Kharonin napa-alue toimii aineille kylmäansana. Pintalämpötila siellä on alle 25 Kelviniä noin puolet vuodesta, eli 120 meidän vuottamme.

Mallinnuksen mukaan aineet härmistyvät tuolloin pinnalle. Punaisuus tulee hieman myöhemmin, auringon noustessa. Säteily muuttaa aineet vaikeammin haihtuviksi molekyyleiksi.

Punainen materia lienee sekoitus jonkin sortin tholiineja. Ne ovat orgaanisia molekyylejä, joita syntyy yksinkertaisemmista hiilivedyistä - esimerkiksi metaanista - ultraviolettisäteilyn ansiosta.

Jo aiemmin oletettiin, että punaisen materian sijainti kertoo punaisuuden riippuvan reippaasta akselikaltevuudesta ja pitkästä kiertoajasta Auringon ympäri. Nyt idealle saatiin tukea mallinnusten avulla.

New Horizons -luotain ohitti Pluton vuoden 2015 heinäkuussa. Sekä kääpiöplaneetta että sen suuri Kharon-kuu osoittautuivat paljon odotettua mielenkiintoisemmiksi.

Tutkijat saivat myös Kharonin eteläisen pallonpuoliskonkin näkyviin ensi kertaa, kiitos Plutosta heijastuneen valon. Kuvat vahvistivat, että pinta tummenee myös etelänapaa kohti mentäessä.

Valon määrä etelässä riittää pinnanmuotojen erottamiseen kuitenkin vasta hieman yli sadan vuoden kuluttua. Nykytekniikoilla kuvattaessa, tietystikin.

Tutkimus julkaistiin tiedelehti Naturessa. Löydöstä kertoi Suomessa ensimmäisenä Tiedetuubi.

Otsikkokuva: NASA/JHUAPL/SwRI ; Muut kuvat: Grundy ja kumpp., Nature 2016.