Historiallis-linnarakennustekninen balladi Olavinlinnasta
03.07.2015

Päivän kuvaSavonlinnan oopperafestivaali alkaa tänään, ja kuten yleensä, on tapahtumapaikkana Savonlinnan keskustassa oleva uljas Olavinlinna.

Oopperan seuraamisen (ja yleisen seurustelun) ohella kannattaa kiinnittää huomiota myös itse linnaan, sillä kyseessä on Euroopan pohjoisin keskiaikainen kivilinna ja erinomainen esimerkki linnojen arkkitehtuurista.

Ensinnäkin kannattaa huomata, että Olavinlinnaa on rakennettu (monien muiden linnojen tapaan) eri aikakausina, ja ne ovat jättäneet jälkensä linnoitukseen. 

Olennaista on ollut se, että Olavinlinnan aikana asetekniikka on mennyt hurjasti eteenpäin, mutta toisaalta linna on jo ”moderni” siinä mielessä, että sen tornit ovat pyöreitä. 

Esimerkiksi Turun linnassa tornit ovat vielä kulmikkaita. Ennen tuliaseita linnoissa puolustauduttiin nuolia, kivilinkoja ja rynnäkkötikkaita vastaan, jolloin muurinharja oli puolustuksen tärkein kohta. Tornien välit täytettiin jousimiehin. 

Kun mörssärit, tykit ja muut tuliaseet tulivat, niin tornien kulmat olivat niille helppo saalis. Rikkoutuneet kulmat tekivät heti aukkoja muuriin, joten nopeasti linnoista alettiin tehdä tai niitä alettiin muuttaa pyöreäpintaisiksi. Samalla torneista tuli pyöreitä.

Samalla linnojen puolustus siirtyi alemmas ja lopulta 1500-luvun lopulla maan tasalle. Puolustus oli keskitettävä ulkoneviin torneihin (ns. flankeeraustorneihin), joista pystyttiin ampumaan pitkin muurin ulkosivuja. 

Tuliaseista mainitaan ensimmäisen kerran Viipurin linnassa vuonna 1429 ja kun Olavinlinnaa alettiin rakentaa vuonna 1475, päätettiin siihen tehdä saman tien pyöreät tornit. Kunnia tästä päätöksestä lankeaa ulkomaisille, pääasiassa virolaisille, muurareille, jotka linnan rakentamisesta päättänyt Eerik Akselinpoika Tott palkkasi työmaalle.

Suomi oli tuolloin Ruotsin kuningaskuntaa ja uuden linnan tarkoituksena oli vakiinnuttaa Ruotsin valtaa Etelä-Savon uudisasutusalueilla. Moskovan ruhtinaskunta piti näitä omina mainaan Pähkinäsaaren rauhan nojalla, ja he häiritsivätkin rakennustöitä usein.

Wikipedian artikkelin mukaan Olavinlinnan varsinaisesta linnasta rakennettiin ensin päälinna sekä sen kolme tornia: Kirkkotorni, Kellotorni ja Pyhän Eerikin torni. Päälinna tärkeimmiltä osiltaan valmistui todennäköisesti vuonna 1483. 

Tott päätti nimetä linnan kaikkien ritareiden suojelijan, Pyhän Olavin, mukaan.

Linnan rakennusmateriaaleina käytettiin puuta ja kiveä. Liuskemainen luonnonkivi saatiin lähiympäristöstä. Tornien lisäksi päälinnaan kuului myös niitä yhdistävään kehämuuriin liittyvät asuinsiivet. Linnan tärkeimmät asuinhuoneet oli sijoitettu torneihin. 

Itäsiivessä oli komeasti holvattu suuri juhlasali, Kuninkaansali, ja sen alla sijaitsi Linnantupa. Päälinnan kolmesta tornista Pyhän Eerikin torni on raunioitunut, ja nykyään siitä on nähtävissä vain pohjakerroksen rakenteita. 

Kustaa Vaasan tultua Ruotsin hallitsijaksi päälinnan kolmea tornia korotettiin ja esilinnaan rakennettiin suuri tykkitorni, Paksu torni. Lisäksi linnan muureja vahvistettiin. 

1600-luvun alkupuolella esilinnan Nihtitorni purettiin ja melkein samalle paikalle rakennettiin Kijlin torni. Tiedetään, että Kijlin tornin ja esilinnan vahvistustyön päättymistä juhlistettiin tilaamalla Tallinnasta esilinnan pihan muuriin kiinnitettäväksi kookas kivilaatta, johon oli hakattu kuninkaallinen vaakuna. Olavinlinnan ympärille muodostui asutusta, joka sai kaupunkioikeudet Savonlinnan nimellä vuonna 1639.

 

Suuri Pohjan sota Ruotsin ja Venäjän välillä alkoi vuonna 1700. Pitkän piirityksen jälkeen linna antautui ensimmäisen kerran venäläisille vuonna 1714. Venäläiset purkivat pommituksissa pahoin kärsineen Pyhän Eerikin tornin. Ruotsi sai linnan takaisin Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721. Se kuitenkin menetti linnan pysyvästi Turun rauhassa hattujen sodan jälkeen 1743. 

Venäläiset aloittivat linnan voimakkaan varustamisen, jonka muistona ovat Olavinlinnalle tyypilliset tornien tiilirakenteiset pyöreäikkunaiset yläosat ja länteen osoittavat bastionit. 

Ruotsin armeija piiritti linnaa Kustaa III:n sodassa vuonna 1788, mutta ei onnistunut valloittamaan sitä. Paksu torni tuhoutui ruutivaraston räjähdyksessä 1791.

Kun Suomi siirtyi Suomen sodan jälkeen Venäjän alaisuuteen vuonna 1809, linna menetti sotilaallisen merkityksensä, sillä rajanmuutoksen jälkeen se sijaitsi hyödyttömästi sisämaassa. 

Linna toimi pelkkänä kasarmina vuoteen 1847 asti ja sen jälkeen muutamia vuosia vankilana ja varastona. Tyhjänä ollessaan sekä vuosina 1868 ja 1869 riehuneissa kahdessa suuressa tulipalossa linnan kunto huononi. 

Linnan restaurointi aloitettiin 1800-luvun lopulla ja linnasta tehtiin muinaismuistona suojeltu kohde. Viimeisimmät laajamittaiset entistämistyöt aloitettiin vuonna 1961 ja saatiin valmiiksi vuonna 1975. 

Ooppera on soinut linnassa vuodesta 1912 alkaen, jolloin Aino Ackté järjesti siellä ensimmäiset Oopperajuhlat.

Sen jälkeen juhlia pidettiin kesinä 1913, 1914, 1916 sekä 1930, jolloin juhlat päättyivät taloudellisiin vaikeuksiin. Sen jälkeen tapahtuma hiipui 37 vuoden ajaksi, kunnes vuonna 1967 ne aloitettiin uudelleen. 

Juhlien maine kasvoi 1970-luvulla Martti Talvelan toimiessa niiden taiteellisena johtajana ja nykyisin alun perin viikon mittainen festivaali on kasvanut kuukauden spektaakkeliksi, jota tulee katsomaan noin 60 000 henkilöä.