Vastuuta välttelevä ihmiskunta on etsinyt syytä ilmastonmuutokselle milloin mistäkin. Yhtenä mahdollisena tekijänä on pidetty Auringon aktiivisuuden muutoksia. Vahvimpana "todisteena" on vuosien 1645 ja 1715 välillä vallinnut Maunderin minimi, jolloin Aurinko oli käytännössä pilkuton ja talvet täällä maapallolla hyvin kylmiä.
Sen jälkeen Auringon aktiivisuus on kaiken aikaa kasvanut ja nyt elämme "modernia suurmaksimia". Siksi myös ilmasto on lämmennyt teollisesta vallankumouksesta lähtien.
Uusi tutkimus vie pohjan tältä käsitykseltä. Auringon aktiivisuutta on seurattu jo 1600-luvulta lähtien, joten kyseessä on pisin tieteellinen havaintosarja. 1800-luvun puolivälistä on ollut käytössä Rudolf Wolfin kehittämä ja hänen nimeään kantava auringonpilkkuluku "Wolf Sunspot Number" eli WSN.
Woldin auringonpilkkuluvussa lasketaan sekä auringonpilkkujen että pilkkuryhmien määrät. Vanhempien havaintojen vertailussa ongelmana on, että entisaikain kaukoputkilla jäivät pienet pilkut havaitsematta. Siksi vuonna 1998 kehitettiin uusi pilkkuryhmäluku, "Group Sunspot Number" eli GSN, jossa lasketaan ainoastaan auringonpilkkuryhmien määrä.
Ongelmana on ollut se, että nämä kaksi lukua eivät mene nätisti yksiin. Ennen vuotta 1885 ja vuoden 1945 tietämissä ne poikkeavat toisistaan huomattavasti. Lisäksi pilkkuryhmäluvun perusteella Auringon aktiivisuus on kasvanut tasaisesti viimeisten kahden vuosisadan ajan.
