Röntgentaideteosten jälkeen esittelemme korealaisen, Yhdysvalloissa opiskelleen ja pääosin työskentelevän taiteilija Hyungkoo Leen omalaatuisia töitä. Hän on julkistanut jännittävän valokuvista ja päälle puettavista teoksista koostuvan sarjan nimeltä The Objectuals. 

Suurimmassa osasta teoksista on eräänlainen kypärän ja pään mittasuhteiden määrittämiseen tehdyn mittalaitteiston yhdistelmä, joiden kanssa ihmisen pää tai yläruumis saavat aikaan oudon, jännittävän ja hieman pelottavankin vaikutelman. Joissain tapauksissa Lee yhdistää mukaan linssejä ja muuta optiikkaa, joiden avulla esimerkiksi kahden silmän sijaan mallilla on kaksi rypästä silmiä.

Jo aikaisemmissa töissään Lee on erikoistunut kummallisiin, ihmistä muovanneisiin kuviin, maalauksiin, veistoksiin ja sekateoksiin.

Leen nettisivuilla hyungkoolee.kr on vaikuttava kokoelma hänen tieteellishenkisiä taideteoksiaan. Yksi niitä on myös tässä alla: kyseessä on teos Geococcyx Animatus & Canis Latrance Animatus vuodelta 2006.

Amerikkalaisen jalkapallon Super Bowl -viikonloppuun sopii hyvin uutinen Pittsburghin yliopistossa tehdystä kypärätutkimuksesta. Viisi vuotta kestäneessä selvityksessä oli mukana liki 2 000 Yhdysvaltain yliopistosarjan pelaajaa kahdeksasta eri joukkueesta.

Vertailussa olivat legendaarisen Riddellin kaksi mallia: klassinen VSR4 ja uudempi Revolution, jossa pehmusteiden paksuus on 40 prosenttia suurempi ja posken sekä leuan luuston suojaus oleellisesti parempi. Riddell Revolution ei ole aivan uusi kypärä, sillä se tuli markkinoille jo vuonna 2002. Nyt julkaistu tutkimus aloitettiin kuitenkin melko tuoreeltaan mallin julkistamisen jälkeen, sillä se tehtiin vuosina 2005–2010.

Kaikkiaan 1 833 pelaajan kypärään kiinnitettiin kiihtyvyysmittarit, jotka rekisteröivät päähän kohdistuneet iskut sekä harjoituksissa että otteluissa. Viiden vuoden aikana saatiin talteen tiedot yhteensä 1 281 244 iskusta, joista 64 aiheutti aivotärähdyksen.

Pelaajista valtaosa käytti uudempaa Revolution-mallia. Heiltä mitattiin 958 719 päähän osunutta iskua, joista 37 aiheutti aivotärähdyksen. VSR4-mallin käyttäjillä vastaavat lukemat olivat 322 725 iskua ja 27 aivotärähdystä. Revolution-mallia käyttäneillä pelaajilla oli siis selvästi pienempi todennäköisyys kolhia päänsä vakavasti.

Revolutionia käyttävistä 5,3 prosenttia sai aivotärähdyksen, kun VSR4-mallin käyttäjistä prosenttiosuus oli 7,6. Uudempaa mallia suosivien todennäköisyys saada aivotärähdys on tilastollisesti 46,1 prosenttia klassisen mallin todennäköisyydestä.

Kun yliopistosarjoissa on noin 1,5 miljoonaa pelaajaa, päävammojen väheneminen on jo varsin merkittävällä tasolla. Tutkijoiden mukaan uudemman kypärämallin ansiosta päähän kohdistuneet iskut aiheuttavat vuositasolla 18000–46000 aivotärähdystä vähemmän. Entisenä Vaahteraliigan pelaajana voin todeta, että lajissa saa kolhuja muutenkin ihan riittävästi. 

Tutkimus julkaistiin Journal of Neurosurgery -lehdessä 31. tammikuuta.

Nykyisin tehokkailla supertietokoneilla pystytään mallintamaan käytännössä mitä tahansa alkeishiukkasten vuorovaikutuksista maailmankaikkeuden syntyyn arkisemmista asioista puhumattakaan. Erilaisten esineiden, laitteiden ja kojeiden ominaisuuksia voidaan testata ennen kuin ensimmäistäkään kappaletta on fyysisesti rakennettu. Ennen – tässä kuten niin monessa muussakin asiassa – kaikki oli toisin. Amerikkalaisessa jalkapallossa kypärä tuli pakolliseksi varusteeksi yliopistosarjoissa vuonna 1939 ja ammattilaisliiga NFL:ssä vasta vuonna 1943. Ensimmäiset päänsuojat kehitettiin kuitenkin jo 1800-luvun puolella. Yhtenä jenkkifudiskypärän keksijänä pidetään Yhdysvaltain laivaston merikadettia Joseph Reevesiä. Pelaajanakin kunnostautunutta Reevesiä innoitti lääkärin vuonna 1893 hänelle antama prognoosi, jonka mukaan seuraavasta päähän osuvasta potkusta on seurauksena hengenlähtö. Alkuaikojen kypärät olivat pehmustettuja nahkamyssyjä, joita toki piti testata ennen käyttöönottoa. Päivän kuvassa kokeillaan vuosimallin 1912 kypärää melkein autenttisessa tilanteessa.