1960-luvun alussa oli käynnissä kiivas avaruuskilpailu. Sen jälkeen kun Neuvostoliitto onnistui lähettämään ensimmäisen keinotekoisen satelliitin Maata kiertämään, valmistelivat niin Neuvostoliitto kuin Yhdysvallatkin ensimmäistä miehitettyä avaruuslentoa.
Neuvostoliitto oli tässäkin kisassa edellä, koska sillä oli käytössään ylivoimaisesti parempi kantoraketti, mannertenväliseksi ohjukseksi tehty R-7. Amerikassa oli kehitteillä myös vastaava, Atlas-niminen raketti, mutta se osoittautui ensilennoillaan niin epäluotettavaksi, että ensimmäiset miehitetyt lennot päätettiin tehdä pienemmällä Redstone-raketilla.
Tämä tarkoitti sitä, että yksipaikkaiset Mercury-alukset eivät kyenneet kuin tekemään pomppauksen ilmakehän ulkopuolelle avaruuteen ja tulemaan sieltä saman tien takaisin – siis vähän samaan tapaan kuin ensimmäiset avaruusturistit tulevat tekemään.
Yhtä kaikki, Mercury oli täysiverinen (tosin pieni) avaruusalus, ja myöhemmin John Glenn teki sellaisella Atlas-raketin laukaisemana ensimmäisen yhdysvaltalaisen miehitetyn avaruuslennon 20. helmikuuta 1962.
Kuten nyt tiedämme, tämä tapahtui lähes vuotta Juri Gagarinin tekemää ensimmäistä miehitettyä avaruuslentoa myöhemmin; Gagarin teki lentonsa Vostok-avaruusaluksella 12. huhtikuuta 1961.
Tästä päästäänkin siihen, mitä tapahtui tänään vuonna 1961.
Silloin oli kulunut vuorokausi 31. tammikuuta tehdystä ensimmäisestä kunnollisesta Mercury-aluksen koelennosta Redstone-raketin avulla ja spekulaatiot siitä, olisiko simpassin sijaan mukana pitänyt olla ihminen, kävivät kuumina. Sankariastronautin sijaan lehdissä komeili päivän kuvana olevan kaltaisia kuvia.
Tuolla Mercury-lennolla käytettiin jo alusta, joka olisi kyennyt jo kuljettamaan yhden lentovalmiista astronauteista avaruushyppäykselle, mutta varmuuden vuoksi lento päätettiin tehdä ilman ihmistä kyydissä.
Sen sijaan mukaan laitettiin siis simpanssi nimeltä Ham. Nelivuotias simpanssi oli koulutettu lentoa varten ja kesti sen rasitukset erinomaisesti. Itse lento kesti 16 minuuttia ja siitä painottomuutta oli noin seitsemän minuuttia. Alus kohosi 173 kilometrin korkeuteen ja lensi parhaimmillaan noin 21 000 kilometriä tunnissa olleella nopeudella.
Lentonsa aikana Ham paineli nappuloita ja väänteli vipuja ohjaamossa, ja sai palkinnokseen banaanipuristeita. Hänen elintoimintojaan tarkkailtiin ja lennon jälkeen oli viimeistään selvää, että myös ihminen pystyisi toimimaan normaalisti avaruuslennon aikana.
Jo ennen Hamin lentoa monet vaativat ihmisen lähettämistä lennolla avaruuteen, koska näin USA olisi "voittanut" avaruuskilpailun toisen erän, ihmisen lähettämisen avaruuteen. Vaikka hyppäyslento olisi ollut paljon vaatimattomampi suoritus kuin lento kiertoradalla Maan ympäri, olisi näyttänyt julkisuudessa hyvältä.
Sen sijaan maailma sai katsella tänään 55 vuotta sitten kuvia iloisesti nauravasta Hamista, joka lyhyen avaruusuransa jälkeen jäi eläkkeelle Yhdysvaltain kansalliseen eläintarhaan pääkaupunki Washingtoniin ja kuoli siellä kunnioitettavassa 17 vuoden iässä vuonna 1983.
Alla on vielä kuva Hamista juuri ennen avaruusmatkaansa.
Ensimmäinen amerikkalainen avaruudessa oli lopulta Alan Shepard, joka teki samanlaisen hyppäyslennon kolmea kuukautta Hamin jälkeen (ja paria viikkoa Gagarinia myöhemmin) toukokuun 5. päivänä.
