Yllätyskäänne: Aalto-1 pääsee avaruuteen huhtikuussa intialaisella raketilla

PSLV nousee
Jari Mäkinen

Suomen ensimmäinen oma satelliitti Aalto-1 on pitkän odotuksen jälkeen pääsemässä matkaan. Vauhtia laukaisulle saatiin vaihtamalla kantoraketti amerikkalaisesta intialaiseen. Myös Aalto-2 on lähdössä pian avaruteen. Seuraavista kahdesta kuukaudesta tulee historiallisia Suomen avaruustoiminnassa.

Suomen ensimmäisen satelliitin, Aalto-1:n, laukaisu avaruuteen on viivästynyt jo lähes kahdella vuodella SpaceX -yhtiön Falcon 9 -kantoraketille tapahtuneiden onnettomuuksien vuoksi. 

Aalto-yliopisto solmi laukaisusopimuksen yhtiön kanssa keväällä 2015 ja laukaisun piti tapahtua sen mukaan samana vuonna.

Sen jälkeen Falcon 9:n laukaisut on keskeytetty yhteensä yli vuoden ajaksi kahden onnettomuuden vuoksi: ensin kesällä 2015 yksi raketti tuhoutui laukaisun aikana ja sitten syksyllä 2016 toinen räjähti ennen laukaisua. Yhtiö oli jo ennen ensimmäistä laukaisua myöhässä aikataulustaan, ja on sen jälkeen jäänyt luonnollisesti vielä enemmän jälkeen suunnitelmistaan. 

SpaceX järjestellyt asiakkaitaan ja niiden satelliitteja tärkeysjärjestykseen, ja osa asiakkaista on vaihtanyt myös toisiin kyyteihin kiertoradalle.

Aalto-yliopisto on liittynyt nyt mukaan näiden odotteluun kyllästyneiden asiakkaiden listaan. Aalto-1:lle on etsitty jo jonkin aikaa vaihtoehtoista laukaisijaa, ja nyt sellainen on löytynyt: Intia.

Satelliitti laukaistaan avaruuteen seuraavalla intialaisten PSLV-kantoraketin lennolla, joka tapahtuu tämänhetkisten suunnitelmien mukaan huhtikuun 23. päivänä.

Luotettava raketti

PSLV (Polar Satellite Launch Vehicle) on Intian suurin ja nykyaikaisin kantoraketti. Raketilla laukaisiin matkaan mm. intialaisten kuuluotain Chandrayaan-1 ja Mars-luotain MMO. Tähän mennessä raketti on tehnyt 39 lentoa ja niistä vain ensimmäinen on epäonnistunut.

Raketti tuli kuuluisaksi viime kuussa myös viemällä yhdellä kerralla avaruuteen peräti 104 satelliittia. Myös Aalto-1:n lennolla on mukana kymmeniä muita pikkusatelliitteja.

Laukaisu tapahtuu Intian eteläkärjen länsipuolella Andhra Pradeshin maakunnassa Sriharikotassa olevalta Satish Dhawanin avaruuskeskuksesta.

Aalto-1 kuljetetaan nyt maaliskuussa Intiaan Alankomaista, missä se on ollut odottamassa matkaa laukaisupaikalle viime keväästä alkaen. Aalto-yliopistosta on käyty välillä jo varmistamassa, että satelliitti on kunnossa ja sen akut ovat edelleen ladatut matkaa varten.

Aalto-2 ehtinee ensin avaruuteen

Aalto-1:n SpaceX:n ongelmista johtunut viivästyminen on saanut aikaan jännän tilanteen, missä satelliitin seuraaja Aalto-2 on lähdössä avaruuteen ensimmäisenä.

Tämä satelliitti kuljetetaan Kansainväliselle avaruusasemalle maaliskuun 20. päivänä laukaistavaksi suunnitellulla Cygnus-rahtialuksella. 

Vaikka Aalto-2 pääseekin nähtävästi ensin kiertoradalle, ei sen itsenäinen lento kuitenkaan ala saman tien: avaruusaseman astronautit lähettävät sen omille teilleen vasta myöhemmin keväällä.

Aalto-2 eroaa Aalto-1:stä olennaisesti myös siinä, että virallisesti kakkonen on osa kansainvälistä QB50-tutkimushanketta ja kaikki siihen kuuluvat satelliitit rekisteröidään Belgiaan. Hanketta vetää belgialainen von Karman -instituutti. Aalto-1:stä tulee siten joka tapauksessa ensimmäinen Suomen avaruusalusrekisteriin merkittävä laite. 

Koska nyt laukaistavat QB50-satelliitit vapautetetaan lentämään itsenäisesti avaruusasemalta, ovat niiden kiertoradat hyvin samankaltaisia avaruuaseman kiertoradan kanssa. Niinpä Aalto-2 ei tule koskaan Suomen päälle ja siihen voidaan olla yhteydessä Otaniemessä olevalta maa-asemalta vain ajoittain, kun satelliitti on matalalla eteläisen taivaanrannan päällä.

Aalto-1 puolestaan tulee kiertämään Maata polaariradalla, eli se lentää usein suoraan Suomen päältäkin. Se voi siten havaita hyvin Suomea ja siihen on helppo olla yhteydessä.

Se, että kumpikin satelliitti on pitkän odottelun jälkeen lähdössä matkaan lähes samaan aikaan, tietää kiirettä Aalto-yliopiston Sähkötekniikan korkeakoulun Radiotieteen ja -tekniikan laitoksella!

Aalto-1 ja Aalto-2 
Aalto-1 testattavana vasemmalla ja Aalto-2 väliaikaisine antenneineen oikealla. Aalto-1 on ns. kolmen yksikön cubesat, eli n. 30 cm korkea, ja Aalto-2 on kahden yksikön satelliitti. Sen korkeus on noin 20 cm.

Lisätietoja Aalto-1:n laukaisusta on sen nettisivuilla ja Aalto-yliopiston satelliittiohjelmasta sivulla spacecraft.aalto.fi.

Seuraava nanosatelliittirykelmä valmiina matkaan – mukana suomalainen Aalto-2

Jari Mäkinen

Kun Cygnus-avaruusrahtialus nousee maaliskuussa Kansainväliselle avaruusasemalle, on sen mukana 40 pientä satelliittia, jotka kuuluvat kansainväliseen QB50-hankkeeseen. Cygnuksen luukku suljettiin eilen ja nyt se vain odottaa laukaisuaan.

Cygnuksen lento ei siis pärjää aivan eilisaamuiselle intialaiskantoraketin lennolle, jolla vietiin avaruuteen 104 pientä nanosatelliittia. 

Silti tämä rahtilento on historiallinen, sillä kyseessä on eräs suurimmista avaruusasemalta lähetettävistä satelliittiparvista.

Erityisen historialliseksi sen tekee se, että mukana on Aalto-yliopistossa rakennettu Aalto-2.

Kilpailu Aalto-1:n kanssa ensimmäisen avaruuteen pääsevän suomalaissatelliitin kunniasta käy siis kovana, sillä Aalto-1:n lento on nykysuunnitelman mukaan seuraava Kaliforniasta tehtävä SpaceX:n Falcon 9 -kantoraketin lento. 

Suomalainen, mutta belgialainen

Aalto-2 on siis tehty Otaniemessä ja se perustuu Aalto-1:n tekniikkaan. Se on kuitenkin virallisesti belgialainen satelliitti, koska se on osa QB50-satelliittiparvea. 

QB50 on belgialaisen Von Karman -instituutin hanke, johon osallistuu yliopistoja ja tutkimuslaitoksia ympäri maailman. Koska satelliitit käyttävät yhteisiä radiotaajuuksia ja koska ne on tehty Von Karmanin hankkeen alaisuudessa, rekisteröidään ne Belgian avaruusalusrekisteriin. 

19 yliopistoa Euroopasta on tehnyt 35 satelliittia, 10 tulee Yhdysvalloista, kaksi Kanadasta, 3 Japanista ja yksi Brasiliasta. Näiden tärkein tehtävä tulee olemaan ilmakehän yläosien ja lähiavaruuden tutkiminen, mitä varten satelliitit kantavat hieman erilaisia mittalaitteita.

Aalto-2:ssa on mukana Oslon yliopistossa tehty Langmuir-luotain, eli varattujen hiukkasten lämpötilaa, tiheyttä ja sähköisyyttä mittaava laite.

Kun satelliitit ovat eri puolilla maapalloa ja putoavat alaspäin hieman eri tahtiin, saadaan hyvin kattava kuva ilmakehästä. Lisäksi satelliittien putoamista seuraamalla saadaan lisätietoja.

Euroopan komission on osallistunut satelliittien tekemiseen, mutta rahoitusta on saatu myös yliopistoilta ja kansallisilta rahoittajilta.

Aalto-2 testattavana Otaniemessä viime kesällä. Antennit eivät tässä ole lopulliset, vaan testeissä käytetyt versiot.

Kaupallisella kyydillä avaruusasemalle

QB50 etsiskeli aikanaan erilaisia edullisia vaihtoehtoja satelliittien laukaisuun ja päätyi lopulta luottamaan NanoRacks-yhtiöön, joka lähettää Nasan kanssa tehdyn sopimuksen puitteissa nanosatelliitteja avaruuteen Kansainväliseltä avaruusasemalta.

Tästä yllättävästä käänteestä koitui hankaluuksia monille satelliiteille, myös Aalto-2:lle. Avaruusasemalle vietävien satelliittien täytyy noudattaa miehitetyille avaruuslennoille asetettuja vaatimuksia, ja siksi esim. Aalto-2:n akut piti vaihtaa toisiin. Ja samalla ne piti testata uudelleen.

Aalto-2 toimitettiin lopulta eteenpäin laukaisupaikalle vietäväksi viime syksynä ja nyt se siis on Cape Canaveralin laukaisukeskuksessa Cygnus-avaruusrahtialuksen sisällä . Alus on tarkoitus laukaista avaruuteen Atlas V -kantoraketilla 17. maaliskuuta.

Kyseessä on seitsemän Cygnus-rahtarin laukaisu avaruusasemalle. Sen mukana on kaikkiaan noin 3500 kiloa rahtia.

Eräs aikaisemmista Cygnus-aluksista lähestymässä avaruusasemaa. Se napataan kiinni aseman robottikäsivarrella ja kiinnitetään sillä telakointiporttiin.

Jo neljäs suomalaissatelliitti sai lipun avaruuteen – mutta milloin ensimmäinen lähtee?

Jari Mäkinen

Suomesta on tullut yllättäen pieni avaruusmaa: pitkän odottelun jälkeen lähdössä ja suunnitteilla on jo kaikkiaan viisi satelliittia. Koko viisikkoa esiteltiin viime viikonloppuna Kansainvälisen avaruusviikon tapahtumassa Helsingin observatoriossa, ja nyt Iceye ilmoitti kyydin varmistuneen ensimmäiselle satelliitilleen.

Jos kaikki käy hyvin, pääsee Iceyen ensimmäinen satelliitti matkaan ensi keväänä. Epävarmuutena tässä on kuitenkin se, että kantoraketti on SpaceX:n Falcon 9 – siis sama, jonka suuren suosion ja kahden lennot keskeyttäneen onnettomuuden vuoksi myös Aalto-1:n laukaisu on jo yli vuoden myöhässä. 

Aalto-1, Suomen ensimmäinen satelliitti, oli tarkoitus laukaista matkaan jo viime vuoden lopulla, mutta kesällä 2016 tapahtunut Falcon 9:n onnettomuus sysäsi laukaisun hamaan tulevaisuuteen. Sitten muut, tärkeämmät hyötykuormat ja Vandenbergin laukaisukeskuksessa tehdyt rakennustyöt ovat viivyttäneet lentoa, ja nyt syyskuussa tapahtunut Falcon 9:n räjähdys ovat jatkuvasti lykänneet laukaisua. Satelliitti on toimitettu laukaisuvälittäjälle Hollantiin ja sitä on välillä käyty jo katsomassa siellä.

Satelliitti odottaa rauhallisemmin lentoa kuin sen tekijät, sillä lykkääntynyt laukaisu lisää koko ajan lennon kustannuksia ja siirtää sen tieteellistä käyttöä myöhemmäksi. 

Jos SpaceX saa hieman toiveikkaan aikataulunsa mukaan Falcon 9:n lentoon jälleen marraskuussa, saattaisi Aalto-1:tä kuljettava raketti päästä matkaan ensi vuoden alussa.

Vähän aikaa näytti jo siltä, että Aalto-1:n seuraaja, hieman pienempi Aalto-2 pääsisi avaruuteen ensimmäisenä, mutta senkin lento on myöhässä. Satelliitti on tarkoitus kuljettaa Cygnus-rahtialuksella Kansainväliselle avaruusasemalle, mistä se vapautettaisiin kiertoradalle. Tällä haavaa Orbital ATK- yhtiön Antares -kantoraketilla tehtävä lento on suunnitteilla ensi joulukuuksi, mutta se tulee todennäköisesti siirtymään ensi vuoden puolelle.

"Nyt voimme vain odottaa ja jännittää, kumpi pääsee ensinnä avaruuteen", totesi hankkeista Aalto-yliopistossa vastaava apulaisprofessori Jaan Praks.

Ensi keväänä on laukaisuvuorossa myös Reaktor Hello World -satelliitti, joka on puolestaan Suomen ensimmäinen kaupallisen yhtiön tekemä satelliitti. Ohjelmistokehitystä ja digitaalista design-työtä tarjoava Reaktor katsoo myös tulevaisuuteen, missä se voisi pitää yllä omaa tietoliikennesatelliittiverkostoaan. Tämä kuulostaa edelleen hieman hassulta, mutta on täysin realistinen tavoite.

"Meillä on useita asiakkaita, jotka haluaisivat meiltä ostamilleen palveluille ylläpitoa joka puolella maailmaa siten, että emme olisi riippuvaisia muista tietoverkoista", kertoi Reaktorin satelliittikehityksestä vastaava Juha-Matti Liukkonen viikonlopun tapahtumassa. "Olemme siis kehittämässä itsellemme avaruustekniikkaa aivan vakavissamme."

Hello World laukaistaan matkaan intialaisella kantoraketilla näillä näkymin ensi keväänä.

Suomalaissatelliitit kuvakoosteessa: vasemmalla Aalto-1 ja siitä ylhäältä myötäpäivään Aalto-2, Iceye, Suomi 100 -satelliitti ja Reaktori Hello World

Viides satelliitti, Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi tehtävä, mutta tieteellisestikin kiinnostava Suomi 100 -satelliitti laukaistaan ensi vuoden lopulla. Itse satelliittia valmistetaan vuoden aikana ja sitä voi aikanaan seurata lähes reaaliajassa.

Astetta isompia satelliitteja

Uudenlaista tutkatekniikkaa kehittävä Iceye Oy on kenties huimin uusista suomalaista avaruusyhtiöistä, sillä sen laitteet eivät ole enää pieniä cubesat-luokkaan kuuluvia parikiloisia palikoita, vaan "kunnollisia" satelliitteja.

Satelliitit ovat massaltaan hieman alle 100 kg, ja niitä on tarkoitus lähettää ensi keväästä alkaen avaruuteen kokonainen parvi; aluksi kuusi, lopulta kenties 50. Ideana on se, että silloin pienellä tutkasatelliitilla voitaisiin havaita mitä tahansa paikkaa maapallon pinnalla parhaimmillaan jopa noin puolen tunnin viiveellä. Nykyisin saattaa mennä parikin päivää, ennen kuin havaintoja saadaan tietystä paikasta.

"Olemme testanneet tutkaamme liikesuihkukoneilla tehdyillä lennoilla ja itse satelliitin rakentaminen on käynnissä", totesi viikonloppuna Pekka Laurila, Iceyen toinen perustajista. "On todella jännää, kun pitkän kehitystyön jälkeen olemme nyt ottamassa askeleen avaruuteen!"

Ensi alkuun Iceyen tähtäimessä on jäätilanteen seuranta, mutta etenkin kun satelliitteja on enemmän taivaalla, on rajana vain mielikuvitus. Pilvien läpi öin ja päivin havaintoja tekevä tutkasatelliittiparvi voi havaita kätevästi mm. meriä ja vesialueita, asutusta ja vaikkapa kartoittaa metsiä. Myös onnettomuus- ja luonnonkatastrofitilanteissa nopeasti saatavilla tutkakuvilla on käyttöä.

Myöhemmässä vaiheessa ns. synteettisen apertuurin tutkan lisäksi satelliiteissa voisi olla myös minikokoinen monispektrikamera, joka laajentaisi havaintojen käyttöskaalaa.

Euroopassa vastaavaa suunnittelevia kilpailijoita ei ole, mutta Yhdysvalloissa esimerkiksi Planet Labs suunnittelee laukaisevansa 200 satelliittia taivaalle hieman vastaavanlaisia havaintoja tekemään. Suomalaisilla on etunaan kuitenkin omakehitetty, uudenlainen ja parempi tutkatekniikka.

Mutta olennaisinta Aalto-1:n ja Iceyen kannalta on nyt saada Falcon 9 jälleen lentämään – ja että uusia pahoja myöhästymisiä ei tule.

Jo toinen suomalainen satelliitti on valmistunut

Aalto-2
Jari Mäkinen

Suomen ensimmäinen satelliitti Aalto-1 on saanut jo seuraajan: hieman pienempi Aalto-2 on nyt valmis lähtemään avaruuteen. Sen laukaisuajankohdaksi on suunniteltu tämän vuoden loppua, joten nyt jännitetään sitä, ennättäkö kakkonen taivaalle ennen kuin ykkönen, jota kuljettavan raketin laukaisua on siirretty eteenpäin koko ajan.

Aalto-2 on suoraa jatkoa Aalto-1:lle, sillä sen rakentaminen alkoi vuonna 2012 jatko-opiskelijaprojektina, kun ensimmäiset opiskelijat valmistuivat diplomi-insinööreiksi Aalto-1-projektin parista.

"Projektissa on jatkokehitetty Aalto-1-projektissa kehitettyä tekniikkaa ja tietotaitoa", kertoo projektia vetävä apulaisprofessori Jaan Praks.

"Aalto-1 ja Aalto-2 ovat Aallon uuden avaruustekniikan sukupolven osaamisen taidonnäyte." 

Aalto-2 on osa laajaa kansainvälistä QB50-hanketta, jonka tarkoituksena on tuottaa ensimmäistä kertaa kattava malli Maan ilmakehän ja avaruuden välisen rajakerroksen termosfäärin ominaisuuksista.

QB50 koostuu yhteensä 50 nanosatelliitista, jotka laukaistaan satelliittiryppäänä matalalle kiertoradalle. Kiertoradalla satelliitit levittäytyvät nopeasti laajalle alueelle ja tippuvat alle puolessa vuodessa ilmakehään, jossa ne palavat ilmanvastuksen voimasta.

"Aalto-2 kantaa mukanaan Oslon yliopistossa kehitettyä multi-Needle Langmuir Probe (mNLP) hyötykuormaa plasman ominaisuuksien mittaamiseen", Aalto-2-satelliitin projekti- ja laatupäällikkö Tuomas Tikka kertoo

"Tiimimme tärkein tavoite on osoittaa Aalto-yliopistossa suunniteltu ja rakennettu satelliittialustamme toimintakelpoiseksi avaruuden haastavissa olosuhteissa."

Laukaisu loppuvuodesta

Satelliitin monivaiheinen matka Espoon Otaniemestä kiertoradalle alkaa ensi viikolla, kun se toimitetaan Hollannin Delftiin Innovative Solutions in Space puhdastilaan.

Puhdastilassa satelliittiin tehdään vielä viimeiset tarkastukset ja se kiinnitetään Nanoracks-nimiseen laukaisusovittimeen. Sieltä sen matka jatkuu Yhdysvaltojen itärannikolle odottamaan Cygnus-rahtialuksen laukaisua kansainväliselle ISS:n avaruusasemalle. Tämänhetkisen suunnitelmanmukaan alusta kuljettavan Orbital ATK:n Antares-raketin laukaisu tapahtuu loppuvuodesta 2016.

Avaruusasemalla satelliiteja sisältävä sovitin viedään japanilaisen Kibo-modulissa olevan ilmalukon kautta ulos avaruuteen, ja siellä pieni robottikäsivarsi ottaa sovittimen päähänsä. Robottikäsi vie sovittimen turvalliselle etäisyydelle asemasta ja lähettää satelliitit sieltä matkaan.

Tyypillisesti satelliittien irroitus kuvataan aseman ulkopuolella olevalla kameralla ja siten Aalto-2 voidaan nähdä vielä kerran sen jälkeen, kun se asennetaan ensi viikolla laukaisusovittimen sisään.

Satelliitin suunnitteluun ja rakentamiseen on osallistunut kymmeniä opiskelijoita Aalto-yliopiston eri laitoksilta. Integroinnin laukaisusovittimeen Hollannissa suorittavat Aalto-2-satelliitin projekti- ja laatupäällikkö Tuomas Tikka, systeemi-insinööri Nemanja Jovanovic ja systeemisuunnittelija Janne Kuhno. Aalto-2-projektia rahoittavat Tekes ja Aalto-yliopisto.

Uutinen perustuu Aalto-yliopiston tiedotteeseen.

Avaruustehdasta kaavaillaan Otaniemeen

Aalto-1 avaruudessa
Jari Mäkinen

Yliopistojen lisäksi myös tutkimuslaitokset ja täysin kaupalliset yhtiöt laukaisevat avaruuteen yhä useammin pieniä nanosatelliitteja. Elektroniikan pienenemisen ja mikromekaniikan paranemisen ansiosta pieneen pakettiin voidaan pakata nykyisin yhä enemmän.

Vaikka isoille, "oikeille" satelliiteille on toki oma paikkansa edelleenkin, pystytään näillä pienikokoisilla ja edullisilla satelliiteilla tekemään monia asioita lähes yhtä hyvin, mutta ennen kaikkea kustannustehokkaasti ja nopeasti.

Niinpä nanosatelliittiala on hurjassa nousussa ja satelliittien lukumäärä kasvaa nopeasti. Riskirahoittajat maailmalla ovat sijoittaneet miljardeja uudentyyppisten palvelujen rakentamiseen uuden sukupolven edullisten piensatelliittien avulla.

"Nykyään nanosatelliitit mahdollistavat muidenkin kuin perinteisten avaruusjärjestöjen ja suurvaltioiden toiminnan avaruudessa", toteaa avaruustekniikan professori Jaan Praks. 

"Monet yliopistojen piensatelliittiprojektit ovat laittaneet alulle pienissä maissa kokonaisia avaruusohjelmia."

Rahoitusmarkkinat kaipaavat mullistavia ideoita ja niitä keksimään ja toteuttamaan tarvitaan nuoria neroja. Niitä on syntynyt parhaiten yliopistojen CubeSat-projekteissa.

"Avaruustekniikan opetuksemme perustuu Cubesat-luokan nanosatelliitteihin. Suomen historian ensimmäinen satelliitti Aalto-1 on rakennettu pääosin opiskelijaprojektissa laajassa yhteistyössä muiden suomalaisten yliopistojen ja instituuttien kanssa. Aalto-1 laukaistaan avaruuteen loppuvuodesta, ja pian sen jälkeen myös Aalto-2, joka on jo melkein kokonaan rakennettu Otaniemessä."

Avaruustekniikka tarvitsee huippuosaamista ja Suomella on tässä hyvä mahdollisuus luoda oma erikoisalueensa.

"Kekseliäästi rakennetut nanosatelliitit eivät häviä paljoakaan isoille satelliiteille ja koulutuksellisesta näkökulmasta Aalto-1 on ollut erinomainen", tohtorikoulutettava Antti Kestilä muistuttaa.

Kuva: Kaikki toiminta ei suinkaan ole Aalto-yliopistossa. Aalto-1:n säteilyilmaisin on tehty Turun yliopistossa käytännössä kokonaan opiskelijavoimin.

Onnistuminen edellyttää yhteistyötä

Aalto-yliopistossa järjestetty sidosryhmätapaaminen nanosatelliittien tulevaisuudennäkymistä keräsi kokoon perjantaina 21. elokuuta noin viisikymmentä asiantuntijaa ja vaikuttajaa Suomen avaruustekniikan kentältä. Töitä tehtiin kolmessa työryhmässä ja päivän päätteeksi osallistujat kirjoittivat suositukset, joita käsitellään seuraavissa tapahtumissa. Pohdinnassa oli erilaiset rahoitusmallit, liiketoiminnan mahdollisuudet tulevaisuudessa ja tutkimuksen merkitys kehityksessä.

"Me Aallossa haluamme panostaa opetukseen ja tutkimustyöhön. Yhteinen ymmärrys oli, että nanosatelliiteilla on paljon käyttöä tieteessä ja suuri potentiaali avaruustekniikkaan perustuvien palveluiden ja liiketoimintamallien kehittämisessä", Praks kertoo.

Mukana olleet yritykset kiinnostuivat ideasta perustaa Aalto-yliopistoon Space Factory -osaamiskeskus. Space Factory voisi auttaa uuden sukupolven avaruustekniikkaa hyödyntäviä yrityksiä kehittämään nopeammin palveluita ja tuotteita, kun itse tekniikkaan ja testaamisen opetteluun ei menisi niin paljon aikaa. Aallolla on valmis ratkaisu sekä tekniikan että testaamisen puolella.

"Alan nopea kasvu synnyttää yrityksiä myös Suomeen yhä kiihtyvällä tahdilla", jatkaa Praks. "Iceye Oy on ensimmäinen suomalainen yritys, joka rakentaa omia satelliitteja palvelun alustaksi. Tuore start-up yritys on ponnistanut eteenpäin Aalto-1 projektista."  

Aalto-2Suomi 100 -satelliitti avaruuteen itsenäisyyden juhlavuotena

Aalto-1 ja Aalto-2 (kuvassa oikealla) saavat jatkoa Suomi 100 -nimellä kulkevasta satelliitista. Nanosatelliitti on valittu Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden 2017 ohjelmaan, jonka tavoitteena on tarjota jokaiselle suomalaiselle ainutkertainen avaruuskokemus.

Opiskelijavoimin rakennettavaan satelliittiin tulee kameroita ja radiovastaanotin, jotka tallentavat maapalloa, avaruutta ja revontulia sekä erityisesti Suomea.

"Projektissa on vahvasti mukana myös alan koulutus LUMA-keskus Aallon ja avaruusrekka-kiertueen myötä", professori Esa Kallio kertoo ja toivoo mahdollisten yhteistyökumppaneiden yhteydenottoja.

Kalliolle on viime aikoina tullut tutuksi Euroopan avaruusjärjestön Rosetta-lento, mihin verrattuna cubesatit ovat aivan toisenlaisia: pieniä ja notkeita.

"Nopeat pienillä resursseilla toteuttavat projektit kiehtovat, kun tätä ennen kokemusta on lähinnä kaksikymmentä vuotta kestävistä avaruusprojekteista", sanoo Kallio.

Teksti perustuu Aalto-yliopiston tiedotteeseen.

Tilaa aihepiirin aalto-2 RSS-syöte