To, 04/10/2014 - 11:59 By Jari Mäkinen
RAAF Orion

Yli kuukausi sitten yllättäen kadonneen malesialaisen matkustajakoneen etsintä etenee nyt toiveikkaasti ja koneen sijainti tiedetään nyt hyvin todennäköisesti muutamien kymmenien kilometrien tarkkuudella. Verrattuna aiemmin keskisen Euroopan kokoa olleeseen etsintäalueeseen on uutinen erittäin hyvä ja antaa toivoa siitä, että koneen hylky löydetään pian. (Päivitys 14. huhtikuuta: etsintä vain jatkuu).

Koneen mustien laatikkojen lähettämä 37,5 Khz:n signaali on havaittu jo useaan otteeseen sen jälkeen kun kiinalainen partioalus Hai Xun kuuli sen ensimmäisen kerran 5. huhtikuuta. Australialainen alus HMAS Ocean Shield sai signaalin kuuluviinsa seuraavan kerran 8. huhtikuuta merialueella noin 1680 kilometrin päässä Australian mantereesta luoteeseen Perthin kaupungista. Etäisyys havaintopaikkojen välillä oli kuitenkin yli 600 kilometriä.

Viime päivinä heikkenevästä signaalista on saatu lisää havaintoja ja etsintäalueen laajuus on nyt enää muutamia kymmeniä kilometrejä. Tutkijat ovatkin hyvin toiveikkaita siitä, että kone on nyt paikannettu – onhan etsintäalue myös lähes täsmälleen viimeisen koneesta saadun karkean paikkatiedon kohdalla. Tieto saatiin koneen ACARS-laitteiston lyhyen satelliittiyhteyden doppler-analyysin avulla.

Saadut, koko ajan heikkenevät 37,5 Khz:n signaalit ovat peräisin koneen mustista laatikoista, joita on kaksi. Yksi lentotietoja varten ja toinen on tallettanut ohjaamon keskustelut. Niiden löytäminen ja tallenteiden saaminen tutkijoiden käyttöön selvittäisi koneen niin sanotun mysteerin: tosin kaikki merkit viittaavat siihen, että kone on täysin tietoisesti vaiennettu, sen yhteydet ulkomaailmaan on katkaistu ja se on lennetty tarkoituksella hankalasti löydettävään paikkaan. Mutta miksi ja kuka niin on tehnyt?

Yllä oleva Australian etsintäviranomaisten julkistama kartta näyttää saatujen signaalien sijainnit ja keltaisella viivalla reitin, jolta satelliittiyhteys todennäköisimmin otettiin.

Parhaillaan konetta koitetaan paikantaa vielä tarkemmin, mutta kyseessä on kilpajuoksu aikaa vastaan: periaatteessa mustien laatikoiden lähettimien akut ovat jo hiipuneet, mutta toivottavasti niistä saadaan vielä lisää havaintoja. Muussa tapauksessa koko merialuetta täytyy haravoida luotaimin tapaan, mistä kerroimme edellisessä artikkelissamme. Sitä joudutaan joka tapauksessa tekemään, mutta mikäli laatikoiden sijainti tiedetään varsin tarkasti, niin työ on helpompaa.

Australian merivoimat on jo lähettänyt sukeltajia tutkimaan merta kiinnostavimmilla alueilla. Meren syvyys näillä alueilla on keskimäärin 4,5 kilometriä ja pohja on mutaista.

Suurin apu tullee tässä vaiheessa kuitenkin mereen AP-3C Orion -merivalvontakoneista pudotettavista poijuista, jotka laskevat noin 300 metrin syvyyteen signaaleja kuuntelevat hydrofonit. Tarkoitus on pudottaa 84 tällaista poijua.

Samalla koneista pyritään löytämään meren pinnalla mahdollisesti kelluvaa, koneesta peräisin olevaa rojua. Sitä ei ole havaittu toistaiseksi lainkaan, mikä voi johtua siitä, että syöksystä on jo pitkä aikaa ja jäänteet ovat voineet levittäytyä merenkäynnissä jo laajalle alueelle, tai sitten siitä, että lentäjät yrittivät – ja onnistuivat – laskeutua koneella mahdollisimman tasaisesti mereen, jolloin se on uponnut käytännössä rikkoontumattomana. Siinä tapauksessa koneen löytäminen tulee olemaan aavemaista, koska matkustajat olisivat sen sisällä kenties istuimillaan turvavyöt kiinnitettyinä...

Akustinen majakka

Hydrofoni etsii mustia laatikkoja

Etsintä käyttää nyt hyväkseen siis lentokoneen mustissa laatikoissa olevia vedenalaisia paikannusmajakoita, eli pingereitä. Ne lähettävät 10 millisekunnin mittaisia ultraäänipulsseja 37,5 kHz:n taajuudella.

Niiden akut on suunniteltu toimimaan vähintään kuukauden ajan 4°C:n lämpötilaisessa merivedessä, mutta käytännössä ne toimivat pitempäänkin – tosin lähetyksen teho heikkenee koko ajan.

Laitteet aktivoituvat kun niiden pinnalla olevat sensorit joutuvat kosketuksiin veden kanssa. Signaali on kuultavissa vedenalaisilla mikrofoneilla, eli hydrofoneilla, olosuhteista riippuen jopa viiden kilometrin etäisyydeltä. Näin ollen mikäli MH370 on 4,5 kilometrin syvyydessä, on kuuluvat sen majakat parhaiten suoraan yläpuolelta.

Käytännössä nykyisin signaali voidaan havaita kauempaakin hyvin herkillä laitteilla, kuten esimerkiksi nyt etsinnässä käytettävällä Yhdysvaltain armeijan hydrofonilla, jota vedetään hitaasti etenevän laivan perässä syvälle pinnan alle laskettuna. Syvällä oleva hydrofoni on paitsi lähempänä pohjalla olevaa lähetintä, niin myös pinnalla olevat häiriöt vaikuttavat siihen vähemmän.

Jotta havaintojen tekeminen olisi helpompaa, on alueella vain hyvin vähän laivaliikennettä; niinpä aiemmin mukana ollut suuri määrä etsintälaivoja on nyt pidetty kaukana paikalta.

Kuvat: RAAF ja Dukane Seacom