Mitä raportti kertoo?

Ensinnäkin raportti sanoo suoraan, että tilanne johtuu ihmisen toiminnasta. Maapallolla on paitsi lämpimämpää kuin pitkiin aikoihin, niin lämpötilan nousu on tapahtunut niin nopeasti, ettei sille löydy planeetan geologisesta historiasta vastinetta. Siinä missä luontaiset ilmastonmuutokset ovat tapahtuneet hitaasti, niin nyt rajusti kasvanut kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä on saanut aikaan erittäin nopean keskilämpötilan nousun. Se on kivunnut 0,85° ylöspäin vuodesta 1880, ja aivan viime vuosikymmeninä tahti on vain kiihtynyt. Viimeiset 30 vuotta ovat olleet lämpimimmät 1400 vuoteen ja tästä vuodesta tulee kuumin koskaan mitattu vuosi.

Kasvihuonekaasujen pitoisuus on nyt korkeammalla kuin koskaan edeltävän 800 000 vuoden aikana.

Lämpötilan nousu on jo nyt saanut aikaan jäätiköiden nopeaa sulamista ja merenpinnan nousua. Raportin mukaan 1900-luvun alusta merenpinnan keskimääräinen korkeus on kohonnut 19 senttiä.

Muutokset jäätiköissä saavat jo nyt aikaan suuria heilahteluita säätilassa, ja niitä on syyttäminen mm. pohjoisten alueiden äärimmäisistä kesä- ja talvisäistä. Samoin lisääntyneet myrskyt johtuvat pitkälti siitä, että ilmakehässä ja merissä on enemmän lämpöenergiaa.

Toinen päätelmä on synkkä toteamus siitä, että vaikka kasvihuonekaasujen päästöt lopetettaisiin nyt kokonaan, jatkuu ilmaston lämpeneminen. Tosin jos mitään ei tehdä, lämpeneminen ei tasaannu, vaan saattaa jopa kiihtyä. Vaikka päästöjä onnistuttaisiin hillitsemään, lämpöaalloista ja äärimmäisistä sääilmiöistä kärsittäisiin vuosisatoja. Ja muutokset saattavat olla peruuttamattomia – sikäli kun jokin maapallolla nyt on koskaan pysyvää.

Vaikka kehittyneissä maissa sääilmiöihin, meren pinnan nousuun ja elintarvikehuollossa tuleviin hankaluuksiin voidaan varautua, eikä niistä ole välttämättä suurta haittaa, on tilanne täysin päinvastainen köyhimmissä maissa.

Kolmas raportin perusviesti on se, että jotain pitää tehdä. Ja pian. Jos ilmaston lämpeneminen halutaan rajoittaa kahteen asteeseen celsiusta, pitää vuoteen 2050 mennessä kasvihuonekaasujen päästöjä leikata jopa 70% ja viiden vuosikymmenen aikana siitä eteenpäin pitäisi päästöt lopettaa tyystin, eli kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavista polttoaineista pitää päästä kokonaan eroon.

Tässäkin olennaista on se, että rikkaat maat eivät voi katsoa vain omaan napaansa, vaan auttaa myös kehittyviä maita leikkaamaan päästöjään. Monissa tapauksissa siellä se onnistuu jopa helpommin, kun infrastruktuuria voidaan rakentaa ilman historian painolastia ja ihmisten vaatimukset ovat pienempiä.

Mikäli toimenpiteitä lykätään yhä kauemmaksi tulevaisuuteen, sitä vaikeammaksi tilanne käy.

Miten Suomessa?

Arviointiraportista kerrottiin tänään aamulla myös Ilmatieteen laitoksella.

"Ilmastonmuutos etenee kiihtyvästi seuraavat 50 vuotta, ja mahdollisilla päästörajoituksilla voidaan vaikuttaa 2060-luvun ilmastoon”, totesi Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja Suomen IPCC-työryhmän puheenjohtaja Petteri Taalas.

”Muutos on valloilleen päästyään uhka ihmiskunnalle satojen vuosien ajan. Sen torjuminen on järkiteko, ja nyt torjunnan kustannukset on arvioitu aikaisempaa alhaisemmiksi",

Tutkimusprofessori Tim Carter Suomen ympäristökeskuksesta toteaa, että ”ilmastonmuutos ja sen aiheuttamat ääri-ilmiöt uhkaavat terveyttä ja ihmishenkiä, infrastruktuuria sekä ekosysteemejä. Alueellisesti myös veden ja ruuan saanti hankaloituu”.

Ilmastonmuutokseen sopeutumalla voidaan vähentää vaikutuksista aiheutuvia riskejä. Suomessa sopeutumisessa keskitytään muun muassa tulvatorjuntaan, rakennetun ympäristö suunnitteluun ja viljelykasvien jalostukseen. Suomen uusi sopeutumissuunnitelma hyväksytään lähiviikkoina.

Hillintäkeinoista synteesiraportti nostaa esille uudet energiateknologiat kuten uusiutuvat energialähteet, energiatehokkuuden sekä hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS, carbon capture and storage).

"Mikäli hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on kaupallisessa käytössä, voidaan sähköntuotannon päästöt vähentää lähes nollaan", Teknologian tutkimuskeskus VTT:n erikoistutkija Laura Sokka sanoo.

Ilmatieteen laitoksella järjestetyssä tilaisuudessa keskusteltiin myös siitä, miten IPCC:n tuottama tutkimustieto on otettu vastaan yhteiskunnan eri sektoreilla ja miten se tulisi viedä käytäntöön. Tilaisuudessa todettiin, että ilmastoraportin viesti on vakava ja vaatii tehokkaita toimia sekä valtioilta että muilta toimijoilta.

"Lähivuodet ovat kriittisiä – kansainvälisellä yhteisöllä on vielä mahdollisuus pitää ilmaston lämpeneminen alle kahdessa asteessa, jos toimimme määrätietoisesti”, totesi YK:n ilmastoneuvotteluissa Suomen pääneuvottelijana toimiva Harri Laurikka.

”Pariisista on joulukuussa 2015 saatava kattava ja kunnianhimoinen ilmastosopimus, jolla päästöjä vähennetään maailmanlaajuisesti. Kuukauden päästä Liman ilmastokokouksessa tehtävät päätökset ovat uuden sopimuksen kannalta avainasemassa. EU:lla ja Suomella on neuvotteluissa tärkeä rooli suunnannäyttäjänä ja sillanrakentajana",

”Kansainvälisten ja kansallisten sitoumusten lisäksi tarvitaan myös paikallistason toimia ja edelläkävijäyrityksiä”, muistutti HSY:n seutu- ja ympäristötiedon tulosalueen tietopalvelujohtaja Irma Karjalainen.

”Kunnat tekevät jatkuvasti päätöksiä, joilla konkreettisesti vähennetään tai lisätään päästöjä. Kaupungit joutuvat myös kohtaamaan ilmastonmuutoksen vaikutukset: lisääntyvien rankkasateiden ja tulvien aiheuttamat vahingot infrastruktuurille sekä välilliset verotulojen menetykset, jos yrityksille ja asukkaille aiheutuu pitempiaikaisia vaikutuksia esimerkiksi myrskyjen tai tulvien vuoksi”.

Keskustelussa korostettiin, että huomattavat päästövähennystavoitteet tulevat vaatimaan suuria muutoksia energiantuotantojärjestelmään. Lisäksi tarvitaan energiaa säästäviä innovaatioita, jotka kääntävät energiankulutuksen laskuun.

"Valitettavasti emme ole tässä mielessä maana näyteikkuna”, sanoi Climate Leadership Councilin puheenjohtaja ja Outotecin toimitusjohtaja Pertti Korhonen.

”Suomi on muita pohjoismaita noin 10–20 vuotta jäljessä ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen liittyvässä bisneksessä".

Keskeisenä syynä pidettiin investointipäätöksien vanhanaikaisuutta: sen sijaan, että investoitaisiin vastuullisesti tulevaan, sijoituksissa ollaan liian konservatiivisia.

"Miksei pääkaupunkiseudun busseja tankata sataprosenttisella biodieselillä, jota nyt jo saa?" kysyi Korhonen.

Ympäristönäkökohta sijoittamiseen on vielä melko harvinaista, panelistit totesivat yhdessä. Hiljalleen on kuitenkin huomattu, että fossiiliset omistukset alkavat olla niin iso riski, että investoinnit ohjautuvat sieltä pois.

"EU on päättänyt tilinpäätösdirektiivin muutoksesta, jonka mukaan vuodesta 2017 suurten pörssiyhtiöiden on raportoitava vastuullisuudesta. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa päästöjen raportoimista. Samaan aikaan Sustainability Accounting Standards Board (SASB) on kehittämässä aineettomien tekijöiden mittareita, jotka tekevät kestävyydestä eksaktia. Tämä tulee lisäämään sijoittajien kiinnostusta", Danske Bankin varallisuudenhoitaja Susanna Miekk-oja sanoi.

Maanviljelijä ja Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Tuomas Mattila toi esiin myös hyvin konkreettisia keinoja maatalouden hiilipäästöjen vähentämiseksi:

"Maataloutta on syytä tarkastella ratkaisukeinona ilmastonmuutoksen hillintään, ei pelkkänä päästölähteenä. Niin sanottu carbon farming -liike on jo käynnissä maailmalla. Käytännössä se tarkoittaa, että maksimoidaan hiilen sidonta kasvien yhteytyksen avulla. Tulosperustainen ympäristötuki olisi askel oikeaan suuntaan: mitä enemmän sidot hiiltä maahan, sitä enemmän saat tukea".

Ilmatieteen laitoksen seminaarin raportti on otettu Ilmatieteen laitoksen tiedotteesta.

Tiivistelma IPCC:n raportista on täällä: www.ipcc.ch/pdf/assessment-report/ar5/syr/SYR_AR5_SPM.pdf