Vaikka jännitteet Venäjän ja ns. läntisen maailman välillä ovat viime aikoina kiristyneet, laukaistaan Baikonurista ja maan toisesta suuresta avaruuskeskuksesta, Suomen rajan tuntumassa olevasta Plesetskistä jatkuvasti myös läntisten maiden satelliitteja. Ja niin eurooppalaiset, yhdysvaltalaiset, kanadalaiset kuin japanilaisetkin avaruuslentäjät nousevat avaruusasemalle Baikonurista.

Aivan tarkkaan ottaen "vuosi avaruudessa" tulee olemaan 340 vuorokautta, koska Kornienko ja Scott nousivat avaruusasemalle 27. maaliskuuta viime vuonna. Kyseessä on kuitenkin pisin avaruuslento pitkiin aikoihin, pisin Kansainvälisellä avaruusasemalla tehty lento ja lisäksi pisin yhdysvaltalaisastronautin tekemä lento. Itse asiassa pisin muun kuin venäläisen/neuvostoliittolainen ihmisen viettämä yhtäjaksoinen aika avaruudessa.

"No, voisin hyvin olla satakunta päivää pitempäänkin, vaikka toisen vuodenkin, jos olisi tarpeen", kertoi Kelly viime viikolla toimittajille videokonferenssissa.

"Kyse on vain siitä mitä tekisin ja olisiko täällä olemisella enää tarkoitusta. Ei sen puoleen, palaan todella mielelläni takaisin kotiin!"

Kiinnostavaa lennossa on ennen kaikkea pitkän painottomuudessa vietetyn ajan vaikutuksen ihmiseen. Pitempiäkin lentoja on ollut aikaisemmin Mir-asemalla, eikä niiden perustella ole havaittu mitään olennaisia hankaluuksia. Vuosi on oikeastaan juuri sopiva aika painottomuuden vaikutusten tutkimiseen, sillä sitä pitempään oltaessa eivät muutokset ole enää merkittäviä; se kaikki, mitä halutaan tietää, saadaan vuoden kestävällä lennolla selville.

Lisäksi noin vuosi sopii hyvin avaruusaseman miehistökiertoon, koska vaihdot tapahtuvat kolmen kuukauden välein ja yhden Sojuz-aluksen miehistö (siis kolme henkilöä) viettää aina noin viisi ja puoli kuukautta avaruudessa. Siis karkeasti puolen vuoden pestin asemalla.  

Astronautit koe-eläiminä

Tällä vuoden mittaisella lennolla on käytössä on koko joukko uusia menetelmiä, joilla ihmiskehon sopeutumista painottomuuteen voidaan hallita paremmin: on hyvä, että ihminen sopeutuu nopeasti elämään ja työskentelemään painottomuudessa, mutta maahanpaluun kannalta ei ole hyvä, että mm. lihakset ja luut alkavat surkastua, kun painottomana kelluessa ei niitä juuri tarvitse.

Ihmisen keho toimii erinomaisesti, koska se alkaa sopeutua fyysisesti välittömästi uuteen elinympäristöönsä, mutta koska avaruudesta tullaan lopulta takaisin Maan pinnalle raskaan painovoiman alaisuuteen, pitää täydellistä sopeutumista vastaan kamppailla. Paras tapa tässä on kuntoilu: astronautit treenaavat pari tuntia päivässä laitteilla, jotka pitävät yllä lihaskuntoa ja luustoa. Samalla hengitys- ja verenkiertoelimistö pysyy myös kunnossa.

Toinen tärkeä asia on psyykkinen: miten ihminen pystyy olemaan skarppina asustaessaan vuoden ajan tilassa, josta ei pääse noin vain ulos kävelylle, ja missä on elintilaa vain parin liikennelentokoneen verran? Vastaus on jälleen toisaalta tiedossa, toisaalta ei: valitsemalla sopivat henkilöt miehistöön ja antamalla heille vapauksia järjestellä itsenäisesti tekemisiään vähennetään henkisten hankaluuksien määrää olennaisesti.

Olennaisin ero aiempiin pitkiin lentoihin verrattuna nyt on se, että kumpaakin ennätysavaruuslentäjää on tutkittu ennen ja lennon aikana tarmokkaasti. Ja tutkimukset jatkuvat erityisesti nyt lennon jälkeen, kun halutaan seurata miten sopeutuminen maapallon olosuhteisiin taas tapahtuu. Erityisen kiinnostavaa tämä on Kellyn kohdalla, koska hänen Maassa pysynyttä kaksoisveljeään – myös astronautti Mark Kellyä – voidaan käyttää vertailukohtana.

Tutkimus on erittäin kiinnostavaa etenkin tulevaisuuden Mars-lentojen kannalta, koska silloin avaruuslentäjät joutuvat olemaan lähes vuoden ajan painottomuudessa ja aloittamaan työt Marsin pinnalla saman tien sinne saavuttuaan. Aikaa sopeutumiseen ei ole – joskin Marsin pienempi painovoima auttaa hieman.

Kelly, Kornienko ja viime syyskuussa avaruusasemalle saapunut ja 182 päivä siellä viettänyt Sergei Volkov palaavat Maahan ensi yönä Suomen aikaa Sojuz TMA-18M -aluksella. Aluksen on tarkoitus irtaantua asemasta klo 3:02 ja laskeutumisen odotetaan tapahtuvan Kazakstanin arolle 6:25 Suomen aikaa.

Astronautit Scott Kelly ja Tim Kopra piipahtivat tänään iltapäivällä Suomen aikaa avaruuskävelyllä Kansainvälisen avaruusaseman ulkopuolella. 

Kuten kerroimme jo viikonloppuna, tuli tarve tälle avaruuskävelylle yllättäen, kun avaruusaseman pitkän keskusmaston kyljessä olevalla raiteella kulkeva automaattinen kuljetuslavetti jysähti paikalleen. Lavettia käytetään esimerkiksi robottikäsivarren siirtämiseen paikasta toiseen ja se on olennainen aseman huoltotoimien kannalta.

Lavetteja on keskusmastossa kaksi, joista vain toinen oli nyt ongelmissa. Vikana näyttää olleen – aivan kuten oletettiin ennalta – lavetin käsikäyttöisen jarrun loksahtaminen jostain syystä paikalleen.

Niinpä Kopra ja Kelly onnistuivat vapauttamaan jarrun nopeasti ja lavetti lähti taas liikkeelle. Ongelmana oli se, että vaikka lavetti oli lukittunut itsekseen paikalleen, se ei ollut varmuudella lukossa paikallaan, jolloin se olisi saattanut lähteä itsekseen liikkeelle aseman muuttaessa asentoaan.

Asennonsäätöjä voidaan joutua tekemään koska tahansa, mutta sellainen on suunnitelmissa ensi keskiviikkona, kun tänään matkaan laukaistu venäläinen Progress-rahtialus saapuu asemalle.

Kelly oli käyttänyt jarrua viime marraskuun alussa avaruuskävelyllään ja mahdollisesti tuolloin se jäi lukitsematta paikalleen. Nyt hän joutui nykimään kahvaa pari kertaa edes takaisin, kunnes se napsahti kiltisti oikeaan asentoon.

"Se näyttää liikkuvan nyt – sepä kävi helposti", sanoi Kelly pukunsa radion kautta. 

Tämän jälkeen lennonjohdossa annettiin lavetille käsky liikkua ja se lähti saman tien liikkeeseen. Testin jälkeen lavetti ohjattiin menemään oikealle paikalleen ja se teki niin. Ja nyt myös sen oikeat jarrut ja lukko menivät paikalleen kuten pitikin. 

Viime tiistaina kansainväliselle avaruusasemalle saapuneen miehistön työrupeama on alkanut jännittävästi.

Ensin heidän telakoitumisensa asemalle vaati komentaja Juri Melenshenkon väliin puuttumisen, kun automaattiohjaus oli viemässä Sojuz-alusta sivuun suunnitellulta reitiltään. Tässä sinällään ei ollut mitään traagista, sillä miehistö harjoittelee runsaasti erilaisia epänormaaleita tilanteita varten, ja siirtyminen käsiohjaukseen kävi kätevästi. Mikäli alus olisi jatkanut itsekseen, eikä mikään turvamenetelmistä olisi toiminut, se olisi tosin saattanut törmätä asemaan.

Tapausta voi toki paisutella mielessään koko aseman turvallisuutta uhanneeksi katastrofiksi, mutta sitä se ei ollut: Sojuz-alusten pienet toimintahäiriöt tosin herättävät huolta.

Nyt miehistöllä on edessään toinen välitöntä reagointia vaativa tilanne, joka tosin ei ole mitenkään traaginen.

Avaruusaseman pitkässä keskusmastossa oleva, raiteilla sen pinnalla pituussuunnassa liikkuva huoltotöissä käytettävä robottialusta on jumiutunut paikoilleen. Koska se on tällä hetkellä jumissa, mutta ei asianmukaisesti lukittuna paikalleen, on olemassa vaara, että kun avaruusasema tekee asennonmuutosta, pääsisi se irralleen ja voisi olla harmiksi. 

Avaruusasema joutuu tekemään asennonmuutoksia viimeistään ensi viikolla, kun seuraava rahtialus on tulossa asemalle. Venäläinen Progress MS -alus on tarkoitus laukaista maanantaina ja se telakoituu suunnitelman mukaan asemaan keskiviikkona. Silloin aseman asentoa joudutaan muuttamaan, jotta asema on sopivassa asennossa telakoitumista varten.

Lisäksi avaruusasema voi joutua tekemään ratamuutoksen koska tahansa esimerkiksi yllättäen havaitun avaruusromun väistämiseksi. 

Siksi avaruusasemalla valmistaudutaan nyt suunnittelemattomaan avaruuskävelyyn, jonka tekisivät aseman komentaja Scott Kelly ja asemalle juuri saapunut "sisunautti" Timothy Kopra. Avaruuskävely tehdään näillä näkymin joko maanantaina tai tiistaina, ja sen aikana ESAn brittiastronautti Tim Peake jää vastuuseen aseman "läntisestä osasta" ja avustaa toimissa aseman sisältä.

Heidän tehtävänään on katsoa mikä lavettia jumittaa ja koettaa saada se jälleen liikkumaan. Todennäköisesti yksi lavetin käsikäyttöisistä jarruista on napsahtanut päälle jostain syystä ja sen avaaminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista.

Kaikki avaruusasemalle lähtevät astronautit on koulutettu yllättäviä korjaustoimia ja avaruuskävelyitä varten, joten tilanne ei ole vaarallinen. Avaruuskävelyt vaativat kuitenkin aina erikoisjärjestelyjä ja ovat mahdollisesti vaarallisia, joten ulos lähetetään aina vähintään kaksi astronauttia, jotka voivat avustaa tarpeen tulleen toisiaan. Kolmas avaruuslentäjä tarkkailee ja avustaa heitä aina sisällä, nykyisin yleensä aseman kupolissa, mistä näkee hyvin laajalle aseman ympärillä.

Joskus sitä sattuu olemaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kuten tämä Lufthansa-lehtoyhtiön lento matkalla Soulista Frankfurtiin. 

Lento LH 713 oli viime tiistaina 15. joulukuuta matkalentokorkeudessaan Venäjän päällä, noin 100 km itään Novosibirskistä, kun koneesta nähtiin taivaalla upea valoilmiö. Se oli kohti avaruutta kipuava Sojuz-kantoraketti, jonka kyydissä olivat ESAn brittiastronautti Tim Peake, NASAn suomalaissukuinen astronautti Tim Kopra ja kuvien ottohetkelläkin Sojuzin ohjaimissa ollut kosmonautti Juri Malenshenko.

Rakettilaukaisuiden aikaan lentoliikenne pidetään turvallisen matkan päässä kantoraketista, joten kukaan ei ollut lähelläkään vaaraa.

Näky oli kuitenkin hieno, sillä Sojuz oli koneesta katsottuna kirkas valopiste, joka kipusi ylöspäin taivaalla rakettimoottorien liekkien valaisema savuvana perässään. Vana on levinnyt, koska raketti oli jo ilmakehän yläosissa, missä moottorin suuttimesta pääsevät pakokaasut leviävät laajaksi hännäksi raketin taakse ohuessa ilmassa.

Koneen lentäjät Michael Schwarz ja Frank Barma onnistuivat nappaamaan nämä kuvat laukaisusta – ja vaikka heillä on työpaikallaan normaalistikin upeat maisemat, on avaruusraketin näkeminen näin hienosti varsin harvinaista!

Video raketin laukaisusta maanpäällisestä kuvakulmasta ja Sojuzin sisällä olleista kameroista on täällä.

Jokajoulukuinen miehistönvaihto kansainvälisellä avaruusasemalla on jälleen käynnissä, kun kolme avaruuslentäjää palasi viime perjantaina takaisin Maahan. 

NASAn Kjell Lindgren, Venäjän Oleg Kononenko ja japanilainen Kimiya Yui palasivat Sojuz-aluksellaan turvallisesti takaisin kotiplaneetan kamaralle oltuaan avaruudessa 141 päivää.

Avaruusasemalle jäivät vuoden mittaista lentoaan tekevät Scott Kelly ja Mihail Kornienko sekä syyskuussa asemalle saapunut Sergei Volkov.

Seuraava kolmehenkinen miehistö, järjestyksessään jo 47. avaruusaseman pysyvä miehistö, on parhaillaan Baikonurin kosmodromissa ja heidän kantorakettinsa rullattiin sunnuntaina laukaisualustalle. Tämä tarkoittaa sitä, että kolmikko laukaistaan matkaan tiistaina.

Sisunautin toinen lento

Tämä miehistö on suomalaisittain kiinnostava, koska yksi sen jäsen on suomensukuinen Timothy Kopra. Kun hän teki ensimmäisen avaruuslentonsa vuonna 2009, hänen lentoaan seurattiin aktiivisesti myös Suomessa ja häntä alettiin (hieman naurettavasti) kutsumaan sisunautiksi, vaikkakin hänen yhteytensä Suomeen ovat olleet varsin ohuet.

Kopran suku on kotoisin Karjalan Valkjärveltä, josta Timin isoisä Antti Kopra lähti vuonna 1910 Amerikkaan. Isä Lennart Kopra puhui vielä sujuvasti suomea, mutta Tim itse ei oppinut kuin muutamia sanoja. Hän on vieraillut Suomessa muutaman kerran.

Ensimmäisellä avaruuslennollaan Kopralla oli mukana Kalevala-mitali ja tällä kerralla hän ottaa mukaansa Sibelius-mitalin.

Siinä missä Kopran ensimmäinen avaruuslento kesti vain noin kaksi kuukautta ja hän lensi silloin asemalle sekä palasi sieltä avaruussukkulalla, on nyt hänellä edessään kyyti Sojuz-aluksella sekä puolivuotinen pesti avaruudessa.

Itse asiassa hänen oli tarkoitus lentää avaruuteen uudelleen jo vuonna 2011, mutta hän loukkaantui kaaduttuaan polkupyörällä ja joutui jättämään lennon väliin.

Ensimmäinen amerikkalainen Kansainväliselle avaruusasemalle suuntaava rahtilento sitten kesällä tapahtuneen Falcon 9 -kantoraketin laukaisuonnettomuuden tapahtui hetki sitten Cape Canaveralista, Floridasta.

Kyseessä on Orbital ATK -yhtiön valmistama Cygnus-avaruusrahtari, jonka edellinen lento viime vuoden lokakuussa epäonnistui, kun sitä kuljettanut Antares-kantoraketti räjähti lähes välittömästi lentoon lähdettyään. Siitä alkoi epäonnisten avaruusaseman huoltolentojen sarja, kun lähes mahdottomaksi arvioitu riski siitä, että monen eri aluksen ja kantoraketin yhdistelmä pettäisi: Cygnuksen jälkeen venäläinen Progress syöksyi pian laukaisunsa jälkeen takaisin Maahan keväällä ja sitten Space X -yhtiön Dragon tuhoutui kesäkuussa. 

Nyt Cygnus laukaistiin avaruuteen Atlas-kantoraketilla, jolle kyseessä oli 131. perättäinen onnistunut lento. 

Cygnus-alus on tällä kerralla hieman aiempia suurempi ja se käyttää uusia aurinkopaneeleita. Laukaisun jälkeen alus kipuaa kahden vuorokauden ajan korkeammalle kiertoradalle ja saapuu avaruusaseman luokse tiistaina. Silloin aseman astronautit nappaavat sen kiinni avaruusaseman robottikäsivarrella ja liittävät aseman telakointiporttiin.

Mukana aluksessa on noin 3,5 tonnia rahtia asemalle. Joukossa on myös 15. joulukuuta puolen vuoden avaruusmatkalle lähtevän brittiastronautti Tim Peaken lennollaan tarvitsemia välineitä ja tarvikkeita, joten lento oli eurooppalaisittainkin kiinnostava.

Cygnus pysyy asemalla noin kahden kuukauden ajan, jona aikana sen sisältämä rahti puretaan asemalle ja alus täytetään hohdokkaasti roskalla, jätteillä ja käytöstä poistettavilla laitteilla. Ne tuhoutuvat ilmakehän kitkakuumennuksessa aluksen kanssa Tyynen valtameren eteläosien päällä – alueella, jota käytetään rutiininomaisesti käytöstä poistettavien avaruusalusten tuhoamiseen, koska siellä on erittäin vähän asutusta ja liikennettä.

ESAn tanskalaisastronautti Andreas Mogensen palasi viime yönä takaisin Maahan. Häntä kuljettanut Sojuz TMA-16M -alus laskeutui Kazakstanin arolle juuri ennen paikallista auringonnousua, Suomen aikaa klo 03:51.

Paluumatka alkoi noin kolmea tuntia aikaisemmin, kun alus irtaantui Kansainvälisestä avaruusasemasta yöllä klo 00:29 Suomen aikaa.

Andreasin mukana aluksessa olivat hänen tapaansa kymmenpäiväisen lennon asemalle tehnyt kazakkikosmonautti Aidyn Aimbetov ja avaruusasemalla liki puoli vuotta ollut Gennadi Padalka. Laskeutumisen aikana Padalka toimi Sojuz-aluksen komentajana ja Andreas toimi hänen ”lentoperämiehenään”.

Laskeutuminen sujui juuri suunnitelman mukaan ja kolmikkoa vastaanottamaan tullut joukko helikoptereita sekä maastoajoneuvoja saapuivat laskeutumispaikalle lähes välittömästi aluksen osuttua maankamaraan.

Lennon tärkein tehtävä oli vaihtaa avaruusasemalla ollut Sojuz-alus uuteen, viedä sen miehistöön noin puoleksi vuodeksi yksi uusi jäsen, Sergei Volkov, sekä tuoda asemalla ollut Padalka takaisin Maahan. Menomatkalla aluksena oli uusi Sojuz TMA-18M ja paluumatkalla heidän allaan (tai ympärillään) oli TMA-16M.

Jotta lennosta olisi ollut mahdollisimman paljon hyötyä, oli Andreasilla hyvin tiivis ohjelma: hän suoritti avaruusasemalla viitisentoista tieteellistä ja teknistä koetta, josta olemme kertoneet jo useaan otteeseen aikaisemmissa lentoa käsitelleissä artikkeleissa.

Tätä kirjoitettaessa Andreas on matkalla Moskovan kautta Kölniin, Saksaan, missä sijaitsee Euroopan astronauttikeskus. Siellä hänelle tehdään lääketieteellisiä kokeita ja käydään lennon tapahtumat läpi. 

Andreasin sopeutuminen takaisin painovoimaan tapahtunee sutjakasti, sillä hänen elimistönsä ei ennättänyt sopeutua liikaa painottomuuteen. Hän käytti myös uudenlaista tiukkaa pukua, jonka tarkoituksena oli edelleen vähentää hankaluuksia maahanpaluun jälkeen. Silti lyhyenkin lennon jälkeen täysi Maan painovoima tuntuu raskaalta ja kestänee viikon päivät totuttautua siihen uudelleen: kyseessä on vähän kuin erikoislaatuinen jet-lag.

Seuraava kansainväliselle avaruusasemalle nouseva eurooppalaisastronautti on britti Timothy Peake, jonka lähes puolivuotinen (hieman yli viisi kuukautta) Principia-nimen saanut lento alkaa 15. joulukuuta.