Mitä jos voisimme nähdä omin silmin ilmassa olevat langattomat lähiverkot? Amerikkalainen tutkija-taiteilija Nicholay Lamm ei vain pohtinut asiaa, vaan renderoi muutamia kuvia fyysikko Browning Vogelin kanssa ja tuloksena on mm. tämän päivän kuvassa oleva visualisointi. Lisää kuvia on Lammin blogissa What If You Could See WiFi?

Wi-Fi on sähkömagneettisia aaltoja, jotka lähtevät antennista pallomaisesti eteenpäin valon nopeudella joka puolelle laajeten. Tasaisen lähetyksen sijaan Wi-Fi-lähetin radioi ympärilleen lyhyitä, koodattuja aaltopulsseja, jotka ovat tyypillisesti noin 20 cm:n päässä toisistaan. EU-alueella lähetysteho on rajattu 20 dBm:n (100mW:n) tasolle, jotta säteilystä ei olisi vaaraa. Tällä teholla verkko on tyypillisesti "kuuluvissa" ulkona noin sadan metrin päässä lähettimestä ja sisätiloissa rakennusmateriaaleista riippuen 20-30 metrin päässä.

Yhden tarkan aallonpituuden sijaan signaalin välittämiseen käytetään useita hyvin lähellä sitä olevia aallonpituuksia, jotka kuvassa on esitety punaisella, keltaisella, vihreällä ja muilla väreillä. Yleisimmät käytössä olevat taajuudet ovat 2,4 GHz ja 5 GHz. Tavallisin käytössä oleva tekniikkaversio on ns. 802.11g, jonka teoreettinen maksimisiirtonopeus on 54 Mbps.

Wi-Fi tekniikan alkuperäinen keksijä on australialainen radiotähtitieteilijä John O'Sullivan, joka koitti kehittää 1980-luvun lopulla laitteistoa hyvin pienikokoisten mustien aukkojen räjähdysten havaitsemiseksi. Hanke ei onnistunut, mutta sen sijaan sen ohessa kehitetty radiotekniikka sopi yllättäen hyvin tiedon siirtämiseen lyhyen matkan päähän. O'Sullivanin tutkimuksen rahoittanut Australian kansallinen tutkimusorganisaatio CSIRO patentoi tekniikan kahdella patentilla vuosina 1992 ja 1996. Toinen Wi-Fi:n "isä" on amerikkalainen Vic Hayes, joka oli olennaisessa osassa alkuperäisistä langattomien lähiverkkojen standardeista sovittaessa.

Kuva: Nicholay Lamm