Päivän kuvassa on jääkiekko vuodelta 1900. Kyseessä on Spalding Official National League -merkkinen kiekko, pelikäytössä ollut keräilyharvinaisuus, joka oli myynnissä taannoin yhdysvaltalaisessa huutokaupassa.

Nykystandardin mukaan jääkiekko on on mitoiltaan yhden tuuman paksuinen ja kolme tuumaa halkaisijaltaan oleva vulkanisoidusta kumista tehty kiekko, jonka massa on noin kuusi unssia, tarkemmin 156 – 170 grammaa. Senttimetreissä kiekon koko on 2,5 x 7,6.

Vulkanisoinnissa raakakumia käsitellään rikin ja lämmön avulla siten, että kumin molekyylit liittyvät toisiinsa kemiallisin sidoksin. Näin kumi muuttuu kovemmaksi, kestävämmäksi ja paremmin kemikaaleja sietäväksi. Samalla kumin pinta tulee sileämmäksi ja sen tahmeus vähenee.

Kumituotteita, jotka on vulkanisoitu, on ympärillämme joka puolella, mutta kenties tunnetuimpia sellaisia ovat autojen renkaat. Vulkanisointimenetelmän keksikin rengastehtailija Charles Goodyear vuonna 1839 (joskin menetelmän patentoinnista kunnia menee britti-insinööri Thomas Hancockille).

Jääkiekon historia puolestaan alkaa Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista, jotka pelasivat aukeilla alueilla käyrien puukeppien avulla jonkinlaista pikkukappaletta sohien. Eurooppalaiset tunkeutujat huomasivat ensimmäisenä peliä pelattavan jään päällä Nova Scotiassa 1600-luvulla, jolloin kiekon tehtävää hoiti jäätynyt hevosenlantakokkare – sekin tumma ja kenties sopivasti paksu ja levymäinen.

Peli tuotiin Eurooppaan ja sitä kehitettiin. Ensin kiekkoja tehtiin kirsikkapuusta, mutta kun kumia alettiin saada siirtomaista, havaittiin se erinomaiseksi materiaaliksi moniin pelivälineisiin, kuten juuri jääkiekon kiekkoihin.

Suurin osa kiekoista valmistetaan nykyisin Kanadassa, Venäjällä, Tshekin tasavallassa, Slovakiassa ja tietysti Kiinassa.