Maailman luonnon säätiön WWF:n Earth Hour -ilmastotempausta vietetään jälleen tulevana lauantaina 29. maaliskuuta.

Kyseessä on maailmanlaajuinen ilmastotapahtuma, jonka ajatuksena on sammuttaa turhat valot sammutetaan tunnin ajaksi ilmaston puolesta. Suomessa aika on kello 20.30–21.30. Tämän symbolisen eleen avulla jokainen voi ilmaista huolensa ympäristön tilasta ja ilmastokriisistä päättäjille.

Kun turhat valot sammuvat, näkyy myös tähtitaivas paremmi – jos ei vain ole pilvistä. Revontulia ei valitettavasti ole erityisemmin näkyvissä, mutta niiden esiintymisen todennäköisyys pohjoisessa on noin 15%.

Tähdet eivät kuitenkaan ole tärkein asia Earth Hourissa. Tänä vuonna sen teemana on erityisesti arktisen alueen tilannne, sillä juuri siellä ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaimmin. Arktiksen lajit, kuten jääkarhu, naali ja mursu, eivät selviydy ilman jäätä ja lunta. Arktiksen tilanteeseen voi kuitenkin vielä vaikuttaa, sillä ratkaisu on jo olemassa. Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvalla energialla on tärkein ilmastokriisin ratkaisu.

Myös sinä voit vaikuttaa: helpointa on allekirjoittaa vetoomus kestävästi tuotetun uusiutuvan energian puolesta.

Lisätietoa päivän eri tapahtumista on Earth Hour -kartalla ja koko Earth Hour -tempauksesta WWF:n kampanjasivuilla.

Maxcanússa, Jukatanin niemimaalla sijaitsevan teknillisen yliopiston uuden koripallokentän rakennustyöt keskeytyvät ikävästi, kun rakentajat löysivät vanhan Maya-intiaanien raunioita. Kaivurit osuivat vanhaan kiveen, joka oli vaaleanpunaisen värinen ja selvästi hyvin vanha.

Tilanne ei ole mitenkään omituinen, sillä alueella on runsaasti raunioita, ja niinpä tavalliseen tapaan paikalle kutsuttiin arkeologi tutkiman löydön merkitystä.

Tällä kerralla tilanteesta teki mielenkiintoisen se, että koriskentän rakentajat olivat tekemässä omaansa täsmälleen samalle paikalle, missä intiaanit olivat pelanneet 2000 vuotta sitten omaa koripalloa muistuttavaa pallopeliään.

Mayojen pallopelikentän koko oli noin 19 x 7 metriä, ja päissä  olleiden korien sijaan pallot heitettiin sivuilla seinässä pystyssä olleiden vaaleanpunaisesta kivestä tehtyjen renkaiden läpi. Kivirenkaat on koristeltu Puuc-tyyliin ja tutkijoiden mukaan kenttä on tehty joskus 250 EAA - 600 vuotta ajanlaskun alun jälkeen, siis karkeasti noin 2000 vuotta sitten.

Tiedemuseoon ei kannata mennä kiireen kanssa. Pintapuolinenkin tutustuminen massiivisiin kokoelmiin vie tuntikausia ja perusteellinen läpikäynti vaatii useita käyntejä.

Alakerrassa kävijät ottaa vastaan valtavien höyrykoneiden armeija. Ne ovat keskeinen osa sitä keksintöjen sarjaa, joka teollisen vallankumouksen kautta on tuonut meidät nykypäivän moderniin maailmaan.

Alakerrassa ovat myös avaruusosasto sekä ”menopelihalli”, jossa on lentokoneita katossa, autoja pitkin seiniä, veneitä valmiina kiitävään lähtöön – vain vesi puuttuu – ja Apollo 10 -komentomoduuli. Näillä osastoilla ei ole kovin paljon ”hands on” -tyyppisiä kohteita, joissa itse voisi omin käsin tehdä asioita, mutta muutama kuitenkin.

Apollo-kuumoduulin vieressä oleva ”kokeilepa itse kiertää mutteri pulttiin paksut avaruuspuvun hansikkaat käsissä” -simulaattori on ilmeisen suosittu, sillä etusormet ovat kuluneet hanskoista puhki.

Yhdysvaltain kansallinen ilmailu- ja avaruusmuseo on kiistatta maailman paras alan museo, ja niinpä jokaisen ilmailuhullun ja avaruusfriikin pakkoliike Washington DC:n tienoilla on poiketa Valkoisen Talon naapuriin, National Air and Space Museumiin, sekä sen lisärakennukseen kaupungin ulkopuolella Dullesin lentoaseman naapurissa.

Tiedossa on paitsi ajankulua useammaksikin päiväksi, niin myös monia ainutlaatuisia laitteita ihmisen lentohistorian varrelta.

Museon kokoelmissa on pitkälti yli 35000 erilaista laitetta ja esinettä, joista tosin näytteillä on vain murto-osa, noin 2500. Vaikka museo ei ole fyysiseltä kooltaan yhtä suuri kuin vaikkapa Le Bourget'n ilmailumuseo Pariisin liepeillä Ranskassa, on se ainutlaatuisempi, sillä jo sisääntuloaulassa yleisö törmää historian ensimmäiseen yliäänikoneeseen, Apollo 11:n komentomoduliin sekä SpaceShip1:een, ensimmäiseen yksityisesti tehtyyn avaruuslentokoneeseen.

Eikä siinä ole vasta kuin alkupalat, sillä kaksikerroksisen, kuin valtavista rakennuspalikoista ja lasiseinistä tehdyn museon näyttely esittelee koko lentämisen historian ja kirjon ilmalaivoista avaruussukkulaan. Museossa käy noin yhdeksän miljoonaa kävijää vuodessa.

Yhdysvaltain kansallisen lentohistoriamuseon juuret ovat vuodessa 1946, jolloin presidentti Harry Truman allekirjoitti kongressin määräyksen siitä, että maan ilmailuhistoria täytyy saada talteen. Erilaisia laitteita ja esineitä oli levällään ympäri maata, ja oli olemassa riski, että ne tuhoutuvat. Osa museon kokoelmista on kuitenkin peräisin ulkomailta ja hyvinkin kaukaa historiasta: yhä edelleen museon vanhimmat esineet ovat kiinalaiset leijat, jotka olivat vuonna 1876 näyttelyssä Philadelphiassa ja Smithsonian-instituutin sihteeri Spencer Fullerton Baird vakuutti kiinalaiset siitä, ettei niitä kannattanut viedä takaisin Kiinaan suureiden kustannusten vuoksi.

Kokoelma päätettiin sijoittaa pääkaupunki Washingtoniin ja nimen omaan osaksi Smithsonianin laajaa museokokoelmaa. Avaruusajan alettua ilmailu laajennettiin myös avaruuteen, museolle tehtiin oma rakennuksensa ja avaruus otettiin mukaan myös sen nimeen.

Jos matkasi suuntautuu Pekingiin, kannattaa Kiinan muurin, Taivaallisen rauhan aukion ja Taivaan temppelin lisäksi uhrata ainakin puoli päivää Kiinalaisen tieteen ja tekniikan museolle. Siellä on nähtävissä muun muassa Shenzhou 3:n maahanpaluukapseli ja paljon muuta avaruuslentoihin liittyvää materiaalia.

Museo sijaitsee Pekingin kolmannen kehätien pohjoispuolella kartalla katsottuna jokseenkin kehän keskivaiheilla. Vuonna 1988 avatussa museossa on pysyvän Kiinan tiedettä ja tekniikkaa esittelevän näyttelyn lisäksi paljon opetuksellisia näyttelyosastoja, vaihtuvia näyttelyitä sekä IMAX-teatteri. Kiinalaisethan ovat olleet aikanaan edelläkävijöitä monella alalla ja heitä on kiittäminen ruudista, tarkoista tähtitaivaan tapahtumien havainnoista, kompassista, paperista, painamisesta sekä pronssin sulattamisesta ja valamisesta - muutamia tärkeimpiä mainitakseni.

Kunniakasta historiaa on seurannut hiljaisempi vaihe, kunnes nyt Kiina on taas vauhdissa. Ja sen näkee museossa esiteltävien laitteiden lisäksi yleisössä: paikalle tulee bussilasteittain koululaisia, jotka perusfysiikan lisäksi opettelevat mikropiirien tekemistä ja - kyllä - lentoa avaruuteen.

Museon osoite: 1, Beisanhuan Zhonglu, Peking. 100006

Paikalle pääsee busseilla 300, 302, 367, 380, 387, 406, 407, 422, 702, 718, 725, 730, 731, 734, 735, 801, 825, 830, 831, 834, 835 ja 967, mutta kiinaa taitamattomien kannattaa ajaa taksilla (pyydä kirjoittamaan museon nimi ja osoite hotellissa paperille). Taksikyyti Pekingissä on suomalaisittain erittäin edullista.

Avoinna: 9:00 - 16: 30 (Maanantaisin suljettu, mutta avoinna kansallisina juhlapäivinä)

Lisätietoa netissä: www.cstm.org.cn