Silloinen Neuvostoliitto yllätti maailman laukaisemalla ensimmäisen keinotekoisen satelliitin Maata kiertämään tänään 58 vuotta sitten. Hypnoottisen tasainen, radiokohinan keskeltä kuuluva piipitys ja tähtien joukossa liikkuva "punainen kuu" olivat avaruusajan ja samalla myös avaruuskilpailun alkulaukaus.
Neuvostoliiton tietotoimisto TASS kertoi perjantai-iltana, 4. lokakuuta vuonna 1957, suuren uutisen. Maata kiersi pieni metallinen kuula, puolimetrinen pallon muotoinen satelliitti. Laitetta kutsuttiin Sputnikiksi, mikä venäjän kielessä merkitsee "seuralaista".
Sputnikin metallinen pallo ja siitä taaksepäin sojottavat neljä piiska-antennia ovat syöpyneet melkein kaikkien ihmisten muistiin, mutta millainen pallo oli sisältä?
Päivän kuvassa on Sputnikin insinöörimalli avattuna Pietarin rakettimuseossa: keskellä on kaksi radiolähetintä, jotka lähettivät piippauksia 20,005 ja 40,002 megahertzin taajuuksilla ja reunoilla on niille sähköäsyöttävät laitteet sekä kaksi mustaa akkua, joissa riitti virtaa 22 vuorokaudeksi. Tämä metallkuula oli suuremman metallipallon sisällä, joten laite oli tehty kestämään erittäin hyvin avaruuden olosuhteet – silloinhan ei vieltä täsmälleen tiedetty, millainen avaruus olisi satelliitille toimia.
Pohdimme Tiedetuubin Klubin ensimmäisessä tapaamisessa eilen lauantaina Helsingin observatoriolla Sputnikia tähtitornin itäisessä tornissa, ja muistimme, että juuri samoilta paikoilta tehtiin ensimmäisen havainnot Sputnikista Suomessa. Ja ei tehty, sillä aivan aluksi havaitsijat katsoivat yksinkertaisesti väärään suuntaan.
Millainen oli avaruusajan alku Suomessa? Kerroime siitä kaksi vuotta sitten näin Tiedetuubissa:
Kaikki katsoivat taivaalle!
Sen jälkeen, kun tieto Maata kiertävästä satelliitista kiiri ympäri maailman, ihmiset hämmästelivät siellä kulkevaa valopistettä. Näin tapahtui myös Suomessa. Helsingin yliopiston professori Gustaf Järnefelt (kuva oikealla) oli aluksi varovainen ja kehotti vielä tarkistamaan, ettei kyseessä ole ilmapallo tai satelliitti, "tosin ihan muodon vuoksi".
Hän kuitenkin usutti sittemmin pitkäaikaisena Ursan puheenjohtajanakin vaikuttaneen, tuolloin Helsingin yliopiston observatorion havaitsijana toimineen Raimo Lehden tekemään havaintoja uudesta tekokuusta. "Odotimme satelliittia aamulla noin kello 4.16, mutta se saapui jonkin verran aikaisemmin, noin kymmenen minuuttia ja 42 sekuntia yli kello neljän", raportoi Lehti radiolle tätä ensimmäistä virallista satelliittihavaintoa Suomen kamaralta.
Lehti teki havaintonsa Herttoniemestä, Siilitie 3:n paikalla olleella tyhjällä tontilla, muutaman pilvisen aamun jälkeen 7. lokakuuta 1957.
“Kipusimme siskoni kanssa naapurissamme olleelle aukealle ja laitoimme observatoriosta ottamani tähtikartat, muistiinpanovälineet ja kellon mukanamme olleelle keittiöjakkaralle. Koska satelliitin ratatietoja ei ollut saatavissa, olin arvioinut suunnan, mistä satelliitti tulisi – ja sieltä se sitten saapuikin, hieman etuajassa. Kun Sputnik tuli näkyviin, sanoin ‘nyt!’, jolloin sisareni kirjoitti ajan ylös ja itse piirsin likimääräisen radan tähtikarttaan.”
"En tiennyt aluksi oliko kyseessä edes mikään reaalinen objekti vai näkivätkö silmäni vain väärin pitkän havaintoyön lopussa, mutta lopulta se oli pakko uskoa. Oli juhlallista todeta, että tässä näkyy omin silmin ensimmäinen ihmisen tekemä taivaankappale muiden taivaankappaleiden joukossa. Siinä sitä minä sitten hämmästelin, vaikka olinkin sitä jo odottanut...ollessaan Kaksosten tähtikuvion luona kasvoi sen kirkkaus olennaisesti, se oli Castorin ja Polluxin kanssa samaa luokkaa, siis toista suuruusluokkaa, minkä jälkeen tekokuu heikkeni jälleen neljänteen luokkaan - kunnes se katosi."
Samaan aikaan satelliittia tähyiltiin myös Helsingin yliopiston tähtitieteellisen observatorion katolla. Professori Järnefelt oli siellä observatorion teknisenä assistenttina toimineen Gunnar Pittigin kanssa, ja myös Lehti olisi varmasti ollut siellä, ellei hän olisi asunut kaukana Herttoniemessä. “Tuona aamuna lehtimiehet ryntäsivät observatorion aidan ylitse ja kipusivat tikarappuja pitkin katolle. Pittig oli äreä ja äkkipikainen mies, joten hän ajoi lehtimiehiä pois katolta ja syntyi lähes tappelu.”
Havaintoa seuranneissa lehtikirjoituksissa Lehden kerrottiin tehneen havaintonsa olemattomasta Herttoniemen observatoriosta ja seuraavien viikkojen aikana Lehti kiersi kertomassa satelliitista sekä sen havainnoista monenlaisissa tilaisuuksissa kuin "asiantuntija.
Se, että Sputnikin sijaan lähes kaikki tuijottivatkin kantoraketin ylintä vaihetta, ei ollut Lehdelle mikään yllätys. “En muista oliko asia täysin tiedossa jo tuolloin, mutta meille oli selvää, että näkyvä osa oli kantoraketti ja radioaallot tulivat Sputnikista. Heti laukaisun jälkeen ne olivat vielä niin lähellä toisiaan, ettei tulosuunnassa olli eroa, vaan vasta ajan myötä kantoraketin erkaantuessa ja pudottua ilmakehään tämä ero tuli esiin konkreettisesti.”
“En usko, että kukaan osasi arvioida tuolloin tulevaa teknistä kehitystä. Sen sijaan hyvin nopeasti nähtiin satelliittien hyödyllisyys geofysikaalisessa tutkimuksessa, sillä satelliittien ratoja seuraamalla pystyttiin selvittämään gravitaatiokenttää ja sen kautta maapallon sisusasioita. Me tähtitieteilijät ymmärsimme myös heti, että pian pääsemme tekemään havaintoja ilmakehän ulkopuolelta.”
Avaruusraketti syntyy
