Iziko

Kapkaupunki on tuttu Nelson Mandelan vankisaaresta, Pöytävuoresta ja lähellä olevista viinialueista, mutta kaupunki on myös Etelä-Afrikan museohelmi. Niiden nuuskimiseen kannattaa varata pari ylimääräistä päivää.

Suurin ja komein museoista on Etelä-Afrikan kansallinen museo, eli Iziko South African Museum.

Iziko on itse asiassa organisaatio, joka ylläpitää nykyisin useita museoita Kapkaupungissa, mutta sen keskuspaikka ja suurin yksittäinen museo on aivan kaupungin keskustassa oleva luonnonhistorian museo. Se on maan vanhin museo, sillä se perustettiin jo vuonna 1825 ja on ollut vuodesta 1897 nykyisessä paikassaan Company’s Garden -puiston päässä.

Nelikerroksinen museo pitää sisällään eläimien ja kasvien lisäksi paleontologiaa ja arkeologiaa.

Heti sisäänkäynnin jälkeen museokierroksen alussa esitellään afrikkalaista esihistoriaa. Ihmisen juuret ovat Afrikassa, joten ihmisjälkiä on löydetty Etelä-Afrikastakin hyvin pitkältä ajalta. Näyttely käy näitä läpi esineiden ja dioraamojen avulla, ja päätyy yhä edelleen Afrikan eteläosissa eläviin alkuperäkansoihin.

Tämä osa näyttelyn tästä osasta on ollut vuosien varrella varsin suuren keskustelun ja intohimojenkin kohteena, sillä alun perin osastossa oli hyvin siirtomaavaltainen sävy ja sitä seurasi apartheidin vaikuttama tyyli, jotka on nyttemmin jopa huomiota herättävän korrektiksi.

Olennainen osa alkuperäistä esineistöä on peräisin 1900-luvun alusta, jolloin museon johtajana oli Louis Péringuey. Hänen ajallaan tehtiin paljon etnografista tutkimusta, mutta myös hänen museoon rakennettiin suuria dioraamoja, joissa esiteltiin alkuperäiskansoja, bushmanneja, varsin nöyryyttävästi ja rasistisesti. Niihin lisättiin vuosien varrella selityksiä ja kuvia, mutta suurin osa niistä suljettiin 2000-luvun alussa ja korvattiin nykyisellä näyttelyllä.

Seuraavaksi edessä on “vesimaailma”, joka esittelee erityisen tarkasti näin suomalaisittain eksoottisten eteläisten valtamerten aluetta: merta, joka on Etelä-Afrikan ja Etelämantereen välissä. Etelä-Afrikka ei välimerellisestä säästään huolimatta ole erityisen hyvä rantakohde, koska meret ovat myrskyisiä ja kylmiä.

Lisäksi meressä on haita. Otsikkokuvassa oleva valkohai on eräs vaarallisimmista sellaisista: se voi olla jopa kahdeksan metrin pituiseksi ja toista tonnia painavaksi kasvava rustokala. Tämä maailman kookkain petokala, ja herättää pelkoa Etelä-Afrikan rannikon lisäksi monilla alueilla Karibianmerellä, Tyynellä valtamerellä, Intian valtamerellä ja jopa ajoittain Välimerellä sekä Atlantilla. Museon näyttely kertoo, että vaikka monet pelkäävät haikaloja, kaikkiaan 368 eri hailajista vain valkohain, tiikerihain ja härkähain tiedetään hyökänneen ihmisen kimppuun.

Näyttelyssä kerrotaan laajasti haiden elämästä ja olemuksesta – sekä pyritään osoittamaan se, että hait eivät ole niin vaarallisia kuin sensaatiojutut antavat ymmärtää. Todennäköisesti suurin osa valkohain hyökkäysten kohteeksi joutuneista ihmisistä ovat olleet huono-onnisia sattumia, sillä hai ei pidä luisesta ja vähälihaisesta ihmisestä: hait luulevat yleensä surffilaudalla olevia märkäpukuun pukeutuneita ihmisiä hylkeiksi.

Tilastojen mukaan vuosien 1926 ja 1991 välisenä aikana arkistoitiin yhteensä 115 valkohain hyökkäystä ympäri maailmaa, ja vaikka tapaukset ovat siis varsin harvinaisia, kannattaa kuvan kaltaista näkymää aktiivisesti välttää...paitsi museossa.

Jos hain oikeista hampaista haluaa tuntumaa silti aivan lähietäisyydeltä, niin sekin onnistuu Izikonssa: esillä on mahtava hain hampaisto ja myös 20-metrinen sinivalaan luuranko sekä luonnollisen kokoisia malleja monista muista merten jättiläisistä.

Vesimaailma ja toisen kerroksen haiosasto lienevätkin museon kiinnostavin ja jännittävin paikka.

Tosin kolmannen kerroksen dinosauruksia ja niiden kaltaisia, 250 miljoonaa vuotta sitten olleita nisäkkään tyylisiä liskoja esittelevä osasto on myös erittäin kiinnostava – ja ainutlaatuinen verrattuna monien muiden luonnonhistoriallisten museoiden tarjontaan verrattuna.

Kuvassa dinosaurusvauvoja.

Rakennuksessa on myös “tavallinen” Afrikan eteläosan eläimiä esittelevä osasto sekä planetaario, jonka luona on pieni meteoriittinäyttely. Vaikka näyttely on pieni, on siinä ihmeteltävänä kolme suurta rautameteoriittia.