Etäisyyttä oli pienimmillään 22. maaliskuuta – siis viime viikon tiistaina – vain noin 3,6 miljoonaa kilometriä. Tiettävästi tätä lähempää on kulkenut vain suomalaistähtitieteilijä Anders Lexellin mukaan nimetty komeetta kesällä 1770; sen etäisyys oli 2,2 miljoonaa kilometriä.

Maan ohi kulkevia kiinnostavia kappaleita tutkitaan aina tarkasti, ja niin tälläkin kertaa. Tähtitieteilijät kuvasivat eri laittein P/2016 BA14 -komeettaa, ja huomasivat siitä ennalta tehtyjen arvioiden menneen hieman metsään.

Kappale osoittautui hyvin mustaksi, sillä se heijaa vain noin 2-3 % siihen osuvasta valosta. Tässä mielessä se on siis hyvin tyypillinen komeetta, koska ne ovat osoittautuneet varsin tummanpuhuviksi. 

Vertailun vuoksi: tumma asfaltti heijastaa noin 4% siihen osuvasta valosta.

Koska kappale heijastaa valoa niin huonosti, se oletettiin todellista pienemmäksi. Oikeasti komeetan ydin oli kooltaan jotain 600 metrin ja 1,2 kilometrin välillä. Tutkahavaintojen mukaan sen halkaisija olisi noin kilometrin luokkaa.

Alun perin oletettiin, että tämä vasta tammikuussa löytynyt kappale olisi ollut asteroidi, mutta kun siltä havaittiin heikko pyrstö, sen luokitus muutettiin komeetaksi. Toisinaan rajanveto komeetan ja asteroidin välillä on hankalaa, ja sen määrittäminen on jopa keinotekoista.

Otsikkokuvana on P/2016 BA14:sta NASAn Mauna Kealla, Havaijilla, sijaitsevalla infrapunateleskoopilla otettu kuvasarja ja alla on tutkahavaintojen perusteella tehty animaatio komeettaytimen pyörimisestä.

Tällä viikolla kohuttiin “jättiasteroidi" 2003 SD₂₂₀:stä, joka hujahti 11 miljoonan kilometrin päästä meistä jouluaattona. 

Kyseessä oli 1,1 kilometriä pitkä, puikulan muotoinen kappale, joka oikeasti ei ollut mikään valtava – joskin hieman kookkaampi kuin tyypilliset Maan ohi lentävät aurinkokunnan pienkappaleet.

Tällaisia kevenmurikoita ja asteroideja lentää varsin usein ohitsemme, ja lähempääkin kuin tämä 28 kertaa Maan ja Kuun etäisyyden päästä kulkenut 2003 SD₂₂₀. 

Eilen tapaninpäivänä kaksi mahdollisesti jopa 600-metristä kappaletta ohitti Maan jotakuinkin samalta etäisyydeltä kuin jouluaaton asteroidi.

Huomenna Maan ohi lentää 2015 YB₁, kooltaan 140-310 metriä oleva kappale 40 Kuun keskietäisyyden päästä.

Tänään parikymmenmetrinen 2014 SM₁ kulkee myös radallaan tästä Maan läheltä, tosin 71-kertaisen Kuun etäisyyden päästä; näitä kauempaa ohittavia on lähes joka päivä.

Jotakuinkin joulun ns. jättiläisen kokoinen asteroidi ohittaa maapallon ylihuomenna 29.12. Silloin 294739 2008 CM on lähimmillään 22,8-kertaisen Kuun etäisyyden päässä. Sen halkaisija on 920 - 2,1 km.

Samoin ylihuomenna asteroidi 2015 XV₃₅₁ lentää 5,3 Kuun keskietäisyyden päästä ja seuraavana päivänä 2015 XC₃₅₂ 5,2-kertaisen Kuun etäisyyden päästä. Kummatkin ovat varsin pieniä, niiden halkaisijat ovat vain 26 ja 29 metriä.

Uudenvuodenaattona peräti kolme kappaletta viuhahtaa ohitsemme, ja näistä yksi, 2012 BU₆₁ on kooltaan 250-metrinen möhkäle. Sen lähin etäisyys Maasta on 12,2 Kuun etäisyyttä, eli 4,2 miljoonaa kilometriä (noin kolmasosa jouluasteroidin etäisyydestä)

Seuraava kookas Maan ohi varsin läheltä lentävä, tiedossamme oleva kohde on 164121 2003 YT₁, noin 1100 metriä halkaisijaltaan oleva asteroidi, joka ohittaa Maan 31. lokakuuta 13,5 Kuun etäisyyden päästä. Jättiläiseksi ei sitäkään voi sanoa.

Täydellinen lista lähiaikojen ohilennoista on esimerkiksi ESAn Maan lähiohituksia seuraavan toimiston sivuilla. Lista, jossa on mukana kauempaakin Maan ohittavia kohteita, on NASAn vastaavalla sivulla.

Joulun asteroidi paljastui oletettua pienemmäksi ja jännemmäksi

Otsikkokuvassa on jouluaattona ohilentänyt 2003 SD₂₂₀ NASAn Goldstonessa sijaitsevan radioteleskoopin kuvaamana. Kyseessä on tutkakuva, joka otettiin 22. joulukuuta, kun asteroidi oli 12 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Havaintojen perusteella kappale osoittautui hieman ennakoitua pienemmäksi, noin 1,1 kilometriä pitkäksi puikulaksi. Tätä jännää asteroidia kuvataan uudelleen, kun se tulee seuraavan kerran Maan luokse vuonna 2018. Silloin se ohittaa Maan lähempää, noin 2,8 miljoonan kilometrin päästä.

Tätä puikula-asteroidia kuvattiin myös Arecibon suurella radioteleskoopilla ja sen kuvasarja on alla.

Onko se komeetta vai asteroidi, se ei ole sinänsä tärkeää: olennaista on se, että se menee ohi. Virallisesti edelleen asteroidinimeä 2015 TB₁₄₅ kantava kohde lähestyy Maata ja ohittaa meidät lauantaina 31. lokakuuta. Lähimmillään se on noin klo 19 Suomen aikaa.

Kyseessä on noin 400 metriä halkaisijaltaan oleva kappale, joka löydettiin lokakuun 10. päivänä Havaijilla olevalla Pan-STARRS -teleskoopilla. Sen rata selvisi varsin hyvin jo seuraavana vuorokautena, jolloin muiden muassa Euroopan avaruusjärjestön maapalloa mahdollisesti uhkaavia kappaleita kartoittava ja seuraava keskus myös teki siitä havaintoja Teneriffalla olevalla teleskoopillaan.

Kohde näkyy alla olevassa animoidussa kuvassa keskellä: kun tähdet pysyvät paikallaan (tosin ilmakehän väreilyn vuoksi hieman pomppien), on keskellä oleva piste selvästi liikkeessä.

Kappaleen ja Maan välimatka on noin 480 000 km, mikä on Aurinkokunnan mittakaavassa hyvin vähän, mutta silti Maan kannalta turvallinen etäisyys. Koska 2015 TB₁₄₅:n rata on hyvin soikea ja kallellaan planeettojen ratatasoon nähden, ja koska sen nopeus ohituksen aikaan on varsin suuri (noin 35 km/s), on se todennäköisesti enemmän komeetta kuin asteroidi. 

Niiden välinen ero on yleistäen vain jään määrä: komeetat ovat jäisempiä ja asteroidit kivisempiä. Suurin osa kappaleista on jotain siltä väliltä.

Mikäli kappale törmäisi Maahan, olisi siitä joka tapauksessa harmia. Todennäköisesti Tunguskassa vuonna 1908 Maahan törmännyt kappale oli komeetta, kun taas vuonna 2013 Tšeljabinskissa pudonnut kappale oli nähtävästi asteroidi.

2015 TB₁₄₅:n suhteen ei kuitenkaan ole odotettavissa harmeja, koska sen rata on sellainen, ettei se tule törmäämään varmasti Maahan ainakaan sataan vuoteen. Se kuitenkin osoittaa taivaan tarkkailun tärkeyden: tämä vaarallisen kokoinen kappale löydettiin vain 21 vuorokautta ennen ohitustaan, eikä siitä ollut aiemmin mitään tietoa. 

Aurinkokunnassa on arviolta noin 5000 kappaletta, jotka jossain vaiheessa kulkevat vaarallisen läheltä maapalloa, mutta niistä vain osa on toistaiseksi löydetty. Tällä hetkellä ei ole tiedossa kuitenkaan yhtään kappaletta, joka olisi mahdollisesti törmäämässä Maahan.

Tätä ohikiitäjää tarkkaillaan parhaillaan aktiivisesti ja lauantaina useat teleskoopit sekä tutkat kuvaavat sekä mittaavat sitä hyvin tarkasti. Sen jälkeen tiedämme onko se enemmän komeetta kuin asteroidi, vaiko päinvastoin.

Lokakuun 10. päivänä taivasta automaattisesti tutkiva Pan-STARRS -teleskooppi havaitsi uuden, aiemmin tuntemattoman asteroidin, jonka rata tuo kappaleen varsin lähelle Maata nyt 31. lokakuuta. 

"Varsin lähelle" tarkoittaa tässä 1,3 -kertaista Maan ja Kuun välistä keskietäisyyttä, eli noin 480 000 kilometriä maapallosta – se ei ole siis pienimmässäkään vaarassa törmätä Maahan, mutta vilahtaa varsin läheltä. 

Tämä nimen 2015 TB₁₄₅ saanut asteroidi on halkaisijaltaan 280–620 metriä, eli se on kohtalaisen kookas. Sitä tullaan tutkimaan tarkasti ohilennon aikana, koska saamme harvoin näin lähelle näin kiinnostavia pikkuplaneettoja. Arvioiden mukaan kappaleen kirkkaus tulee olemaan noin magnitudin 10 luokkaa, joten sen voi havaita kookkailla harrastajakaukoputkilla. Ohitus näkyy parhaiten täältä pohjoiselta pallonpuolelta.

Palaamme myös asiaan lähempänä, kun kappaleesta on saatavilla enemmän tietoja. 

Kiinnostavan tästä tapauksesta tekee se, että tämänhetkisen tiedon mukaan 2015 TB₁₄₅ on suurin näin läheltä maapallon ohittava asteroidi ennen vuotta 2027. Silloin mahdollisesti jopa kaksi kilometriä halkaisijaltaan oleva 1999 AN₁₀ tulee noin Kuun etäisyydelle meistä. Sekin siis ohittaa Maan turvallisesti ilman törmäysriskiä.

Tällä hetkellä ei ole tiedossa asteroidia tai komeettaa, joka olisi törmäyskurssilla maapallon kanssa, mutta kuten yllättäen löytyneen 2015 TB₁₄₅:n tapaus osoittaa, voi sellainen ilmestyä kaukoputkiin koska vain – maapalloon on historiassa törmännyt runsaasti erilaisia kappaleita ja näin tulee varmasti käymään tulevaisuudessakin, ellemme opi havaitsemaan tehokkaammin aurinkokuntamme kappaleita, ennustamaan paremmin törmäyksiä ja kehitä tekniikkaa, jolla kolarin voisi estää.

Otsikkokuvassa on asteroidi ja maapallo liitetty vain yhteen; se ei esitä tätä tapausta.

Plutoa lähestyvä New Horizons -luotain on todellakin taas iskussa: se lähetti eilen ensimmäisen kuvansa toimintahäiriön jälkeen ja tuo (yllä oleva) kuva on tähän mennessä upein ja tarkin kuva mystisestä kääpiöplaneetasta. Se onkin luontevaa, sillä luotain lähestyy Plutoa kovaa vauhtia.

Kuva on otettu kahdeksan miljoonan kilometrin etäisyydeltä ja sen huomiota herättävin muoto on alaoikealla hieman vinottain näkyvä hieman sydämeltä näyttävä vaalea alue. Se on noin 2000 km läpimitaltaan ja siitä tekee erityisen selvän vieressä oleva, noin 3000 km pitkä tumma laikkujen sävyttämä alue. 

Tuo tumma alue, missä ovat aiemmin hämmennystä herättäneet hieman neliömäiset täplät, on saanut nyt tutkijoiden parissa lempinimen ”valas”. Se näyttää tosiaankin valaalta alla olevassa, koko Pluton kuvatusta pinnasta olevassa kartassa.

Huom! Ohilento tapahtui jo kesäkuun 8. päivänä, ei 8. heinäkuuta, kuten alkuperin kerroimme.

Noin 21 metriä halkaisijaltaan oleva asteroidi 2015 LF ohitti keskiviikkona 8. kesäkuuta illalla maapallon kosmisesti katsottuna erittäin läheltä: sen etäisyys meistä oli pienimmillään alle 200 000 km, eli jotakuinkin puolet Kuun ja Maan välisestä matkasta.

Tarkalleen ottaen välimatka oli 0,5118 Kuun keskimäärääräistä etäisyyttä, eli noin 196 736 km. Kyseessä on 110. lähin tiedossa olevan asteroidin ohitus.

Taivasta automaattisesti haravoiva automaattiteleskooppi Catalina Sky Survey löysi tämän avaruuskiven kesäkuun 7. päivänä (kuva alla). Kyseessä on hyvin heikkovaloinen kohde, ja myös ohilennon aikaan – vaikka se tulee lähelle – sen kirkkaus on 14,5 magnitudia, eli sen näkemiseen tarvittaisiin varsin kookas kaukoputki. Se liikkuu myös nopeasti: 16,76 kilometriä sekunnissa, eli taivaalla sen sijainti muuttuu 0,25 astetta minuutissa.

Kerroimme aiemmassa jutussamme kuinka Scholzin tähti ohitti 70 000 vuotta sitten Auringon vain 0,8 valovuoden etäisyydeltä.

Tulevaisuudessa tähtien ohituksia on luvassa lisää. Ja paljon lähempää.

Kosmisen hiuksen verran ohi

Coryn Bailer-Jones on laskenut tähtien liikkeitä Astronomy & Astrophysics -lehden artikkelissaan.

Bailer-Jonesin mukaan parin tulevan lähiohituksen aikana tähdet viilettävät suoraan Oortin pilven läpi. Se on Auringon uloin vaikutusalue, joka ulottuu muutamasta tuhannesta tähtitieteellisestä yksiköstä (AU eli Maan ja Auringon keskietäisyys) yli 50 000 AU:n päähän. Eli vähintäänkin niille main, mistä Scholzin tähti taannoin kulki.

Lähiohitusten kaikkien aikojen ennätys - tunnettujen tähtien osalta siis - tehdään muutaman sadantuhannen vuoden kuluttua. Silloin HIP 85605 -tunnuksen saanut tähti kulkee lähempää kuin yksikään toinen tähti tunnetussa historiassa tai tulevaisuudessa. Lähin etäisyys saattaa jäädä vain 0,13 valovuoteen, eli vaivaiseen 8 000 AU:öön. Seuraavaksi lähin tähtivierailu tapahtuu miljoona vuotta tuon jälkeen, kun Gliese 710 käy vain 0,33 valovuoden päässä.

Kummatkin tähdet ovat pieniä kääpiötähtiä, eikä niiden ratoja tunneta tarkasti. Etenkin lähin ohitus voi hyvinkin perustua virhearvioihin. Vaikka tähdet kulkisivatkin yllä kerrottua kauempaa, ne käyvät kuitenkin erittäin lähellä.

Suurempien tähtien ohitukset on helpompi laskea. Alfa Centaurin kolmoistähtijärjestelmä lähestyy meitä vielä 30 000 vuoden ajan. Sen ohitus tapahtuu vajaan kolmen valovuoden etäisyydeltä. Koko järjestelmän massa vastaa noin kahta Aurinkoa.

Entä sitten?

Tähtien lähiohitukset voivat olla ongelmallisia. Oortin pilven läpi kulkeva tähti voi muuttaa ainakin muutamien Aurinkoa kiertävien kappaleiden ratoja, ainakin vähän. Osa sinkoutuu lähemmäs Aurinkoa, osa taas poistuu pysyvästi Aurinkokunnasta.

Oortin pilvestä tehdyt mallit kertovat, että alueella kiertää jopa tuhansia miljardeja kappaleita, joiden läpimitta on vähintään kilometrin. Suurimmat lienevät kymmeniä tai satoja kertoja isompia. Arvioita parempaan ei pystytä, sillä nykyiset teleskoopit eivät yksinkertaisesti ole riittävän tehokkaita havaitakseen Aurinkoa kiertäviä pienkappaleita tuollaisilta etäisyyksiltä. (Tunnetut kaukaiset kappaleet huomataan yleensä ratansa Aurinkoa lähimmissä pisteissä. Loppurata lasketaan. Pisimmällä käyvä tunnettu kappale sijaitseekin nyt vain runsaan 20 AU:n päässä Auringosta: 2005 VX3 on hyvin elliptisellä radalla kulkeva komeetta, joka käy noin 3 000 AU:n päässä. Sen yksi kierros kestää arviolta 60 000 vuotta.)

Mainittujen kääpiötähtien massat ovat vain joitain prosentteja Auringosta. Niiden vaikutukset Oortin pilvessä jäänevätkin varsin huomaamattomiksi. Alfa Centaurin tähdet taas eivät kulje Oortin pilven läpi, eikä niidenkään painovoimavaikutus montaa pienkappaleita heilauta. Suurempiakin häiriötekijöitä on nähty.

Keltainen jättiläistähti gamma Microscopii oli eri luokkaa. Sen läpimitta on kymmenen kertaa suurempi kuin Auringon, ja massa 2,5 Aurinkoa. Tämä raskaahko tähti kulki 3,8 miljoonaa vuotta sitten ehkä vain valovuoden päästä meistä, ja luultavasti onnistui sekoittamaan Aurinkokunnan ulko-osia edes jonkin verran.

Ainakin esi-isämme, jo tuossa vaiheessa kahdella jalalla kulkeneet etelänapinat, näkivät sen taivaalla hieman Venusta kirkkaampana pisteenä vuosituhansien ajan.

Nykyisin näkemämme komeetat (ja osa törmäyskraattereista) saattavat olla gamma Microscopiin lähiohituksen aikaansaannoksia. Tai yhtä hyvin jonkin jonkin aiemman lähitähden. Varmasti emme kuitenkaan voi tietää. Emme ainakaan ennen kuin erotamme miten paljon tavaraa Oortin pilvessä todella lymyää. Tai ennen kuin pystymme laskemaan tähtien radat monin verroin nykyistä tarkemmin.

Päivitys 18.2. n. klo 13: Tarkennettu "ennätystä" tarkoittamaan vain tunnettujen tähtien lähiohituksia. Aurinko on historiansa aikana kulkenut nykyistä tiheämminkin 'tähditettyjen' alueiden läpi, joten lähempiäkin ohituksia on todennäköisesti tapahtunut. Sellaisista ei kuitenkaan ole muuta kuin simulaatioihin perustuvia tilastollisia arvioita.

Alla taulukko lähiohituksista. Muista myös muut jutut lähitähdistä: • (1) Proxima Centaurilla on kiertolainen? • (2) Millainen Proxima Centauri on? • (3) Tähti käväisi lähempänä kuin Proxima • (4) Monet tähdet tekevät lähiohituksia •

Tulevat ohitukset:
Tähti              vuosiluku               etäisyys
Hip 85605           n. 240 000-470 000 jaa. 0,13-0,65 vv = 8 200-41 000 AU
Gliese 710          n. 1 300 000 jaa.       0,33-1,44 vv = 21 000-91 000 AU
Proxima Centauri       n. 29 400 jaa.       2,90 vv = 183 000 AU
Alfa Centauri A+B      n. 30 400 jaa.       2,97 vv = 184 000 AU

Menneet ohitukset:
Tähti               vuosiluku               etäisyys
Scholzin tähti          n. 70 000 eaa.      0,59-1,17 vv = 37 000-74 000 AU
gamma Microscopii   n. 3 800 000 eaa.       1,14-4,37 vv = 72 000-273 000 AU

jaa. = jälkeen ajanlaskun alun ; eaa. = ennen ajanlaskun alkua ; vv = valovuosi ; AU = astronominen yksikkö eli 149 597 871 km

Eilisiltana Maan ohi pyyhältänyt asteroidi 2004 BL₈₆ saatiin onnistuneesti tutkakuviin. Goldstonen 70-metrisellä radioteleskoopilla tehtiin asteroidista mittauksia, joista saatiin koottua 20 yksittäistä kuvaa ja luotua lyhyt video (oikealla) asteroidista, joka pyörähtää akselinsa ympäri kerran 2,6 tunnissa.

Kuvien erotuskyky on parhaimmillaan noin neljä metriä pikseliä kohti, joten asteroidin pinnalla erottuu jonkin verran yksityiskohtia, pääasiassa kraattereita. Pienikokoiseksi kappaleeksi 2004 BL₈₆ on yllättävän pyöreä. 

Varsinainen yllätys ei kuitenkaan ollut asteroidin muoto eikä edes sen halkaisija eli noin 325 metriä, vaikka se osoittautuikin hieman arvioitua pienemmäksi, vaan 70 metrin läpimittainen kuu, joka kiertää asteroidia. Videon perusteella näyttää siltä, että kuun kiertorata on voimakkaasti kallistunut asteroidin ekvaattorin eli päiväntasaajan suhteen. 

Periaatteessa kuun löytyminen ei ollut poikkeuksellista, sillä Maan radan tietämillä liikkuvista yli 200-metrisistä asteroideista arviolta 16 prosentilla eli suunnilleen joka kuudennella on yksi tai kaksi pientä kuuta. 

Ohituksen aikana saatiin tutkamittausten avulla määritettyä myös asteroidin rata entistä tarkemmin. Aiempi arvio on edelleen pätevä eli 2004 BL₈₆ ei tule tätä lähemmäs ainakaan 240 vuoteen.

Maan lähistölle tulevat NEO-asteroidit (Near Earth Objects) ovat erityisen tarkkailun kohteina. Kaikkia ei vielä edes tunneta, mutta arvioiden mukaan niistä on löydetty jo yli 98 prosenttia.

Ensi vuonna NASA lähettää matkaan OSIRIS-Rex-luotaimen, joka matkaa tutkimaan asteroidia nimeltä (101955) Bennu (1999 RQ₃₆). Se lukeutuu lähiasteroideihin ja potentiaalisesti vaarallisiksi luokiteltuihin kappaleisiin. Alla oleva kuva on koottu Arecibon 305-metrisellä radioteleskoopilla tehdyistä tutkamittauksista.

Tänään maanantaina Maan ohi viilettää asteroidi (357439) 2004 BL₈₆, eli tuttavallisesti 2004 BL₈₆. Etäisyys on pienimmillään 1,2 miljoonaa kilometriä eli noin kolme kertaa Maan ja Kuun välimatka. Avaruuden kivenmurikan kokoa ei tiedetä tarkasti, mutta kirkkauden perusteella sen arvellaan olevan noin 500 metriä.

Tällaisia ohituksia ei tapahdu kovin usein. Seuraavan kerran yhtä iso kappale ohittaa Maan läheltä 7. elokuuta 2027, jolloin noin kilometrin läpimittainen 1999 AN₁₀ tulee likimmillään 390 000 kilometrin eli suunnilleen Kuun etäisyydelle Maasta. Samainen asteroidi ohitti Maan läheltä myös vuonna 1946. Silloin etäisyyttä oli hieman alle miljoona kilometriä.

2004 BL₈₆:n löysi 30. tammikuuta vuonna 2004 tähtitaivasta koko ajan tarkkaileva LINEAR-robottiteleskooppi. Asteroidin kiertoaika Auringon ympäri on 1,84 vuotta, ja se kulkee soikealla radalla, jonka lähin etäisyys Auringosta on hieman maapallon rataa lähempänä (0,8967 AU) ja suurin etäisyys (2,108 AU) jotakuinkin asteroidivyöhykkeellä Marsin ja Jupiterin välissä. Tällä radallaan se tulee siten aina välillä lähelle maapalloa.

Nasan NEO-viraston (Near Earth Object Program Office) johtajan toimesta vastikään eläköityneen Don Yeomansin mukaan Maan lähiasteroideihin lukeutuva 2004 BL₈₆ tulee seuraavan kerran yhtä lähelle planeettamme aikaisintaan 200 vuoden kuluttua.

Ohituksia toki tapahtuu tätä ennenkin: seuraava suurikokoinen kappale, joka vilahtaa Maan vierestä, on 2014 YB_35, jonka rata kulkee 4 500 000 kilometrin (11,6 Maan ja Kuun välistä keskimääräistä etäisyyttä) päästä 27. maaliskuuta 2015.

Taivaanmekaniikan lakien mukaan ei ole pienintäkään mahdollisuutta, että mikään näistä osuisi Maahan.

Lähiohitus tarjoaa kuitenkin erinomaisen tilaisuuden tarkastella avaruuden pienkappaletta melko läheltä. 2004 BL₈₆:ta onkin havaittu jo aktiivisesti ja etenkin lähiohituksen aikaan sitä tutkitaan monin teleskoopein. Erityisen kiinnostavia nämä lähelle tulevat kappaleet ovat radioteleskooppien kannalta, koska niillä voidaan tehdä tarkkoja tutkahavaintoja. Niistä näkee hyvin esimerkiksi asteroidin muodon ja pyörimisliikkeen. 

Eräs kiinnostavimmista tutkittavista asioista on myös yksinkertaisesti kappaleen koko, sillä toistaiseksi kirkkauden perusteella tehty arvio 2004 BL₈₆:n koosta on varsin epätarkka: asteroidi saattaa olla joko 300 metriä tai jopa kilometrin halkaisijaltaan.

Näkyvissä myös taivaalla – mutta ei paljain silmin

Asteroidin 2004 BL₈₆ voi yrittää nähdä myös harrastajavälinein. Hyvissä eli pilkkopimeissä olosuhteissa se voi näkyä kirkkaimmillaan jopa kiikarilla, mutta kaukoputkella sen erottaa melko helposti. Asteroidi on kuitenkin vain pieni valopiste, joten sen kulkureitti täytyy tietää tarkasti, jotta sen erottaa tähdistä.

Kun asteroidi on lähimpänä Maata maanantai-iltana kuuden jälkeen, se on vielä eteläisellä taivaanpallolla, mutta nousee illan ja yön kuluessa yhä pohjoisemmas (karttoihin merkityt kellonajat ovat UT-aikaa eli niihin on lisättävä kaksi tuntia, jotta saa Suomen ajan).

Kirkkaimmillaan asteroidi on 9. magnitudia, joten se ei ole häikäisevän kirkas, mutta erottuu ehkä helpoimmin juuri liikkeensä ansiosta. Lähimpänä ollessaan 2004 BL₈₆ vaeltaa taivaalla noin 2,7 asteen matkan tunnissa eli Kuun näennäisen läpimitan verran reilussa kymmenessä minuutissa. Myöhemmin yöllä se ohittaa hyvin läheltä Kravun tähdistön avointa tähtijoukkoa M44, joka tunnetaan myös nimillä Praesepe ja Seimi. 

Helpoin tapa havaita ohilentoa onkin tehdä se tietokoneen välityksellä: muun muassa Virtual Telescope seuraa tapahtumaa reaaliaikaisesti.