Maaliskuun ensimmäisenä päivänä Lontoossa järjestetään huutokauppa, missä tarjolla on muun muassa Alexander Flemingin nimikirjoituksella varustettu homenäyte. Siinä on historiallista hometta, penisilliiniä.
Bonhams on kuuluisa lontoolainen huutokauppa, missä myydään taiteen lisäksi kaikenlaista muuta kiinnostavaa.
Siellä on kaupattu niin Concorden osia kuin historiallisia kirjoituksiakin, mutta tuskin koskaan aikaisemmin kuuluisaa hometta.
Kenties joissain myydyissä historiallisissa harvinaisuuksissa on ollut hometta, mutta ei tällaista: penisilliinin löytämiseen johtanutta homenäytettä.
Penisilliinin löysi brittitutkija Alexander Fleming vuonna 1928. Löytö on eräs suurimmista ihmiskunnan terveyttä parantaneista keksinnöistä, sillä tämän ensimmäisen antibiootin avulla pystyttiin taltuttamaan monia hyvinkin yksinkertaisia, mutta tappavia tulehduksia ja muita sairauksia.
Tarina löydön takana on kiinnostava, sillä kyseessä on jälleen kerran yksi tieteenhistorian mullistuksista, jota ei oltu suunniteltu ennalta, vaan kyseessä oli perustutkimus, jonka tiimellyksessä tapahtui vahinko.
Fleming oli tuolloin vuoden 1928 syyskuussa muutaman viikon poissa työstään. Kun hän palasi taas laboratorioon, hän huomasi eräässä bakteeriviljelymaljassa oudon homepesäkkeen ja sen ympärillä kehän, jossa maljassa viljellyt stafylokokit eivät kasvaneet.
Sen sijaan, että hän olisi heittänyt pilalle menneen näytteen pois, Fleming alkoi tutkia sitä tarkemmin.
Kyseessä oli Penicillium -sukuun kuuluva home, tarkemmin sanottuna Penicillium notatum, joka eritti ympärilleen bentsyylipenisilliiniä. Se näytti tuhoavan bakteereja ja vaikeuttavat niiden kasvamista.
Fleming nimesi aineen penisilliiniksi ja arveli, että se voisi olla hyvä lääke myös ihmisten hoitamiseksi.
Sitä ei kuitenkaan voitu tuottaa tarpeeksi tehokkaasti ja helposti niin suuria määriä, mitä lääkkeen tuottamiseksi vaadittiin, joten Fleming keskittyi tutkimaan hometta laboratoriossaan.
Vasta toisen maailmansodan aikaan kiinnostus lääkkeen kehittämiseen tuli niin suureksi – ja samalla lääkkeen kehittämiseksi annettiin tarpeeksi varoja – jotta siitä saatiin tehtyä massatuotantoon sopiva versio. Ensin penisilliiniä annettiin vuodesta 1944 alkaen liittoutuneiden sotilaiden lääkitsemiseen, mutta pian sodan päätyttyä lääke tuli kaikkien käyttöön kautta maailman.
Nyt Bonhamsilla myytävänä oleva kasvatusmalja, jonka itse Fleming on omistuskirjoittanut. Se on myynti-ilmoituksen mukaan on lasipohjainen, muovireunainen, 53 mm halkaisijaltaan oleva malja.
Teksti siinä on "The mould that first made Penicillin/ Alexander Fleming".
Myöhemmin ilmoituksessa käy ilmi se, että näitä maljoja tuotettiin useita, ja niitä annettiin monille merkkihenkilöille 1940-luvun puolivälissä.
Tiedossa ei ole, kenen kappaletta tässä ollaan kauppaamassa, mutta kuka tahansa voi siis nyt ostaa 1. maaliskuuta tällaisen tieteenhistoriallisen artefaktin – tai siis yrittää huutaa itselleen sellaisen. Hintapyyntönä on 4000 – 7000 puntaa.
Muut nyt myynnissä olevat esineet ovat lähinnä kirjoja, käsikirjoituksia ja piirroksia. Mukana on myös muita Flemingin muistoesineitä ja papereita.
Yliäänimatkustamisen ikonin lumo on suuri, sillä taas kerran kaupan on koko joukko Concorden osia ja niihin enemmän tai vähemmän suoraan liittyviä esineitä. Toulousessa, Ranskassa, järjestetään marraskuussa viimeinen legendaatisen suihkumatkustajakoneen osien huutokauppa – ellei joku löydä vielä lisää osia tai myy niitä edelleen joskus tulevaisuudessa.
Brittiläis-ranskalainen Concorde oli maailman ainoa säännöllisessä reittiliikenteessä ollut suihkumatkustajakone, joka lensi rutiininomaisesti yliäänen nopeudella. Neuvostoliiton "Concordski" Tu-144 oli hieman samanlainen, mutta se ei vedä vertoja Concordelle – koneet suihkivat Lontoosta ja Pariisista Yhdysvaltoihin jotakuinkin päivittäin vuodesta 1977 vuoteen 2003, ja lisäksi koneet lensivät muita reittejä sekä erikoislentoja muuallekin, muun muassa Suomeen.
Yhä edelleen Concorden ympärillä on niin suuri legendan leima, että aina välillä Air Francen, British Airwaysin ja konetta valmistamassa sekä huoltamassa olleiden varastoista kaivetaan esiin mitä erilaisimpia kappaleita, joita koetetaan myydä huutokaupassa mahdollisimman suureen hintaan.
Nyt myytävät esineet alkavat olla jo vähissä, joten huutokaupat ovat olleet viime aikoina harvinaisia. Nyt kuitenkin marraskuun alussa Toulousessa pidetään huutokauppa, missä on tarjolla kaikenlaista tavaraa: polttoaineen syöttöputkia, siiven ja rungon palasia sekä aiempaan tapaan paljon matkustamossa olleita posliineita. Nyt myytävänä on myös istuimia, julisteita, painotuotteita ja muita vähemmän suoraan Concordeen liittyviä esineitä.
Eräs niistä on ostikkokuvassa oleva siiven etureunan muotosuoja – siis kappale, jota supersooninen ilmavirta on kuumentanut yli 120°C:n lämpötilaan. Ellei tämä myytävä osa sitten ole jokin varaosa, joka ei ole oikeasti koskaan lentänytkään...
Haluatko vähän käytetyt Concorde-penkit?
Edellinen huutokauppa pidettiin vuonna 2007 ja sen jälkeen esiin on kaivettu yli tuhat esinettä, jotka myydään nyt 3, 4, ja 5. marraskuuta pidettävässä huutokaupassa. Hintojen oletetaan olevan 15 eurosta (kynäpidike) yli 10 000 euroon (nopeusmittari), mutta tarjolla on etenkin kaikenlaista kohtuuhintaista Concordea ryöstöviljelevää esineistöä kuuluisan suunnittelijan Andrée Putmanin lautasista istuinpäällisiin ja Christian Lacroix'n piirtämään ruokalistaan.
Mukana huutokaupassa on myös kaikenlaista muuta liikenneilmailuaiheista kamaa A300:n istuimista A380:n niitteihin.
Lisätietoja huutokaupasta on osoitteessa www.marclabarbe.com, mutta Concordesta tavattomasti innostunut Tiedetuubi suosittelee friikkejäkin pitämään pään kylmänä: tämä on selvästi jo koneen maineella ratsastamista ja varastojen pohjilta löytyneiden osien riistohintakauppaa...
Myynnissä on myös Concorden jarrupala.
Brittein saarilla, Länsi-Sussexissa pidettiin eilen omalaatuinen huutokauppa: siinä oli myynnissä 17 metriä pitkä dinosauruksen luuranko, Diplodocus, joita on löydetty vain kuusi koko maailmassa näin hyväkuntoisina. Se myytiin 480 000 euron hintaan museolle, jonka nimeä ei annettu julkisuuteen, mutta joka lupaa laittaa sauruksen esille aikanaan.
Dinon löysivät Wyomingistä saksalaisen paleontologin Raimund Albersdoerferin teini-ikäiset pojat, jotka olivat matkanneet Yhdysvaltoihin auttamaan isäänsä toisen dinosauruksen luurangon kanssa, mutta he lähtivät myös itse etsimään luita maastosta. Pojat antoivat löydölleen nimen Misty.
Luuranko koottiin yhteen Rotterdamissa, Alankomaissa, ja nyt uusi ostaja saa kerätä luunsa ja viedä ne paikkaan, joka siis toistaiseksi on vielä hämärän peitossa.
Piirroksessa on vihreällä piirretty diplodocus verrattuna ihmiseen ja suurempiin dinosauruksiin.
Kasvissyöjä Diplodocus eli myöhäisellä jurakaudella noin 155–145 miljoonaa vuotta sitten. Diplodocuksen fossiileja on löydetty Yhdysvaltojen länsiosista, Kalliovuorilta. Ensimmäinen löytyi vuonna 1878, ja paleontologi Othniel Charles Marsh antoi lajille nimeksi Diplodocus longus – nimi tulee luurangon selkärangan kaksijakoisesta rakenteesta ja tarkoittaa kirjaimellisesti "kaksoispuomi".
Diplodocus oli suhteellisen hoikka ja kevyt, mutta erittäin pitkä: eläin painoi 10–15 tonnia, ja pituus saattoi olla 29 metriä, josta kaulan osuus oli 7 metriä. Noin 60 senttiä pitkä kallo oli erittäin pieni verrattuna eläimen muuhun kokoon. Diplodocus ei luultavasti pystynyt nostamaan päätään kovin korkealle, mutta pystyi mahdollisesti kohottautumaan seisomaan takajalkojen varaan. Pitkä häntä toimi kaulan vastapainona. Häntää eläin luultavasti piti koholla liikkuessaan.
Suurimmat löydetyt diplodocukset ovat olleet hännästä päähän jopa 40 metriä pitkiä.
Pääkuva on New Mexicon luonnonhistoriallisessa museossa oleva diplodocus. Kuvan on ottanut Lee Ruk.
Tiedetuubi © 2012-2024
