Sähkölento maailman ympäri lähestyy

Solar Impulse 2
Solar Impulse 2

Muistatteko vielä aurinkovoimalla lentävän, pitkäsiipisen sähkölentokoneen Solar Impulse, joka vuosien 2011 ja 2013 välissä lenteli niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin?

Tuon koneen uudempi ja isompi versio Solar Impulse 2 on nyt saanut koelentonsa Sveitsissä päätökseen ja on valmis lentämään pois pesästään. Tällä koneella on aikomus lentää maapallon ympäri ensi vuoden alkupuoliskon aikana. 

Kone teki ensilentonsa viime kesänä Sveitsissä ja koetti siipiään ensimmäisen kerran yölennolla lokakuussa. Nyt koelento-ohjelman päättämisen jälkeen konetta puretaan osiin, ja alkuvuodesta se kuljetetaan Abu Dhabiin. 

Sieltä kone aloittaa tammi-helmikuussa sopivien säiden tullessa matkansa ympäri maailman tekemällä vain neljä tai viisi pysähdystä: Arabian niemimaalta Intian päälle, sieltä Kiinaan ja sieltä Tyynen valtameren, Amerikan ja Altantin yli taas Afrikan päälle ja takaisin Arabian niemimaalle. Jokaisella pysähdyksellään kone viipyy vähän aikaa etapissaan ja lähtee uudelleen matkaan sään ollessa sopiva, joten aikaa maailmaympärilentoon saattaa mennä parikin kuukautta.

Ympärilennosta ympärilentoon

Idea sähkölentoon ympäri maapallon tuli Bertrand Piccardin, tunnetun sveitsiläisen seikkailijasuvun nuorimmaisen, mieleen vuonna 1999, kun hän oli lentänyt maailman ympäri ilmapallolla. Hänen isänsä ja isoisänsä olivat kolunneet planeettaamme syvyyksistä stratosfääriin, ja Bertrand ei halunnut jäädä heitä vähäisemmäksi. Hän oli lukenut itsensä lääkäriksi, mutta lennoillaan hänellä ei ollut samanlaista tutkimuksellista taustaa kuin vanhemmillaan. 

Sen sijaan Piccard nuorimmainen oli kiinnostunut teknologiasta ja hän oli kiinnostunut uudesta, puhtaasta energiateknologiasta jo ennen pallolentoaan. Tästä merkki oli jo tekniikka, mitä Breitling Orbiter -pallo käytti: se oli helium-pallon ja kuumailmapallon risteytytys, jonka ulkopinta oli metallinkiiltävä, jotta Auringon paiste auttaisi lentoa myös mahdollisimman paljon.

Tuon lentonsa jälkeen Piccard ajatteli, että seuraava tempaus voisi olla lentää maailman ympäri sähkölentokoneella, joka saisi voimansa aurinkopaneeleista.

Hän kertoi ajatuksestaan André Borschbergille, ystävälleen, joka oli myös lentäjä ja yrittäjä. Ja niin kaksikko päätti rakentaa aivan uudenlaisen sähkölentokoneen, jolla voisi lentää ympäri maapallon. 

Borschbergin tehtäväksi tuli suunnitella, rakentaa ja koelentää tämä lentokone, kun taas Piccardin osana oli kiertää ympäri maailmaa hankkimassa rahoittajia ja kertomassa uusiutuvasta energiasta sekä sen mahdollisuuksista. 

Aivan liian usein uusiutuvia energiamuotoja pidetään pieninä tekijöinä, joilla ei ole mahdollisuuksia vaikeissa olosuhteissa, mutta kaksikon päämääränä oli todistaa nämä ennakkoluulot vääriksi.

Koska idea oli varsin haastava ja lento sähkökoneella maapallon valtamerien ylitse olisi vaarallinen, piti tekniikkaa ensin testata. Siksi tehtiin koekone Solar Impulse 1. Sillä he tekivät ensimmäisen 24 tuntia kestäneen sähkövoimaa käyttäneen lennon, ja lensivät koneella halki niin Euroopan, Afrikan kuin Yhdysvallatkin. Tavoitteena lennoilla ei ollut kuitenkaan vain testata konetta, vaan myös kerätä varoja ja herättää kiinnostusta varsinaista lentoa kohtaan.

Versio kakkonen

Solar Impulse 2 on tehokkaampi, suurempi ja kyvykkäämpi. Parin vuoden aikana tekniikka on mennyt sen verran eteenpäin, että monet laitteet, rakenteet ja systeemit ovat nyt kevyempiä ja parempia. Lisäksi tämän koneen täytyy olla koekonetta olennaisesti luotettavampi.

Tekniikan lisäksi nyt on täytynyt kiinnittää erityistä huomiota ohjaamon suunnitteluun. Lentäjän pitää pystyä toimimaan siellä kahdekdan kilometrin korkeudessa viiden vuorokauden ajan. Siis viisi päivää ja yötä mahdollisimman yksinkertaisessa ja pienessä ohjaamossa. Lentäjän pitää ohjata konetta, syödä, ottaa nokkaunia ja toimia mahdollisimman hyvin tuon koko ajan samaan tapaan kuin ilmailun historian kuuluisat ennätyslentäjät. Voi vain muistella The Spirit of St. Louis -elokuvaa, missä James Stewartin näyttelemä Charles Lindbergh käkki pienessä ohjaamossaan Atlantin päällä torkkuja ottaen ja voileipiä syöden.

Nyt lentäjillä on kuitenkin apunaan koko joukko tekniikkaa ja lääketieteellistä tietämystä. Lentäjät ovat simuloineet lentojaan jo monta kertaa, ja heidän suoritustaan on voitu paitsi tarkkailla, niin myös kehittää koko ajan paremmaksi.

Ohjaamon koko on vain 3,8 kuutiometriä, mistä leijonanosan haukkaavat laitteet ja istuin, jonka saa käännettyä vuoteeksi. Lentokoneessa on luonnollisesti pätevä autopilotti, mutta pitkiä, syviä unia lentäjä ei voi matkallaan ottaa. 

Piccardin eräs kiinnostuksen kohteista on autohypnoosi, jota hän aikoo käyttää hyväkseen lennolla: hän voi vaivuttaa itsensä halutessaan pikaiseen uneen, joka on piristävä ja rentouttava, mutta samalla hän (ainakin väittää) olevansa osin myös tietoinen  tilanteesta ympärillään.

Itse lentokoneen rakentamisessa on jokainen ylimääräinen gramma on hiottu pois. Sen runkorakenne on kevyttä hiilikuitua ja kevyttä metallia, kuten alumiinia ja titaania.

Koneen siipien kärkiväli on 72 metriä, eli se on leveämpi kuin Boeing 747 Jumbo-Jet. Mutta koneen massa on vain 2300 kiloa.

Tästä 633 kiloa on litiumpolymeeriakkuja, jotka on pakattu lämpösuojattuihin säiliöihin koneen neljään moottoritilaan, jotka on sijoitettu siipiin: kaksi toisessa siivessä ja kaksi toisessa. Akkujen energiatiheydeksi mainitaan 260 Wh/kg, eli täyteen ladattuina akuissa on teoriassa 164,58 kilowattituntia energiaa. 

Niistä riittää potkua neljälle 13,5 -kilowattiselle sähkömoottorille, jotka pyörittävät kukin neljä metriä halkaisijaltaan olevaa potkuria keskimäärin 525 kierroksen minuuttinopeudella.

Sähköä lentokone saa 17 248 aurinkokennosta, joita on asennettu siipien, rungon ja korkeusvakaajan päälle. Paneelien pinta-ala on 269,5 neliömetriä ja ne voivat tuottaa 23% hyötysuhteella 340 kilowattituntia vuorokaudessa. 

Päiväsaikaan siis kone voi käyttää moottoreitaan täydellä teholla ja ladata samaan aikaan akkujaan, jotta se voi jatkaa lentoaan myös Auringon laskettua. Energian säästämiseksi lentokorkeutta vaihdellaan päivän noin 8500 metristä yön noin 1500 metriin. Lentonopeus voi olla lähes 150 km/h, mikä tosin lentokoneelle ei ole paljoa: Solar Impulse onkin kuin moottoroitu liitokone, joka on suunniteltu lentämään mahdollisimman taloudellisesti. 

Kone palasiksi!

Parhaillaan Solar Impulse 2 -lentokonetta ollaan purkamassa osiin, jotka on helppo kuljettaa Abu Dhabiin, Yhdistyneisiin Arabiemiraattikuntiin. Samalla koneen lentoinstrumentteja parannellaan ja kaikki laitteistot käydään läpi.

Moottorien ja akkujen irrottaminen on hyvin yksinkertaista, mutta 72-metrisen siiven laittaminen osiin ei välttämättä ole sitä. Tai periaatteessa kyllä: siipi on koottu 23,5 metriä pitkistä siivenpäistä ja 25 metriä pitkästä keskiosasta, joiden erottaminen toisistaan on mahdollista. Kun osat on irti, ne laitetaan erityisvalmisteisiin kehikkoihin, joiden tukemana ne voidaan lastata rahtikoneeseen ja lennättää Abu Dhabiin. Tämä tapahtuu tammikuun alussa.

Runko laitetaan myös osiin, sillä ohjaamo, keskirunko ja perä irtoavat erilleen. 

Koneen purkamista ja kokoamista – sekä aikanaan itse lentoa – voi seurata esim. Twitterissä ja myös Tiedetuubi palaa varmasti asiaan!

Alla on konetta esittelevä videomme.

Aurinkosähkö ei ole vitsi

Tuulivoimaloita Kiinassa

Tämä kuva maailman, Euroopan ja Saksan sähköntuotannon vaatimasta aurinkopaneelipinta-alasta on levinnyt viime päivinä netissä, ja monet ovat ihmetelleet olisiko tämä totta laisinkaan. Voitaisiinko tosiaankin koko maailman energiantuotanto kattaa pienellä pläntillä aurinkopaneeleita autiomaassa?

Vastaus löytyy tutkimuksesta, mistä kuva on napattu. Kyseessä on Nadine Mayn jo vuonna 2005 Braunschweigin teknillisessä yliopistossa tekemä tutkimus “Eco-balance of a Solar Electricity Transmission from North Africa to Europe”, missä on laskettu kuinka paljon aurinkopaneelipinta-alaa esimerkiksi Saksan kaipaaman sähkövirran tuottaminen Saharassa vaatisi.

Tulos on kuvan osoittama, tosin ongelmana ei ole niinkään sähkön tuottaminen, vaan sen siirtäminen. Hävikki pitkissä siirtolinjoissa on kohtalainen ja tuhansien kilometrien mittaisten, supertehokkaiden kaapeleiden vetäminen on teknisesti haastavaa ja kallista. Lisäksi ympäristön kannalta vähemmän optimaalista.

Tutkimuksessa keskityttiinkin juuri tähän ongelmaan, ja tulos kaikkien laskujen jälkeen oli selvä: sähkön tuottaminen Pohjois-Afrikassa aurinkopaneeleilla ja sen siirtäminen Eurooppaan olisi mahdollista ja jopa taloudellista.

Kuva ei kuitenkaan ole enää täysin relevantti, koska luvut laskettiin liki kymmenen vuotta sitten olleella aurinkopaneelitekniikalla. Nykyisin vastaava sähköntuotto voitaisiin toteuttaa jopa pienemmillä pinta-aloilla.

Parantunut hyötysuhde tekee myös aurinkosähköstä taloudellisen vaihtoehdon alueilla, missä Aurinko paistaa vähemmän kuin Saharassa. Niinpä Saksassa lyötiin eräänlainen ennätys 9. kesäkuuta, kun puolet koko maan tarvitsemasta sähköenergiasta tuotettiin valosähköisesti aurinkopaneeleilla. Tuolloin keskipäivällä valosta saatiin 23,1 gigawattia tunnissa sähköä, minä oli 50,6% kaikesta tuona hetkenä tuotetusta sähköstä.

Ennätys oli mahdollinen siksi, että 9. kesäkuuta oli vapaapäivä, jolloin sähköntarve oli normaalipäivää pienempi. Se kuitenkin osoittaa erittäin konkreettisesti, että vaihtoehtoiset sähköntuotantomenetelmät eivät ole enää pelkkää haihattelua. Ja myös sen, että aurinkosähköä ei tarvitse siirtää Saharasta pitkien voimalinjojen avulla, vaan sitä voidaan tuottaa suuria määriä paikallisesti – myös maissa, joissa Aurinko ei paista mitenkään erityisen paljon.

Päinvastoin kuin ajatellaan, tuottavat aurinkopaneelit sähköä myös talven pilvisinä päivinä. Niiden tuottama virta on luonnollisesti pienempi kuin aurinkoisina kesäpäivinä, jolloin pollukka paistaa suoraan korkealta taivaalta paneeleihin.

Suurin ongelma aurinkosähkössä on kuitenkin sen keskittyminen päiväsaikaan. Onneksi kuitenkin kulutus on päivällä myös yötä suurempi, joten parhaimmillaan esimerkiksi toimistorakennusten tarvitsema sähkö saadaan pihalla olevista paneeleista juuri silloin kun sitä eniten kaivataan. Aurinkopaneelit kaipaavat kuitenkin rinnalleen sähkön varastointia sekä varavoimaa.

Uusiutuvat energiamuodot ovat etenkin Saksassa nyt suosiossa, koska maa koittaa irrottautua ydinenergiasta. Siksi siellä on rakennettu runsaasti tuuli- ja aurinkovoimaa, ja näihin on pumpattu paljon tukirahaa. Esimerkiksi pelkästään aurinkopaneelien asennukseen annettiin tukea viime vuonna 16 miljardia euroa ja kapasiteetti on lisääntynyt voimakkaasti.

Tuulivoimaloita Kiinassa

Tuulivoima on uusiutuvien energiamuotojen selkäranka niin Saksassa kuin muuallakin. Suurimmat Euroopassa olevat tuulivoimapuistot (630 MW London Array ja 504 MW Greater Gabbard Iso-Britanniassa) ovat teholtaan suurten voimalaitosten luokkaa ja maailman suurin avomerellä sijaitseva tuulivoimapuisto (1320 MW Oak Creek-Mojave Yhdysvalloissa, Kaliforniassa) on teholtaan jo suurempi kuin monet ydinvoimalat. Esimerkiksi Suomeen tekeillä oleva Olkiluoto 3, lajissaan maailman suurin, on teholtaan 1 600 MW.

Vaikka siirtolinjat Afrikasta ovat todennäköisesti vielä kaukana tulevaisuudessa, on jo nyt Euroopassa sähköverkostoa uudistettu paitsi tehokkaammaksi, niin myös älykkäämmäksi. Näin esimerkiksi tuulivoimaa voidaan siirtää paremmin tuulisilta alueilta sinne, missä on tyynempää. Jossain tuulee aina, joten vaikka vieressä oleva tuulivoimala ei pyörisikään, toisaalla vastaavat viuhuvat vinhastikin. Samoin aurinkosähköä voidaan siirtää päivänpaisteisilta alueilta pilvisille.

Mitä vielä otsikkokuvaan tulee, niin kannattaa muistaa, että siinä on laskettuna mukaan vain sähköenergia - ei esimerkiksi kaikkea sitä (pääosin öljystä tulevaa) energiaa mitä liikenne vaatii. Se kuitenkin osoittaa sen, että energiasta ei maapallolla ole pulaa, vaan halusta ottaa se oikeasti käyttöön.

Öljylle on olemassa varteenotettavia vaihtoehtoja jo nyt, eivätkä vaihtoehtoiset energiamuodot ole mitään haihattelua. Pian ihmettelemme nykyistä öljymässäilyämme samaan tapaan kuin nauramme edelleen monien talojen katutasossa oleville luukuille, joista vain muutamia kymmeniä vuosia sitten lapioitiin koksia kellarikerrokseen lämmittämistä varten...

Suomalaisia mukaan aurinkovenekisaan

Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelijat lähtevät kesällä aurinkoveneiden maailmanmestaruustaistoon, Dong Energy Solar Challange -kilpailuun Alankomaissa.

Kaksi vuotta sitten Mamkin ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulun (Kyamk) yhteisjoukkue sijoittui luokkansa kolmanneksi. Nyt kisapelinä on sama vene, mutta luonnollisesti parannettuna. Kesäkuun 28. päivänä alkavan kanaalien kiertelyn jälkeen Mamkin venejoukkue kisaa myös Monte Carlo Cupissa Monacossa 10.–12. heinäkuuta.

Tulevan kesän MM-kilpailuun Mamk ja Kyamk osallistuvat eri joukkueilla. Mamkin Midnight Sun Mamk -vene ja kahdeksan hengen joukkue kisaavat kahden hengen ”Challenge B” -luokassa, missä veneessä on kuljettajan lisäksi kyydissä yksi matkustaja. Vaatimus matkustajasta tuo luonnollisesti haasteita veneen suunnitteluun, sillä suunnittelua ei voi tehdä täysin nopeuden ehdoilla. Kisajoukkue ja veneen rakennusryhmä ovat Mamkin materiaali- sekä ympäristötekniikan opiskelijoita, joiden tukena on koulun henkilökuntaa.

Kyamk osallistuu teknillisesti haastavimpaan Top Class -luokkaan, jossa saa mm. olla vapaavalintaiset aurinkopanelit ja muitakin kalliita ratkaisuja, joiden avulla veneiden nopeudet on viety huippuunsa.

Midnight Sun Mamk -veneen tekniikka perustuu aurinkopaneelein ladattavaan akkuun ja sähkömoottoriin, joka on sijoitettu ruoripotkuriin veneen alle niin, että mekaaniset voimalinjasta tulevat häviöt on saatu mahdollisimman pieniksi.

Veneen runko on tehty hiilikuitumateriaalista, johon on yhdistetty kevyttä luonnonkuitua ja korkkia. Materiaaleja yhdistämällä on pystytty säilyttämään rakenteen keveys ja lujuus. Luonnonkuitujen käytöllä voidaan vaikuttaa materiaalien aiheuttamaan ympäristökuormitukseen ja tuoda tuotteelle uusia ominaisuuksia. Mikkelissä opiskelijat ovat valmistaneet kisaveneen lisäksi muun muassa  sählymailoja, joiden rungossa on yhdistetty pellavakuitua ja muita materiaaleja. Rakenteen lujuuden ja keveyden lisäksi pellavakuidulla on onnistuttu tuomaan uusi tuntuma peliin erilaisten vaimennusominaisuuksien myötä.

Talven aikana veneen runko on saatu valmiiksi ja seuraavaksi on vuorossa tekniikan asentaminen. Nyt käynnissä on opiskelijoille ja muille kiinnostuneille tarkoitettu kilpailu veneen värityksen suunnittelusta; aikaa osallistumiseen on 20.3. saakka. Tarkemmat tiedot kilpailusta ravintola Dexin aulassa, missä vene on myös esillä viikolla 10.

Tekniset tiedot

Rungon pituus: 7,7 metriä
Rungon leveys: 1,6 metriä
Uppouma: 295 kg (ilman kuljettajia 155 kg)
Vetolaite: itse suunniteltu ruoripotkuri
Sähköjärjestelmä: Akku ja aurinkopaneelit (5 kpl)
Huippunopeus: n. 20 km/h
Uppoamaton, vakaa ja kääntyy lähes paikallaan

Teksti perustuu Mikkelin ammattikorkeakoulun tiedotteeseen.

Päivän kuva 21.5.2013: Energiaa Auringosta

Espanjan Sevillassa on ollut kaksi vuotta toiminnassa maailman ensimmäinen kaupallinen CSP-voimala (Concentrated Solar Power eli "keskitetty aurinkoenergia"). 19,9 megawatin voimalaitos rakentuu 2650:stä Auringon päivittäistä liikettä seuraavasta peilistä eli heliostaatista, jotka kohdistavat auringonsäteet keskellä 185 hehtaarin laajuista peilikenttää olevan tornin huipulle. Polttopisteessä lämpötila kohoaa 900 celsiusasteeseen. Lämmönsiirtoon ja -varastointiin käytetään sulaa suolaa, jonka lämpötila on noin 500 celsiusastetta. Suola kuumentaa höyryä, joka puolestaan pyörittää turbiineja. Voimala pystyy tuottamaan sähköä 15 tunnin ajan ilman auringonvaloakin, joten se voi olla toiminnassa ympäri vuorokauden. CSP-voimala tuottaa sähköä noin 25 000 andalusialaistalouteen ja se vähentää hiilidioksidipäästöjä noin 30 000 tonnia vuodessa.
© Torresol Energy/Masdar/SENER