ylipaino

Makea maistuu, mutta sitä ei maista – ainakaan lihava hiiri

Ma, 03/26/2018 - 18:01 Markus Hotakainen

Tiedetuubissa on jo aiemmin kerrottu tutkimustuloksista, joiden mukaan ylipaino vaikuttaa makuaistiin. Erityisesti makean maistaminen heikkenee.

Hiirillä tehtyjen kokeiden perusteella lihavilla yksilöillä on paitsi vähemmän makeaa aistivia soluja kuin solakoilla lajitovereillaan, näiden lukumäärältään vähäisempien solujen välittämä aistimus on heikompi.

Nyt on saatu uutta tietoa ilmiön taustalla vaikuttavista tekijöistä. Ylipaino aiheuttaa tulehdustilan, joka vähentää kielessä olevien makusilmujen määrää. Vähennys voi olla jopa 25 prosenttia.

Yhdessä makusilmussa on 50–100 solua, jotka uusiutuvat melko nopeasti: yhden solun elinikä on vain noin 10 vuorokautta. Soluja on kolmea eri tyyppiä ja ne aistivat kaikkia viittä perusmakua.

Andrew Kaufmanin johtama ryhmä tutki Cornellin yliopistossa hiiriä ja niiden makuaistia syöttämällä osalle normaaliravintoa, jossa rasvan osuus oli 14 prosenttia, ja osalle lihottavaa ruokaa, jossa rasvaa oli 58 prosenttia.

Kahdeksan viikon jälkeen lihotuskuurilla olleiden hiirien paino oli keskimäärin kolmanneksen suurempi kuin normaalipainoisten lajitovereidensa.

Samalla kielen makusilmujen määrä oli vähentynyt radikaalisti, mutta solujen koko tai niiden jakauma kussakin silmussa oli ennallaan. Silmujen määrän väheneminen johtui siitä, että ylipainoisilla hiirillä makusoluja kuoli tavallista enemmän ja samaan aikaan uusien solujen synty hidastui.

Tutkimus osoitti myös, että hiirillä, joilla on geneettinen taipumus olla lihomatta, tällaista ilmiötä ei havaittu. Tulos viittaa siihen, että syynä ei varsinaisesti ole rasvapitoisen ravinnon syöminen, vaan rasvan kertyminen kehon kudoksiin.

Lihavuuteen tiedetään liittyvän lievä tulehdustila. Rasvakudos tuottaa tulehdusta edistäviä sytokiinejä, kuten tuumorinekroositekijää TNF-alfa. Se näyttää olevan keskeinen tekijä makusilmujen vähenemisessä, sillä rasvainen ruokavalio lisäsi TNF-alfan määrää makusilmujen ympäristössä.

Sen sijaan hiirillä, joilla TNF-alfaa ei muodostunut, makusilmujen lukumäärä ei vähentynyt ylipainosta huolimatta. Vahvistusta antoi myös havainto, että TNF-alfan ruiskuttaminen suoraan solakoiden hiirien kieleen sai makusilmujen määrän vähenemään, vaikka rasvakudosta oli vähän.

Tutkimus on ilmestynyt PLOS Biology -tiedejulkaisussa.

Kuva(ssa): Markus Hotakainen (38 kiloa sitten; makea maistuu)

130 vuotta Kokista: salainen resepti on paljastettu

Su, 05/08/2016 - 13:21 Jari Mäkinen
Jacob's Pharmacy

Maailman kuuluisin virvoitusjuoma (ja ylipainon aiheuttaja) Coca-Cola täyttää tänään vuosia: sitä on tarjoiltu ihmisille 8.5.1886 alkaen. Aluksi menestys oli varsin vaatimatonta, mutta markkinamiesten astuttua mukaan remmiin, alkoi myynti sujua jopa odottamattoman hyvin.

Päivän kuvaAtlantassa, Georgiassa, Yhdysvalloissa oli apteekki nimeltä Jacob's Pharmacy. Sen pitäjä, apteekkari John Stith Pemberton sai idean myydä asiakkailleen terveysjuomaa, joka vaikuttaisi "aivoja ja hermoja piristävästi": hän sekoitti suuressa, 113 litraa vetävässä nuotion päällä porisseessa messinkikattilassa paksua, siirappimaista nestettä, mihin hän lisäsi kokaiinin lehtiä ja kofeiinia paljon sisältäviä kolapähkinöitä.

Kolapähkinöissä, jotka eivät kasvitieteellisesti katsottuna ole pähkinöitä, on jopa kahvipapuja enemmän kofeiinia, noin 2,8 %. Ja kokaiinin hieman eri tavalla piristävä vaikutus on tuttu kaikista huumausaineista kuulleille.

Näistä kahdesta aineesta tuli juoman nimi, Coca-Cola, ja nimen keksinyt Pembertonin kirjanpitäjä Frank Robinson teki myös nimestä sen kaikkialla nyt tunnetun logon.

Lääkkeenä myyty paksu tökötti ei ollut kovin suosittua, vaikka sen markkinoitiin auttavan tehokkaasti mm. päänsärkyyn, hysteriaan, melankoliaan ja moniin muihin hermoihin liittyviin oireisiin.

Lisätäkseen juomansa miellyttävyyttä, Pemberton sekoitti ainettaan muun muassa viiniin, mutta sekään ei saanut yleisön suosiota.

Sitten hän keksi liuottaa tahmaansa kuplivaan soodaveteen ja tarjoilla sitä soodavesiastioista, samovaarin näköisistä porsliinisista juoma-automaateista. Se oli jo suositumpaa, mutta vielä paremmin juoma alkoi mennä kaupaksi, kun siirappilääkettä tarjoiltiin yksinkertaisesti hiilihappoveden kanssa.

Kuva: Wheeling Pottery Companyn tekemä Coca-Cola -annostelija vuodelta 1896 ja Pembertonin apteekki (alkuperäinen ylimpänä oleva kuva on väritetty ja siihen on lisätty Coca-Cola -banneri jälkikäteen markkinointimielessä).

 

Pemberton alkoi markkinoida juomaansa laajemmin ja myydä muillekin apteekeille lisenssejä juoma-annostelijoiden käyttöön.

Kunnolla myynti sai vauhtia kuitenkin vasta vuonna 1890, kun Coca-Cola -liiketoiminta siirtyi toiselle atlantalaiselle apteekkarille, Asa G. Candlerille. Hän alkoi kaupata lisenssejä ympäri Yhdysvaltoja. Nyt kuuluisa "Drink Coca-Cola" -iskulause tuli mukaan myyntiin, ja Coca-Colan myyntiautomaatit ja jakelupisteet saivat punaisen, helposti tunnistettavan värinsä. Logoa leviteltiin joka puolelle, ja pian tumma, makea piristysneste virtasi myös Amerikan ulkopuilella, lopulta kaikkialla maailmassa.

Vuonna 1905 juomasta jätettiin pois sen kokaiini, ja sittemmin myös kofeiinipitoisuutta on vähennetty olennaisesti. Lisäksi luonnollisesti nyttemmin yhtiö on kehittänyt koko joukon rinnakkaistuotteita,  joihin ei tässä mennä sen enempää.

Juoma, ja sitä myyvä Coca-Cola -yhtiö tehokkaine markkinointikeinoineen ovat myös eräs suurimpia syyllisiä maailman totuttamiseen sokeripitoisiin virvoitusjuomiin, jotka saavat aikaan omalta osaltaan ylenpalttista lihavuutta. Mutta siitäkään ei tässä sen enempää.

Sen sijaan lopuksi juoman salaisesta reseptistä, mikä sinällään ei ole mitenkään salainen. Tarkoilla mittalaitteilla varustetut laboratoriot ovat selvittäneet sisällön tarkasti, minkä lisäksi alkuperäinen resepti on kirjoitettu Pembertonin päiväkirjaan, joka on ollut julkinen vuodesta 1888 alkaen. Se, sekä muutama muu vanhempi resepti on mm. tällä Wikipedian sivulla. Tarina huippusalaisesta ja mystisestä reseptistä on kuitenkin niin hyvä, että pelkästään sitä varten on Coca-Cola -yhtiö rakentanut varta vasten ydinsodan kestävän kassaholvin.

Nyt käytössä oleva (perinteisen juoman) resepti on todennäköisesti seuraava:

  • 10,6 ml kolapähkinäuutetta
  • 88,7 ml sitruunahappoa
  • 29,5 ml kofeiinia
  • 13 kg sokeria
  • 9,5 litraa vettä 
  • 9,4 dl sitruunamehua
  • 29,5 ml vaniljaa
  • 44 ml karamelliväriä

Ylipainoinen ei maista makeaa

Su, 11/24/2013 - 17:32 Markus Hotakainen

Väite saattaa tuntua ristiriitaiselta, sillä painoa kertyy helposti syömällä runsaasti hiilihydraatteja, esimerkiksi sokeria. Buffalon yliopistossa tehdyn tuoreen tutkimuksen mukaan ylipaino vaikuttaa kuitenkin makuaistiin juuri otsikossa mainitulla tavalla (kuvan henkilö ei enää liity tapaukseen).

Makuaisti ei tosin katoa kokonaan, mutta hiirillä tehtyjen kokeiden perusteella ylipainoisilla yksilöillä oli kielessään selvästi vähemmän makeaa aistivia soluja kuin solakoilla lajitovereillaan. Lisäksi näiden lukumäärältään vähäisempien solujen välittämä aistimus oli heikompi.

Tutkimusta johtaneen Kathryn Medlerin mukaan nyt tarkasteltiin ensimmäisen kerran suoraan ruoan kanssa kosketuksiin joutuvia kielen soluja, kun aiemmin on tutkittu ylipainon vaikutusta aivoihin sekä makuaistiin liittyvään hermojärjestelmään.

Eri makujen aistimista tutkittiin tarkkailemalla makusilmujen reseptorisolujen kalsiumtasoa. Kun solu ”tunnistaa” tietyn maun, kalsiumin määrä kasvaa hetkellisesti. Tutkimuksessa todettiin, että ylipainoisten hiirien makuaisti on heikentynyt paitsi makean myös karvaan suhteen. Sen sijaan umamin osalta ei havaittu eroja.

Makureseptorisoluja, jotka on saatu erottumaan fluoresoivan proteiinin avulla. Kuva: Kyle Hacker.

 

Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on selvittää makuaistin, ruokahalun ja ylipainon keskinäistä yhteyttä, koska sen tunteminen saattaa antaa eväitä terveellisempään ja tasapainoisempaan syömiseen – tai ainakin siihen tähtäävien ohjeiden parantamiseen.

Medlerin mukaan saattaa olla mahdollista kehittää hoitokeino, jolla makuaisti saadaan palautettua ennalleen. Oleellinen tekijä on syyn ja seurauksen suhde: kokeessa hiiret lihotettiin tarkoituksella paljon rasvaa sisältävällä ruokavaliolla.

Lihavuus ei siis näyttäisi johtuvan makuaistin heikkenemisestä, vaan päinvastoin: makean aistimus hiipuu, kun painoa kertyy lisää. Toisaalta makean kehno aistiminen aiheuttaa lisääntyvää painonnousua, mutta koska klassinen ”makeanhimo” ei silloin tyydyty yhtä helposti ja sokeria on syötävä yhä enemmän.

Tutkimus on julkaistu 13. marraskuuta PLOS ONE -verkkolehdessä ja siitä kerrottiin Buffalon yliopiston tiedotteessa 21. marraskuuta.