Osaatko soittaa? En minäkään, vaikka yritystä on ollut. Vika ei välttämättä ole harjoittelun vähäisyydessä tai laiskassa suhtautumisessa treenaamiseen. Perimällä on merkittävä osa ihmisen musikaalisuudessa.
Musikaalisuus, halu kuunnella musiikkia ja musiikillinen luovuus juontavat geenitasolla samoille alueille kuin oppiminen, muisti, sosiaalinen vuorovaikutus ja kiintymyksen syntyminen, osoittaa Helsingin yliopistossa 10.5. tarkastettu väitöstutkimus.
FM Liisa Ukkola-Vuoti on tutkimuksessaan selvittänyt musikaalisuuden, musiikin kuuntelemisen ja musiikillisen luovuuden biologista taustaa. Tutkimus on tuottanut kiinnostavaa tietoa musiikkiin ja luovuuteen liittyvistä aivojen alueista ja löytänyt uusia ehdokasgeenejä.
Musiikin neurofysiologisista vaikutuksista ihmisen aivoihin on olemassa runsaasti tutkimusta, mutta molekyylitason tutkimusta musikaalisuuden ja siihen liittyvien ominaisuuksien periytyvyydestä ja biologisesta taustasta on ollut vain vähän.
Geneettisten tutkimusmenetelmien kehittyminen on luonut uusia työkaluja ja mahdollistanut musikaalisuuden taustalla vaikuttavien geneettisten muutosten etsimisen.
Ukkola-Vuotin tutkimuksessa hyödynnettiin suomalaista tutkimusaineistoa, ja tutkimuksessa käytettiin myös koko perimän kattavia analyyseja. Tutkimus vahvisti käsityksen, jonka mukaan musikaalisuus on vahvasti perinnöllinen ominaisuus. Silti myös ympäristötekijät, kuten musiikille ”altistuminen”, vaikuttavat musikaalisuuden kehittymiseen.
Musikaalisuudessa perinnöllinen osuus oli 44 prosenttia ja musiikillisessa luovuudessa 84 prosenttia. Korkeat musikaalisuustestipisteet korreloivat musiikillisen luovuuden kanssa ja aktiivinen musiikin kuunteleminen musiikkikoulutuksen kanssa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin viiden ehdokasgeenin, AVPR1A, SLC6A4, COMT, DRD2 ja TPH1, vaikutusta musikaalisuuteen, musiikilliseen luovuuteen ja musiikin kuuntelemiseen. Kaikki tutkitut ominaisuudet liittyivät AVPR1A geeniin, joka on aikaisemmissa tutkimuksissa liitetty sosiaaliseen kommunikaatioon ja kiintymykseen.
Koko perimän kattavassa kopiolukumuutoksia käsittelevässä tutkimuksessa havaittiin, että musikaalisuuteen liittyvät geenialueet sisälsivät hermosolujen kehittymiseen, oppimiseen ja muistiin liittyviä geenejä, kuten PCDHA geeniperheen.
Ukkola-Vuotin mukaan musiikilliseen luovuuteen liittyviä geenejä etsiessä päädyttiin usein geeneihin, jotka oli aikaisemmin yhdistetty muistiin, hermosoluliitosten muovautumiseen ja neuropsykiatrisiin sairauksiin.
Voimakkaimmin musiikilliseen luovuuteen liittyi mantelitumakkeen toimintaan vaikuttava PRKG1 -geeni. Tulos tukee hypoteesia, jonka mukaan neuropsykiatrisille sairauksille altistavat geneettiset tekijät saattavat vaikuttaa positiivisesti luovuuteen, älykkyyteen tai muistiin.
Liisa Ukkola-Vuotin väitöskirja Search for Genetic Variants Underlying Musical Aptitude and Related Traits on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
