Kerroimme tasan vuosi sitten vaarallisesta hirvieläinten näivetystaudista, jota oli juuri löydetty norjalaisesta tunturipeuranaaraasta. Sen jälkeen tautia on löydetty myös muutamista muista saman lauman tunturipeuroista. Tutkijoiden arvion mukaan näivetystauti on saattanut muhia peuralaumassa 5-7 vuotta.
Tauti tunnetaan myös nimellä CWD (engl. Chronic wasting disease). Väärin laskostuneen proteiinin eli prionin aiheuttama tauti on vaarallinen kaikille hirvieläimille. Se tarttuu helposti ja on aina tuskallinen ja tappava.
Pahemman epidemian pelossa Norjassa tartutaan järeisiin keinoihin. Tautialueelta poistetaan koko peurakanta, mikä tarkoittaa tappotuomiota noin 2000 eläimelle. Maan maatalous- ja ruokaministeriö hyväksyi asiantuntijoiden esittämän ja perusteleman suunnitelman maaliskuun 2017 lopussa.
Tuomittu tunturipeurapopulaatio elelee Nordfjellassa Etelä-Norjassa noin 70 km x 30 km alueella. Syksyllä alkavan tuhoamisoperaation hoitavat pääasiassa harrastajametsästäjät. Sitä ennen riistanvalvojat partioivat aluetta ja varmistavat ettei peuraharhailijoita kulkeudu alueelta muualle.
Eläinten lihat aiotaan käyttää hyödyksi niiltä osin kun prionitestit osoittautuvat negatiivisiksi. Vaikka CWD ei tiettävästi tartu ihmisiin, kannattaa seudun peurojen hermoston osat sekä perna kuitenkin jättää tyystin hyödyntämättä.
Koko tokan tappaminen voi tuntua radikaalilta, mutta se pelastaa ehkä paljon. Prionitauti voisi nimittäin pahimmillaan vaarantaa muutkin Norjassa sijaitsevat ja maailman viimeiset tunturipeuran populaatiot, levitä sitten poronhoitoalueelle ja uhata perinteistä elinkeinoa, ja lopulta tarttua moniin muihinkin hirvieläimiin ympäri Euraasiaa. Ennen Norjan löytöä CWD:tä esiintyi ainoastaan Pohjois-Amerikassa.
Norjan viranomaiset pitävät kuitenkin silmänsä auki sen varalta, että tautia löytyy vielä muualta. Syksyn 2016 metsästyskaudella prionien varalta testattiin noin 8 000 hirvieläinnäytettä, tänä vuonna niitä arvioidaan tulevan noin 20 000 lisää. Lähimpiä maita, Suomea muiden muassa, on vakavasti kehotettu tehostamaan omaa CWD-valvontaansa ainakin muutaman vuoden ajan.
Koska tauti voi säilyä maastossa pitkäänkin, ei Nordfjellaan aiota istuttaa uusia peuroja ainakaan viiteen vuoteen. CWD välittyy eläimestä toiseen etenkin ruokailupaikoilla syljen ja jätösten mukana. Lisätietoja taudista löytyy aiemmasta jutustamme.
Keino, jolla CWD tuli Norjaan on arvoitus, mutta mahdollisuuksia on monia. Hirvieläinten virtsaa esimerkiksi käytetään eläinten houkuttimena, ja joku on voinut tuoda saastuneen pullollisen Yhdysvalloista Norjaan. Kyse voi olla myös huonosti puhdistettujen maastojalkineiden tai metsästysvälineiden mukana kulkeutumisesta. Prioni on myös voinut saada alkunsa Norjassakin, mikäli vain jollain peurayksilöllä kehittynyt prioni on onnistunut leviämään.
Prionia löydettiin vuoden 2016 keväällä myös kahdesta Trondheimin läheltä ammutusta hirvestä. Sikäläistä hirvikantaa ei kuitenkaan olla vielä tuhoamassa, vaan sitä tarkkaillaan. Tutkijoiden mukaan hirvillä kyse nimittäin lienee spontaanista prionin syntymisestä, joka vain havaittiin tehostetun CWD-valvonnan vuoksi. Taudin leviäminen erakkomaisempien hirvien joukossa on myös paljon epätodennäköisempää ja hitaampaa kuin tiiviissä peuratokassa.
Villiä tunturipeuraa esiintyy luonnossa ainoastaan Norjan eteläisillä vuoristo- ja tunturialueilla. Eläimiä on jäljellä runsaat 30 000, joskin näistä vain alle kolmanneksen arvioidaan olevan geneettisesti puhtaita. Loput ovat sekoittuneet peuran muiden alalajien, pääasiassa puolikesyn poron kanssa.
Peuroja (Rangifer tarandus) esiintyy ympäri pohjoista taiga- ja tundravyöhykettä, ja laji jakaantuu alueittain moniin alalajeihin, kuten tunturipeura (R. t. tarandus), poro (R. t. domesticus), metsäpeura (R. t. fennicus), sekä monet pohjoisamerikkalaiset karibut (R. t. caribou, R. t. granti, ym.). Useat näistä paikallisista alalajeista lasketaan jo pahasti vaarantuneiksi.
Monet peuroiksi kutsutut hirvieläimet (esim. valkohäntäpeura, kuusipeura, muulipeura, japaninpeura, ym.) eivät ole varsinaisia peuroja (R. t.). Lue lisää hirvieläinten tunnistuksesta.
Asiasta kertoi Suomessa ensimmäisenä Tiedetuubi.
Lähteet: Science-lehden artikkeli ja Norjan maatalous- ja ruokaministeriön tiedote.
Otsikkokuvassa oleva kuollut pohjoisnorjalainen poro ei liene sairastanut näivetystautia, mutta lopputulos on sama. Kuva: Jarmo Korteniemi 2012
