Huomenna valkokankaille tulee Mars-tarinan lisäksi toinen avaruusaiheinen elokuva: tanskalaisen Michael Madsenin Vierailu.

Sen aiheena on jännittävä ajatus Maahan saapuvasta vieraan sivilisaation aluksesta ja ennen kaikkea siitä, miten ihmiskunta suhtautuisi asiaan. Siis mitä jos valovuosien takaa saatavan signaalin sijaan ufokki laskeutuisi tänne, ja joutuisimme vastausviestin pohtimisen sijaan lyömään saman tien käsipäivää ET:n kanssa?

Tämän varalta ei ole varsinaisia suunnitelmia, mutta asiaa on toki pohdittu ihan virallisestikin. Keskeinen paikka tässä on Wienissä, Itävallassa sijaitseva YK:n avaruusasioiden toimisto. Sen englanninkielinen nimi "United Nations Office for Outer Space Affairs" saa aina aikaan pientä hämmennystä, ja tässäkin elokuvassa sitä paisutellaan: "Ulkoavaruusasioiden toimisto" ei suinkaan viittaa kaukaiseen avaruuteen konkreettisesti, vaan juontaa 1950-luvulla muodostuneeseen sanontaan, jolloin avaruusajan alussa kaikkea "lähiavaruutta" kauempana Maata kiertämässä – ja kiertoratoja kauempana – olevia asioita nimitettiin "ulkoavaruudeksi".

Nyt miellämme nämä entiset ulkoavaruudet takapihaksemme. 

Mutta yhtä kaikki: UNOOSA ottaisi asiat hoitaakseen, jos ET tulisi kylään. YK:lla ei ole myöskään ohjeita mahdolliseen SETI-signaaliin vastaamisesta. Heillä lienee paljon ajankohtaisempia ja tärkeämpiäkin asioita hoidettavanaan.

Elokuvassa fakta ja fiktio sekoittuvat. Se on periaatteessa dokumenttielokuva, mutta samalla se on täyttä tarinaa, missä rooleissa ovat oikeat tutkijat, poliitikot ja sotilaat. He pohtivat "oikeasti" sitä mitä tilanteessa tehtäisiin, ja lopputulos on toisaalta ymmärrettävä: ensimmäinen ajatus on miten yleisöä rauhoiteltaisiin, ja vasta sen jälkeen mietittäisiin kuinka tulijoiden kanssa kommunikoitaisiin ja mitä heiltä haluttaisiin tietää.

Jännittävintä onkin oikeastaan se, miten asiaa pallotellaan ja kuinka eri maissa asiaan suhtaudutaan. 

Toisaalta asialle ei oikeastaan voisi paljoakaan, mikäli (ja sikäli kun) tulijat ovat teknisesti ja tiedollisesti meitä paljon pitemmällä. Pullistelusta ei olisi hyötyä ja tankkien vieminen saapujia vastaanottamaan ei varmaankaan muuttaisi tilannetta olennaisesti, jos tulijat olisivat vihamielisiä.

Visuaalisesti Vierailu on kaunista, mutta hyvin hidasta katsottavaa. Madsenin kuvat ovat runollisia ja hän selvästi tavoittelee avaruudellista leijumista, mutta kun koko ajan tarina etenee hitaasti ja samankaltaisesti, alkaa se puuduttaa. Todennäköisesti asiasta hieman vähemmän innostuneilla katsojilla pitkästymisraja tulee eteen nopeammin.

Kokonaisuudessaan elokuva on kuitenkin kiinnostava ja ehdottomasti katsomisen arvoinen. Avaruusolioiden ja lentävien lautasten sijaan sen kärki osuu meihin ihmisiin, ja saa meidät pohtimaan hieman uudesta kulmasta arkipäiväistä menoamme tämän pienen sinivihreän planeetan päällä keskellä laajaa avaruutta. Tätä kannattaa myllätä mielessään teatterista poistumisenkin jälkeen.

---

Vierailu (The Visit) on voittanut useita palkintoja ja se on kansainvälistä yhteistyötä (Tanska, Itävalta, Irlanti, Norja ja Suomi). Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Michael Madsen, ja sen kuvaaja on suomalainen Heikki Färm. Pituutta kuvalla on 83 minuuttia.

Alla on elokuvan traileri: