museokauppa

Pakko vielä palata piipahdukseemme Lontoon Science Museumissa – jos nyt yli neljän tunnin visiittiä voi sanoa piipahdukseksi. Siinä ajassa ehti rouhaista vain pintaa, museoon pitää mennä vielä uudemman kerran (tai kolme), jotta pääsee vähän syvemmälle kiinnostaviin kokoelmiin.

Maittavan ja pikaisen – hyvin organisoidussa kuppilassa ei tarvinnut ihmeemmin jonotella – välipalan jälkeen oli vuorossa vähemmän pikainen tutustuminen museokaupan tarjontaan. Science Museumissa on useitakin myyntipisteitä, mutta sisääntuloaulan kupeessa on varsinainen valintamyymälä.

Putiikilla on pinta-alaa ainakin parin keskiverto-omakotitalon verran ja hyllyjen, pöytien ja vitriinien väliin mahtuu risteilemään helposti vähintään kymmenittäin ihmisiä – eikä ole vielä ollenkaan ahdasta.

Takanurkkauksen seiniä peittää kirjallisuus: lasten värityskirjoista paksuihin hakuteoksiin, käytännön luonto-oppaista tieteenhistoriallisiin opuksiin. No mitäpä muuta? Aika lailla silkkaa roinaa. Kyniä, kumeja, jääkaappimagneetteja. Pahvilennokkeja, pinssejä, kivisiä ”jääkuutioita”. Rihkamaa, jolla on hyvin vähän tai ei lainkaan tekemistä tieteen kanssa.

Äkkiseltään ärsyttävää. Onko tämä ainoa oikea tai edes järkevä tapa houkutella kävijöitä tieteen pariin. Mutta tarkemmin ajatellen…

Konseptihan on vallan toimiva: lapset hinkuvat kauppaan penkomaan rojulaareja, jolloin myös vanhemmat tulevat perässä ostoksille. Taskurahallakin saa tiedemuseosta pienen muiston, joka ehkä yllyttää tulemaan toistekin.

Jos hyllyillä olisi pelkästään "vakavaa" tiedekamaa (mitä se sitten olisikaan), ainakaan lapsiperheet eivät välttämättä kävisi kaupassa ollenkaan. Ellei punnalla tai parillakin saisi ostettua jotakin, koululaiset tuskin olisivat yhtä innokkaasti syöksähtelemässä laarilta toiselle.

Ja kun silmäili kassajonossa ihmisten koreissa olevia ostoksia, niissä oli aika usein rihkaman lisäksi myös tanakampaa tiedetavaraa kirjoista kemistinvälineisiin.

Ei siis sittenkään niin yksiulotteisen huono asia, että museokaupassa on myynnissä myös silkkaa roinaa. Ja ensi kerralla aion itsekin ostaa Einstein-jääkaappimagneetin...