...mutta toivottavasti ei junalla. Tänä vuonna se ei ehkä ole niin riskaabelia, mutta viime vuonna 13. joulukuuta osui perjantaiksi. Taikauskoinen kavahdus tätä viikonpäivän ja päivämäärän yhdistelmää kohtaan on suhteellisen tuore, sillä ensimmäiset kirjalliset dokumentit siitä ovat vasta 1800-luvulta. Sen sijaan sekä perjantaita että lukua 13 on erikseen pidetty epäonnen enteinä vähintään satojen vuosien ajan, ehkä pidempäänkin - ja siten 13. päivä ei ole otollinen, vaikka olisi lauantaikin. Näiden yhdistelmän aiheuttamaa pelkoa kutsutaan friggatriskaidekafobiaksi. Nimitys juontuu skandinaavisen taruston Frigga-jumalattaresta, josta englannin kielen sana "Friday" eli perjantai on peräisin, ja triskaidekafobiasta, joka tarkoittaa luvun 13 pelkoa ("tris" = kolme, "kai" = ja, "deka" = kymmenen).

Huono onni kohtasi aivan muuna viikonpäivänä ja toisella päivämäärällä Granvillen ja Pariisin väliä liikennöinyttä pikajunaa. Tiistaina 22. lokakuuta 1895 juna ei pysähtynytkään matkansa päätteeksi Montparnassen asemalle, vaan rymisteli paksun seinän läpi alempana kulkevalle kadulle saakka. Onnettomuuden varsinaisena syynä oli huonon onnen sijasta jarruvika ja liian suuri tilannenopeus. Kuin ihmeen kaupalla viittä loukkaantunutta eli junan lämmittäjää, kahta konduktööriä ja kahta matkustajaa lukuun ottamatta kyydissä olleet 136 ihmistä selvisivät pelkällä säikähdyksellä. Junaturman ainut kuolonuhri oli sitäkin epäonnisempi: Marie-Augustine Aguilard jäi kadulla junan romahduttaman tiiliseinän alle.