2
min read
A- A+
read
ISON tulee – oletko valmis?
Markus Hotakainen
15.11.2013

Entisaikoina komeettoja pidettiin pahan enteinä. Ne ilmestyivät taivaalle yllättäen, pyyhälsivät taivaan poikki perässään pyrstö, joka muistutti kauhistuneiden kansalaisten mielestä lyöntiin kohotettua miekkaa, ja katosivat jälkeä jättämättä.

Nykyisin emme ole ehkä paljonkaan viisaampia, mutta tiedämme kuitenkin enemmän. Komeetat ovat Auringon kiertolaisia, jotka ovat alkujaan lähtöisin planeettajärjestelmämme ulkolaidoilla lymyävästä Oortin pilvestä.

Komeetat eivät enää ilmesty loistamaan taivaalle yllättäen, vaikka uusia kiertolaisia löytyykin kaiken aikaa. Aurinkoa lähestyvät avaruuden vaeltajat löydetään yleensä jo siinä vaiheessa, kun ne ovat vielä satojen miljoonien kilometrien etäisyydellä ja näkyvät maailman suurimmissakin kaukoputkissa ainoastaan utuisina tuhruina.

Useimmat komeetat eivät paljon sen kummemmiksi kehitykään, mutta toisinaan jään ja pölyn muodostamasta höttöisestä möykystä voi kehkeytyä upea ilmestys. Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, etenkin tulevaisuuden, ja komeettojen kirkkauden ennustaminen ehkä vielä vaikeampaa. Viikkoja jatkunut hehkutus voi vaihtua voivotteluun, kun arviot komeetan kirkkauden kehityksestä heittävät häränpyllyä.

Jo toista vuotta on odoteltu innolla seuraavaa spektaakkelia eli ISON-komeettaa. Luettelomerkinnällä C/2012 S1 tunnetun kiertolaisen löysivät Vitali Nevski ja Artem Novichonok viime vuoden syyskuussa International Scientific Optical Network -havaintoverkoston 40-senttisellä kaukoputkella. Siitä siis nimi ISON, vaikka komeetan nimi voisi olla löytäjiensä mukaan myös Nevski-Novichonok.  

Löytöhetkellä komeetan kirkkaus oli 18,8 magnitudia eli sen olisi pitänyt olla noin 100 000 kertaa kirkkaampi, jotta se olisi erottunut paljain silmin. Aurinkoa lähestyessään komeetta kuitenkin kirkastuu kaiken aikaa, mutta kuinka paljon? Huimimmat arviot ovat povanneet komeetan näkyvän kirkkaimmillaan jopa keskellä päivää.

ISON sai julkisuutta jo syyskuun lopulla, jolloin se ohitti Marsin reilun 10 miljoonan kilometrin etäisyydeltä. Punaista planeettaa kiertävä Mars Reconnaissance Orbiter onnistui ottamaan ohikiitävästä komeetasta kuvia, mutta ne eivät olleet kovin kummoisia. 

Kuva: ISON Hubble-avaruusteleskoopin kuvaamana huhtikuussa ja lokakuussa. Keväinen kuva on suurennettu samaan mittakaavaan tuoreen otoksen kanssa. Kuva: NASA/ESA/STScI

Dan Burbank kuvasi 21.12.2011 Kansainväliseltä avaruusasemalta toisen auringonhipojan: C/2011 W3 eli Lovejoy. Kuva: NASA/Dan Burbank

Komeetta ISON on niin sanottu auringonhipoja eli se ohittaa keskustähtemme hyvin läheltä. Radan lähin piste eli periheli on hieman alle kahden miljoonan kilometrin etäisyydellä Auringosta – eli vain reilun miljoonan kilometrin päässä sen roihuavasta pinnasta. Auringonhipojat hajoavatkin usein Auringon kuumuuden ja vetovoiman vaikutuksesta.

ISON on perihelissään 28. marraskuuta ja se saattaa kokea saman kohtalon kuin moni muukin liian lähelle tulista pätsiä uskaltautunut vaeltaja. Sitä ennen komeetta on mahdollista nähdä aamutaivaalla ennen auringonnousua. Komeetta painuu kuitenkin koko ajan alemmas, joten nyt on jo kiire kaivaa kiikari kaapista ja laittaa kello soimaan aamulla vähän tavallista aikaisemmin.

Komeetan kirkkauden kasvu ei ole aivan noudattanut ennusteita, mutta muutama päivä sitten sen ytimessä tapahtui purkaus, jonka seurauksena komeetta kirkastui huomattavasti. Se erottuu hyvin kiikarilla ja parhaassa tapauksessa paljain silminkin kenties parin päivän sisällä. Tarkkanäköisimmät ovat sen ehtineet jo bongata ilman optisia apuvälineitä.

Tällä hetkellä ISON viilettää Neitsyen tähdistössä ja on 18. marraskuuta sen kirkkaimman tähden eli Spican lähellä. Silloin komeetta on auringonnousun aikaan noin 15 asteen korkeudella, mutta aamu aamulta se on matalammalla vaalenevalla taivaalla. Komeettaa pitää siis lähteä metsästämään mahdollisimman aukealle paikalle, jolta on esteetön näkymä kaakon suuntaan.

Komeetta PanSTARRS näkyi viime maaliskuussa auringonlaskun jälkeen iltataivaalla. Kuva: Markus Hotakainen

Auringon ohitettuaan ISON kipuaa vauhdilla ylemmäs taivaalla. Koska komeetta kiertyy periheliohituksensa jälkeen planeettojen ratatason yläpuolelle eli nousee Auringon suhteen ylöspäin, komeetta näkyy sekä aamu- että iltataivaalla: juuri ennen auringonnousua ja auringonlaskun jälkeen.

Suurimmillaan sen kirkkaus on heti lähimmän ohituksen jälkeen, joten marraskuun viimeisinä päivinä kannattaa tähyillä aamuisin nousevan, mutta myös illalla laskevan Auringon suuntaan. Auringonhipojille kehittyy usein hyvin pitkä pyrstö, joka voi ilmestyä näkyviin taivaanrannan takaa jo paljon ennen itse komeetan nousua. Illansuussa laskevan komeetan pyrstö on loivemmassa kulmassa horisontin suhteen, joten se katoaa taivaalta nopeammin.

Tiedetuubi seuraa lähipäivinä ISONin vaiheita tiivisti. Pysykää kanavalla!