Antarktis

Etelämanner hajoamassa ja sulamassa

Ma, 08/22/2016 - 23:22 By Jari Mäkinen

Etelämantereelta kuuluu huolestuttavia uutisia: jo aiemmin suuria palasia menettänyt Larsenin jäähylly on halkeamassa jälleen kerran ja Antarktiksen jääpinnalla on havaittu suuria, sulaneita alueita.

Tuoreessa Geophysical Research Letters -julkaisussa on brittitutkijoiden artikkeli, missä  he kertovat löytäneensä lähes 8000 tuoretta järveä Etelämantereelta.

Nämä vastikään sulaneet jäätikköalueet löytyivät laajassa katselmuksessa, missä tutkijat kävivät läpi tuhansia vuosien 2000 ja 2013 välisenä aikana otettuja satelliittikuvia ja suuren määrän säähavaintoja Etelämantereen itäosassa sijaitsevasta Langhovden jäähyllystä.

Jäähylly on meren päällä, kiinteästi kosketuksessa mantereella olevaan jäähän oleva paksu jäälautta. Tämä on saanut nimensä jäälautan vieressä, mantereella olevasta Langhovdevuoristosta.

Itse jäähylly on varsin suuri, kooltaan yli 50 000 neliökilometriä, eli vastaa kooltaan Tampereen eteläpuolella olevaa Suomea. Se sijaitsee Kuningatar Madin maalla, siis samoilla seuduilla Etelämannerta kuin suomalainen tutkimusasema Aboakin, mutta maan aivan toisella puolella. Kartalla se on jotakuinkin Etelä-Afrikan kohdalla.

Yleensä tätä aluetta Antarktikasta on pidetty paikkana, minne ilmaston lämpeneminen ei ole juuri vaikuttanut. Nyt näyttää siltä, vaikutuksia silti on. 

Tutkijaryhmän jäsen, Durhamin yliopiston jäätikkötutkija Stewart Jamieson kertoi The Washington Post -lehden artikkelissaettä "lämpötilan muutokset eivät ole olleet suuria, sillä siellä on hyvin, hyvin kylmää, ja olemmekin havainneet sulavesijärviä jäätikön pinnalla vasta aivan viime aikoina."

Järvet ovat hyvin lyhytikäisiä, sillä ne joko jäätyvät umpeen nopeasti, lirisevät pian jään läpi alaspäin tai virtaavat pinnalla laajemmalle alueelle – lopulta myös mereen. Grönlannissa on havaittu, että veden virtaaminen alas tai pinnalla saa aikaan jäätikön rakenteen heikkenemistä ja kiihdyttävät sen sulamista.

Makean sulaveden virtaaminen suolaiseen meriveteen puolestaan saa aikaan myös Grönlannissa tuttuja ilmiöitä, joissa vesi pysyy lämpimämpänä ja saa osaltaan aikaan jäätikön hajoamista.

Tutkijoiden mukaan 13-vuotisen tutkimusjakson aikana lämpimintä oli eteläisen pallonpuolen kesäaikaan vuodenvaihteessa 2012-2013, jolloin alueella mitattiin yli nollan olevia lämpötiloja peräti 37 päivänä. Tammikuun keskilämpötila oli 0,8 °C. 

Kesäkauden aikana Langhovdessa oli 36 % enemmän sulamisjärviä ja vettä jäätikön pinnalla kuin koskaan aikaisemmin.

Tutkimusryhmä jatkaa edelleen tilanteen seuraamista, ja onkin kiinnostavaa kuulla miltä tämä vuosi näyttää sulamisen kannalta; tähän mennessä vuosi 2016 on rikkonut monia lämpötilaennätyksiä...

Kuva vasemmalla näyttää, kuinka Larsenin jäähylly on pienentynyt vuosien varrella. Jäähyllyyn kuuluu ylin Larsen A, keskimmäinen Larsen B ja alhalla oleva Larsen C, mistä oikeanpuoleinen kuva on tulee. Siinä näkyy selvästi jäähyllyssä oleva halkeama.

Larsen hajoaa...

Tänään maanantaina kerrottiin myös uutisia Etelämantereen kaikkein pohjoisimman suuren jäähyllyn, Larsen C:n pinnalta löydetystä halkeamasta.

Tämä enää hieman Skotlantia pienempi alue on siis jälleen kerran hajoamassa: edellisen kerran iso kappale Larsenia, Larsen B, irtaantui vuonna 2002, ja sitä ennen Larsen A lipui irralleen vuonna 1995. Jäätikkö on ollut olemassa todennäköisesti 12 000 vuoden ajan, ja on nyt hajoamassa nopeasti ilmastonmuutoksen vuoksi.

Jos ja kun halkeama etenee, se irrottaa lopulta noin 350 metriä paksusta jäähyllystä noin 6000 neliökilometriä kooltaan olevan jäälautan irralleen mereen.

Satelliittikuvien mukaan halkeama jäässä kasvoi noin 30 km vuosien 2011 ja 2015 välissä, ja se on koko ajan myös leventynyt.

Nyt Etelämantereen talven aikaan tahti näyttää vielä kiihtyneen, sillä tuoreimpien (viime maaliskuun jälkeen otettujen) kuvien mukaan halkeamaan on tullut muutamassa kuukaudessa 22 kilometriä lisää pituutta ja 350 metriä leveyttä.  Sen kokonaispituus on siis nyt noin 130 km.

Sitä, milloin valtava jäälautta irtaantuu, on vaikea ennustaa. Tuskin ihan huomenna, mutta pian kuitenkin.

*
Langhovden jäähyllyn sulavesijuttu perustuu ScienceAlertin artikkeliin ja Larsen-juttu Twitteristä saatuihin tietoihin.

Etelänavan vaarallinen pelastuslento onnistui (katso kuvat)

Ke, 06/22/2016 - 23:27 By Jari Mäkinen
Kone rullaa jääkiitoradalla


Dramaattinen pelastuslento etelänavalla sijaitsevalle yhdysvaltalaiselle Amundsen-Scott -tutkimusasemalle on päättymässä hyvin. Kaksimoottorinen Twin Otter -lentokone saapui tänään brittiläiselle Rotheran asemalle etelänavalta kaksi potilasta mukanaan, ja matka jatkuu pian eteenpäin kohti Chileä.


Kuten kerroimme viime lauantaina, on etelänavalla olevan tutkimusaseman 48-henkisen miehistön yksi jäsen sairastunut niin vakavasti, että hänet pitää tuoda asemalta pois keskellä Etelämantereen yötä. Normaalisti lentokoneet eivät liikennöi asemalla maaliskuun ja lokakuun välisenä aikana lainkaan huonojen sääolojen, kaamoksen ja erittäin kylmän lämpötilan vuoksi.

Vastaavia lentoja on tehty aikaisemmin vain kaksi ja muutamia kertoja lentokoneet ovat käyneet pudottamassa tarvikkeita asemalle kesken ankaran talven.

Nyt lennosta vastaa aikaisemmat kaksi pelastuslentoa tehnyt kanadalainen Etelämantereen huoltolentoja normaalisti kesäaikaan hoitava yhtiö, joka kaksi konetta lähti viime viikolla pitkälle matkalleen Kanadasta kohti Etelämannerta pysähtyen matkalla useita kertoja tankkaamaan. Ne saapuivat toissa päivänä Iso-Britannian napatutkimusorganisaation ylläpitämälle Rotheran asemalle Etelämantereen Chilen puoleisessa osassa ja koneista toinen jatkoi eilen aamulla polttoainetäydennyksen jälkeen kohti Amundsen-Scott -asemaa noin 2400 kilometrin päässä.

Sää oli suotuisa koko lennon ajan, joten kaikki sujui parhaalla mahdollisella tavalla. Kone viipyi etelänapa-asemalla kymmenen tunnin ajan, jotta lentäjät ehtivät levätä hieman ja kone voitiin tankata uudelleen. Sään tarkistamisen ja potilaiden kyytiin ottamisen jälkeen kone lähti takaisin kohti Rotheraa, minne se saapui tänään illansuussa Suomen aikaa.

Koneista toinen oli Rotheran asemalla valmiina lähemään apuun, mikäli toiselle koneelle olisi tullut vaikeuksia etelänavalla.

Lennolla oli siis mukana kaksi potilasta: yksi vakavasti sairastunut työntekijän ja toinen henkilön, joka oli loukkaantunut jo aiemmin vain lievästi. Jälkimmäisen tila ei olisi vaatinut välitöntä siirtoa parempien hoitopaikkojen ääreen, mutta sellaisen ollessa tarjolla, hänetkin päätettiin lennättää pois asemalta.

Etelänavan tutkimusasemaa ylläpitävä Yhdysvaltain tiedesäätiö NSF ei ole kertonut potilaista ja heidän tilanteestaan muuta kuin sen, että he ovat asemaa ylläpitävän Lockheed Martin -yhtiön työntekijöitä ja että heidät kuljetetaan nyt saamaan sairaalahoitoa. Todennäköisesti he jäävät hoitoon Chileen, missä on lähimmät normaalisti varustetut sairaalat.

Aiemmilla evakuointilennoilla vuosina 2001 ja 2003 syinä ovat olleet sappirakon tulehdus ja sappikivet.

Olosuhteet asemalla olivat hyvät ottaen huomioon vuodenajan: lämpötila "vain" -63°C ja tuuli 28 km/h. Ilmanpaine on 679 millibaaria ja lämpötila tuntuu samalta kuin -88° C. Seisokin aikana koneen moottorit peitettiin, jotta ne eivät jäähdy liikaa ja polttoainetta lämmitettiin hyytymisen välttämiseksi.

Juttu perustuu NSF:n tiedotteeseen ja kuviin.

(Tekstiin on lisätty aamulla 23.6. täsmennys lentokoneista ja edellisten lentojen lääketieteellisestä syystä.)

Vaarallinen pelastusoperaatio käynnissä Etelämantereella

La, 06/18/2016 - 01:44 By Jari Mäkinen
Twin Otter


Etelänavalla sijaitsevan Amundsen-Scott -tutkimusaseman työntekijä on sairastunut vakavasti, eikä häntä voida hoitaa tarpeeksi hyvin keskellä kaamosta ja kylmyyttä olevalla asemalla. Siksi kaksi lentokonetta on parhaillaan vaarallisella matkalla kohti asemaa häntä pelastamaan.


Etelämantereen talvi on nyt syvimmillään. Paitsi että etelänavalla on päivätön päivä, eli jatkuva pimeys, ovat sääolosuhteet varsin haastavat: tuulista ja erittäin kylmää. Lentäminen näissä olosuhteissa on erittäin vaarallista ja haastavaa. Mutta kuten muutaman kerran aikaisemminkin, on lento tutkimusasemalle ainoa mahdollisuus pelastaa sairastuneen työntekijän henki.

Asemaa hallinnoiva Yhdysvaltain tiedesäätiö (National Science Foundation, NSF) ei ole täsmentänyt millaisesta sairastapauksesta on kyse, mutta kyseessä on jokin varsin vakava tapaus, koska asemalla lääkäreitä paikalla ja sen sairasosastolla pystytään tekemään jopa yksinkertaisia leikkauksia. Aikaisemmin esimerkiksi aggressiivinen syöpä on ollut syynä pikaiseen pelastuslentoon, koska aseman laitteistoilla ja lääkkeillä ei pystytä sellaista hoitamaan – ja aikaa normaaliin paluuseen asemalta ihmisten ilmoille on vielä lähes puoli vuotta.

Kyseinen työntekijä on aseman ylläpitoon osallistuvan alihankkijan, Lockheed Martin -yhtiön palveluksessa. Jos torstaina käynnistynyt pelastusoperaatio etenee suunnitelman mukaan, saapuu lentoon osallistuva kone asemalle huomenna sunnuntaina.

Koneita lähtee matkaan itse asiassa kaksi. Lentokoneet ovat Twin Ottereita, vaikeissa olosuhteissa käytettäväksi suunniteltuja kaksimoottorisia potkuriturbiinikoneita, jotka lähtivät matkaan Kanadasta, Calgarystä. Operaatiosta vastaa kanadalainen Kenn Borek Air, Ltd. -yhtiö, joka lentää koneilla normaalisti Etelämantereen kesän aikana huoltolentoja mantereen tutkimusasemille. Etelän talven aikana koneita huolletaan, joten ne ovat olleet Kanadassa. Lentokausi kestää normaalisti Etelämantereella lokakuusta helmikuuhun.

Twin Otterit (otsikkokuvassa) on jo lennetty Etelä-Amerikkaan, mistä matka on jatkunut brittiläiselle Rotheran tutkimusasemalle Etelämantereen Amerikan puoleisessa osassa. Koneista toinen jatkaa sieltä 2400 kilometrin päähän etelänavalle, kun toinen kone jää odottamaan lähtövalmiina Rotheralle. Jos Amundsen-Scott -asemalle lentävä kone joutuu pulaan, on voi toinen kone lähteä nopeasti apuun.

Suurin osa lentokoneista ei kykene lentämään Etelämantereella parhaillaan olevissa erittäin kylmissä olosuhteissa, mutta Twin Otterit voivat toimia lähes normaalisti. Niiden polttoainetankkeja tosin pitää lämmittää koko ajan, ettei polttoaine jähmety noin -70°C:n pakkasessa hyytelöksi. Koneissa on sukset ja nykyaikaiset suunnistuslaitteet, joilla se pystyy laskeutumaan täydessä pimeydessä aseman talven aikana hoitamattomalle jääkiitoradalle.

Vaikka kyseessä on harvinainen ja vaarallinen pelastuslento, ei se ole suinkaan ensimmäinen sellainen. Esimerkiksi Kenn Borek -yhtiö on tehnyt kaksi vastaavanlaista lentoa jo vuosina 2001 ja 2003.

Amundsen-Scott -tutkimusasemalla on parhaillaan 48 henkilöä, jotka pitävät asemaa ja sen tutkimushankkeita toiminnassa koko pitkän Etelämantereen talven ajan. Normaalisti ensimmäinen lento asemalle saapuu lokakuussa.

Maantieteellisellä etelänavalla sijaitseva Amundsen-Scott -tutkimusasema kuvattuna päivävalossa. Asema sijaitsee noin 2800 metriä korkealla meren pinnasta olevalla jäälakeudella, joten pimeyden ja huonon sään lisäksi myös kohtalaisen suuri korkeus tekee pelastuslennosta haastavan.

Jään alta löytyi Päijänteen kokoinen järvi

Ke, 04/27/2016 - 04:50 By Jarmo Korteniemi
Kuva: John Lester / Flickr

Tutkijat kertovat löytäneensä Etelämantereen toiseksi suurimman järven lähes tutkimattomalta seudulta.

Itäisen Antarktiksen alue tunnetaan huonosti, eikä esimerkiksi jääpeitteen tarkkaa paksuutta tiedetä kuin vain paikoin.

Kansainvälinen tutkijaryhmä korjaa tilannetta satelliittikuvia käyttäen: He laskevat, kuinka jäätikön pinnanmuodot heijastelevat pohjan piirteitä, neljän kilometrin jääkerroksen läpi. Vastikään he tekivät yllättävän löydön: Jään alta löytyi tuntematon suuri järvi.

Järvestä ei tiedetä vielä paljoa. Jopa sen tarkka koko on vielä hakusessa. Arvioiden mukaan se on pyöreästi Päijänteen kokoluokkaa ja lähes saman muotoinenkin: Järven pituus on 100–140 kilometriä ja leveys 10–20 kilometriä. Järvestä lähtee lisäksi muutamia lonkeromaisia kapeita kanjonilahtia, jotka kurottavat kiemurrellen yli tuhannen kilometrin päähän.

Yllä: Kaavakuva Etelämantereen jäätikön alta tähän mennessä löytyneistä järvistä ja uomista. Uusi järvi sijaitsee keltaisella merkityllä Prinsessa Elizabethin maan alueella. Kuva: Zina Deretsky, NSF.

Löytö täytyy vielä varmistaa jääpeitteen läpi tehdyillä tutkamittauksilla. Kanjonit on kuitenkin jo löydetty, ja niiden raportoidaan olevan jopa yli kilometrin syvyisiä. Mikäli itse pääjärvi olisi samaa luokkaa, siihen voisi mahtua jopa kahden Laatokan verran vettä.

Tutkijat kertoivat löydöstään ensimmäistä kertaa Euroopan geotieteiden yhteisön kokouksessa Wienissä.

Etelämantereen paksun jääkerroksen alta on löydetty tähän mennessä lähes 400 järveä. Pienimmät niistä ovat vain muutamien satojen metrien pituisia lampareita.

Suurin Antarktiksen jäätikön alla sijaitsevista järvistä on Vostok. Se on pinta-alaltaan hieman Laatokkaa pienempi, mutta syvyydeltään yli kilometrinen. Näin se on vesimäärältään planeetan kuudenneksi suurin järvi. Vostokiin tehtiin ensimmäinen onnistunut koekairaus vasta vuoden 2015 tammikuussa. Se oli tiettävästi järven ainoa kosketus ulkomaailmaan 15 miljoonaan vuoteen.

Itä-Antarktiksen alue on planeetan kylmintä. Jäätikön alla lymyävien järvien oletetaan säilyvän sulana kovan paineen sekä geotermisen lämmön avulla. Järvet ja niiden väliset uomat ovat luonnollinen osa valumaverkostoa, joka kuljettaa sulamisvesiä jäätikön alta kohti merta.

Uudesta järvilöydöstä kertoi aiemmin New Scientist.

Otsikkokuva: Etelämantereen jäätikön reunalla. John Lester / Flickr

Viimeinen lento ihmisten ilmoille

Ma, 03/21/2016 - 11:51 By Jari Mäkinen

Päivän kuvassa pöllyttää lunta takanaan Concordia-asemalta lähtevä DC-3. Etelämantereen kiivas kesäkausi on ohitse ja viimeiset lennot lähtevät matkaan eri tutkimusasemilta näinä päivinä. Aivan etelänavalla on jo yötön yö – siis puolisen vuotta kestävä yö.

Päivän kuvaOlemme seuranneet suomalaisten Etelämanner-retkikuntien lisäksi Tiedetuubissa varsin paljon ranskalais-italialaisen Concordia-aseman tapahtumia, koska siellä tehdään varsin paljon yleiseurooppalaisia tutkimuksia ja mukana siellä on aina Euroopan avaruusjärjestön lääkäri.

Hänen tehtävänään on paitsi pitää huolta 12-henkisen ylitse pimeän talven asemalla olevan miehistön terveydestä, niin myös tehdä tutkimusta, joka liittyy avaruuslentoihin sekä olemiseen suljetuissa, hyvin avaruuslentoja vastaavissa olosuhteissa.

Asuminen, oleminen ja työn tekeminen Etelämantereen tutkimusasemalla on monessa mielessä jopa vaativampaa kuin avaruuslento, vaikka olosuhteen aseman ulkopuolella eivät ole yhtä vaikeat.

Nytkin Concordia-asemalla on "vain"-43,2°C, joka tosin tuulen tuiverruksessa tuntuu samalta kuin -57,9°C.

Kaamokseen on Concordialla vielä aikaa pari kuukautta, mutta nyt miehistö on jo yksin. Ja pysyy eristyksissä muusta maailmasta yhdeksän kuukauden ajan.

Päivän kuvana olevan tunnelmakuvan viimeisen koneen lähtemisestä otti tänä vuonna ESAn lääkärinä toimiva Floris van den Berg, joka kertoo seikkailustaan paitsi ESAn Concordia-blogissa, niin myös omassa blogissaan.

Kuvan kone on myös kiinnostava: se on vuonna 1942 valmistunut Douglas DC-3, joka toimi toisessa maailmansodassa huoltokoneena ja sen jälkeen eri puolilla maailmaa mitä erilaisimmissa tehtävissä, ennen kuin Basler-niminen yhtiö asensi 1990-luvulla sen mäntämoottorien tilalle potkuriturbiinit ja muutti koneen Etelämantereen olosuhteisiin sopivaksi. Nyt kone tunnetaan nimellä Basler BT-67.

 

Finnarp 2015 -retkikunta on palannut Suomeen Etelämantereelta

Ma, 02/15/2016 - 11:20 By Jari Mäkinen
Autoja Aboalla


Pitkä etelänmatka on takana: marraskuun lopussa matkaan lähtenyt Finnarp 2015 -retkikunta palasi Suomeen viikonloppuna. Aboa-tutkimusasema on nyt entistä ehomassa kunnossa, ja vaikka tämänvuotinen matka keskittyi remontointiin ja rakentamiseen, ehtivät nykyajan tutkimusmatkaajat tekemään myös tiedettä


Suomesta on lähtenyt "virallinen" tutkimusretkikunta Etelämantereelle lähes joka vuosi sitten 1980-luvun lopun. Ensimmäinen retkikunta, Finnarp 1988, aloitti Aboa-tutkimusaseman rakentamisen Kuningatar Maudin maalle sisämaahan noin 130 kilometrin päähän rannikosta. 

Kartalla paikka on Etelämantereen reunalla jotakuinkin Etelä-Afrikan ja Etelä-Amerikan kohtien keskellä.

Aboa-asemaa on paranneltu ja laajennettu useaan otteeseen. Vaikka Etelämantereen kesän – siis meikäläisen talven – aikaan osuvien matkojen miehistöt koostuvat pääasiassa tutkijoista, on mukana aina teknistä henkilökuntaakin, ja toisinaan matkalle on lähdetty enemmän remontti- kuin tutkimusmielellä. 

Tänä vuonna matkassa oli jälleen remppareiskoja: Ilmatieteen laitoksen Etelämanner-ryhmän vakinaisesta henkilökunnasta mukana olivat päällikkönä toiminut Mika Kalakoski ja Petri Heinonen, sekä tavallista omituisemman keikan heittäneitä ammattilaisia Lara Harrison (lääkäri), Esa Vimpari (mekaanikko), Arto Talja (rakentaja), Lauri Hämäläinen (kokki) ja Vesa Marttila (sähkömies).

Ryhmä lähti matkaan viime marraskuun lopussa ja sai työnsä päätökseen viime viikolla. Matka Aboalta takaisin ihmisten ilmoille alkoi viime keskiviikkona 10. helmikuuta, kun Basler BT 67 -suksikone kävi hakemassa ryhmän laskeutuen sen luokse jään päälle. Kone vei suomalaiset 1000 km päässä sijaitsevalle Novo Runway -jääkiitotielle, mistä matka jatkui torstaina useiden Kuningatar Maudin maalla sijaitsevien tutkimusasemien työntekijöiden kanssa Iljushin TD 76 -rahtikoneella Kapkaupunkiin. Sieltä retkikunta kotiutui viime lauantaina 13. helmikuuta.

 

Retkikunnan tapahtumia on seurattu sen raporteissa Ilmatieteen laitoksen Etelämanner-sivuilla.

Eräs matkan "kohokohdista" oli matka jäätikköauto Katlalla kohti rannikkoa Rampille huoltamaan edellisellä kaudella asennettua tutkimussääasemaa. Ramppi on luonnon muodosta lumiluiska, ja sitä pitkin on aikoinaan laivoista purettu lasti pystytty ajamaan merijäältä kotivuori Basenille johtavalle reitille.

Nykyään Rampin alue on hyllyjäältä poikivien jäävuorien vuoksi liian epätasainen eikä sovi konttirekien kuljettamiseen.

Tammikuun kolmannella viikolla tehty ajo rannikolle sujui pääosin hyvin vanhaa tuttua reittiä, ja autoa lapioitiin tai vinssattiin pehmeistä paikoista vain kolme kertaa. Sääasema huollettiin jo samana iltana. Asema oli kestänyt hyvin Etelämantereen ankaran talven ja sen keräämä data saatiin talteen.

Tarkoituksena oli purkaa Rampin lahdelle edellisenä kautena asennettu merijääasema, mutta jäälle oli poikinut suuria jäävuoria, jotka muodostivat vaarallisen jääröykkiöiden ja osittain lumipeitteisten railojen labyrintin. Asema päätettiin jättää purkamatta turvallisuussyistä. Telttayön jälkeen kotimatka sujui joutuisasti omaa jälkeä pitkin takaisin Aboalle.

Tutkimuspuolella jännittävimpiä tapauksia olivat C-met -säähavaintopallojen lähetyksen. Niiden erikoisuus on, että palloja ohjataan Yhdysvalloista Smith Collegesta, missä se on kehitetty. Havaintopallolla voidaan laskeutua jäätikön pinnan tasalle ja jälleen nousta ylös kolmeen kilometriin. Pallosta välittyy satelliittiyhteyden kautta tietoa jatkuvasti operaatiokeskukseen. 

Metodi on kokeellinen ja tällä kertaa onnistuneesta lähetyksestä huolimatta operaatiokeskus joutui tuhoamaan ensimmäisen pallon jo 4,5 tunnin lennon jälkeen satelliittipaikannuslaitteen vian vuoksi. Matkan aikana lähetettiin kolme C-met -palloa.

Eräs matkan päätavoitteista, uuden hallin rakentaminen, saatiin päätökseen viimeisellä viikolla. Halli otettiinkin saman tien käyttöön Nasu-Sisu -telakuorma-autojen huollossa. Enää ajoneuvoja ei tarvitse korjata tuulessa ja pakkasessa ja kattoon asennetulla elefanttitaljalla pystytään nostamaan raskaitakin osia. Tulevaisuudessa kattoon asennetaan pieni nosturi.

Retkikunta potretissa

Finnarp 2015 -retkikunta uuden hallin edessä potretissa. Vasemmalta oikealle: Mika Kalakoski, Esa Vimpari, Vesa Marttila, Arto Talja, Petri Heinonen, Lara Harrison ja Lauri Hämäläinen.

 

Viime töihin kuului myös kymmenen kilometrin päässä asemalta sijaitsevan lumen lämpötilaprofiiliaseman tietojen purkaminen. Samalla kun vuoden mittaan kertyneet tiedostot otettiin talteen, tarkastettiin aseman virtalähde. Laite vietiin paikalleen alun perin kaudella 2009/2010, jolloin aikomuksena oli jättää se sinne mittaamaan yhden Etelämantereen talven ylitse, mutta hyväkuntoinen laite jäi jälleen tekemään havaintojaan yhden vuoden ajaksi.

Vaikka Etelämantereen talven pitkä yö on pimeä, on sen vastapainoksi kesä hyvin valoisa: kuten Lapissa, ei Aurinko laske eteläisen napapiirin sisäpuolella lainkaan, ja lumilakeuksilla heijastelevaa valoa on usein enemmän kuin tarpeeksi. Niinpä viimeisen viikon aikana asennettiin Aboalle uudet pimennysverhot. Tutkijoiden tilojen kattoikkunat saa nyt pimennettyä, eikä jatkuvasta valosta ole enää haittaa unelle. 

Retkikunnan johtaja Mika Kalakoski kertoo viimeisen raporttinsa loppupuolella nykyajan tutkimusmatkaajan eräästä pikkuharmista: viime keskiviikkona aseman sähköpostijärjestelmässä havaittiin ongelma. Selvittelyn jälkeen kävi ilmi että vika oli palvelun tarjoajan serverin UPS-kytkennöissä. Muutaman tunnin dataliikennekatkoksen ajan kuitenkin satelliittipuhelin ja HF-radio olivat käytössä – vielä Aboan alkuaikoina pari vuosikymmentä sitten nämä "perusliikenneyhteydet" olivat luksusta.

Viimeisinä päivinä ennen lähtöä Aboa laitettiin talvikuntoon, kotiinpäin tuota rahti pakattiin ja aseman varastot inventoitiin sekä puutelistat täydennettiin, jotta tulevia kausia varten voitaisiin tehdä hankintoja oikein. Tavaran vieminen Etelämantereelle on kallista ja hankalaa, joten turhaa tavaraa sinne ei kannata rahdata. Samalla tärkeiden varusteiden saaminen asemalle on elintärkeää.

Ennen paluutaan retkikunta koki myös pienen myrskyn, joka kesti kuitenkin vain 12 tuntia. Sen jälkeen suomalaiset kävivät korjaamassa kolmen kilometrin päässä sijaitsevan suksilentokoneen kiitoradan merkinnät. 

Ja nyt edessä retkikuntalaisilla on tavaroiden purkamista ja lomaa – kolmen kuukauden keikka Etelämantereelle on upea, mutta hyvin rasittava kokemus.

*

Artikkelissa on käytetty materiaalina retkikunnan matkaraportteja ja kuvia.

Antarktiksella aaltoilee - mutta mikä?

Ke, 01/20/2016 - 22:10 By Markus Hotakainen
Antarktiksen jäätikköä

Vedestä, jäästä tai maasta ei ole kyse, vaan ilmasta. 3–10 tunnin välein Etelämantereen yli pyyhkäisee aiemmin tuntemattomia ilmakehän aaltoja.

Nyt havaitut aallot eivät kuitenkaan tuiverra jäisessä maisemassa vaan mesosfäärissä, joka alkaa noin 50 kilometrin korkeudelta. Aallot vaikuttavat kuitenkin ylemmän ilmakehän tuuliin, ilmastoon ja jopa viestiyhteyksiin.

"Aallot ovat hyvin suuria häiriöitä, jotka aiheuttavat lämpötilassa jopa sadan fahrenheitasteen [noin 40 celsiusasteen] muutoksia alle viidessä tunnissa. Aina kun etsimme niitä, ne myös löytyvät", toteaa Cao Chen, joka on ollut useita kertoja Antarktiksella tutkimusta tehneen ryhmän mukana.

Ilmakehää luodattiin 200 kilometrin korkeuteen saakka lidarilla (Light Detection and Ranging), laseriin perustuvalla mittalaitteella, joka sijaitsee Arrival Heightsissa, noin viisi kilometriä pohjoiseen McMurdon tutkimusasemasta. 

Vuosittain yksi tai useampi tutkimusta johtaneen professori Xinzhao Chun jatko-opiskelija on viettänyt talven Etelämantereella, jotta havaintoja on saatu kerättyä ympärivuotisesti viiden vuoden ajan. 

"Löytö oli yllätys, ihan uusi havainto eikä sitä olisi onnistuttu tekemään ilman näin pitkää sarjaa", Chu kehuu.

Aaltoilua havaittiin tapahtuvan kahdessa ilmakehän kerroksessa, mesosfäärissä ja termosfäärin alaosassa, joissa lämpötila on alimmillaan -122 celsiusastetta ja korkeimmillaan 32 celsiusastetta. 97 kilometrin korkeudessa aaltoilun aiheuttama vaihtelu oli liki 40 astetta. Chun ryhmä teki havaintoja kaikkiaan 5 500 tunnin ajan eikä aaltoilu tauonnut hetkeksikään.

Vaikka ilmiö esiintyy hyvin korkealla, aallot kuljettavat energiaa ilmakehän eri osien välillä, jolloin ne todennäköisesti vaikuttavat sään ja ilmaston ohella myös ionosfääriin, joka heijastaa viestiliikenteessä käytettyjä radioaaltoja.

"Jos pystymme selvittämään näiden aaltojen alkuperän, se voi auttaa parantamaan merkittävästi ilmasto- ja avaruussäämalleja, joiden avulla yritetään ennustaa ilmakehän käyttäytymistä", Chu arvelee.

Tutkimuksesta kerrottiin American Geophysical Unionin blogisivuilla ja se on julkaistu Journal of Geophysical Research – Space Physics -tiedelehdessä (maksullinen). 

Kuva: NASA

Suomalaiskone ainutlaatuisella lennolla Etelämantereella

Ma, 11/30/2015 - 16:33 By Jari Mäkinen
OH-WIX Etelämantereella

Suomalainen Jetflite-yhtiö suoritti viime viikolla hieman erikoislaatuisemman asiakaslennon: yhtiön Falcon 7X –liikesuihkukone lensi ensin Kapkaupunkiin, ja sieltä kahdesti edestakaisin Etelämantereelle. 

Lento Kapkaupunkiin kesti 13,5 tuntia, ja edestakaisin Kapkaupungista Antarktikselle noin 12 tuntia. Lennolla oli mukana suomalainen miehistö, kolme lentäjää ja lentomekaanikko; lennon tilannus asiakas oli ulkomainen.

Vaikka Etelämantereelle lennetään nykyisin "tavallisilla" liikennelentokoneilla ja pienemmillä, Falconin kaltaisilla suihkukoneilla, ei lento yli Eteläisen jäämeren ole vielä rutiinia. Se vaatii huolellisen suunnittelun lisäksi lupia ja erikoiskoulutusta, sekä varmasti hyvän sään, koska merialueella Etelämantereen ja Etelä-Afrikan välillä ei ole varalaskupaikkoja. 

Falcon 7X:n kaltainen pitkänmatkankone onkin juuri omiaan tällaiselle lennolle, etenkin kun siinä on kolme moottoria. Ensimmäisen kerran Etelämantereelle lennettiin tämäntyyppisellä koneella vuonna 2012.

Kun kaikki sujuu hyvin ja sää on suotuisa, ei lento Etelä-Afrikasta Kuningatar Maudin niemimaalle ole erityisen vaarallinen tai haastava, ellei laskeutumista ja nousua jääkiitorataa käyttäen oteta huomioon. Olosuhteet esimerkiksi Lapissa helmikuussa voivat sään suhteen olla paljon huonommat kuin Etelämantereella nyt sikäläisen kesän aikaan.

"Aloitimme valmistelut Etelämantereelle suuntautuvia evakuointilentoja – ja muita sellaisia lentoja – varten jo vuosi sitten", kertoo Jetfliten toimitusjohtaja Elina Karjalainen.

"Minkäänlaisia ongelmia ei tällä neitsytmatkalla ilmennyt, pientä sääolosuhteista johtuvaa viivettä lukuun ottamatta. Lento osoitti jälleen kerran Falcon 7X -koneemme erinomaisen suorituskyvyn, ja matka itsessään oli mukana olleelle miehistöllemme ainutlaatuinen kokemus. "

OH-WIX:in lento tekee myös historiaa: kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Suomeen rekisteröity lentokone on ollut Etelämantereella.

Tarkemmin lennon yksityiskohdista voi lukea Lentopostin artikkelista.

Myös ensimmäiset "reittilennot" aloitettiin

Viime vuosina Antarktiksen kesän aikana tehtävien Etelämanner-lentojen määrä on kasvanut huimasti, koska logistiikka on tullut yksinkertaisemmaksi ja kaupalliset lentoyhtiöt ovat saaneet kokemusta sinne lentämisestä. Näin ollen tehtävien tutkimusten ja Etelämantereelle menevien turistien määrä on lisääntynyt voimakkaasti.

Siksi ei ole mitenkään omituista, että eilen aloitettiin myös ensimmäiset reittilennot Etelämantereelle.

Islantilaisen Icelandair-yhtiön tytäryhtiö Loftleider Icelandic Airlines aloitti liikennöinnin Boeing 757 -koneellaan Puntas Arenasista, Chilestä, Union Glacier -aseman kiitoradalle tehtyään 17. marraskuuta ensimmäisen koelennon. Lentoja tosin tehdään vain muutama ja suunnitelmissa on lisätä lentojen määrää ensi kautena.

Union Glacier on amerikkalaisyhtiön ylläpitämä turistikeskus, joka toimii marraskuusta tammikuuhun. Lento sinne Chilestä kestää "vain" neljä ja puoli tuntia, mutta kuten muilla etelämannerlennoilla, pitää lentoa suunnitella hyvin ja huonon sään varalta koneen pitää pystyä palaamaan takaisin koska tahansa. Polttoainetta koneessa on aina enemmän kuin tarvitaan edestakaiseen lentoon.

Aiemmin lentoja on tehty venäläisellä Iljushin IL-76 -rahtikoneella, mutta 50 matkustajalle modifioitu liikennelentokone tekee matkanteosta mukavampaa ja edullisempaa.

Tätä ennen mm. Yhdysvaltain McMurdo-asemalle on lennetty Boeing 757 -koneella Uudesta-Seelannista, sveitsiläinen Privatair-yhtiö on huoltanut norjalaisten Troll -asemaa Boeing 737:n liikelentoversiolla (ks. viime juttumme viime talvelta) ja australialaiset ovat lentäneet omalle asemalleen Airbus A319 -koneilla.

Islantilaisten 757

Suomalaiset ovat myös matkallaan

Suomen FINNARP 2015 -retkikunta on myös päässyt hyvin matkaan. 

Suomalaiset lensivät 20. marraskuuta Etelä-Afrikan Kapkaupunkiin ja ovat jatkamassa näinä päivinä jatkolentoa rahtikoneella Etelämantereelle.

Lennot ovat pari päivää myöhässä, mutta retkikuntalaiset ovat töiden jälkeen kuluttaneet aikaansa tutustuen alueen luontoon safariilla sekä kulttuuriin kiertoajelulla ja kävellen. Sää Kapkaupungissa on miellyttävä, 20-28°C astetta, kerrotaan retkikunnan päiväkirjassa.

Odotusaikana on tarkastettu, että kaikki ennalta lähetetty rahti on saapunut perille ja käyty lentoa koskevat määräykset läpi pakollisessa "lentobriefingissä". Nämä valmistelut ovat edenneet aikataulussa, ja retkikunta on valmis jatkamaan matkaansa kun sää Etelämantreella kääntyy suotuisaksi. 

FINNARP 2015 -retkikunnan työlistalla on tutkimusasema Aboan huoltoon ja tutkimuksen tukemiseen liittyviä tehtäviä, kuten meteorologisten havaintopallojen lähettämistä, mittalaitteiden huoltoa ja tiedon tallentamista sekä vuotuisia mittauksia.

Retkikuntaan osallistuu Ilmatieteen laitoksen vakinaisesta henkilökunnasta Mika Kalakoski (päällikkö), Petri Heinonen (erikoissuunnittelija) sekä palkattua ammattihenkilöstöä Lara Harrison (lääkäri), Esa Vimpari (mekaanikko), Arto Talja (rakentaja), Lauri Hämäläinen (kokki) ja Vesa Marttila (sähkömies)"

Omituista säätä joka puolella

Ti, 03/31/2015 - 15:35 By Jari Mäkinen

Jos räntä ja kylmä harmittaa, niin kannattaa lohduttautua sillä, että Etelämantereella on parhaillaan ennätyksellisen lämmintä: Etelämantereen niemimaan pohjoiskärjessä sijaitsevalla Argentiinan Esperanza -asemalla mitattiin 24. maaliskuuta korkein koskaan kirjattu kylmän mantereen lämpötila, 17,5°C. Lämpö on luonnollisesti mukava asia sinällään, mutta valitettavasti se on taas yksi konkreettinen osoitus ilmaston muuttumisesta.

Aiempi ennätys Antarktiksella oli 17,4°C, tosin se mitattiin vain päivää aikaisemmin lähistöllä sijaitsevalla, samoin argentiinalaisella Marambion asemalla. Tätä lämpimän ilman aaltoa aikaisempi ennätys oli huhtikuulta 1961, jolloin Esperanzalla merkittiin taulukkoon 17,1°C.

Etelämantereesta ylöspäin sojottava niemimaa on eräs maapallon lämpenevistä alueista, mikä näkyy paitsi lämpömittarista, niin myös siitä, että alueen jäätiköt sulavat ja rikkoutuvat levittäen jäälauttoja mereen. Vuonna 2012 Nature-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan tällä haavaa lämpeneminen niemimaalla on nopeampaa kuin 99,7% satavuotisjaksoista viimeisen kahden vuosituhannen aikana.

Tähän saakka vuonna 2015 lämpöennätyksiä on rikottu eri puolilla maapalloa, mutta samalla myös osissa maailmaa on ollut harvinaisen kylmää. 

Chilessä, normaalisti erittäin kuivassa Atacaman autiomaassa on puolestaan satanut ja myrskynnyt enemmän kuin vuosikymmeniin. Alueen suurimmassa kaupungissa Antofagastassa sataa keskimäärin 1,7 mm vuodessa, mutta viime viikolla siellä saatiin sadetta 24,4 mm vuorokauden kuluessa. 23.-24.3. siellä siis satoi saman verran kuin 14 vuoden aikana. Tämä saattaa liittyä käynnissä olevaan El Niño -ilmiöön, joka tuo normaalisti tavallista lämpimämpää ja kosteampaa ilmaa eteläiseen Amerikkaan.

Suomen räntäsateet ovat näihin verrattuna siis pientä, vaikkakin  masentavia; loppujen lopuksi ei ole lainkaan epätavallista, että Suomessa sataa lunta ja on viileää vielä maaliskuun lopussa. Onhan perinteinen räntäpäivä, vappu, vielä kuukauden päässä!

Concordian talvi alkaa

Etelämantereen lyhyt, mutta toimintaa täynnä ollut kesäkausi on päättymässä, kun viimeiset vain kesän aikana käymässä olleet tutkimusryhmät ja huoltojoukot lähtevät kotimatkoilleen.

Sen sijaan pitkän ja pimeän talven ajaksi asemille eristyksiin jäävät henkilöt valmistautuvat raskaaseen koitokseen: kuten astronautit avaruusasemalla, he joutuvat elämään kuuden kuukauden ajan täysin omillaan, seuranaan vain toiset asemalla olevat ihmiset sekä ajoittainen tietoliikenneyhteys ulkomaailmaan. Itse asiassa pesti Antarktiksen tutkimusasemalla on jopa vaativampi kuin lento avaruudessa, sillä neljän kuukauden ajan asemat ovat lähes täydellisessä pimeydessä, kun Aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle.
 
Olosuhteiltaan Etelämanner on myös erittäin haastava. Esimerkiksi ranskalais-italialainen Concordia-tutkimusasema, suurin eurooppalainen asema Antarktikalla, on 3200 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella jäätikön päällä. Pitkäaikainen oleskelu siellä saa aikaan kroonisen hapenpuutteen, joka heikentää suorituskykyä. Sitä hoidetaan ajoittain happikylvyillä, mutta muutoin siitä ei ole suoranaista terveyshaittaa – se vain tekee elämästä hankalaa.

Myös lämpötila on perin ikävä ulkoilun kannalta: keskilämpötila talvella on -51°C ja matalin Concordialla mitattu pakkaslukema on -85°C.

Lähin asuttu paikka Concordiasta mitattuna on ranskalaisten tutkimusasema Dumont d’Urville 1100 kilometrin päässä rannikolla. Italian oma asema Mario Zucchelli on 1200 kilometrin etäisyydellä.

ESAn lääkäri mukana Concordialla

Euroopan avaruusjärjestö on osallistunut jo pitkän aikaa Concordia-asemalla tehtävään tutkimukseen rahoittamalla joka vuosi asemalle lääkärin. Hän toimii aseman 13-henkisen miehistön jäsenenä, huolehtien lääketieteellisistä ongelmista eristyksen aikana, mutta tekee myös tutkimusta.

Tänä vuonna tohtorina toimii otsikkokuvassa poseeraava britti Beth Healey, jonka edessä on viisi tutkimusohjelmaa, joilla valmistaudutaan aikanaan tapahtuviin pitkäkestoisiin avaruuslentoihin toisille taivaankappaleille. Niistä on tosin apua myös avaruusasemalla Maata kiertävällä radalla, kuten myös jokapäiväisessä elämässä erikoisolosuhteissa