistosta sotasurmatietokannan tiedot yli 95 000 menehtyneestä sekä 26 500 joukko-osastojen päiväkirjaa", kertoo Eero Hyvönen.

"Suomen Sotahistoriallisen Seuran ja Bonnierin kautta tuli yli 3300 Kansa taistelee -lehden artikkelia, ja Maanmittauslaitos toimitti meille yli 800 000 paikannimen rekisterin sekä tiedot 35 000 menetetyn Karjalan paikasta karttoineen, joihin innokkaat alan harrastajat olivat tehneet sisällönkuvailun ja geokoodauksen".

Samoihin materiaaleihin on toki päässyt tutustumaan ennenkin kunkin osapuolen omissa arkistoissa.

Sotasammon erityisyys ja hyödyllisyys piileekin siinä, että se kokoaa ihmissilmälle tulkittavaksi tarkoitetun tiedon, kuten valokuvien ja tekstipätkien, lisäksi tietoihin liittyvän, koneiden ymmärtämän metadatan ja tuo sen kaikkien ulottuville avoimena linkitettynä datana (Linked Open Data). Tiedonpalasia ja niiden välisiä linkkejä on jo viisi miljoonaa, ja ensimmäinen niiden pohjalta luotu älykäs sovellus on Sotasampo.fi-portaali.

"Siellä voi esimerkiksi nimihaun kautta etsiä omaan, sodassa menehtyneeseen sukulaiseensa tai tiettyyn upseeriin liittyviä sotatapahtumia historiallisilla kartoilla ja aikajanalla, joukko-osastoja, valokuvia, sotapäiväkirjoja, lehtiartikkeleita ja muita aineistoja", selittää Hyvönen.

"Data on julkaistu tutkimusryhmän kehittämässä ja ylläpitämässä avoimessa Linked Data Finland -palvelussa noudattaen semanttisen webin periaatteita. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaikille tiedoille luodaan omat verkko-osoitteet, joiden avulla koneelle kerrotaan, miten eri tiedot liittyvät toisiinsa. Juuri semanttinen verkko luo perustan sovellusten kehittämiselle. Sen avulla kone voidaan myös laittaa päättelemään verkosta lisää dataa, eli luomaan uusia yhteyksiä ja enemmän tietoja olemassa olevan tiedon pohjalta."

Kuvassa on Sotasammon Tapahtumat-näkymä, joka esittää talvi-ja jatkosodan poliittisia ja sotilaallisia tapahtumia aikajanalla ja viiden päivän aikaikkunaan (suorakulmio keskellä) sisältyvät tapahtumat kartalla. Taustalla näkyvä lämpökartta lasketaan aikaikkunan aikana menehtyneistä sotilaista Kansallisarkiston sotasurmadatan perusteella. Ikkunaa ajassa siirtämällä muuttuvat tapahtumat ja sotasurmien määrää ilmaisevan lämpökartan väritys (punainen-keltainen-vihreä) muuttuu, mikä antaa yleiskuvan tapahtumien kehittymisestä ajan ja paikan suhteen. Oikealla näkyy valittuun tapahtumaan liittyviä valokuvia puolustusvoimien kuva-arkistosta sekä tietoa sotasurmien syistä.

Koko Suomen hanke

Eero Hyvönen on tehnyt ryhmänsä kanssa tutkimusta kulttuurisisällöistä ja niiden julkaisemisesta semanttisessa verkossa jo vuodesta 2002. Työ on palkittu useaan otteeseen sekä ulkomailla että Suomessa; viimeksi Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla vuonna 2014. Sotasampo on kuitenkin hankkeena erityinen paitsi kokonsa, myös aiheen kansallisen ja henkilökohtaisen merkittävyyden takia.

"Isäni on sotaveteraani ja äitini suku luovutetusta Karjalasta", kertoo Hyvönen.

"Olemme saaneet palvelusta paljon liikuttavaa palautetta, sekä myös korjauksia esimerkiksi paikannimiin ja henkilötietoihin liittyen."

Hyvösen mukaan Sotasammon kehitys onkin jatkossa tarkoitus joukkoistaa kaikkien asianosaisten kesken. Tavoite on, että kuka tahansa voisi lisätä piironginlaatikoihin säilötyt muistot osaksi tietopalvelua.

"Jo nyt sotahistorian harrastajat ja ihan tavalliset kansalaiset ovat olleet isossa roolissa. Timo Hakalaesimerkiksi teki valtavan työn tuottamalla käsin metadatan Kansa taistelee -lehden 3360 artikkeliin, ja Jyrki Tiittanen geokoodasi 35 000 paikkaa Karjalan historiallisilla kartoilla. Tulevaisuudessa Sotasampoon voisi ladata vaikka isoisän ottaman kuvan taustatietoineen; missä kuva on otettu ja keitä siinä on. Palvelu linkittäisi sen heti muuhun tietoon kertomalla esimerkiksi, mitä muuta kuvan henkilöistä tiedetään, mitä kaikkea paikkakunnalla sodan aikana tapahtui ja niin edelleen. Näin oma tieto rikastuisi ja rikastaisi samalla kaikkien yhteistä tietoa."

Sotasampo on osa opetus- ja kulttuuriministeriön Avoin tiede ja tutkimus -hankekokonaisuutta ja mukana valtioneuvoston kanslian Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden ohjelmassa.

Hankkeen kotisivulla seco.cs.aalto.fi/projects/sotasampo/ on siitä kiinnostavaa lisätietoa. Koko tietokanta on täällä: http://www.ldf.fi/dataset/warsa

Eero Hyvönen kertoo, että Sotasampo.fi-portaalissa keräsi ensimmäisenä viikonloppuna yli 20 000 kävijää. Kuva: Aalto / Aino Huovio.

Tämä on maailman suurin satelliittitilaus ikinä. OneWeb, brittiläinen uusi internet-palveluyhtiö tilasi maanantaina Le Bourget’n ilmailu- ja avaruusnäyttelyssä 900 satelliittia Airbus Defence and Space -yhtiöltä. 

Satelliiteista noin 600 (tarkka luku täsmentyy myöhemmin) lähetetään kiertämään Maata ja loput pidetään toistaiseksi varalla säilössä.

OneWeb on huima suunnitelma, jonka takana on yhdysvaltalainen yrittäjä Greg Wyler. Hän aloitti rakentamaan pari vuotta sitten O3B-satelliittijärjestelmää, joka koostuu 12 edullisesta satelliitista, jotka tuovat internetin ja muita tietoliikennepalveluita maapallon alueille, missä laajakaistaisia nettiyhteyksiä ei ole juurikaan tarjolla. Tällaisia ovat esimerkiksi keskisen Amerikan maat, missä O3B on tullut hyvin kuuluisaksi.

OneWeb vie tätä samaa ajatusta pitemmälle ja luo koko maapallon kattavan laajakaistaverkon, mihin käyttäjät pääsevät käsiksi pienillä, kannettavilla päätelaitteilla käytännössä mistä päin maapalloa tahansa. Tämä on mullistavaa: ei roaming-maksuja, ei eri maiden omia nettimuodollisuuksia, vaan oma pääte tuo käyttäjälle netin missä vain, milloin vain.

Wylerin ajatuksena on lähettää nuo noin 600 satelliittia kiertämään Maata 20 eri kiertoradalla jotakuinkin 1200 kilometrin korkeudessa siten, että ne kattavat koko asutun maapallon. Koska satelliitteja on kullakin radalla noin 30, on useampi satelliitti käytännössä koko ajan näkyvissä mistä vain.

Satelliitit ovat noin 150 kg massaltaan ja kooltaan vajaan metrin kanttiinsa olevia laatikoita, joista sojottaa sivuille aurinkopaneelit. 

Yhdestä satelliiteista käyttäjien kanssa jaettava netti olisi nopeudeltaan vähintään kahdeksan gigatavua sekunnissa, ja yhdelle käyttäjälle OneWeb lupaa vähintään 50 MB sekunnissa. Tämä vaatii kehitteillä olevan 36 x 16 -senttisen tasoantennin käyttämistä.

Satelliitit olisivat myös yhteydessä toisiinsa avaruudessa ja muodostaisivat itse asiassa oman, nopean verkon keskenään, joka olisi sitten yhteydessä maanpäällisiin servereihin. Päätelaitteina voisivat olla tietokoneiden lisäksi puhelimet ja muut tietoyhteyttä käyttävät laitteet.

OneWeb kertoo tuovansa noin 10 teratavua sekunnissa lisää kapasiteettia maapallon nettiverkostoon, mikä vastaa noin puolta prosenttia koko maapallon vuodelle 2016 arvioidusta nettiliikenteestä.

Perun geofysiikan instituutti kertoi maanantaina tiedotteellaan uudesta älypuhelinsovelluksesta, jolla pystyy seuraamaan reaaliajassa lähiseutujen maanjäristyksiä.

Perussa maa järisee käytännössä koko ajan, tilastollisesti päivittäin, joskin suurin osa näistä tärinöistä on sen verran pieniä, että jatkuvaan maanjäristysvaaraan tottuneille perulaisille ne eivät ole mitenkään omituisia. Mutta toisinaan maanjäristykset ovat suurempia – ja joskus ne tapahtuvat merellä, jolloin on aina tsunamivaara. Siksi Perussa on kehitetty hyvä tiedotusjärjestelmä maanjäristyksistä, mihin tämä uusi kännysovellus on erinomainen lisä.

Erityisen kiinnostavaa suomalaisittain tässä sovelluksessa on se, että sen on tehnyt Ossi Väänänen, Otaniemestä vuonna 2004 valmistunut ohjelmistodiplomi-insinööri.

“Eräs inversiomatemaatikkokaverini väitteli Sodankylän geofysiikan observatoriossa parisen vuotta sitten ja kaverin vastaväittäjänä oli tohtori Jorge Chau, silloinen [Perussa sijaitsevan] Jicamarcan radio-observatorion päällikkö”, kertoo Ossi Perusta lähettämässään sähköpostissa.

“No, saunoimme siinä pimeässä syysillassa ja hän kertoi, että maanjäristyksistä reaaliajassa kertova mobiilisofta ja -järjestelmä olisi hyvä olla, ja lupasin tehdä sen huvikseni jos pääsen vastaavasti vierailemaan Perussa radio-observatoriolla. Tein mobiilisoftat ja palvelinsoftat viimeisen parin vuoden aikana.”

Jos eilen maanantaina joidenkin nettisivujen käyttäminen tuntui hitaalta, niin syy ei ollut koneessasi tai nettiyhteydessäsi: netissä oli eilen varsin laajamittainen hyökkäys monia tahoja vastaan. Ja nähtävästi hyökkääjiä oli monia.

Syy siihen, miksi eiliselle jo osattiin odottaa tällaista aktiivisuutta oli niin sanottu kybermaanantai. Se on Yhdysvalloissa vuonna 2005 alkanut ilmiö, jonka keksivät erilaisten elektronisten laitteiden ja palveluiden markkinoijat avaamaan joulumarkkinoita. Sen ajankohdaksi päätettiin kiitospäivän jälkeinen maanantai, erotuksena ns. mustaan perjantaihin, vielä perinteisempään koko joulumarkkinat avaavan päivään.

Yhtä lailla jo perinteisesti musta perjantai ja kybermaanantai toivat mukanaan kyberhyökkäyksiä, joilla erilaiset kaupallisuutta vastustavat aktivistit pyrkivät haittaamaan kaupantekoa. Näin kävi tänäkin vuonna, joskin kauppojen lisäksi hyökkäyksiä kohdistettiin useisiin tiedotusvälineisiin. 

Häiriöt alkoivat perjantaina, kun esimerkiksi NBC, Forbes, The Independent, Daily Telegraph, Chicago Tribune, PCWorld, The Daily Telegraph ja myös NHL joutuivat sosiaalisen median kommentointiväylien ja suorien juttujen kommentointimahdollisuuksien kautta hyökkäyksen kohteeksi. 

Syyrian elektroniseksi armeijaksi (SEA) itseään kutsuva ryhmittymä lähetti ensin Twitterissä kuvia, joissa he näytti ottaneensa sivustoja hallintaansja, kunnes se konkreettisesti alkoi tekemään – tai yrittämään - sitä. He saivat hallintaansa GoDaddy-nettiyhtiön kautta Gigya-palveluntarjoajan DNS-osoitteen. Gigya hallinnoi monien tiedotusvälineiden ja yhtiöiden sosiaalisen median ja kommenttiosien toimintaa.

SEA onnistui myös ohjaamaan osan tietyille nettisivuille tehdyistä hauista toisiin osoitteisiin, joissa näytettiin kyseisen nettisivun normaali etusivu ja SEAn logo siinä.

Useat tiedotusvälineet sulkivat sosiaalisen median liitännäiset ja kommentointimahdollisuudet sivuiltaan hykkäyksen vuoksi.

Miltä tuntuisi olla yksin taidemuseossa yöllä?

Juuri parhaillaan on Tate-museossa Lontoossa meneillään jännittävä projekti, missä tätä voi käydä kokemassa – tosin robotin kautta. Yleisö voi ohjata yöllä netin kautta robotteja museossa ja käydä katselemassa haluamiaan teoksia ja paikkoja.

Kyseessä on idea, jolla The Workers -suunnittelutoimisto osallistui kilpailuun, jonka tarkoituksena oli keksiä uusia tapoja hyödyntää uutta digitekniikkaa museokokemuksen parantamiseen. Kilpailuun tuli monia ideoita, joista monet otettiin tarkempaan suunnitteluun, mutta monet myös hylättiin liian hankalina tai kalliina. Tate Median luova johtaja Jane Burton päätti kuitenkin selata vielä kerran hylättyjä ehdotuksia, ja hän ihastui ajatukseen museossa yöllä vaeltavista roboteista.

Projektitiimin jäsenen David di Ducan mukaan lähtökohtana robottien ideoinnissa oli ainainen haave siitä, että pääsisi katsomaan museota yöllä, jolloin se on aivan erilainen paikka kuin päivällä. Kulkeminen yksin autiossa, pimeässä museossa on varmasti monen muunkin haaveena.

Ideaa ei toteutettu ihan alkuperäisenä, mutta kevytversionakin se on upea: viiden yön ajan elokuun 13. päivästä alkaen museon nettisivuilta on voitu ohjata robotteja ja käydä katselemassa museota sekä sen teoksia.

Tai ei aivan koko museota, sillä robotit eivät pääse kulkemaan portaissa, minkä vuoksi ne liikkuvat ainoastaan museon päägallerioissa. Niissä on lisäksi turvalaitteet, jotka estävät niitä törmäämästä toisiinsa, seiniin tai arvokkaisiin taideteoksiin.

Robotteja on neljä ja kukin niistä toimii klo 22 alkaen kolmeen saakka (Lontoon aikaa) yöllä akkujen voimalla. Ne pystyvät liikkumaan joka suuntaan vapaasti ja niiden "päässä" on kaksi pystysuunnassa kääntyvää kameraa sekä LED-valot. Joka neljäs minuutti uusi henkilö pääsee ohjaimiin, kun toimintaa hallitseva systeemi valitsee netistä uudet käyttäjät.

Robotteja voi käydä ohjaamassa (tai yrittämässä ohjata, sillä ne ovat hyvin suosittuja) vielä parin yön ajan klo 24-05 Suomen aikaa yöllä osoitteessa afterdark.tate.org.uk. Testasimme tätä ja idea paitsi toimii, niin on myös kerrassaan maaginen. Mikä suomalainen museo tekisi myös tällaisen?

Kahdensadan pienen näytön verkko hohtaa vihreitä sanoja. Pehmeä miesääni lukee sadantuhannen ihmisen ajatuksia.

Mark Hansenin ja Ben Rubinin teos Listening Post (2003) esittää reaaliaikaisia, editoimattomia ja sensuroimattomia poimintoja verkon keskustelupalstoilta, ilmoitustauluilta ja muilta julkisilta verkkofoorumeilta. Se on moniaistinen online-kommunikaation muotokuva.

Sinfonian tavoin teos jakautuu seitsemään osaan, joista jokaisella on oma sisäinen logiikkansa: tekstifragmentit liikkuvat, järjestäytyvät ja suodattuvat teokseen eri tavoin. Hansenin luoma tietokoneohjelma prosessoi datasta esimerkiksi yleisimpiä ilmaisuja: I am… I like… I love… sekä harvinaisempia sanoja ja toistuvia keskustelunaiheita.

Teosta voi verrata rakenteellisesti sinfoniaan, mutta sitä voi pitää myös jättimäisenä irtosanarunona. Sata vuotta sitten eräät taiteilijat leikkelivät tekstejä saksilla palasiksi, sekoittivat sanat hattuun ja poimivat hatusta sattuman sanelemia ”dada-runoja”. Sattumaelementtien käyttö on sittemmin vakiintunut tavanomaiseksi taiteen tekemisen menetelmäksi.

Teos on myös kunnianosoitus minimalistiselle ruudukkoestetiikalle. Modernissa taiteessa mykkiä ruudukkoja on nähty kyllästymiseen asti. Perinteisestä kuvataiteesta Listening Postin erottaa kuitenkin mediateknologian käyttö sekä monimutkaiset data-analyysitekniikat. Teoksen materiaalina on jatkuva reaaliaikainen informaatiovirta, jota jäsennetään tilastollisin menetelmin. Tarkasteltavana ovat sekä merkityksien muotoutumisen tavat että tilastojen muokattavuus. Kuten modernin taiteen materiaaliksi hyväksyttiin aikanaan löytöesineet, Listening Post luottaa löytödataan ja ajatuskatkelmiin.

Syntetisoidun äänen ja musiikin rytmi, hitaus ja rauhallisuus vertautuu aina välillä valtavan tietomäärän kiihkeään raksutukseen. Sitten raksuttava data liudentuu miehen yksinpuheluun, kun hän melkein liian siloisella sävyllä lausuu sattumia keskusteluistamme. Jotakin se ilmaisee siitä, että ihmisillä tuntuu olevan valtava ikävä toistensa pariin. Inhimillinen tuntuu tässä kohtaavan tietosysteemit, ja suistumme koko posthumanistisen ajattelun ytimeen: teos näyttää verkon sosiaalisen toiminnan valtavan skaalan ja ilmaisun eri asteet. Ja jossakin siellä kylmän datan keskellä olemme eksyksissä.

Kun julkisten keskustelufoorumeiden data on erotettu alkuperäisestä yhteydestään, se muuntuu kokemukseksi, jossa vakaumukset, mielipiteet, toiveet ja unelmat uudessa yhteydessään, taideteoksena, terävöityvät ja saavat myös uusia merkityksiä: niistä tulee osuvia – tai absurdeja. Arkiselle annetaan monumentin mittasuhteet ja monumentaalinen muuttuu tavanomaiseksi.

Listening Post on parhaillaan esillä Lontoon Science Museumissa ja sitä voi katsella/kuunnella tästä linkistä.