Tai matkustajien kannalta onneksi ei ihan. Vuonna 1869 Alfred Beach alkoi rakentaa New Yorkiin Broadwayn alle "pneumaattista metroa", joka valmistui seuraavana vuonna. Vaunun liikkuminen perustui yli- ja alipaineen käyttöön samaan tapaan kuin putkipostijärjestelmässä. Vauhtia antoi 44 tonnin painoinen tuuletin: kun "juna" oli päässyt 95-metrisen radan pääteasemalle, puhaltimen lavat käännettiin ja se imi vaunun takaisin lähtöasemalle. Uutuudenviehätys oli melkoinen, sillä ensimmäisen vuoden aikana Beachin menopelillä matkusti liki puoli miljoonaa ihmistä. Maanalaisen vaunuun mahtui kerralla 22 matkustajaa, jotka nousivat kyytiin Devlinin vaatetusliikkeessä. Beach ei saanut heti lupaa jatkaa metrolinjaa ja kun se vihdoin myönnettiin, kiinnostus uudenlaista kulkupeliä kohtaan oli hiipunut ja lyhyt koerata suljettiin. Tunnelista ei ole enää jälkeäkään, sillä sen kohdalla maan alla on nykyisin City Hall Station.
