Älä pese turhaan käsiäsi – likaiset kädet parantavat immuniteettia

Taiteilijan kädet, Flickr/LaurenPaulsen

Tutkijat ovat jo pitkään arvostelleet supoerdesinfioivia puhdistusaineita, koska liian puhdas keittiö ei ole hyvä asia: kun emme joudu kosketuksiin pöpöjen kanssa, emme kehitä niille vastustuskykyä. Nyt tamperelaisprofessori ottaa askeleen eteenpäin ja ylistää likaisia käsiä. Kohtuudella, tietysti.

Tuore tutkimus osoittaa, että käsiin hierottava metsäinen maa-aines lisää suoliston ja ihon mikrobiston monipuolisuutta. Nykyisen tutkimustiedon valossa laaja mikrobialtistus suojaa ihmistä monilta immuuni- ja autoimmuunisairauksilta.

"Tavoitteena oli etsiä keino kadotetun luontoyhteyden palauttamiseksi", professori Heikki Hyöty Tampereen yliopistosta kertoo.

Tutkimus perustuu biodiversiteettihypoteesiin. Jos immuunipuolustusjärjestelmä ei saa riittävästi harjoitusta, se ei välttämättä osaa erottaa elimistölle oikeasti vaarallisia mikrobeja harmittomista altisteista. Seurauksena voi olla esimerkiksi allergia, jossa immuunipuolustusjärjestelmä hyökkää harmitonta siitepölyä vastaan. Kehon turvajärjestelmä voi myös hyökätä suoliston normaaleja mikrobeja vastaan, mikä voi aiheuttaa kroonisen suolistosairauden.

"Jos elimistö ei saa riittävästi mikrobialtistusta, immuunipuolustusjärjestelmän kyky kontrolloida ylilyöntejä heikkenee. Tätä tarkoitetaan biodiversiteettihypoteesilla."

Tutkimuksessa olivat mukana myös Helsingin yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto. Hyöty jakaa kiitosta erityisesti Helsingin yliopiston dosentti Aki Sinkkoselle ja TTY:n professori Juho Rajaniemelle.

Koehenkilöt hieroivat käsiinsä metsämaata

Tutkimuksessa neljätoista kaupungissa asuvaa koehenkilöä hieroivat käsiinsä metsämaaperäistä pulveria kolmesti päivässä kahden viikon ajan. Koehenkilöitä ohjeistettiin pesemään kätensä hanavedellä ilman saippuaa.

Pulveri oli monipuolinen sekoitus maa- ja kasviperäisiä ainesosia. Pulveriin jauhettiin esimerkiksi sammalta, puista pudonneita lehtiä ja multaa.

"Tarkoituksena oli, että mikrobien monimuotoisuus on mahdollisimman suuri", kertoo Hyöty. "Koehenkilöiden iholle annosteltiin suuri määrä luonnon normaaleja bakteereja ja viruksia, joihin immuunipuolustusjärjestelmä reagoi."

Koehenkilöt keräsivät ulostenäytteen ennen altistumisen aloitusta, altistusjakson päättyessä ja kolme viikkoa altistumisen päättymisen jälkeen. Lisäksi he keräsivät pyyhkäisynäytteen käsivarren iholta. Koehenkilöiltä kerättiin myös verinäytteet kokeen päättyessä.

Tutkimuksessa havaittiin, että vain kahden viikon altistus mikrobeille voi parantaa kaupungissa asuvan ihmisen mikrobiston monimuotoisuutta merkittävästi.

"Vastaavaa tulosta on vaikeaa saada probiooteilla, joita on myös tutkittu biodiversiteettihypoteesin yhteydessä."

Liian puhdas ympäristö ei sovi ihmiselle

Etenkin rikkaissa länsimaissa normaali arki on muuttunut lyhyessä ajassa merkittäväsi: ihmiset asuvat kerrostaloissa, joiden pihat on asfaltoitu, käsiä pestään saippualla useita kertoja päivässä ja koteja siivotaan erilaisilla kemikaaleilla.

"Immuunipuolustusjärjestelmä tarvitsee harjoitusta. Asfalttiympäristössä sitä ei tule."

Erityisen tärkeää monipuolinen mikrobialtistus on ensimmäisen elinvuoden aikana. Tuona aikana on tärkeää, että immuunipuolustusjärjestelmä saa riittävästi harjoitusta, jotta se voi kehittyä normaalisti.

Liian vähäisen mikrobialtistuksen on epäilty aiheuttavan ainakin allergioita, astmaa, ykköstyypin diabetesta, keliakiaa ja monia tulehduksellisia suolistosairauksia, kuten Crohnin tautia.

"Nämä sairaudet lisääntyvät hurjaa vauhtia kaikissa länsimaissa. Muutos on niin nopeaa, että se ei voi johtua geneettistä syistä. Siispä syyn täytyy löytyä muuttuneesta elinympäristöstä."

Tutkimuksen tulos tukee biodiversiteettihypoteesin oletuksia. Kun ihmiskunta muuttaa kaupunkeihin, tarvitaan uusia keinoja luontosuhteen ylläpitämiseksi.

Hyöty kuitenkin muistuttaa, että kyseessä on pilottitutkimus: "Jatkotutkimuksissa täytyy selvittää, voidaanko tällä ehkäistä immuunisairauksia."

*

Juttu on Tampereen yliopiton tiedote lähes sellaisenaan. Otsikkokuva: flickr / Lauren Paulsen

Kättäpitempää käsistä kiinnostuneille

Otsikkokuva
Body D8

Posti ei tuonut tätä kirjaa, vaan posteljooni jätti vain lapun: 760-sivuinen Käsikirja piti käydä hakemassa postikonttorista, mutta se oli kyllä pienen kävelyn väärti.

En tiedä onko asiaa ajateltu niin, mutta käsistä erittäin laajasti kertova kirja tuntuu käsissä hyvältä. Se painaa, se on kivan kokoinen ja se tuntuu oikealta, kunnolliselta kovakantiselta kirjalta. Se on miellyttävä avata ja se näyttääkin hyvältä turkoosin värisine välisivuineen ja sopusointuisine kirjasintyyppeineen. Kansi on ystävällinen ja takana oleva teksti on kutsuva. "Käsi on rakenteen taidetta ja liikkeen runoutta."

Takakannen teksti jatkaa kysymällä "mikä käsi on? Mitä se pitää sisällään? Miten se toimii? Mistä se on saatu? Kenen lauluja se laulaa? Kuinka se karvaa? Miksi se uhkaa, viestii ja hellii?"

Sitten tulee pieni paniikki, sillä kirja on tosiaankin tiiliskivi, ja kun sitä selailee, se näyttää menevän todella syvälle. Siellä on pienenpieniä yksityiskohtia, nimiä ja vuosilukuja perässään sulkeissa, kaavioita, sitaatteja, pitkänpitkä lähdeluettelo ja vain muutama mustavalkoinen kuva. Kirjaa ei voi vain selata nopeasti läpi, vaan se pitää oikeasti lukea!

Neurologian ja anatomian professoreiden sekä filosofin kimpassa kirjoittama Käsikirja on mielenkiintoinen opus, sillä se on sekoitus tieteellistä asiatekstiä ja taiteellista lähestymistapaa, joskin "humanistiset" piirteet ovat mukana lähinnä sitaatteina ja muutamina kuvina. Ne antavat mukavan mausteet tekstille, mikä ei kyllä muutenkaan ole tylsää. Yksityiskohdissaan, vuosiluvuissaan ja latinankielisine nimineen se paikoitellen on lievästi raskasta luettavaa, mutta kun asiat kahlaa läpi (tai pomppii ajoittain ylitse), pitää tarina sinällään kiinnostusta yllä yllättävän hyvin. Ja jos tekstiä välillä jättääkin väliin, niin esimerkiksi henkilöihin pääsee hyvin kiinni jälkikäteenkin hyvän henkilöhakemiston avulla. Hakemistot muutenkin ovat kirjassa erinomaiset.

Tekstissä käydään ensin läpi käden rakenne, sitten sen liikkeet ja se, miten käsi on kehitynyt evoluution kuluessa. Sitten hermosto ja yksilökehitys. Tähän kuluu noin puolet kirjasta. Sen jälkeen selvästi kirjoittaja vaihtuu ja tekstissä käydään käsiksi työkaluihin ja käden käyttöön käsitöissä, harrasteissa, urheilussa kuin postmodernissa teollisuudessakin. Käsien kielitieteellis-yhteiskunnallisia vaikutuksia kuvaillaan parin kappaleen verran ennen kuin lopussa kyse on kosketuksesta: hivelystä, kaipuusta, läheisyydestä. Aiheen jättäminen loppuun tuntuu luonnollistelta, sillä kun asiaa on kahlannut läpi (välillä hieman tuskastuenkin) useita satoja sivuja, on hyvä jättää hellät jäähyväiset käsiasialle juuri näin. Loppu kaunokirjallisine ja taiteellisine kuvauksineen kosketuksesta täydentää hyvin aiemmin ollutta kappaletta käden hermoista ja tuntoaistista, ja samalla kirjan jännittävä kahtiajakoisuus tuntuu viimeinkin toimivalta. Lopulta tuntuu siltä, että sivuja ei ollutkaan liikaa, niillä oli kaikilla sanomansa.

Käsikirjan heikkous on sen vahvuus. Se on seikkaperäinen ja yksityiskohtainen, ja vaikka se sortuukin toisinaan jaarittelemaan, on se hyvä juuri siksi, että se kertoo kaiken käsistä eri kanteilta. On parempi, että asiaa on liikaa, kuin se, että sitä olisi liian vähän – hypin mieluummin vähän ylitse kuin jäisin kaipaamaan lisää. Jos asia jää vaivaamaan, lukematta jääneeseen tekstiin voi hyvin palata myöhemmin. Näin juuri kävikin: hermot jäivät vähän pyörimään mielessäni, ja lopun lukemisen jällkeen palasin uudelleen kappaleeseen 4.

Kirja on siis hyvä ja kattava paketti kaikille, joita kädet kiinnostavat, ja muillekin, sillä tämän opuksen lukemisen jälkeen kädet kiinnostavat varmasti.

Itse kaipaisin tosin kirjasta sähköversiota, koska juuri tieto- ja yksityiskohtarikas opus olisi kätevä tablettitietokoneella luettuna, koska tekstistä voi helposti etsiä siinä asioita helposti. Tosin, kuten alussa totesin, tämä kirja on myös kaunis esine. Sitä voi siten suositella myös kirjahyllyn koristeeksi. Siitä saa myös 5,5 cm lisää hyllymetrejä, mikä on varsin paljon nykykirjoille!

Suosittelen lämpimästi.

 

Käsikirja
Martin Panelius, Risto Santti ja Jarkko S. Tuusvuori

Ulkoasu: Jenni Saari

768 sivua
ISBN 978Ž951Ž851Ž5237
Kustannusosakeyhtiö Teos, 2013

Kirjailijan nimi
Martin Panelius, Risto Santti ja Jarkko S. Tuusvuori
Kirjan nimi

Käsikirja