Iceye

Suomalaisen, maailmanmaineeseen nousseen Iceye-yhtiön ensimmäinen satelliitti ICEYE-X1 putosi avaruudesta viime viikolla. Yhtiön satelliitit ovat pienikokoisia ja suorituskykyisiä tutkasatelliitteja, jotka ovat sittemmin mullistaneet alan – kiitos X1:n ja sen avulla testatun uuden tekniikan.

Alkavalla viikolla (21.2.2024) putoaa avaruudesta huomattavasti suurempi tutkasatelliiti ERS-2, joka laukaistiin avaruuteen vuonna 1995.

Se ei ole toiminut sitten vuoden 2011, mutta sen avulla Euroopan avaruusjärjestö on testaamassa menetelmää, millä satelliitti ei jää vuosisadoiksi kiertämään Maata avaruusromuna.

Mistä avaruudesta putoaminen johtuu? Mitä silloin tapahtuu? Voisiko satelliitti pudota päähäsi?

Näistä enemmän tällä videolla.

Saaria indonesiassa ja kohde parin minuutin välein havaittuna

Suomalainen Iceye on lähettänyt jo neljä satelliittia avaruuteen – eikä mitään maitopurkin kokoisia nanosatelliitteja, vaan lähes satakiloisia laitteita.

Kaksi uusinta satelliittia laukaistiin Maata kiertämään heinäkuussa, ja nyt nämä ovat aloittaneet työnteon. Uusien satelliittien käyttöönotto kestää tyypillisesti pari kuukautta, kun niiden kaikki systeemit käynnistetään ja tarkistetaan, ja sen jälkeen niiden havaintolaitteet kalibroidaan.

Iceyen tapauksessa satelliitit tekevät tutkahavaintoja.

Yhtiön vallankumouksellinen idea oli tehdä pienikokoisia tutkasatelliitteja, jotka pystyvät tekemään kohtalaisen tarkkoja havaintoja Maan pinnasta, meristä ja kaikesta maapallon pinnalla olevasta myös yöllä ja pilvien läpi.

Tyypillisesti tutkasatelliitit ovat olleet suurempia ja niiden saamat tiedot ovat yksityiskohtaisempia, mutta piempiä satelliitteja voidaan lähettää avaruuteen enemmän, jolloin niillä saadaan joustavammin tarpeeksi tarkkoja havaintoja. Isolla satelliitilla saattaa kestää vuorokausia, ennen kuin se on radallaan sopivasti halutun paikan päällä, mutta useita pieniä satelliitteja käyttämällä saadaan parhaimmillaan kuva halutusta kohteesta hyvinkin nopeasti.

Tuoreimmat Iceyen julkaisemat kuvat demonstroivatkin tätä: otsikkokuvassa näkyy saaria Indonesiassa. Kaksi Iceyen satelliittia otti kuvan alueesta vain parin minuutin välein, jolloin esimerkiksi laivan liike on saatu hyvin näkyviin.

Laivaliikennettä harjoittavat yhtiöt ja tapahtumia merillä valvovat tahot ovatkin tärkeitä Iceyen asiakkaita. Kyseessä ei ole vain valvonta, vaan yhtiöt voivat käyttää kuvia osana operatiivista toimintaansa.

Tutkakuvia voidaan käyttää myös moneen muuhun pelastustoimien koordinoinnista (kuten Bahamalla pyörremyrskyn jälkeen, kun tavallisilla kameroilla ei saatu vielä kuvia tuhoalueista paksujen pilvien vuoksi) arkisen tylsään rakennustoimien edistymisen tarkkailuun kaupunkialueilla.

Yhtiön asiakkaita ovat myös vakuutusyhtiöt ja energiateollisuus; kummallekin alalle edulliset ja nopeasti saatavat tarkat satelliittikuvat ovat rahanarvoisia.

Toinen Icyen eilen julkistama kuva esittää Göteborgin satamaa. Siinä näkee hyvin alusten sijainnit parin minuutin välein, kuten myös sen, miten tarkasti esimerkiksi rakennukset näkyvät.

Iceye rakentaa satelliittiverkostoa

Kaikkiaan Iceye on lähettänyt avaruuteen jo neljä satelliittia, joista kolme on nyt toimintakuntoisia ja niillä tehdään havaintoja. Ensimmäinen, tammikuussa 2018 avaruuteen lähetetty koesatelliitti ei ole enää toiminnassa.

Kaksi satelliittia lisää on parhaillaan valmistumassa ja ne yhtiö aikoo lähettää avaruuteen vielä tänä vuonna. Iceye on tehnyt varauksia useilta eri rakettiyhtiöiltä, muun muassa Uudesta-Seelannista laukaisuita tekevältä Rocket Labsilta; onkin mahdollista, että seuraavat suomalaissatelliitit lähetetään matkaan Electron-raketilla toiselta puolelta maapalloa.

Niiden jälkeen Iceyellä olisi avarudessa jo viiden satelliitin pieni parvi, jonka avulla havaintojen tekeminen onnistuu vielä nopeammin ja paremmin.

Iceyen satelliitit ovat suuren matkalaukun kokoisia, hieman alle satakiloisia laitteita. Kuvassa on ensimmäinen koesatelliitti X-1, joka on menossa uuniin: ennen laukaisua satelliitit lämmitetään, jotta niiden sisällä oleva vesihöyry ja muut ylimääräiset aineet kaasuuntuvat ja poistuvat.

Tagit

Iceye

tutkasatelliitti

Tämä on tutkakuva Nigeriassa olevan Port Harcourtin satamasta. Siinä ei ole muuten mitään erityistä, paitsi että sen on ottanut ison matkalaukun kokoinen satelliitti ja kuvan tarkkuus on huima. Siinä näkyy vain hieman yli puoli metriä kooltaan olevia yksityiskohtia.

Tarkalleen ottaen kuvan resoluutio on 0,55 metriä ja kuvaa on käsitelty. Kyseessä on joka tapauksessa ensimmäinen mikrosatelliitin ottama tutkakuva, missä on havaittavissa alle metrin olevia kohteita.

Suomalainen Iceye on kehittänyt pieniä tutkasatelliitteja vuodesta 2014 alkaen ja se laukaisi ensimmäisen satelliittinsa tammikuussa 2018. Sen jälkeen yhtiö on lähettänyt kolme satelliittia lisää, joista kaksi nyt heinäkuussa 2019.

Tutkasatelliitti pystyy havaitsemaan Maan pintaa ja siinä olevia kohteita myös pilvien läpi ja yöllä. Iceyen kehittämällä tekniikalla voi pieni ja edullinen satelliittikin pystyä tekemään laadukkaita havaintoja – sellaisia, joihin on tarvittu aiemmin suurikokoinen satelliitti.

Koska satelliitit ovat edullisia, voidaan liitä lähettää avaruuteen enemmän. Yhtiön tarkoituksena onkin rakentaa satelliittiverkosto, jolloin niillä voisi tehdä havaintoja hyvinkin nopeasti halutulta alueelta. Vaikka elokuvissa Maan pinnalta saadaan havaintoja melkein mistä vain milloin vain, käytännössä havaintoja voidaan tehdä vain silloin, kun satelliitti lentää radallaan halutun paikan yli. Nyt ylilentoa voidaan joutua odottamaan pahimmillaan pari päivääkin, mutta vastaisuudessa satelliittien suurempi määrä pudottaa viiveen parhaimmillaan muutamaan kymmeneen minuuttiin.

Esimerkiksi onnettomuustilanteissa tästä on apua, koska ajantasaisia satelliittikuvia on saatavissa nopeasti. Ei ihme, että myös viranomaiset ovat kiinnostuneita Iceyen kuvista. Eikä ole ihme, että myös muut yhtiön ovat kehittämässä satelliittiparvia, jotka voivat tarkkailla maapalloa niin tutkan kuin näkyvän valon alueella toimivin kameroin.

Tänään julkistettu kuva verrattuna samaan aikaan otettuun Sentinel-2 -satelliitin ottamaan vakoluvaan. Kuvien tarkkuus on lähes yhtä hyvä. Sentinel-2:n massa on yli kymmenen kertaa suurempi kuin Iceyen satelliittien.

Nyt julkistetussa kuvassa satelliitin kykyjä pusketaan paremmiksi siten, että satelliitti kohdentaa normaalitoimintaan verrattuna suuremman energian pienemmälle alueelle pitemmäksi ajaksi. Näin tältä pieneltä alueelta saadaan enemmän tietoa, jolloin kuvan käsittely myöhemmin on helpompaa.

Kuvaa oikealla tavalla käsiteltäessä siitä voidaan puristaa enemmän yksityiskohtia, ja siksi tässäkin kuvassa on päästy huikeaan 0,55 metrin resoluutioon. Periaatteessa kuvista voi siis havaita jopa laivan kannella olevan jääkaapin.

Monet Iceyen asiakkaat kaipaavat juuri merenkulkuun liittyviä tietoja. Kuvien avulla voidaan nyt esimerkiksi yksilöidä paremmin kuvissa näkyviä aluksia ja seurata niiden liikkeitä.

Iceye X-2 -satelliitti

Tagit

Iceye

tutkasatelliitti

kaukokartoitus

Suomalaisen Iceye -yhtiön järjestyksessään jo toinen satelliitti, X2, laukaistiin avaruuteen 3, joulukuuta. Se lähetti melkein saman tien kuvia Maahan, mutta eräs ensimmäisistä kuvista huikein on tämä juuri julkistettu otos: Baskimaan vuoret yöllä.

Tutkasatelliitin etu näkyvän valon satelliitteihin verrattuna on se, että ne pystyvät toimimaan pilvien läpi ja muutenkin huonoissa olosuhteissa.

Niinpä ne voivat toimia myös yöllä ja nähdä pilvien läpi. Tätä kuvaa katsoessa kannattaakin ottaa huomioon se, että se on otettu yöllä – "tavallisissa" satelliittikuvissa näkyisi tässä vain mustaa.

Kuvassa on Espanjan Baskimaassa San Sebasianin eteläpuolella olevaa Aralarin ja Aizkorri-Aratzin luonnopuiston vuoristoa, jonka eteläpuolella on tunnettu Riojan viinialue.

Kiinnostavaa kuvassa on kuvan itsensä lisäksi se, että se otettiin Iceye X2 -satelliitilla vain neljä vuorokautta sen laukaisun jälkeen. Satelliitin käyttöönotto siis tapahtui varsin nopeasti, mikä on osoitus siitä, että suomalaisyhtiö hallitsee satelliittinsa ja sen tutkatekniikan jo varsin hyvin. Laukaisu tapahtui 3. joulukuuta SpaceX -yhtiön Falcon 9 -kantoraketin samalla laukaisulla, jolla matkaan lähetettiin myös Suomi 100 -satelliitti.

Kuvassa oleva alue on kooltaan noin 20 x 25 km ja sen pienimmät yksityiskohdat ovat kooltaan kolme metriä. Tulos on erittäin hyvä isokokoisen matkalaukun kokoiselle satelliitille. Satelliitin lähettämän tietopaketin koko oli kooltaan 2,4 gigatavua.

Nyt julkaistun kuvan lisäksi satelliitista on saatu alas jo muitakin kuvia. "Satelliitti kiertää maata noin 15 kertaa päivässä, ja kuvia otetaan runsaasti samalla kun optimoimme satelliitin tekemää kuvantamista avaruudessa ja prosessointia täällä Maan pinnalla", kertoo Iceyen Pekka Laurila.

"Kaikki sujuu mallillaan ja olemme tilanteeseen erittäin tyytyväisiä. Olemme jo nyt saaneet alustavan käsityksen siitä, että kuvien resoluutiota on saatu kasvatettua odotusten mukaisesti. Kuvanlaadun optimointi jatkuu yhä."

"Satelliitin ensimmäiset vaiheet ovat sujuneet erittäin hyvin. Yhteys saatiin heti kättelyssä, ja siitä asti olemme edenneet hyvää tahtia. Tiimi on tehnyt loistavaa työtä ja aiemman satelliittimme, Iceye-X1:n, operointi on opettanut meille paljon."

Iceye aikoo lähettää uusia satelliitteja tästä eteenpäin tiheämpään tahtiin. Iceye-X1 laukaistiin avaruuteen tammikuussa ja Iceye-X2 nyt joulukuun alussa. Niitä seuraava satelliitti on tarkoitus viedä avaruuteen huomattavasti nopeammin; itse asiassa yhtiö aikoo laukaista kahdeksan satelliitti lisää ennen ensi vuoden loppua.

Se, milloin satelliitit lähtevät avaruuteen, riippuu kuitenkin satelliitteja laukaisevista yhtiöistä. "Ajankohdat selkenevät ja tuppaavat avaruusalalla mukautumaan tilanteen mukaan."

Tagit

https://youtu.be/Wq8kS6UoOrQ

Suomi 100 -satelliitti laukaistiin onnistuneesti avaruuteen maanantaina 3.12. illalla klo 20.34 Suomen aikaa matkaan lähteneellä SpaceX -yhtiön Falcon 9 -kantoraketilla. Ensimmäistä yhteyttä satelliitin kanssa odotetaan tiistaina aamulla.

Raketti saavutti kiertoradan noin kymmenen minuuttia laukaisun jälkeen ja ensimmäisten kyydissä olevien satelliittien irrotus alkoi kolme minuuttia ja 47 sekuntia sen jälkeen. Kyydissä on kaikkiaan 64 satelliittia, ja näitä vapautetaan avaruuteen usean tunnin kuluessa, jotta satelliitit eivät törmäile toisiinsa. Suomi 100:n vuoro on noin klo 1 yöllä Suomen aikaa.

Satelliitti kiertää maapalloa nyt keskimäärin 575 kilometrin korkeudessa radalla, joka vie sen napa-alueiden päältä joka kierroksella. Näin Suomi 100 –satelliitti tulee usein myös Suomen päälle, jolloin se voi paitsi havaita hyvin Suomea, niin siihen voidaan olla myös suoraan yhteydessä Aalto-yliopiston Otaniemessä olevalta maa-asemalta.

Ensimmäisen kerran satelliittiin ollaan yhteydessä noin klo 9.15 tiistaina aamulla Otaniemessä olevalta maa-asemalta. Tietoja satelliitin toiminnan alkamisesta voidaan saada jo aikaisemmin kansainvälisen havaintoverkoston kautta.

”Olen todella iloinen, että satelliittimme on saatu viimein matkaan”, toteaa hanketta Aalto-yliopistossa vetävä professori Esa Kallio.

”Avaruushankkeissa viivytykset ovat tyypillisiä, mutta meillä on ollut kyllä varsin paljon huonoa onnea. Tätä hetkeä on kuitenkin kannattanut odottaa, sillä pääsemme toivottavasti nyt pian tekemään tutkimusta satelliitilla ja myös ottamaan kuvia Suomesta.”

Satelliitissa on radiotutkimuslaite, jonka avulla voidaan saada tietoja maapalloa ympäröivästä varattujen hiukkasten alueesta ja niin sanotusta avaruussäästä, joka vaikuttaa muun muassa geomagneettiseen aktiivisuuteen ja revontulien näkymiseen.

Kameran avulla satelliitti voi ottaa kuvia revontulista ja myös kuvata esimerkiksi Suomea avaruudesta; suuri osa satelliitin rahoituksesta saatiin Suomi 100 –juhlavuosihankkeelta, ja sen osatehtävänä oli (ja on edelleen) juhlistaa satavuotiasta Suomea avaruudessa mm. kauniita kuvia siitä ottaen.

Lisäksi satelliitin avulla testataan Aalto-yliopistossa kehitettyä uudenlaista 3D-tulostettua muoviosaa, joka kestää avaruuden olosuhteita ja voi auttaa tekemään myöhemmin satelliiteista kevyempiä ja edullisempia.

Rakettien ongelmat viivyttivät lähtöä.

Suomi 100 –satelliitti oli tarkoitus lähettää avaruuteen jo yli vuosi sitten. Itse satelliitti oli tuolloin valmis lähtöön, mutta alun perin laukaisijaksi valitulle intialaiselle PSLV-kantoraketille tapahtuneen onnettomuuden vuoksi laukaisua jouduttiin lykkäämään.

Onnettomuuden jälkeen PSLV:n lennot olivat pitkään keskeytyksissä ja sen jälkeen ne ovat olleet runsaasti myöhässä aiotusta. Siksi Suomi 100 –satelliitti päätettiin viime kesänä siirtää amerikkalaisella SpaceX –yhtiön Falcon 9 –kantoraketilla tehtäväksi.

Siinä missä PSLV:llä on tehty tänä vuonna vain neljä laukaisua (ja näistä vain kahdella on ollut mukana Suomi 100:n kaltaisia piensatelliitteja), ovat Falcon 9:t lentäneet jo 18 kertaa ennen tätä uusinta lentoa.

Laukaisua suunniteltiin pitkään tehtäväksi marraskuun 19. päivänä, mutta raketille tehtyjen tarkistusten vuoksi matkaan lähtöä jouduttiin lykkäämään marraskuun 28. päivään. Silloin valitettavasti laukaisupaikalla pitkään jatkunut suotuisan sään jakso päättyi ja matalapaine pilvineen ja voimakkaine tuulineen esti laukaisun.

Lopulta laukaisu sujui juuri suunnitellulla tavalla ja Suomi 100 –satelliitti on juuri halutulla radallaan.

Juttua on päivitetty laukaisun jälkeen testillä, joka on käytännössä identtinen Suomi 100 -satelliitin nettisivuilla julkaistun kanssa. Kirjoittaja on mukana myös Suomi 100 -satelliitin tiedotuksessa.

https://youtu.be/OAEHGQs6Pyk

Samalla kun kahta suomalaissatelliittia kyytivän SpaceX:n Falcon 9 -kantoraketin matka on jälleen kerran viivästynyt, on Reaktor Space Lab kiilaamassa ohituskaistalta kaksikon ohitse lähettämällä Hello World -satelliittinsa kolmanneksi virallisesti suomalaiseksi avaruuteen lähetetyksi laitteeksi. Laukaisu tapahtuu Intiasta nyt torstaina aamulla klo 06.28 Suomen aikaa.

Jos siis kaikki menee hyvin; tätä kirjoitettaessa laukaisuun on aikaa enää vain pari tuntia ja lähtölaskenta tikittää hyvin eteenpäin. Tämän PSLV-C43 -lennon laukaisua voi seurata suorana Intian avaruusjärjestön ISRO:n videolähetyksessä.

Lennon päähyötykuormana on intialainen kaukokartoitussatelliitti HysIS, jonka lisäksi kyydissä on 30 muuta pienempää satelliittia. Yksi näistä on Reaktor Space Labin Hello World, joka on Aalto-2 -satelliitin kaltainen ns. kahden yksikön CubeSat. Sen koko on siis noin 20 x 10 x 10 cm ja sen tarkoituksena on ennen kaikkea testata avaruudessa VTT:n uudenlaisen hyperspektrikameran toimintaa.

Kameran aiempi versio on Aalto-1 -satelliitissa, mutta uusi versio on parempi ja tehokkaampi. Siltä odotetaan siksi paljon enemmän kuin edeltäjältään – ja koska Reaktor Space Lab on eräs uusista avaruusalan yhtiöistä, tutkii se satelliitillaan mahdollisuuksia käyttää kameraa kaupallisesti. Yhtiö on tehnyt työtä pikkusatelliittien parissa jo vuodesta 2016 alkaen, ja vaikka se on saanut jo tilauksia muun muassa Euroopan avaruusjärjestöltä, on Hello World otaniemeläisfirman ensimmäinen toimintaan pääsevä oma satelliitti.

Teknisesti satelliitti perustuu Aalto-2 -satelliitissa käytettyyn runkoon, mutta sitä on olennaisesti paranneltu. Se toimitettiin eteenpäin laukaisuvälittäjälle viime kesäkuussa, jolloin tavoitteena oli lähettää PSLV matkaan jo elokuussa. Kuten yleensä, laukaisu viivästyi monista erinäisistä syistä aina tähän saakka.

Reaktor Space Labilla on myös oma maa-asema, jonka etäohjattava antenni sijaitsee näkyvästi Helsingin keskustassa Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen katolla. Kun satelliitti pääsee avaruuteen, ollaan siihen yhteydessä tämän aseman kautta.

Satelliitti viedään noin 504 kilometrin korkeudessa olevalla radalle, joka kulkee lähes maapallon napojen päältä. Näin Hello World pystyy tarkkailemaan koko maapallon pintaa ja se tulee radallaan usein myös Suomen päälle.

Hello Worldin kuulumisia voi seurata kätevimmin twitterissä: @RHW_Satellite

Kaksi muuta satelliittia lähtövalmiina Kaliforniassa

Suomi 100 -satelliitin ja Iceye X2:n laukaisu oli tarkoitus tehdä nyt keskiviikkona illalla Suomen aikaa. Falcon 9 -kantorakettiin tehtyjen tarkistusten jälkeen se on nyt kunnossa, mutta pitkän kauniin sääjakson päätteeksi sade, tuuli ja matalalla roikkuvat pilvet tulivat jo tiistaina illalla Kaliforniassa sijaitsevan laukaisupaikan päälle.

Lentoonlähtöä on siksi lykätty nyt ainakin ensi lauantaihin, jolloin sään pitäisi olla jo parempi. Koska kantoraketin valmistelu lentoon vaatii vähän aikaa ja on sinällään jo kallista, ei sitä kannata tehdä "varmuuden vuoksi" siltä varalta, jos sää sattuisikin olemaan sopiva. Vaikka jatkuvat viivytykset tuntuvat ikäviltä, on parempi odottaa hyvää säätä ja olla varmoja siitä, että rakettikin on parhaassa mahdollisessa toimintakunnossa.

Helsingin ja Tallinnan välinen merialue Iceye X1:n kuvaamana

Suomalainen avaruusalan tulokas Iceye on saanut liki 30 miljoonaa euroa lisää rahoitusta ja aikoo laukaista yhdeksän satelliittia avaruuteen vuoden 2019 loppuun mennessä.

Iceye on suomalainen start-up -yritys, joka on kehittänyt maailman pienimmän tutkasatelliitin. Sen ensimmäinen, kokeellinen satelliitti Iceye X1 laukaistiin avaruuteen tämän vuoden alussa ja se on tuottanut paitsi upeita kuvia, niin myös todistanut tekniikan toiminnan sekä tällaisten tutkakuvien käyttökelpoisuuden.

Onnistuneen laukaisun ja toimivan satelliitin operoinnin lisäksi yhtiöllä on ollut jo tänä vuonna myötätuulta, koska se sopi Euroopan avaruusjärjestön kanssa maaliskuussa yhteistyöstä. Yhtiö validoi satelliittiensa lähettämää tietoa sopivaksi Copernicus-ohjelmaan ja saa sitä kautta paitsi tuloja, niin myös tukea teknisellä puolella.

"Sopimus osoittaa että ESAssa on otettu tosissaan myös New Space -puoli, mikä on tosi mahtavaa", totesi yhtiön toinen perustaja Pekka Laurila ESA-sopimuksesta maaliskuussa.

"Hienoa että Eurooppa edelleen pitää kiinni varsinkin SAR-puolella kärkipaikasta niin pienten kun isojenkin satelliittien puolella."

Nyt saatu lisärahoitus tulee kuitenkin Yhdysvalloista, sillä 34 miljoonan dollarin potti on pääosin peräisin Piilaaksossa päätoimistoaan pitäviltä True Ventures ja Draper Network VC -sijoitusyhtiöiltä. Nämä ovat tukeneet yhtiötä jo aikaisemminkin, kuten myös kaksi muuta nyt julkistettuun rahoituskierrokseen osallistuvaa Seraphim Capital ja Space Angels. Uusia rahoittajia ovat OTB, Tesi, Draper Esprit ja Promus Ventures.

Tähän mennessä Iceye on saanut kasaan jo yli 45 miljoonaa euroa.

Nyt yhtiö pystyy takaamaan uusien satelliittien tekemisen ja niiden laukaisun avaruuteen, sekä voi kehittää edelleen satelliittien lähettämien tietojen käsittelyä sekä jakamista.

Iceye aikoo laukaista vielä tänä vuonna avaruuteen kaksi satelliittia ja tähtäimessä on yhteensä yhdeksän uutta satelliittia ensi vuoden loppuun mennessä.

Otsikkokuvassa on Helsingin ja Tallinnan välinen merialue Iceye X1:n kuvaamana. Meriliikenne ja laivanvarustajat ovatkin satelliittien ottamien kuvien tärkein asiakasryhmä.

Iceyestä on tulossa kovaa vauhtia eräs Euroopan johtavista satelliittioperaattoreista ja se on jo nyt tutkasatelliittitekniikan edelläkävijä koko maailmassa. Suomi on saanut siitä uuden kiintotähden.

Tagit

Iceye

new space

tutkasatelliitti

Suomalaisen Iceye-yhtiön 12. tammikuuta laukaistu koesatelliitti Iceye X1 on ollut nyt toiminnassa vajaan viikon. Sen käyttöönotto on edennyt niin rivakasti, että toissapäivänä otettu ensimmäinen tutkakuva on nyt julkistettu.

Kuva otettiin 15. tammikuuta klo 23.47 Suomen aikaa ja siinä näkyy palanen Alaskassa olevaa Noatakin kansallispuistoa.

Kuva on mustavalkoinen, koska tutkasatelliitin kuvat ovat itse asiassa takaisin Maan pinnasta heijastuneita mikroaaltoja, joista pystytään koostamaan paljain silmin näkyvä kuva.

Vaikka värejä ei tutkakuvassa siis näe, voidaan tutkakuvia ottaa myös pilvien läpi ja yöllä, koska satelliitti lähettää itse tarvitsemansa tutkasignaalin ja se kulkee pilvienkin läpi.

Tutkakuvaa pystytään käsittelemään monin eri tavoin, jolloin siitä saadaan puristettua irti paljon erilaista informaatiota alla olevasta Maan pinnasa, jäästä tai meristä. Tutka-aallot tunkeutuvat myös hieman pinnan alle, joten ne voivat "nähdä" enemmän kuin näkyvä valo.

Ensimmäinen kuva kokonaisuudessaan (otsikossa on suurennos). Kuvassa pohjoinen on jotakuinkin oikealla.

Yksi Iceye X1:n lähettämä tutkakuva on raakadatana kooltaan noin 1,2 GB ja se näyttää noin 80 x 40 km olevan alueen. Kunhan laitteistot on saatu täyteen iskuun, on teoreettisesti kuvien resoluutio on 10 x 10 metriä.

Kuvan ottamiseen menee noin kymmenen sekuntiaa. Se tapahtuu siten, että satelliitti ottaa vastaan ikään kuin yhden pitkän viirun tietoa alhaalta ja kun satelliitti kulkee eteenpäin radallaan hieman yli 7,5 km/s, pyyhkii keila maastoa ja lopputuloksena on yksi kuva.

Iceye käyttää yhteydenpitoon satelliittinsa kanssa Huippuvuorilla olevaa maa-asemaa, jolloin siihen voidaan olla yhteydessä kerran jokaisen kierroken ainaka. Yhteys satelliittiin saadaan siis 90 minuutin välein. Satelliitti käyttää yhteydenpitoon myös paljon esimerkiksi Aalto-1 -satelliittia nopeampaa yhteyttä, joten kuvat saadaan pikaisesti alas käsiteltäväksi; tämä on ymmärrettävää, koska tutkakuvien saaminen nopeasti on satelliitin tärkein tehtävä.

Yleensä Icye X1:n kaltaiset satelliitit ovat massaltaan tonneja, mutta suomalaissatelliitti painaa vain noin 70 kg. Se on siksi paljon edullisempi, mutta sen tuottamat kuvat ovat vain vähän huonompia kuin suurempien satelliittien.

Iceye aikoo lähettää yhtensä 18 satelliittia – ainakin näin aluksi – Maata kiertämään ja seuraava laukaisu on vuorossa ensi kesänä. Sekin on vielä virallisesti koesatelliitti, joka testaa yhtiön uutta ja edullista tutkatekniikkaa.

Nyt kuitenkin voi jo nähdä, että Iceye X1 toimii – ja hyvin.

Tästä Iceye X1 näyttää avaruudessa.

Tagit

Jo kolmas suomalaissatelliitti on laukaistu avaruuteen: Intian PSLV-kantoraketti nosti Iceye X1 -satelliitin kiertoradalle tänään aamulla.

Tämän ensimmäisen suomalaisen kaupallisen satelliitin laukaisu tapahtui Intian avaruusjärjestön Satish Dhawanin avaruuskeskuksesta klo 5.59 Suomen aikaa aamulla ja Iceye sai yhteyden satelliittiinsa klo 7.20.

Tähän mennessä kaikki on mennyt siis oikein hyvin.

Nyt edessä on satelliitin toimintojen tarkistaminen ja sen ottaminen vähitellen käyttöön. Satelliitin tarkoituksena on pääasiassa testata Iceyen tutkatekniikan toimivuus, mutta jo tämän ensimmäisen satelliitin avulla yhtiö myy tutkakuviaan muutamille asiakkaille ennen kaikkea Yhdysvalloissa.

Yllä oleva video näyttää tämänaamuisen laukaisun tiivistettynä intialaisen musiikin säestyksellä. Iceye X1 vapautuu avaruuteen videon kohdassa 41 sekuntia (vasemmanpuoleinen satelliitti).

PSLV:n palaaminen lentoon elokuisen onnettomuuden jälkeen on hyvä uutinen myös Suomi 100 -satelliitille sekä toiselle suomalaiselle kaupalliselle satelliitille, Reaktor Space Labin Hello Worldille. Ne irtoavat omille teilleen samaan tapaan kuin nanosatelliitit videolla kohdasta 1:07 minuuttia alkaen.

Molemmat ovat lähdössä matkaan seuraavalla intialaisraketin lennolla, joka tapahtuu näillä näkymin maaliskuussa.

Alun perin tämän artikkelin videona oli laukaisu kokonaisuudessaan; kyseinen video on nyt alla. Mukana siinä on intiankielisiä osuuksia ja sen koko selitys on intiaksi, mutta nämä eivät haittaa kuvien katsomista.

Laukaisu tapahtuu videolla noin 27 minuutin kohdalla (tosin tunnelman vuoksi kannattaa katsoa hieman jo aikaisemmin). Iceyen satelliitin irrottaminen raketista tapahtuu kohdassa 45:30.

Satelliitin virallinen nimi on intialaisten videolla (ja muissa tiedoissa) POC-1.

Huomenna aamulla on tärkeä hetki suomalaiselle avaruustoiminnalle, kun Iceye-yhtiön ensimmäinen satelliitti laukaistaan Intiasta avaruuteen. Kyseessä on suurikokoinen koesatelliitti, joka nostaa yhtiön ja Suomen aivan uudelle tasolle avaruustoiminnassa.

Suomalaissatelliitti laukaistaan huomenna perjantaina aamulla klo 5.59 Suomen aikaa Intiasta, Sriharikotan niemimaalla sijaitsevasta Satish Dhawanin avaruuskeskuksesta PSLV-C40 -kantoraketilla.

Iceye X1 on eräs laukaisun suurimmista satelliiteista, vaikkakaan ei lennon päähyötykuorma; aivan raketin nokassa on intialaisten oma kaukokartoitussatelliitti Cartosat-2, mutta sen Iceyen satelliitti on heti sen alapuolella kahden muun kookkaan satelliitin kanssa.

Kaikkiaan 710 kg massaltaan olevan Cartosatin lisäksi kyydissä on 30 muuta satelliittia, joiden yhteismassa on 613 kg.

PSLV (Polar Satellite Launch Vehicle) on jo valmiina lennolleen C40.

Raketin laukaisuvalmistelut ovat tätä kirjoitettaessa jo käynnissä ja lentoon lähtö tapahtuu aamulla klo 5.59 Suomen aikaa, eli 9.29 paikallisaikaa Intiassa.

Taivaalle nouseva PSLV suuntaa jotakuinkin kohti etelää, juuri sopivasti meren päällä Intian ja Sri Lankan välistä yhä korkeammalle kiitäen.

Matkallaan raketti pudottaa tehtävänsä tehneitä apuraketteja ja rakettivaiheita pois, kunnes lopulta 16 minuutin ja 36,8 sekunnin kuluttua laukaisusta (jos kaikki sujuu hyvin), on raketin ylin vaihe satelliitit mukanaan kiertoradalla noin 510 kilometrin korkeudessa.

Ensinnä irtoaa Cartosat-2 ja sen jälkeen ovat vuorossa pienemmät suuret satelliitit: Iceye X1:n vuoro on kolmantena, kun lentoon lähdöstä on kulunut 17 min 49,02 sekuntia.

PSLV-C40:n nokkakartion sisusta ja lentoprofiili. 
Iceye X1 on "välitastanteella" oleva sinertävä laatikko vasemmalla.

Virallisesti papereissa satelliitin nimi on POC-1, eli "Proof of Concept 1", sillä Iceyelle kyseessä on testisatelliitti. Tämä koettaa ensimmäistä kertaa avaruudessa yhtiön kehittämää tekniikkaa, joka tuo nyt vain isommissa ja kalliissa tutkasatelliiteissa olevan tekniikan myös pienemmissä satelliiteissa käytettäväksi.

Pieni on tosin tässä suhteellista, sillä satelliitti on kohtalaisen kokoinen: lähes satakiloisen satelliitin tutka-antenni on yli kolme metriä halkaisijaltaan, kun se on avattuna avaruudessa, ja sen laatikkomaisen rungon koko on noin 80 cm x 60 cm x 50 cm.

Verrattuna noin 10 x 10 x 30 cm kooltaan olevaan Aalto-1 -satelliittiin tämä on jo jättiläinen, mutta toisaalta esimerkiksi Euroopan avaruusjärjestön Sentinel 1 -tutkasatelliittiin verrattuna kyse on kohtalaisen pienestä laitteesta. Sentinel 1:n runko on noin 3,9 m × 2,6 m × 2,5 m.

Yksi syy siihen miksi muun muassa Sentinel 1 on varsin kookas on se, että sen tutka toimii lähes koko ajan, ja siksi se tarvitsee paljon sähkövirtaa ja sen tutkalaitteiston tuottama lämpö pitää jotenkin saada häivytettyä avaruuteen. Iceyen ideana on käyttää tutkaa vain lyhyitä aikoja kerrallaan, jolloin lämmönhallinta on helpompaa.

Toinen ero on siinä, että Iceye on rakentanut satelliittinsa edullisemmista osista. Ne ovat riskialttiimpia, eikä niiden säteilysuojaus ole niin hyvällä tasolla kuin esimerkiksi Sentinelien, mutta toisaalta edullisemman hinnan ansiosta satelliitteja voidaan tehdä tarpeen mukaan lisää edullisesti.

Nyt yhtiöllä on suunnitelmissa 18 satelliitin lähettäminen avaruuteen, ja seuraava näistä lähtee jo nyt keväällä. Se on tarkoitus laukaista Yhdysvalloista Falcon 9 -kantoraketilla.

Iceye ei suinkaan ole yksin kehittämässä piensatelliittien tutkatekniikkaa: samalla kyydillä avaruuteen oli lähtemässä samankaltainen brittisatelliitti NovaSAR-S, mutta se pääsee lopulta avaruuteen vasta myöhemmin tänä vuonna.

Näin ollen suomalaiset voivat sanoa olevansa eittämättä tällä saralla edelläkävijöitä. Ja lisäksi Iceyellä on kehitteillä massiivinen tietojärjestelmä, joka käsittelee ja toimittaa kuvia asiakkaille.

Katso Aalto-1:n laukaisu tästä: lukuun ottamatta satelliitin vapautusta avaruuteen, tapahtuu se hyvin samaan tapaan!

Tagit