Kannibaalihiiva toi Nobelin Jari Mäkinen Ma, 03/10/2016 - 19:50

Vuoden 2016 Nobel-palkintorumba alkoi tänään lääketieteen palkinnolla. Sen saa japanilainen Yoshinori Ohsumi.

Virallisesti kyseessä on lääketieteen tai fysiologian Nobelin palkinto, ja sen siis saa tänä vuonna 71-vuotias Tokion teknillisen instituutin professori Ohsumi.

Hän on tutkinuyt solujen autofagiaa, eli mekanismia, jolla solut kierrättävät omia soluelimiään, muita solunsisäisiä osiaan ja solun sisälle päässeitä taudinaiheuttajia tai haitallisia viruksia. Autofagia on latinankielinen yhdyssana, ja kuten yleensä, sana itsessään kertoo jo mistä on kyse: "auto" tarkoittaa "itsestään" ja "phagein" on syömistä. Tulos on itsensäsyöminen, eli eräänlainen kannibalismi.

Tutkijat havaitsivat 1960-luvulla merkkejä siitä, että solut voivat tuhota omia osiaan siten, että solu ikään kuin pussitti turhia tai haitallisia osiaan erityisen kalvon sisään ja kuljetti niitä soluissa olevaan niin sanottuun lysosomiin, eräänlaiseen kierrätyskeskukseen. Lysosomi hajottaa jätepussukat noin 40 erilaisen entsyymin avulla ja tuloksena on aineita, joita solu voi käyttää uudelleen tuottaakseen itselleen energiaa tai käyttääkseen rakennusaineinaan.

Vaikka biologit siis tiesivät tästä tuhomekanismista jo 1960-luvulta alkaen, oli sen tarkempi tutkiminen hyvin hankalaa aina siihen saakka, kun Yoshinori Ohsumi keksi 1990-luvun alussa näppärän tavan asian selvittämiseksi.

Hän käytti tavallista leivinhiivaa, sillä sitä käytetään varsin usein solututkimuksissa, koska hiivat ovat varsin yksinkertaisia yksisoluisia sieniä. Ohsumi onnistui selvittämään autofagiaan liittyvät geenit ja edelleen selittämään miten mekanismi toimii hiivalla sekä hieman monimutkaisemmin meidänkin soluissamme.

Ohsumin tutkimusten perusteella solututkimuksessa hypättiin huima askel eteenpäin, kun autofagian merkitys monissa sairauksissa ja fysiologisissa prosesseissa ymmärrettiin. Esimerkiksi nälkiintyminen tai äärimmäinen jano saavat aikaan autofagiaa, kuten myös kehon taistelu tulehduksia vastaan.

Autofagia on myös olennaisessa osassa syövän kehittymisessä sekä hermosairauksissa. Esimerkiksi Parkinsonin tauti, kakkostyypin diabetes ja muut ennen kaikkea ikääntymiseen liittyvät sairaudet ovat osaltaan yhteydessä myös muutoksiin solujen autofagiassa.

Ohsumin työ osaltaan on ollut ja on edelleen tärkeässä osassa, kun näihin sairauksiin yritetään löytää lääkkeitä.

Nobel-viikko 2014

Nobel-palkinto
Nobel-palkinto
Kuvakaappaus Nobel-illalliselta tulleesta TV-lähetyksestä

Tämänvuotinen Nobel-viikko on jo täydessä vauhdissaan, sillä tuoreiden nobelistien perinteiseen tapaan pitämät juhlaesitelmät alkoivat viikonloppuna. Viikko huipentuu keskiviikkona pidettävään juhlalliseen palkintojenjakotilaisuudeen ja illalliseen.

Esimakua tulevasta voi saada esimerkiksi katsomalla Tiedetuubin viime vuonna tekemän koosteen esitelmistä ja juhlallisuuksista.

Nobelistit ovat olleet Tukholmassa jo perjantaista alkaen. He kerääntyivät kaikki lauantaina Vanhassa kaupungissa olevaan Nobel-museoon, ja lauantain sekä sunnuntain aikana on ollut lehdistötilaisuuksia, lounaita, illallisia ja vastaanottoja. He tapasivat myös ns. suurta yleisöä ja jakoivat nimikirjoituksia Nobel-museossa.

Lauantaina pidettiin myös ensimmäiset Nobel-luennot, kun lääketieteen palkinnonsaajat kipusivat esitelmöimään.

Lääketieteen Nobel-palkinto jaettiin tänä vuonna May-Britt Moserin ja Edvard I. Moser sekä John O’Keefen välillä. Nobel-säätiön jakaman tiedotteen mukaan brittiprofessori O’Keefe on Tukholmassa vaimonsa, professori Eileen O’Keefen ja kahden poikansa kanssa. Norjalaiset Moserit ovat pariskunta ja ovat tulleet paikalle kahden tyttärensä kanssa.

Kirjallisuuden palkinnon voittanut ranskalainen Patrick Modiano piti esitelmänsä sunnuntaina; hän on Tukholmassa vaimonsa Dominique Modianon ja kahden tyttärensä kanssa.

Luennot jatkuvat maanantaina aamulla fysiikan, kemian ja taloustieteen palkittujen esitelmillä. Niitä voi seurata suorina nettilähetyksinä Nobel-säätiön nettisivuilta, missä niistä on jälkikäteen myös tallenteet.

Fysiikan palkinnon jakavat tänä vuonna japanilaiset Isamu Akasaki, Hiroshi Amano ja nykyisin yhdysvaltalainen Shuji Nakamura valodiodien kehittämisestä. Nobel-säätiön tiedotteen mukaan professori Akasaki on Tukholmassa vaimonsa Ryoko Akasakin ja kahden tyttärensä sekä heidän perheidensä kanssa. Professori Amanon seurana on vaimo Kasumi Amano sekä tytär, poika ja myös äiti. Professori Nakamuran muana on vaimo Yuki Nakamura ja heidän kolme lastaan.

Kemian palkinnon saivat Eric Betzig, Stefan W. Hell ja William E. Moerner fluoresenssimikroskopian kehittämisestä. Yhdysvaltalainen tohtori Betzig on Tukholmassa vaimonsa, tohtori Na Jin ja neljän lapsen (2-, 4-, 15- ja 21-vuotiaat) kanssa. Saksalainen, mutta Romaniassa syntynyt professori Hell tuonut myös mukaan juhlimaan vaimonsa, professori Anna Hellin sekä 5-vuotiaan tyttärensä ja 9-vuotiaat kaksospojat. Yhdysvaltalainen professori Moerner on saapunut vaimonsa tohtori Sharon Stein Moernerin ja pariskunnan pojan kanssa.

Fysiikan ja kemian palkinnoista, palkituista ja heidän töistään voi lukea Tiedetuubissa lokakuussa julkaistusta jutusta.

Taloustieteen palkinto, joka virallisesti on “Alfred Nobelin muistoksi myönnettävä Ruotsin valtionpankin taloustieteen palkinto”, annetaan tänä vuonna ranskalaiselle Jean Tirolelle markkinavoimien ja säätelyn analyyseistään. Hänkin on ottanut seuralaisekseen vaimonsa, Nathalie Tirolen, ja kolme lastaan.

Kaikilla palkinnonsaajilla on mukanaan myös lähisukulaisia, kollegoita ja ystäviä.

Maanantain ohjelma päättyy Tukholman konserttitalossa pidettävään Nobel-konserttiin: Andris Nelsons johtaa Tukholman kuninkaallista filharmoniaorkesteria. Konsertti on ollut mukana Nobel-viikolla kymmenen kertaa, ja nyt sen aikana kuullaan mm. Tšaikovskin Jevgeni Onegin, Rolf Martinssonin trumpettikonsertto ja Beethovenin 7. sinfonia.

Tiistaina nobelistit kokoontuvat Tukholman kaupungin konfrenssikeskukseen Nobel-viikon keskusteluun sekä siihen liittyviin tapahtumiin. Tilaisuus on avoin yleisölle ja siitä on lisätietoa mm. osoitteessa www.nobelweekdialogue.org.

Viikon kohokohta on keskiviikkona 10. joulukuuta, kun palkintojuhlallisuudet alkavat klo 16:30 Tukholman konserttitalossa ja sitä seuraa Nobel-banquetti klo 19:00 Tukholman kaupungintalolla. Sitä ennen aamupäivällä nobelistit ovat osallistuneet jo tilaisuuden harjoituksiin.

Torstaina vuorossa on perinteisen “Nobel-mielet” (Nobel Minds) -TV-ohjelman nauhoitus, nobelistien vierailuita Nobel-säätiöön sekä illallinen Kuninkaanlinnassa. TV-ohjelma on perinteiseen tapaan BBC:n tuottama ja sen juontaa Zeinab Badawi. Se nähtäneen Suomessakin televisiossa myöhemmin.

Perjantaina ja lauantaina ohjelma on jo huomattavasti vapaampi, ja nobelistit vierailevat yksitellen eri paikoissa Tukholman alueella ja pitävät seminaareja.

Nobel-juhlan kiinnostavia yksityiskohtia

Perinteisistä perinteisin osa Nobel-seremonioita on keskiviikkoinen Nobel-juhla, mihin on kutsuttu tänä vuonna 1570 vierasta. Heistä satakunta istuu salin edessä korokkeella: palkinnonsaajien ja heidän lähisukulaistensa lisäksi siellä on koko joukko Nobel-säätiön, Akatemian ja Ruotsin poliittisen johdon edustajia sekä kuningashuoneen jäseniä. Palkinnot jakaa itse kuningas Kaarle XVI Kustaa vieressään kuningatar Silvia. Heidän mukanaan tilaisuudessa ovat kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel. Myös prinssi Carl Philip ja puolisonsa Sofia Hellqvist sekä prinsessa Madeleine ja hänen puolisonsa Christopher O’Neill osallistuvat juhlaan.

Musiikkia juhlaan tarjoaa Tukholman kuninkaallinen sinfoniaorkesteri, jota johtaa B. Tommy Andersson. Soloistina on laulaja Elin Rombo.

Nobel-juhlassa on nähty aina komeita kukka-asetelmia, ja niin tänäkin vuonna. Teemana ovat olleet viime vuodesta alkaen “vuodenajat, maanosat ja Nobel-palkinnot”, ja tänä vuonna vuorossa ovat maanosat. Kaksitoista floristia käyttää noin 20 000 erilaista kukkaa juhlasalin koristamiseen. 

Illallisen ruokatarjoilusta vastaavat tunnetut keittiömestarit Klas Lindberg ja Daniel Roos, joista Roos keskittyy jälkiruokiin. Illan menu julkistetaan vasta vieraiden istuessa pöytään, mutta ruokalistaa on Nobel-säätiön mukaan rakennettu jo kuukausien ajan. Annosten valmistamista varten on palkattu 43 kokkia, jotka ovat aloittaneet illallisvalmistelut jo tänään sunnuntaina. Tarjoilijoita on 260 ja astioina on Nobel-palkintojen 90-vuotisjuhlaan vuodelle 1991 tehdyt astiastot; 60 päydän kattamiseen tarvitaan 7000 lautasta, 5400 lasia ja 10 000 aterinta.

Kuninkaallisen baletin tanssijat käyvät viihdyttämässä illallisväkeä kolme kertaa illan kuluessa.

Juhlabanquetti päättyy noin 22:45, minkä jälkeen kaupungintalon yläkerran Kultainen sali on varattu tanssimiseen.

Kuvakaappaus Nobel-illalliselta tulleesta TV-lähetyksestä

Seuraa juhlallisuuksia ja katso esitelmät netissä: www.nobelprize.org

 

Nobel-esitelmät ja juhlallisuudet

Nobel-esitelmät ja juhlallisuudet
07.12.2013

Tiistaina 10. joulukuuta: Perinteinen Nobel-palkintogaala

Lauantaina 7. joulukuuta 2013 klo 14: Lääketiede

Professori James E. Rothman "The Principle of Membrane Fusion in the Cell" Yale University, New Haven, USA Professori Randy W. Schekman "Genetic and biochemical dissection University of California at Berkeley..."

Sunnuntaina 8. joulukuuta 2013 klo 10: Fysiikka

François Englert, Université Libre de Bruxelles, Bryssel, Belgia "The BEH mechanism and its scalar boson" Peter W. Higgs, University of Edinburgh, Iso-Britannia "Evading the Goldstone theorem"

Sunnuntaina 8. joulukuuta klo 11:30: Kemia

Martin Karplus, Université de Strasbourg, Ranska ja Harvard University, Cambridge, USA "Development of multiscale models for complex chemical systems: From H+H2 to biomolecules" Arieh Warshel, University of Southern California, Los Angeles, USA "Computer simulations of biological functions: From enzymes to molecular machines" Michael Levitt, Stanford University School of Medicine, Stanford, USA "Birth & future of multi-scale modeling of biological macromolecules"

Sunnuntaina 8. joulukuuta klo 14:30: Taloustiede

Eugene F. Fama, University of Chicago, USA "Two pillars of asset pricing" Lars Peter Hansen, University of Chicago, USA "Uncertainty outside and inside economic models" Robert J. Shiller, Yale University, New Haven, USA "Speculative asset prices"

Tiedetuubin juttuja vuoden 2013 Nobel-palkituista ja palkinnosta yleensä:

Nobel-viikko huipentuu

Nobel-mitali
Nobel-mitali

Suuri osa tämän vuoden nobelisteista on jo saapunut Tukholmaan juhlimaan Nobel-viikolla. He pitävät esitelmiä, tapaavat toisiaan, vierailevat eri paikoissa Tukholman ympäristössä ja osallistuvat tiistaina 10. joulukuuta viikon päätapahtumaan, palkintojenjakoseremoniaan ja sitä seuraavaan Nobel-juhlaan.

12 palkinnonsaajasta 11 on paikalla juhlallisuuksissa perheineen; vain kirjallisuuspalkinnon saanut Alice Munro ei pääse paikalle huonon terveytensä vuoksi. Häntä edustaa tytär Jenny Munro.

Virallinen ohjelma alkoi jo eilen käynnillä Tukholman Nobel-museossa, missä palkinnonsaajat tutustuivat paitsi näyttelyyn ja edeltäjiinsä, niin myös antoivat perinteisesti nimikirjoituksia. Tästä päivästä alkaen he pitävät esitelmiä, joista tärkeimmät välitetään myös netissä: aikataulu on jutun lopussa.

Sunnuntaina 8. joulukuuta on vuorossa Nobel-konsertti, jonka johtaa italialainen Riccardo Muti. Tukholman konserttitalossa pidettävä ilta on italialaisteemainen.

Maanantaina 9.12. useat nobelistit menevät Göteborgiin, missä he osallistuvat Nobel-viikon keskusteluun, jonka aiheena on tällä kerralla tulevaisuuden energia.

Juhlapäivä tiistai, Alfred Nobelin syntymäpäivä, alkaa rauhanpalkinnon palkintojenjakoseremonialla Oslossa ja jatkuu päätilaisuudella klo 17.30 Tukholman konserttitalossa. Siellä Nobel-komitean jäsenet perustelevat julkisesti valintojaan ja esittelevät palkitut. Tuore Nobel-säätiön puheenjohtaja, professori Carl-Henrik Heldin, puhuu, Ruotsin kuninkaallinen filharmonia soittaa Andreas Hansonin johdolla ja sopraano Malin Byström laulaa. Kuningas Carl-Gustaf antaa mitalit ja väki suuntaa illalliselle Tukholman kaupungintalolle.

Nobel-banketin ohjelmasta vastaa tänä vuonna Divine – The Opera Trio. Sen johtaja on Ingela Lundh ja loisteliaat puvut on suunnitellut Gunilla Petterson. Myös esiintyjien naamiointi ja hiuslaitteet on tehty hänen ohjeidensa mukaisesti.

Tarjoilusta vastaa ruotsalainen kokki Andreas Hedlund (joka valittiin vuonna 2002 Ruotsin vuoden kokiksi) apunaan entinen Ruotsin kokkimaajoukkueen kapteeni Fredrik Björlin ja jälkiruokaspesialistit Conrad Tyrsén ja Ted Johansson. Nobel-säätiö tiedottaa lisäksi, että heidän gastronomisia avustajiaan ovat Fredrik Eriksson ja Gert Klötzke, joista jälkimmäinen tuo myös ruoka-akateemista makua, sillä hän on gastronomian professori Uumajan ylipistossa.

Koko tarjoilu on tänä vuonna ekomerkityistä tuotteista tehtyä ja ruoanlaittofasiliteeteista vastaava kaupungintalon ravintolan Stadshuskällarenin keittiö on ympäristösertifioitu.

Niin, ja mukana aktiviteeteissa ovat myös nobelistit François Englert ja Peter Higgs (fysiikka); Martin Karplus, Michael Levitt ja Arieh Warshel (kemia); James Rothman, Randy Schekman ja Thomas Südhof (lääketiede); Eugene Fama, Lars Peter Hansen ja Robert Shiller (talous) sekä rauhanpalkinnon saaneen Kansainvälisen kemiallisen aseiden kieltojärjestön OPCW:n edustajat.

Heidän Nobel-esitelmiänsä voi seurata parhaiten Tiedetuubin Nobel-videosivulla tai Nobel-säätiön sivulla YouTubessa, missä esityksen striimataan suorina ja mistä niitä voi katsoa jälkikäteen. Ohjelma on seuraava:

7. joulukuuta 2013 klo 14 Suomen aikaa: Lääketiede

Professori James E. Rothman
"The Principle of Membrane Fusion in the Cell" Yale University, New Haven, USA

Professori Randy W. Schekman
"Genetic and biochemical dissection University of California at Berkeley..."

Sunnuntaina 8. joulukuuta 2013 klo 10 Suomen aikaa: Fysiikka

François Englert, Université Libre de Bruxelles, Bryssel, Belgia
"The BEH mechanism and its scalar boson"

Peter W. Higgs, University of Edinburgh, Iso-Britannia
"Evading the Goldstone theorem"

Sunnuntaina 8. joulukuuta klo 11:30 Suomen aikaa: Kemia

Martin Karplus, Université de Strasbourg, Ranska ja Harvard University, Cambridge, USA
"Development of multiscale models for complex chemical systems: From H+H2 to biomolecules"

Arieh Warshel, University of Southern California, Los Angeles, USA
"Computer simulations of biological functions: From enzymes to molecular machines"

Michael Levitt, Stanford University School of Medicine, Stanford, USA
"Birth & future of multi-scale modeling of biological macromolecules"

Tiedetuubi näyttää kaikki esitelmät ja juhlallisuudet, mutta niitä voi katsoa myös Nobelin YouTube-sivulla sekä Nobel-säätiön nettisivuilla.

Jumalhiukkanen sai fysiikan Nobelin Jari Mäkinen Ti, 08/10/2013 - 14:41
Higgs ja Englert
Higgs ja Englert

En tiedä onko Peter Higgs (kuvassa oikealla) odottanut useaan kertaan lokakuussa puhelimen vieressä, mutta hänellä olisi ollut syytä. Higgsin hiukkanen on ollut puheissa pitkään ja nyt CERNin hiukkaskokeiden ansiosta puheille on perustaakin: teoreettisesti ennustettu hiukkanen, jonka oletetaan antavan aineelle sen massan, todistettiin viime vuonna erittäin todennäköisesti Euroopan hiukkastutkimuskeskus CERNin uudella LHC-kiihdyttimellä sekä sen kahdella koelaitteella.

Higgsin nimeä kantava hiukkanen on hyvin tärkeä osa niin sanottua standarimallia, joka on tämänhetkinen teoria aineen perusrakenteelle ja aineen perusrakennehiukkasten välisille vuorovaikutuksille. Sen rooli on tärkeä siinä mielessä. että sen takana oleva niin sanottu Higgsin kenttä selittää todennäköisesti alkeishiukkasten massan olemassaolon. Siksi sitä on myös kutsuttu "jumalhiukkaseksi", koska se on niin tärkeä.

Kyse on siis siitä, miksi aineella on massaa ja mitä massa sinällään oikein on. Koska Higgsin salaperäinen hiukkanen on hyvin hankala jäljitettävä, pitää laitteiden olla hyvin kookkaita ja törmäysenergian hyvin suuri. Siksi hiukkasta ei ole saatu esiin ennen CERNin suurta LHC-kiihdytintä.

Ja niinpä Peter Higgs sai nyt ansaitsemansa palkinnon, tosin yhdessä François Englertin kanssa. Kaksikko on tehnyt paljon työtä yhdessä ja molempien ottaminen mukaan palkintoon oli oikeus kohtuus, vaikka metsästetty hiukkanen onkin nimetty Higgsin mukaan.

Peter Higgs on Edinburghin yliopiston emeritusprofessori, joka kiinnostui massasta jo opintoaikoinaan 1960-luvun alussa.

François Engelert, joka on nyt Brysselin vapaan yliopiston emeritusprofessori, oli mukana kirjoittamassa Higgsin kanssa vuonna 1964 julkaistua artikkelia, missä lähestyttiin niin sanottua paikallista mittakenttäteoriaa uudella tavalla ja esitettiin, että sen bosonit (etenkin Z ja W) voisivat saada nollasta poikkeavan massan spontaanin symmetriarikon vuoksi. Koska Higgs oli näitä ensinnä ehdottanut, nimettiin tapahtumakulku Higgsin mekanismiksi ja se ennusti ns. Higgsin kentän ja Higgsin bosonin olemassaolon.

Nämä ovat nykyisin siis olennainen osa hiukkasfysiikkaa ja muodostavat pohjan koko laajemmalle fysikaaliselle kuvalle siitä, miten maailmakaikkeus toimii.

Monista yrityksistä huolimatta Higgsin hiukkasta ei oltu saatu näkyviin hiukkaskokeissa, ennen kuin CERNin LHC-kiihdyttimellä saatiin aikaan tarvittavan suuria törmäysenergioita. Heinäkuun 4. päivänä 2012 CERNin kahden suurimman koelaitteen (ATLAS ja CMS) tutkijaryhmät ilmoittivat saaneensa toisistaan riippumatta tuloksia, jotka voitiin selittää vain Higgsin hiukkasen avulla. Tulosten mukaan hiukkasen massa oli noin 125 GeV/c2, eli 113 kertaa protonin massa. Tämä osuu varsin tarkasti ennusteisiin, joten todennäköisyys Higgsin hukassa olleen hiukkasen löytymiseen oli äärimmäisen suuri.

LHC, ATLAS ja CMS

Euroopan hiukkastutkimuskeskuksen CERNin LHC-kiihdytin, eli large hadron collider, on nimensä mukaisesti suuri rengasmainen hiukkaskiihdytin, joka törmäyttää toisiinsa hadroneita, alkeishiukkasia, jollaisia ovat esimerkiksi protonit.

Sveitsissä, Genevessä pääosin sijaitseva, mutta paikoitellen Ranskan puolelle ulottuva 27 kilometriä pitkä rengas kiihdytää protonit lähes valon nopeuteen ja törmäyttää ne nokkakolarissa toisiinsa, jolloin syntyy suurienergisimpiä koskaan tehtyjä törmäyksiä; niiden tuloksena on koko joukko erilaisia alkeishiukkasia, joita suuret koeasemat koittavat mitata mahdollisimman tarkasti. Hieman yleistäen koko suuri laitteisto suurine koeasemineen on viritetty löytämään yhtä ainoaa hiukkasta, Higgsin hiukkasta.

Kiihdyttimen keskellä kulkee kaksi protonisuihkua vastakkaisiin suuntiin, ja lopulta nämä hyvin ohuet, noin 0,05 millimetriä läpimitaltaan olevat suihkut ohjataan törmäämään kunkin koelaitteiston keskellä. Koelaitteet on puolestaan rakennettu sipulin tapaan eri kerroksiin sijoitetuista hiukkasilmaisimista, jolloin törmäyksessä syntyneiden eri hiukkasten radat saadaan selville. Ja koska hiukkaset kaareutuvat magneettikentässä, synnytetään koelaitteeseen suurten magneettien avulla hyvin voimakas ja kompakti mageettikenttä, minkä jälkeen havaittuja hiukkasratoja tutkimalla päätellä millaisia ovat syntyneet hiukkaset.

Tarkalleen ottaen havainnoista voidaan määrittää syntyneiden hiukkasten massa, varaus ja liikemäärä. Ja jotta törmäyksiä voidaan mitata varmasti luotettavasti, on koeasemia erilaisia. Higgsin jahtaamisen kannalta tärkeimmät näistä olivat CMS ja Atlas. Näistä CMS on suomalaisittain erityisen kiinnostava, koska yksi sen sisimmistä hiukkasilmaisinkerroksista on suomalaisvalmisteinen ja suomalaiset fyysikot ovat olleet mukana tulosten käsittelyssä. CMS on massiivisin koskaan tehty tieteellinen tutkimuslaite: sen massa on 12 500 tonnia, pituus 21 metriä, halkaisija 15 metriä ja se rakennettiin luolaan noin sata metriä maan pinnan alapuolelle kuin laivan pienoismalli pulloon. Kaikkiaan LHC-kiihdyttimeen on liitetty viisi koelaitetta, joilla tehdään erilaisia hiukkasfysiikan tutkimuksia.

CMS-kokeessa pääpartneri Suomessa on Fysiikan tutkimuslaitos (HIP), joka on Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston, Jyväskylän yliopiston, Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteinen valtakunnallisia tehtäviä hoitava tutkimuslaitos. HIP toimii Helsingin yliopiston yhteydessä.

Tylsän insinöörin himoitut palkinnot Jari Mäkinen Su, 06/10/2013 - 23:55
Alfred Nobel
Alfred Nobel
Nobel-museo Tukholmassa

Lokakuu tuo mukanaan Nobel-viikon – ja se on alkava viikko. Monissa paikoissa ympäri maailman odotetaan nyt puhelua Tukholmasta innokkaasti, mutta osa tulevista palkinnon saajista tuskin osaa varautua tulevaan kunniaan.

Ketkä Nobel-säätiö on katsonut tänä vuonna etevimmiksi, terävimmiksi tai suurimman tieteellisen löydön tehneiksi tutkijoiksi? Sen jälkeen voittajilla on kiire paitsi antaa haastatteluita, niin myös laittaa todennäköisesti tiukka kalenterinsa uuteen uskoon joulukuun alun kohdalta: palkinnot jaetaan joulukuun 10. päivänä Tukholmassa ja niitä juhlitaan monen päivän ajan – kuten nobelisti George Smoot kertoo jutun lopussa.

Maailma on väärällään erilaisia palkintoja ja mitaleita, mutta Nobelit ovat omassa kategoriassaan kaiken yläpuolella. Nobel-palkinnot ovat nousseet asemaansa osin kiinnostavan syntyhistoriansa ja osin sattuman vaikutuksesta, mutta joka tapauksessa ne peilaavat tieteen tärkeimpiä saavutuksia.

Kuka Nobel?

Tukholman poliisiaseman passitoimiston virkailija kirjoitti vuonna 1863 kuvauksen Alfred Nobelista: "keskipitkä insinööri, ruskea tukka, soikeat kasvot, terve iho ja siniset silmät."

Nobel oli tuolloin 30-vuotias ja maailmanmies. 1800-luvun puolivälissä Nobel matkusti jatkuvasti, sillä liiketoimet ja tehtaat ympäri Euroopan pitivät häntä jatkuvasti matkan päällä. Ja vaikka matkustaminen oli tullut nopeammaksi kuin koskaan aikaisemmin, kului paikasta toiseen kulkemiseen silti päiviä tai viikkoja - niin ruotsalainen kuin Nobel olikin, viipyi hän kotimaassaan hyvin harvoin. Passi oli siten kovassa käytössä.

Alfred Nobel syntyi vuonna 1833 perheeseen, johon lapsia oli siunaantunut: Alfredilla oli useita siskoja ja veljiä, mutta vain hän ja veljet Robert sekä Ludvig onnistuivat säilymään hengissä aikuisikään saakka. Isä Immanuel oli Tukholman teknillisen opiston opettaja ja keksijä, joka onnistui rakentamaan itselleen pienen omaisuuden erilaisilla teollisilla yrityksillään.

Siksi hänellä oli varaa lähettää poikiaan maailmalle oppimaan, ja niin myös Alfred pääsi haistelemaan omin päin maailmaa jo 17-vuotiaana, jolloin hänet lähetettiin opintomatkalle Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan kuukausien ajaksi. Tosin matkustamisesta nuori Alfred oli saanut jo sitäkin ennen kyllikseen, ellei muuta niin siksi, että koko perhe muutti 1940-luvun alussa Ruotsista Pietariin Alfredin ollessa yhdeksänvuotias.

Pietarissa isä-Nobel pisti pystyyn miinoja ja sotaräjähteitä valmistaneen tehtaan. Liiketoimet sujuivat hyvin 1850-luvun lopulle, kunnes vuonna 1859 perhe palasi Tukholmaan. Nuoret Nobelin pojat jatkoivat isänsä jalanjälkiä keksijöinä ja teollisuusyrittäjinä. Erityisesti kemia kiinnosti koko perhettä, joten jo nuorina koko joukko teki erilaisia kokeita. Räjähdysaineet kiehtoivat Alfredia, joka vaihtoi konetekniikan opintonsa kemiaan, mitä hän lähti opiskelemaan Pariisiin. Siellä hän tutustui italialaisen Soberon keksimään nitroglyseroliin ja intoutui asiasta.

Opintojensa jälkeen hän teki tutkimusta isänsä kanssa, ja siinä yhteydessä tehdyt kokeet jopa koituivat Alfredin nuoremman Emil-veljen kohtaloksi, sillä hän kuoli vuonna 1864 useita muitakin uhreja vaatineessa räjähdysonnettomuudessa Nobelien laboratoriossa Heleneborgissa.

Nitroa ja räjähdyksiä!

Onnettomuus ei sinällään ollut yllätys, sillä nitroglyseroli on arvaamaton ja herkästi räjähtävä aine, eikä sitä tunnettu kunnolla. Nobelit tutkivatkin sitä kiivaasti niin Pietarin kodissansa kuin myöhemmin Tukholman lähellä olleessa Heleneborgin laboratoriossaan.

Räjähdyksen seurauksena nitroglyserolin valmistus kiellettiin kaupunkialueella, ja Nobel perusti ensimmäisen oman yhtiönsä Tukholman ulkopuolelle Vintervikeniin.

Tämä yhtiö, Nitroglycerin Aktiebolaget, aloitti ensimmäisenä nitroglyserolin teollisen valmistamisen vuonna 1865. Nobelin isä masentui onnettomuudesta niin, että jätti tutkimuksen, mutta Alfred jatkoi työtä edelleen.

Hän koitti löytää entistä kätevämpiä tapoja nitroglyserolin käyttöön ja kehittämää sitä niin, ettei vastaavanlaisia onnettumuusia enää tapahtuisi. Glyserolista typpi- ja rikkihapon avulla saatava nitroglyseroli on puhtaassa muodossaan väritön neste, joka sekoittuu hyvin alkoholiin, mutta ei veteen. Aine on hyvin herkkää iskuille ja etenkin alkuaikoina, jolloin nitroglyseroli oli hyvin harvoin puhdasta, se saattoi räjähtää lähestulkoon koska vain. Siksi oli tärkeää kehittää uusia valmistusmenetelmiä, joilla nitroglyserolistä saataisiin yhä puhtaampaa, kuin myös keinoja sen räjähtämisen parempaan hallitsemiseen.

Ensimmäinen suuri Alfred Nobelin keksintö liittyi juuri hallitsemiseen: se oli sytytin, eräänlainen räjähtävä korkki, joka laitettiin nitroglyseroliä sisältävän säiliön päälle. Sytytin oli yksinkertaisesti ruudilla täytetty puuholkki, joka räjähtäessään saisi aikaan vielä suuremman pamauksen ympäröivässä nitroglyserolissä.

Seuraava askel oli sitoa nestemäinen nitroglyseroli yksinkertaisesti piihiekkaan (joka monien eksoottisempien aineiden jälkeen osoittautui parhaimmaksi), jolloin tuloksena oli hyvin räjähdysherkkää, mutta helpommin hallittavaa massamaista ainetta - dynamiittia. Sitä oli helppo muovata räjäytystyömailla eri kokoisiin reikiin sopiviksi palasiksi, eikä se enää räjähtänyt ennen aikojaan.

Nobel patentoi dynamiitin, ja vaikka hän ei ollut erikoinen liikemies, toi se hänelle niin paljon rahaa, ettei hänen olisi tarvinnut juuri mitään enää loppuelämänään tehdä.

Hänen nimissään on yli 300 hyväksyttyä patenttia, joista suurin osa oli etenkin taloudellisesti yhdentekeviä; hänen erilaiset keksintönsä käsittelevät mm. keinotekoista silkkiä, kuumailmamoottoreita, kaasumittareita, alumiiniveneitä ja paljon muuta. Hän kuitenkin kehitti myös dynamiittiaan eteenpäin ja järkeili, että painava piimaa on turhaa massaa, jonka korvaaminen kevyemmällä ja vielä paremmin nitroglyseroliä imevällä aineella olisi suotavaa.

Lopulta vuonna 1875 hän äkkäsi liuottaa nitroglyseroliin nitroselluloosaa, jolloin tuloksena on todella ärhäkkää ainetta. Tämä sai nimen superdynamiitti. Kuollessaan vuonna 1896 oli Nobelilla tehtaita kaikkiaan 20 maassa, yhteensä 93 kappaletta.

Koska räjähdysaineiden tuotanto oli kansallisesti tärkeä asia joka maassa, tuli hänen perustaa joka maahan oma yhtiönsä, ja koska Nobel ei jostain syystä halunnut hoitaa liiketoimiaan agenttien välityksellä (eikä hänellä ollut omaa sihteeriäkään!), hän matkusti jatkuvasti tehtaidensa välillä.

Lopulta terveyden heikkeneminen sai hänet vetäytymään San Remoon, missä hän hoiti sydäntautiaankin nitrolla.

Jännittävä testamentti

Nobelin jälkeensä jättämä testamentti nosti suuren kohun etenkin Ruotsissa.

Testamentti avattiin Tukholmassa 30. joulutuuta 1896 ja sen perustarkoitus oli hyvin selvä: Nobelin varsin mittavasta omaisuudesta valtaosa tulisi ohjata säätiöön, joka jakaisi vuosittain viidellä eri määritellyllä alalla kunnostautuneelle henkilölle palkinnon. Paitsi että Nobelin sukulaiset ja jälkeläiset olivat pettyneitä ratkaisuun, oli koko Ruotsi sekaisin, sillä palkinnot määrättiin jaettavaksi maailmanlaajuisesti.

Testamentti oli lyhyt, eikä sitä oltu kirjoitettu lakitekstillä viralliseen muotoon. Siinä ei myöskään määritelty palkintojen jakamisen perusteita kovinkaan tarkasti, vaan valintatehtävät sälytettiin eri tutkimuslaitoksille ja koko Nobel-palkintosysteemin hallinta ja jakaminen jätettiin erinomaisen avoimeksi. Siten ei ollut lainkaan selvää, että testamenttia tultaisiin kunnioittamaan - etenkin kun sukulaiset vastustivat sitä painokkaasti.

Nobel määräsi testamenttinsa lopussa assistenttinaan toimineen Ragnar Sohlmanin vastaamaan testamentin toimeenpanosta, ja hän ryhtyi toimeen. Ensimmäinen tehtävä oli luonnollisesti testamentin kunnioittamisen varmistaminen, minkä jälkeen Nobelin varat piti saada kokoon ja laittaa säätiöön, minkä jälkeen eri tutkimuslaitokset piti puhua ympäri hyväksymään palkinnonsaajien etsimisen ja nimeämisen.

Tehtävään suhtauduttiin aluksi normaalia työtä häiritsevänä välttämättömänä pahana, mutta Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia suostui pohtimaan vuosittain fysiikan ja kemian palkittavat, Karoliininen instituutti lääketieteen ja fysiologian, ja Ruotsin akatemia kirjallisuuden palkinnon saajan.

Eniten keskustelua aiheutti Nobelin idea rauhanpalkinnon saajan jakajasta, sillä ruotsalaisten sijaan tehtävä annettiin Norjan parlamentille. Ruotsilla ja Norjalla oli tuolloin poliittinen unioni, minkä olisi kuvitellut tekevän asiasta helpomman, mutta tilanne oli juuri päinvastainen. Rauhanpalkinnon viemistä Norjaan vastustettiin voimakkaasti, mutta Sohlman sai tämänkin diplomaattisen ongelman ratkaistuksi.

Ensimmäiset palkinnot jaettiin jo vuonna 1900, vuotta Nobelin kuoleman jälkeen. Ensi alkuun säätiötä ja palkintoja verotettiin raskaasti, mutta kunhan palkinnot olivat nousseet maailmanmaineeseen, ne muutettiin verovapaiksi 1946. Nobel-säätiön omaisuuden arvo on vaihdellut vuosikymmenten kuluessa, mutta pysynyt hankalia sotavuosia lukuunottamatta sellaisena, että palkintoja on voitu jakaa.

Vasta 1990-luvulta alkaen palkintojen suuruus on kuitenkin ollut samalla tasolla, kuin ne olivat vuosisadan alussa; nyt palkintosumma on 10 miljoonaa Ruotsin kruunua (vähän yli miljoona euroa), kun pienimmillään ollessaan vuonna 1923 palkitut saivat mukaansa vain 114 935 kruunun shekit. Jos palkinto jaetaan useamman henkilön kesken, niin myös summa jaetaan heidän kesken.

...ja palkinnon saa tänä vuonna...

Tietty määrä mystiikkaa on ympäröinyt Nobel-palkinnonsaajien valintaa kautta sen historian. Periaatteessa valintamenettely on vakiintunut nykyisin varsin loogiseksi ja avoimeksi, paitsi että aina lokakuun alussa tapahtuvan ehdokkaisen setviminen ja lopullisten voittajien valinta tapahtuu yhä edelleen suljettujen ovien takan Ruotsin akatemiassa – ja hyvä niin, sillä muutoin Nobel ei olisi Nobel.

Prosessi alkaa aina edellisen vuoden loppupuolella ehdokkaiden pohtimisella ja ehdottamisella. Ehdokaskisa kiihtyy huippuunsa vuosittain tammikuussa, sillä Nobel-komiteat ottavat ehdotuksia vastaan helmikuun ensimmäiseen päivään saakka. Kuka tahansa ei saa tehdä ehdotuksia, vaan oikeus ehdokkaiden esittämisestä on Nobel-komitean jäsenten lisäksi aikaisemmin palkinnon saaneilla henkilöillä, Ruotsin Tiedeakatemien ruotsalaisilla ja ulkomaisilla jäsenillä, pohjoismaisten yliopistojen kyseisten alojen professoreilla, Tiedeakatemien valitsemalla kuudella ulkopuolisella yliopistolla sekä erillisesti Akatemian kutsumilla henkilöillä.

Kirjallisuudessa ja taloustieteessä valintamenettely on lähes samanlainen, paitsi että taloustieteessa Ruotsin pankki on mukana ja yliopistojen sijaan ehdokkaanasettamisoikeus on kauppakorkeakouluilla. Kirjallisuudessa pohjoismaisilla yliopistoilla ei ole etuoikeutta, vaan minkä tahansa maan yliopiston kirjallisuuden tai kielitieteen professori voi ehdottaa omaa suosikkiaan palkinnonsaajaksi.

Rauhanpalkinto on valintamielessäkin hieman erilainen, sillä sen saajaehdokkaita voivat nimetä edellisten palkinnonsaajien ja erikseen kutsuttavien henkilöiden lisäksi kaikkien maiden kansanedustuslaitosten jäsenet, kansainvälisten oikeuslaitosten jäsenet, kaikkien yliopistojen rehtorit ja sosiaalitieteiden, historian, filosofian, lain ja teologian professorit, sekä vielä rauhantutkimuslaitosten sekä ulkopoliittisten instituuttien johtajat.

Muista palkinnoista poiketen rauhanpalkinto voidaan henkilön sijaan myöntää järjestöille ja instituuteille.

Taloustieteen palkinto on myös kummajainen siinä mielessä, sillä se ei ole virallisesti Nobel-palkinto: Nobel itse määräsi palkinnot jaettavaksi fysiikan, kemian, lääketieteen, rauhan ja kirjallisuuden aloilla, eikä listassa ole lainkaan taloustiedettä. Se perustettiin vuonna 1968 Ruotsin valtionpankin 300-vuotisjuhlan kunniaksi, ja liitettiin Nobeleihin. Niinpä Nobelin taloustieteen palkinto on oikealta nimeltään "Alfred Nobelin muistoksi myönnettävä Ruotsin valtionpankin taloustieteen palkinto", mutta yhtä kaikki, sen myöntää kuitenkin virallisesti Nobelitkin jakava Ruotsin tiedeakatemia.

Sitten julhitaan oikein kunnolla!

Vaikka palkinnoista päätetään eri puolilla, kokoontuvat kaikki nobelistit - Oslon rauhanpalkiunnon saajaa lukuunottamatta - joulukuun alussa Tukholmaan suuteen Nobel-juhlaan, viikon kestävään tapahtumaan, joka huipentuu 10. joulukuuta olevaan palkintojenjakotilaisuuteen Tukholman konsettitaloon.

Nobelistien työtä ja saavutuksia esitellään lyhyillä luennoilla, minkä jälkeen hänen majesteettinsa kuningas ojentaa palkituille käsintehdyt diplomit ja mitalit. Seremonian jälkeen palkitut ja vieraat siirtyvät Tukholman kaupungintaloon juhlaillalliselle ja tanssaamaan. Illallinen katetaan tyypillisesti noin 1300 henkilölle, joista perinteisesti 250 on paikalle kutsuttuja opiskelijoita.

Kaikkiaan juhlallisuudet kestävät viikon ajan. Nobelisteja kyyditään ympäri Tukholmaa pitämässä esitelmiä, kuulemassa esitelmiä, nostamassa maljoja, juomassa maljoja ja kemuamassa iltamyöhään tieteen ja kirjallisuuden nimissä. Nobelistit yleensä muistelevat Tukholman viikkoaan hymyillen, eivätkä suostu kertomaan kaikkein kiinnostavimpia yksityiskohtia: vakavat tutkijat saattavat jopa kokea kunnon jysärinkin Tukholmassa Alfred Nobelin dynamiittirahojen kunniaksi!

Yksi tarina Tuhkolmasta

Yllä on vuonna 2006 fysiikan palkinnon saaneen George Smootin diplomi, joka Nobel-tapaan on kirjoitettu ruotsiksi käsin ja kuvitettu uniikilla, palkinnon saajaan ja hänen tutkimukseensa liittyvällä kuvalla.

Smoot on Berkeleyssä sijaitsevan University of Californian astrofyysikko ja kosmologi, joka on kunnostautunut taivaan taustasäteilyn tutkijana ja tästä hän palkintonsakin sai: hän jakoi palkinnon John C. Matherin kanssa ansioistaan "kosmisen mikroaaltotaustasäteilyn anisotropian" löytämisestä.

Tapasin Smootin vuonna 2009 ja hän kertoi illallisella varsin avoimesti matkastaan Tukholmaan palkintoseremoniaan.

"Ne olivat hienot juhlat! Matkaan meni itse asiassa kahdeksan päivää, tosin käytin siitä yhden päivän pysähtymällä Ranskassa Planck-satelliittiin liittyvään tapaamiseen." "Kuvani oli Aftenpostenin etusivulla! He ottivat kuvan kun tulin puoli kolme aamulla opiskelijoiden järjestämästä juhlasta ulos. Iltahan yleensä menee siten että ensin on virallinen Nobel-juhla, sitten haastatteluita, sitten vastaanotto kaupungintalolla ja tanssiaiset, jotka kestävät noin puoleenyöhön."

"Sitten on yleensä hieman omaa ohjelmaa, kunnes mennään yömyssylle, joka tänä vuolla pidettiin kauppakorkeakoululla ja opiskelijat vastasivat sen järjestelyistä. Meillä oli hauskaa ja kun tulin ulos shampanjalasin kanssa, oli siellä kuvaaja ja hän otti kuvan vielä hieman vinosti, joten tulos oli varsin hauska ja se laitettiin tietysti etusivulle. Se oli oikein mukava juhla, mutta en sanoisi sitä kuitenkaan villiksi – paitsi että opiskelijat joivat hyvin paljon."

Kun kysyin elämästä nobelistina ja siitä, miten se leimaa henkilön, niin Smoot pääsi vauhtiin: "Se julkisuus tuntuu todella kummalliselta. Kaikki olettavat että olet asiantuntija kaikessa koska olet nobelisti! Lisäksi täytyy poseerata koko ajan kameroille, mutta samalla pitäisi jo jatkaa tutkimusta, opettamista ja hallintotöitä normaaliin tapaan. Se on oikeastaan kuin toinen työ. Se on vähän kuin olisi Miss America, täytyy käydä kissanristiäisissä ja tiedotustilaisuuksissa."

"Tämän hyvä puoli on se, että saat samalla saat tilaisuuden tavata kiinnostavia ihmisiä ja puhua kongessiedustajille ja tärkeille ihmisille, joiden luokse aikaisemmin olisi ollut vaikeaa päästä. Koitan puhua tietysti tieteen puolesta, mutta en suoranaisesti lobbaa omiaa tutkimustani, vaan korostan yleisesti tieteellisen perustutkimuksen tärkeyttä. Käyn paljon puhumassa myös opiskelijoille ja joitan saada heitä kiinnostumaan tietieistä."

Se, miten kauan Nobel-hype kestää ja kuinka haluaa sitä mainetta kantaa, riippuu Smootin mukaan paljon henkilöstä. "Jos piiloudut kokonaan, niin huuma katoaa vuodessä, mutta jos olet aktiivinen, saattaa nobelhuuma kestä'ä hyvinkin pitkään."

Smoot itse on selvästi jossain siinä puolivälissä: hänen kanssaan jutellessa on vaikea kuvitella puhuvansa nobelistin kanssa, mutta toisaalta hän selvästi nauttii sen tuomasta maineesta.

Nobel-museo Tukholmassa

Tilastotietoja (päivitetty 2013)

Nuorin palkinnon saaja on australialainen Lawrence Bragg, joka sai fysiikan palkinnon 25-vuotiaana vuonna 1915 tutkimuksistaan röntgensäteiden siroamisesta kristalleista. Braggin laki, joka kuvaa kuinka sähkömagneettinen säteily siroaa kiteestä, on eräs fysiikan perusasioista nykyisin.

Myös seuraavaksi nuorimmat palkinnonsaajat ovat fyysikoita: Werner Heisenberg, Tsung-Dao Lee, Carl D. Anderson ja Paul Dirac saivat palkintonsa 31 vuoden iässä. Vanhin Nobelin saanut on taloustieteilijä Leonid Hurwicz, joka sai palkinnon vuonna 2007 ollessaan 90-vuotias.

Keskimääräinen ikä, jolloin Nobelisti on saanut palkintonsa, on 59 vuotta. 49 palkittua on ollut alle 40-vuotiaita. Naisia palkituissa on 44 ja seitsemän nobelistia on ollut nobelistien lapsia.

Suomalaisille näitä mitaleita on tullut neljä: palkinnon ovat saaneet Artturi Ilmari Virtanen kemiasta, Ragnar Granit lääketieteestä (tosin Ruotsin kansalaisena), Frans Eemil Sillanpää kirjallisuudesta sekä Martti Ahtisaari rauhanpalkinnon.

Kaikkiaan 862 henkilöä on saanut himoitun palkinnon sitten vuoden 1901, jolloin ensimmäiset Nobelit jaettiin.

Nobel-museo Tuhkolmassa

Nobelisteihin ja Nobelin tarinaan ja paikkoihin voi tutustua Tukholman keskustassa, aivan Kuninkaan linnan vieressä olevassa Nobel-museossa. Ihmisten ja laitteiden lisäksi näyttely kertoo luovuuden paikoista, yliopistoista ja kaupungeista, tutkimuslaitoksista ja paikoista, joissa 1900-luvulla on tehty harvinaisen paljon mullistavaa työtä.

Näyttelyssä kenties antoisinta onkin päästä tutustumaan pintaa syvemmin Cambridgen yliopistoon (70 nobelistia ei aloilta!), immunologian jo lakkautettuun huippututkimuslaitokseen Baselissa, kulttuuri-ihmisten 20-luvulla suosimaan Pariisiin, molekyylibiologian keskittymään Long Islandilla, Kööpenhaminan Niels Bohr -instituuttiin, monien nobelistien "peruskouluun" Budabestin eliittikymnaasiin sekä yllättävään Satiniketaniin, pieneen kouluun Kalkutan ulkopuolella.

Paikoista kertovat videot ovat erinomaisia ja kekseliäitä nekin! Nobel-näyttely Tukholman pörssitalossa on avoinna tiistaisin klo 11-20 ja keskiviikosta sunnuntaihin klo 11-17. Maanantaisin suljettu, samoin kuin jouluna, uudenvuodenaattona ja -päivänä sekä juhannuksena.

Näyttelyssä järjestetään maksuttomia kiertokäyntejä klo 11-16.

Osoite: Pörssitalo Tukholman Vanhassa kaupungissa aivan kuninkaanlinnan luona. (Börshuset, Stortorget) Lähin metroasema on Gamla Stan, bussit 43, 46, 55, 59 ja 76 pysähtyvät Slottsbackenin pysäkillä ja linjat 3 ja 53 pysähtyvät Riddarhustorgetin pysäkillä.

Lisätietoja: www.nobel.se/nobel/nobelmuseum/exhibition

Pörssitalossa on myös kiinnostava Nobel-aiheinen kauppa sekä Art Deco -henkeen sisustettu sympaattinen kahvila Café Satir.