Jokaiselle kissaihmiselle on tuttua, että lemmikki tunkee toisinaan itsensä pieneen laatikkoon, jos sellainen on tarjolla. Nyt siihen on löytynyt syy – tai pikemminkin jo aiemmin syyksi arveltu tekijä on saanut vahvistusta.

Utrechtin yliopistossa Hollannissa tutkittiin Claudia Vinken johdolla löytöeläinten käyttäytymistä. Tutkimuksessa verrattiin 19 kissaa, jotka oli vastikään tuotu "kissataloon".

Naukujat jaettiin kahteen ryhmään: kymmenelle kissalle oli tarjolla pahvilaatikko, yhdeksän kissaa jäi ilman. Muutaman viikon seurannan aikana saadut tulokset kertoivat selvästi, miten laatikko vaikuttaa kissan "stressiarvoon" (Cat-Stress-Score eli CSS) ja sen muutoksiin aikaa myöten. 

Jo kolmantena päivänä "laatikkoryhmän" CSS-arvo oli jo merkittävästi alentunut. Toisaalta arvossa ei tässä ryhmässä esiintynyt juurikaan vaihtelua yksilöstä toiseen, kun vailla laatikkoa olevilla kissoilla se heitteli huomattavasti.

Aikaa myöten kaikkien kissojen CSS laski samalle tasolle, mutta ilman laatikkoa se vei kaksi viikkoa, kun laatikoissa piilotelleet naukujat rauhoittuivat jo keskimäärin kolmessa vuorokaudessa.

Tutkimus ei kuitenkaan paljasta pelkästään syytä kissojen hassuun käytökseen, vaan sillä on myös käytännön merkitystä. Löytöeläinsuojissa voi esiintyä erilaisia tarttuvia tauteja, koska stressaantuneiden kissojen kohonneet kortisolin eli "stressihormonin" tasot alentavat niiden vastustuskykyä.

Suojaisan ja turvallisen piilopaikan tarjoavat pahvilaatikot ovat edullinen ja tehokas keino nopeuttaa kissojen sopeutumista uusiin olosuhteisiin ja vähentää tautiriskiä.

Rauhallisissa kotioloissa asustavien kissojen ei luulisi kaipaavan erityistä stressihoitoa, mutta kerälle käpertyminen ahtaaseen tilaan selittyy myös kissan luontaisella mieltymyksellä lämpöä kohtaan.

Tutkimus on ilmestynyt Applied Animal Behaviour Science -julkaisussa (maksullinen).

Kissa, eli kotikissa, Felis catus, petoeläinten lahkon kissaeläinten heimoon kuuluva kesy nisäkäslaji, joka syntyi kesyyntymällä todennäköisesti heti silloin, kun ihminen alkoi viljellä maata: kissa ja ihminen hyötyivät toisistaan.

Vaikka edelleen kaupunkiympäristössäkin kissa vaikuttaa tyytyväiseltä kotieläimeltä, ne kiertelevät itsenäisesti ulkoillessaan varsin laajalti. Radiopantalähettimin tehdyssä tutkimuksessa kissan elinalueen keskikoko on noin 1,1 neliökilometriä, eli vapaa kotikissa kuljeskelee kauas pihan ulkopuolelle. Samalla kuitenkin kissa toimii kuten sen luonto vaatii, eli se saalistaa lintuja, hiiriä ja kaikenlaisia pieniä eläimiä. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan kissat tappavat maassa noin seitsemän miljoonaa lintua vuodessa, ja Englannissa luku on arvioitu 27 miljoonaan. Suomessakin epäillään kissojen tappavan useita miljoonia lintuja, vaikka täsmällistä tutkimusta ei ole tehty.

Normaalisti petojen määrä vaihtelee saaliin määrän ja tautien mukaan, mutta kotikissojen kanta pysyy varsin vakiona, koska ihmisnen tarjoaa ruokaa ja hoitaa kissojen sairauksia. Niiden ns. saalistuspaine pysyy siten vakaana, vaikka luontaisesti petojen määrä vaihtelisi.

Tämän vuoksi esimerkiksi Australiassa ja monilla valtamerten saarilla kissat ovat merkittävä uhka alueiden kotoperäisille lajeille, ja siksi kissa on luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on arvioinut, että kissat ovat olleet aiheuttajana tai osasyynä ainakin 33 lintu-, nisäkäs- tai matelijalajin sukupuutossa. Kissojen menemisiä ja tulemisia kannattaa siksi tarkkailla ja siihen voi puuttua, jos kiltti kotikissa paljastuu innokkaaksi tappajaksi!

Kissat elävät tavallisesti 14–20-vuotiaiksi, mutta hyvin hoidettuna ja asianmukaisesti ruokittuna yli 20 vuoden ikä ei ole poikkeuksellinen. Vanhimmaksi elänyt kissa oli kuollessaan 38-vuotias ja 3 päivän ikäinen. Tällä hetkellä vanhimman kotikissan uskotaan olevan 39-vuotias.