Tätä julkaistaessa Suomi on pysähtynyt mielenilmaukseen, jonka tarkoituksena on vastustaa hallituksen säästötoimia.

Sen poliittiseen puoleen emme osaa ottaa kantaa, mutta muistutamme, että pääsyyllinen tähän koko nykyajan epävarmuuteen löytyy vuodesta 1770. Silloin James Hargreaves patentoi laitteen, jolla voitiin kehrätä useita lankoja samanaikaisesti. Kehruu-Jennyksi kutsuttu laite aloitti kehityksen, joka on syrjäyttänyt yhä enemmän ja enemmän ihmisten tekemää fyysistä työtä.

Teollinen vallankumous muutti elämänmenon koko maailmassa ja sen jälkeen alkanut – ja yhä edelleen koko ajan voimakkaammin myllertävä – elektroniikan vallankumous on muuttanut paitsi elämänmenomme, niin myös yhteiskuntia kautta koko sinivihreän planeettamme. 

Fyysisen työn lisäksi koneet tekevät nyt myös hommia, joita perinteisesti on tehty aivoilla. 

Erityisen voimakasta muutos on ollut Suomessa, joka oli sata vuotta sitten vielä lähes kehitysmaaksi luokiteltava maatalousmaa. Ja tästä muutoksesta suurin ja merkittävin osa on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana, eikä kehitys ole päättynyt. Päinvastoin. 

Ei ihme, että monia tahti paitsi uuvuttaa, niin myös huolestuttaa.

Samaan aikaan on myös huolestuttavaa, että tieteen ja tekniikan koulutuksesta sekä tutkimuksesta ollaan leikkaamassa raskaalla kädellä. Tiukka taloudenpito on hyvä asia, mutta ruokkivaa kättä ei saisi katkaista.

Luonnontieteellinen tutkimus ja tekniikan kehittäminen ovat saaneet aikaan koko nyt kuohuntaa aiheuttavan prosessin, missä työt muuttuvat, maailma tulee yhä pienemmäksi ja eri kansat ovat aiempaa enemmän tekemisissä toistensa kanssa. Vain tieteen (niin luonnontieteiden kuin humanististenkin tieteiden) ja tekniikan ymmärtämisen avulla muutosta ja osin myös tulevaa voi ymmärtää ja vain niiden avulla Suomi voi menestyä tulevaisuudessa. 

On paitsi turhaa, niin myös haitallista haikailla menneitä aikoja ja maailmaa, missä ei ollut Kehruu-Jennyjä. Se on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Parasta olisi ottaa tukeva niskaote maailmasta ja koettaa vaikuttaa tulevaisuuteen siinä määrin kuin se on mahdollista, mutta se vaatii tieteen ja tekniikan ymmärtämistä. Sekä niiden käyttämistä päätöksenteon tukena.

Vai haluaako Suomi olla taas maailman kehityksessä ajopuuna, jota markkinavoimat ja suurvaltapolitiikka heittelevät?

Koetamme Tiedetuubissa osaltamme viedä eteenpäin tätä tieteellisteknistä ilosanomaa, sillä maailma on oikeasti erittäin kiinnostava paikka, edessämme on paljon mahdollisuuksia ja tulevaisuus voi olla oikein hyvä – jos vain niin tahdomme.