Ministeri pääsi ohjaamoon

Ministeri Niinistö oli paikalla näyttelyssä tänään tiistaina ja palaa Suomeen huomenna aamulla. Matkansa aikana hän tapaa vierailunsa aikana mm. Ranskan puolustusministerin Jean-Yves Le Drianin ja Yhdysvaltojen ilmavoimista vastaavan ministerin Deborah Lee Jamesin.

Päivän mieleenpainuvin anti Niinistölle oli varmasti lähikontakti ranskalaiseen Rafale-hävittäjään.

“Tänään on tullut nähtyä tämä ranskalaisen ilmailuteollisuuden ylpeys niin ulkoa kuin sisältäkin”, kertoi ministeri Niinistö, jonka mukana näyttelyssä on puolustusministeriön, pääesikunnan ja Ilmavoimien edustajista koostuva asiantuntijaryhmä.

“Tutustuimme Rafalen kantamaan aselastiin, ja se on aika vaikuttava. Kuulimme myös, että konetta testattu myös tositoimissa, muun muassa Malissa. Siellä sillä oli tehty pitkä, 9,5 tuntia kestänyt operaatio, missä iskettiin useampaankin kohteeseen. Lennon aikana tehtiin kaksi ilmatankkausta.”

Itse asiassa Rafale on ollut taistelukäytössä jo vuodesta 2011 alkaen ja vuonna 2013 tapahtunut Malin operaation on eräs haastavimmista koneella tehdyistä iskuista.

“Olemme myös nähneet täällä koneen ilmassa ja täytyy sanoa, että siinä oli taitava pilotti. Se näytti tekevän näytösohjelmassaan kaartotaistelua, mutta on eri asia kuinka paljon sitä tämän päivän taistelukentällä tarvitaan. Mutta ainakin siihen kone on kykenevä.”

Jo yksityiskohtaisia keskusteluja amerikkalaisten kanssa

Kun tapasin Niinistön näyttelyn tiimellyksessä, oli hän juuri käynyt Yhdysvaltain osastolla ja neuvotellut myös F-35:n valmistajan Lockheed-Martinin kanssa. 

“F-35 on jo tutumpi kone, koska sitä on käyty jo esittelemässä Suomessa ja siksi menimme jo yksityiskohtiin keskusteluissamme. Yksi kysymys oli se, millaiseksi tämä koneen tällä hetkellä vielä varsin korkea hinta tulee muodostumaan siinä vaiheessa kun tuotanto pääsee todella käyntiin ja koneelle on tullut lisää tilauksia.”

Kone on tullut olennaisesti arvioitua kalliimmaksi ja se on kärsinyt monista teknisistä vaikeuksista. Toisaalta kone on myös teknisesti kaikkein nykyaikaisin tarjolla olevista malleista ja monet tekniikat – mm. edistyksellinen kypärä, jonka avulla lentäjä voi ikään kuin nähdä joka puolelle ympärillään – ovat aivan uusia.

Näyttelyssä Lockheed-Martinin tiedotustilaisuudessa yhtiön edustajatkin totesivat, että kone on kilpailijoihinsa nähden täysin ylivoimainen, “kun se vain toimii suunnitellulla tavalla”. Yhtiö on päässyt laskemaan koneen yksikköhintaa sarjatuotannon myötä ja tavoitteena on perusversiolle 80 miljoonan dollarin kappalehinta.

Esimerkiksi Norja on päättänyt hankkia koneita ja Tanskalla on kaupanteko kesken. Euroopassa lisäksi muun muassa Alankomaat, Iso-Britannia ja Italia ovat tilanneet koneita, ja mm. italialaiset ja hollantilaiset koneet tehdään Italiassa. Jos Suomi tilaisi koneita, ne tehtäisiinkin todennäköisesti Italiassa. Koska Suomessa ilmailuteollisuutta on ajettu viime aikoina alas, mahdollisesti myös isommat huollot jouduttaisiin tekemään ulkomailla – todennäköisesti Italiassa.

“En osaa vielä sanoa koneiden tekemisestä tai huolloista, sillä tämä hankintaprosessi on vielä aivan alkutekijöissään”, totesi puolustusministeri. “On kuitenkin selvää, että oli valmistaja mikä tahansa, on kauppaan liittyvä teollinen yhteistyö tärkeä tekijä ratkaisua tehtäessä. Meidän täytyy saada sellainen ratkaisu, joka hyödyttää myös Suomen taloutta – sen verran isoista kaupoista on nyt kyse.”

Muut tarjokkaat 

Vaikka Niinistön puheet Lockheed-Martinista ja F-35:sta vaikuttivat hyvin myönteisiltä, hän muistutti, että  esiselvitystyöryhmä vasta tehnyt raporttinsa. 

“Siinä mainitaan viisi mahdollista kandidaattia tulevaisuuden monitoimihävittäjäksemme ja F-35 on vain yksi tarjolla olevista malleista. Tässä vaiheessa tilanne on siis vielä täysin auki ja tilauksesta käydään reilu kilpailu.”

Ministeri ei ole ennättänyt itse vielä tutustumaan ruotsalaisen  Saabin JAS Gripeniin, “mutta toivottavasti pääsen vielä lähiaikoina näkemään sen. Tämä asiantuntijaryhmä, joka on mukanani myös täällä, käy kyllä tutustumassa siihen ja kaikkiin muihinkin kandidaatteihin.”

Joka tapauksessa Suomen seuraavatkin hävittäjät tulevat olemaan lentäjien lentämiä koneita, sillä vaikka miehittämättömät lentolaitteet tulevat koko ajan paremmiksi, niiden täysimittainen käyttäminen vaatii esim. satelliittiyhteyttä. Sellaiseen Suomella ei ole luonnollisestikaan varaa. Miehittämättömien koneiden käyttö vaatii yleensä myös lentäjien lentämiä hävittäjiä, jotta ilmatila olisi turvallinen lennokkien lentää.

Hornetien uusiminen on pitkä projekti

Seuraava vaihe nyt kesäkuun 11. päivänä annetun esiselvityksen jälkeen on se, että todennäköisesti syyskuussa asetetaan puolustusministeriössä ryhmä viemään hanketta eteenpäin. Ensi vuoden alkupuolella lähetetään sitten konevalmistajille tiedonhakupyynnöt, joiden pohjalta varsinaisia tarjouksia pyydetään myöhemmin vuosina 2017-18.

Päätös konetyypistä ja tilaukset tehtäisiin vuonna 2021 ja ensimmäiset koneet saataisiin vuonna 2025. 

Aikaa tuntuu olevan runsaasti, mutta hanke on pitkä ja koneiden tilaamisesta niiden saamiseen saattaa kulua vuosia. Ensimmäiset Hornetit siirretään eläkkeelle vuoden 2025 tienoilla ja viimeiset  seuraavat vuonna 2030. Silloin siis uusien koneiden pitäisi olla jo käytössä.

“Aikataulu on käsittääkseni ihan oikein aseteltu”, Niinistö sanoi. “Nämä kyllä ovat joka puolella maailmaa hyvin pitkiä prosesseja,  eikä tämä Suomen tuleva hankita ole siinä mielessä poikkeus. Pitäisin sitä oikeastaan hyvänä, että ollaan nyt tässä vaiheessa liikkeellä, koska ei kannata hötkyillä, ettei tule virheitä.”

Hankinnan hinnaksi arvioidaan 10 miljardia euroa. Tilattavien koneiden määrää on hankala vielä sanoa, koska konemalli ja sen ominaisuudet vaikuttavat asiaan.

Samalla kannattaa muistaa, että koneiden hankinta on vain osa koko kauppaa: koneisiin hankitaan myös aseet, jotka ovat nekin hyvin kalliita. Esimerkiksi Hornetit ovat muuttuneet monitoimikoneiksi vasta uusien (kalliiden) asejärjestelmien myötä.

Raportissa mukana olleet konetyypit

Saab JAS 39 Gripen
Koneen ensimmäinen versio teki ensilentonsa vuonna 1988, mutta siitä on tulossa nyt uusi versio, JAS 39 E, eli Gripen NG. Se valmistuu vuonna 2016. Suomen hankintaan mennessä koneesta voitaisiin tehdä jo uudempikin versio – ja mahdollisuudet sen tekemisestä myös Suomessa ovat todennäköisesti tarjokkaista kaikkein suurimmat. Konetta ei ole käytetty kertaakaan tositoimissa.

Lockheed Martin F-35 Lightning II
Kyseessä on huipputekninen ns. viidennen sukupolven monitoimihävittäjä, jonka ensilento oli vuonna 2006. Kyseessä on häivekone, eli stealth-hävittäjä, josta on tehty kolme eri pääversiota. Näistä Yhdysvaltain merijalkaväen F-35B -versio pystyy myös laskeutumaan pystysuoraan ja nousemaan hyvin lyhyen kiihdytyksen jälkeen. Suomeen tuskin hankittaisiin näitä versioita. Merkittävää koneessa on myös sen monipuolista tilannekuvaa lentäjälle tarjoavat sensorit. F-35 ei ole ollut vielä taistelukäytössä, mutta Yhdysvallat harkitsee sen lähettämistä Lähi-itään elokuussa.

Eurofighter Typhoon
Vuonna 1994 ensilentonsa tehnyt hävittäjä on usean Euroopan maan yhteishanke: mukana ovat pääosakkaina Iso-Britannia, Saksa, Italia ja Espanja. Alun perin mukana oli myös Ranska, mutta se jättäytyi pois yhteistyöstä ja tilasi uuden hävittäjänsä Rafalen Dassaultilta. Tarkoitus oli vähentää yhteistyöllä kustannuksia, mutta toisin kävi: hankkeesta tuli kallis ja se viivästyi.

Dassault Rafale
Ranskalainen tuulenpuuska, kuten nimi suomeksi kuuluu, on vuonna 1986 ensilentonsa tehnyt ns. neljännen sukupolven monitoimihävittäjä. Konetta ei saatu myytyä muihin maihin lainkaan tähän vuoteen saakka, jolloin Egypti, Intia ja Qatar päättivät ostaa Rafaleita. Kone on hyvin ranskalainen, sillä lähes kaikki koneessa on avioniikkaan ja moottoriin asti on Ranskassa tehtyjä.

Boeing F/A-18 Super Hornet
Super Hornet on alkuperäisen Hornetin vuonna 1995 ensilentonsa tehnyt versio, joka on lähes kuin uusi kone. Rungon etuosa on sama, mutta Super Hornet on lähes metrin pitempi, ja sen siipien pinta-ala on 25% suurempi. Kaikkinensa kone on modernisoitu ja verrattuna edeltäjäänsä on Super Hornetissa suuri osa kokonaan uutta. Jos Hornet sinällään oli jo hieman suurehko ja raskas kone Suomen käyttöön, olisi Super Hornetin ainoa valtti valinnassa jonkinasteinen yhteensopivuus nykyisen hävittäjälaivaston kanssa.

Kuvat: Jari Mäkinen (kaksi ensimmäistä) ja Wikipedia (loput).