1
min read
A- A+
read
Ruskea kääpiö leimuaa: ensihavainto eksorevontulista
29.07.2015

Revontulet eivät ole pohjoisten napaseutujen – tai Suomen – eivätkä edes maapallon yksinoikeus. Aurinkokunnassa niitä esiintyy Jupiterin ja Saturnuksen voimakkaissa magneettikentissä, ja jopa Marsin heiveröinen magnetismi saa aikaan himmeitä revontulia.

Nyt on todettu, että revontulia esiintyy myös Aurinkokunnan ulkopuolella. Eikä kyse ole mistään vähäisestä välkkeestä, vaan 10 000 kertaa voimakkaammasta ilmiöstä kuin missään on aiemmin havaittu.

LSR J1835+3259 on ruskea kääpiö eli niin sanottu "epäonnistunut tähti". Sellaiset ovat reilusti Aurinkokunnan suurinta planeettaa Jupiteria massiivisempia, mutta eivät riittävän massiivisia, jotta fuusioreaktiot olisivat käynnistyneet niiden sisuksissa.

Tähtitieteilijät tarkkailivat ruskeaa kääpiötä VLA-radioteleskoopilla, viisimetrisellä Hale- ja kymmenmetrisellä Keck-teleskoopilla. 18 valovuoden etäisyydellä oleva kohde osoittautui käytökseltään omituiseksi.

Havaintojen mukaan LSR J1835+3259:llä ja mitä ilmeisimmin ylipäätään ruskeilla kääpiöillä ja myös muilla viileillä tähdillä esiintyy ulkokerroksissa revontulia. Niiden magneettinen aktiivisuus ilmenee siis tyystin toisella tavalla kuin kuumemmilla ja massiivisemmilla tähdillä, joiden uloimmissa kerroksissa tapahtuu voimakkaita purkauksia.

Ruskean kääpiön revontulten energia on peräisin oletettavasti samankaltaisesta dynamoilmiöstä kuin Jupiterilla ja Saturnuksella. Niiden revontulet syntyvät siten eri tavoin kuin pohjantulet Maassa, missä taustalla on magneettikentän ja aurinkotuulen vuorovaikutus.

"Ruskean kääpiön revontulet näyttävät olevan ilmiönä samanlainen kuin Jupiterissa havaitut, mutta tuhansia kertoja voimakkaampia", arvioi kansainvälistä tutkijaryhmää johtanut Gregg Hallinan. "Sillä perusteella saattaa olla mahdollista havaita samanlaista aktiivisuutta myös eksoplaneetoilla, sillä monet niistä ovat paljon massiivisempia kuin Jupiter."

Eksotulista kerrottiin NRAO:n (National Radio Astronomy Observatory) uutissivuilla ja tutkimus on julkaistu Nature-tiedelehdessä (maksullinen).

Kuva: Chuck Carter & Gregg Hallinan, Caltech