Ennätysläheltä Maata mennyt komeetta paljastui synkäksi, suureksi kappaleeksi

Viime viikolla Maan ohi kiisi parikin kosmista kappaletta, ja niistä toinen oli komeetta P/2016 BA14. Tämä Pan-STARRS -havaintolaitteiston löytämä vipeltäjä teki historiallisen ohilennon, koska kyseessä oli eräs lähimpää Maata kulkenut komeetta.

Etäisyyttä oli pienimmillään 22. maaliskuuta – siis viime viikon tiistaina – vain noin 3,6 miljoonaa kilometriä. Tiettävästi tätä lähempää on kulkenut vain suomalaistähtitieteilijä Anders Lexellin mukaan nimetty komeetta kesällä 1770; sen etäisyys oli 2,2 miljoonaa kilometriä.

Maan ohi kulkevia kiinnostavia kappaleita tutkitaan aina tarkasti, ja niin tälläkin kertaa. Tähtitieteilijät kuvasivat eri laittein P/2016 BA14 -komeettaa, ja huomasivat siitä ennalta tehtyjen arvioiden menneen hieman metsään.

Kappale osoittautui hyvin mustaksi, sillä se heijaa vain noin 2-3 % siihen osuvasta valosta. Tässä mielessä se on siis hyvin tyypillinen komeetta, koska ne ovat osoittautuneet varsin tummanpuhuviksi. 

Vertailun vuoksi: tumma asfaltti heijastaa noin 4% siihen osuvasta valosta.

Koska kappale heijastaa valoa niin huonosti, se oletettiin todellista pienemmäksi. Oikeasti komeetan ydin oli kooltaan jotain 600 metrin ja 1,2 kilometrin välillä. Tutkahavaintojen mukaan sen halkaisija olisi noin kilometrin luokkaa.

Alun perin oletettiin, että tämä vasta tammikuussa löytynyt kappale olisi ollut asteroidi, mutta kun siltä havaittiin heikko pyrstö, sen luokitus muutettiin komeetaksi. Toisinaan rajanveto komeetan ja asteroidin välillä on hankalaa, ja sen määrittäminen on jopa keinotekoista.

Otsikkokuvana on P/2016 BA14:sta NASAn Mauna Kealla, Havaijilla, sijaitsevalla infrapunateleskoopilla otettu kuvasarja ja alla on tutkahavaintojen perusteella tehty animaatio komeettaytimen pyörimisestä.

Myös toista Maan ohitse samoihin aikoihin mennyttä komeettaa, 252P/LINEARia, tutkittiin sen ohituksen aikaan. Se ohitti meidät 21. maaliskuuta noin 5,3 miljoonan kilometrin päästä.

Se puolestaan osoittautui oletettua kirkkaammaksi: itse asiassa jopa sata kertaa kirkkaammaksi ja periaatteessa sen olisi voinut erottaa taivaalta paljain silminkin eteläisellä pallonpuolella hyvin tummassa havaintopaikassa.

Maapallo kulki eilen 252P/LINEARin radan läpi ja voi olla, että osa havaituista tulipalloista oli peräisin siitä. Vaikka komeetalla ei olekaan suurta ja komeaa pyrstöä, se jättää peräänsä pieniä kappaleita ja pölyä.

Tällaisia komeettojen ratoja on paljonkin avaruudessa Maan kiertoradan kohdalla ja tähdenlentoparvet osuvat aikoihin, jolloin maapallo kulkee radallaan komeetan radan läpi tai läheltä. 

252P/LINEARin tapauksessa nyt Maahan mahdollisesti osuneet kappaleet tosin ovat jo vanhempaa perua, sillä juuri nyt siitä irtoavat kappaleet eivät tulleet maapallon eteen. Sen sijaan komeetasta vuosien 1894 ja 1926 välillä irronnutta ainetta saattoi osua Maahan.

Kaksi avaruuskiveä lensi tänään ohi Maan – puolikilometrinen tulossa kohti


Maan ohi lentää lähes päivittäin planeettainvälisessä avaruudessa olevia kappaleita. Esimerkiksi tänään on läheltä kulkenut kaksi sellaista, ja maaliskuun puolivälissä yksi varsin suuri sellainen tulee myös käymään. Kyse ei ole lopun ajoista tai mistään omituisesta, vaan siitä, että nyt ohittajat tiedetään ja havaitaan aiempaa paremmin.


Viime aikoina asteroiditörmäykset ja kosmisten kivien lähiohitukset ovat olleet kovasti otsikoissa, ja yleensä tunnelma on varsin uhkaava: seitsenmetrinen möhkäle muuttuu valtavaksi tappaja-asteroidiksi ja monta kertaa Kuun etäisyyttä kauempaa tapahtuva ohilento on kuin läheltä piti -tapaus.

Erilaisten kappaleiden enemmän tai vähemmän läheltä tapahtuvat ohitukset ovat hyvin normaaleita. Jos katsotaan viime päiviä ja tulevaa viikkoa, niin lista kaikista kohtalaisen kokoisista suhteellisen läheltä kulkevista kappaleista on seuraava:

Kappaleen nimi

Päiväys ja kellonaika
(Suomen aikaa)

Ohitusetäisyys
(Kuun etäisyyttä)
Kappaleen koko
(metriä)
(457662) 23.2. 04:33 32,55 78-250
2016 CO246 23.2. 07:25 16,27 12-38
2016 CY30 23.2. 20:11 13,11 23-71
2016 CB31 24.2. 08:35 10,58 18-57
2016 CK248 24.2. 11:30 4,82 8-26
2016 DE1 25.2. 06:19 2,51 17-54
2012 BF86 25.2. 07:22 31,20 57-180
2016 CE32 25.2. 23:49 24,31 31-99
2016 DB1 26.2. 06:04 5,77 9-30
2008 CE119 26.2. 23:25 27,67 14-43
2008 DL5 27.2. 19:00 17,87 82-260
2016 CX246 28.2. 20:12 30,67 15-47
2016 CJ30 29.2. 09:06 (TÄNÄÄN) 25,23 31-99
2016 CO195 29.2. 16:24 (TÄNÄÄN) 28,47 10-33
2016 DL1 1.3. 20:21 4,68 7-25
2016 CB138 2.3. 17:42 16,33 36-110
2016 DM1 3.3. 20:24 5,92 12-38
2015 WH2 4.3. 13:33 30,66 150-470
2016 CZ193 7.3. 00:52 32,78 33-100

Näistä lähin ohitus tapahtui siis viime torstaina, jolloin kenties noin 50 metriä kooltaan ollut kappale ohitti Maan noin 2,51 Kuun etäisyyden päästä, eli 964 844 kilometrin päästä, koska Kuun keskimääräinen etäisyys Maasta on 384 400 km. Kuulla ei ohitusten kanssa sinällään ole mitään tekemistä, mutta sen ja Maan välinen etäisyys antaa hyvän ja konkreettisen mittakaavan ohituksen läheisyydestä – tai siis kaukaisuudesta.

Kuten lista osoittaa, on tulevien ohitusten joukossa myös varsin suuri kappale, kenties jopa 470 metriä halkaisijaltaan oleva 2015 WH2, jonka löysi viime marraskuussa Arizonassa oleva automaattinen kaukoputki, jonka tehtävänä on etsiä juuri tällaisia ohittajia. Kyseessä on Mount Lemmon Survey -niminen havaintolaite, joka käyttää 1,5-metristä peilikaukoputkea ja seuloo taivasta itsekseen Arizonan yliopiston alaisuudessa olevan Steward Observatoryn tähtitieteilijöiden valvomana. Laitteisto on osa suurempaa Catalina Sky Survey -hanketta, joka on yksi tehokkaimmista lähiohittajien löytäjistä viime vuosina.

Alla olevassa kuvaajassa Catalina on merkitty violetilla ja sen "kilpailija", toinen tehokas taivaankartoittaja Pan-STARRS on merkitty oranssilla.

Nämä laitteistot – kuten muutkin observatoriot ja satelliitit – löytävät käytännössä kaikki meitä mahdollisesti uhkaavat kappaleet, joten riski sellaisen yllättävälle törmäykselle on nykyisin varsin pieni. 

Havainnoista kertova Kansainvälisen tähtitieteilijäunionin alainen Pikkuplaneettakeskus (Minor Planet Center) listaa myös tilastotietoja viimeaikaisista löydöistä: esimerkiksi nyt helmikuun aikana on tehty jo yhteensä 2,3 miljoonaa havaintoa (kiitos, robotit!) ja niillä on löydetty 155 Maan ohitse jossain vaiheessa kulkevaa kappaletta, 6666 uutta pikkuplaneettaa ja kaksi komeettaa. Aivan tarkkaa eroa komeetan ja pikkuplaneetan välillä ei havainnoista saa muuten kuin niiden tyypillisiä ratoja arvioimalla; syvällisiä analyysejä kappaleiden koostumuksesta eivät nämä havainnot anna.

Ota apuun Asteroid Exporer!

Pikkuplaneettakeskuksen Asteroiditietovisualisointiohjelma (Asteroid data Explorer) on aivan erinomainen väline Maan ohi menevien kappaleiden tarkasteluun.

Sen avulla voi muun muassa huomata, että yksikään kappale ei tällä hetkellä ole uhkaamassa maapalloa, mutta että suurimmalla todennäköisyydellä kappale nimeltä 2010 RF12 tulee jossain vaiheessa törmäämään Maahan. Todennäköisyys in 1:17, ja sen seuraava ohitus on 24. syyskuuta 2022. Vaaraa siitä ei kuitenkaan ole, koska kappaleen koko on arviolta vain yhdeksän metriä.

Se saisi aikaan siis jotakuinkin samankaltaisen tulipallon ja räjähdyksen ilmakehässä kuin helmikuun alussa Atlantin päällä tapahtunut törmäys.

Atlantin tapaus kuitenkin on hyvä osoitus siitä, että aivan kaikkia kappaleita ei ole havaittu, ja tämän kokoluokan vipeltäjien joukko on periaatteessa kaikkein kiinnostavin mahdollisia vaarallisia törmäyksiä arvioitaessa. Sellainen saattaa asutuksen päälle sopivasti pudotessaan saada aikaan sen verran tuhoa, että ihmisetkin ovat vaarassa.

Pitemmällä tähtäimellä on kuitenkin täysin varmaa, että joskus taivaalta äkätään meitä kohti tuleva suuri kappale. Sellaisten varalta on erittäin hyvä, että taivasta tarkkaillaan näinkin tehokkaasti.

(Otsikkokuva on kuvamanipulaatio, missä asteroidikuva on yhdistetty kuvaan maapallosta. Se ei ole siis mistään oikeasta ohittajasta.)

Vapise jouluasteroidi: uudenvuodenaattona kolme kappaletta lentää Maan ohi

2003 SD220 Goldstone
2003 SD220 Goldstone

Tällä viikolla kohuttiin “jättiasteroidi" 2003 SD220:stä, joka hujahti 11 miljoonan kilometrin päästä meistä jouluaattona. 

Kyseessä oli 1,1 kilometriä pitkä, puikulan muotoinen kappale, joka oikeasti ei ollut mikään valtava – joskin hieman kookkaampi kuin tyypilliset Maan ohi lentävät aurinkokunnan pienkappaleet.

Tällaisia kevenmurikoita ja asteroideja lentää varsin usein ohitsemme, ja lähempääkin kuin tämä 28 kertaa Maan ja Kuun etäisyyden päästä kulkenut 2003 SD220

Eilen tapaninpäivänä kaksi mahdollisesti jopa 600-metristä kappaletta ohitti Maan jotakuinkin samalta etäisyydeltä kuin jouluaaton asteroidi.

Huomenna Maan ohi lentää 2015 YB1, kooltaan 140-310 metriä oleva kappale 40 Kuun keskietäisyyden päästä.

Tänään parikymmenmetrinen 2014 SM1 kulkee myös radallaan tästä Maan läheltä, tosin 71-kertaisen Kuun etäisyyden päästä; näitä kauempaa ohittavia on lähes joka päivä.

Jotakuinkin joulun ns. jättiläisen kokoinen asteroidi ohittaa maapallon ylihuomenna 29.12. Silloin 294739 2008 CM on lähimmillään 22,8-kertaisen Kuun etäisyyden päässä. Sen halkaisija on 920 - 2,1 km.

Samoin ylihuomenna asteroidi 2015 XV351 lentää 5,3 Kuun keskietäisyyden päästä ja seuraavana päivänä 2015 XC352 5,2-kertaisen Kuun etäisyyden päästä. Kummatkin ovat varsin pieniä, niiden halkaisijat ovat vain 26 ja 29 metriä.

Uudenvuodenaattona peräti kolme kappaletta viuhahtaa ohitsemme, ja näistä yksi, 2012 BU61 on kooltaan 250-metrinen möhkäle. Sen lähin etäisyys Maasta on 12,2 Kuun etäisyyttä, eli 4,2 miljoonaa kilometriä (noin kolmasosa jouluasteroidin etäisyydestä)

Seuraava kookas Maan ohi varsin läheltä lentävä, tiedossamme oleva kohde on 164121 2003 YT1, noin 1100 metriä halkaisijaltaan oleva asteroidi, joka ohittaa Maan 31. lokakuuta 13,5 Kuun etäisyyden päästä. Jättiläiseksi ei sitäkään voi sanoa.

Täydellinen lista lähiaikojen ohilennoista on esimerkiksi ESAn Maan lähiohituksia seuraavan toimiston sivuilla. Lista, jossa on mukana kauempaakin Maan ohittavia kohteita, on NASAn vastaavalla sivulla.

Joulun asteroidi paljastui oletettua pienemmäksi ja jännemmäksi

Otsikkokuvassa on jouluaattona ohilentänyt 2003 SD220 NASAn Goldstonessa sijaitsevan radioteleskoopin kuvaamana. Kyseessä on tutkakuva, joka otettiin 22. joulukuuta, kun asteroidi oli 12 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Havaintojen perusteella kappale osoittautui hieman ennakoitua pienemmäksi, noin 1,1 kilometriä pitkäksi puikulaksi. Tätä jännää asteroidia kuvataan uudelleen, kun se tulee seuraavan kerran Maan luokse vuonna 2018. Silloin se ohittaa Maan lähempää, noin 2,8 miljoonan kilometrin päästä.

Tätä puikula-asteroidia kuvattiin myös Arecibon suurella radioteleskoopilla ja sen kuvasarja on alla.

Pyhäinpäivän asteroidin rata selvillä: menee ohi, mutta läheltä

Maa ja 2015 TB145 -kartta
Maa ja 2015 TB145 -kartta

Onko se komeetta vai asteroidi, se ei ole sinänsä tärkeää: olennaista on se, että se menee ohi. Virallisesti edelleen asteroidinimeä 2015 TB145 kantava kohde lähestyy Maata ja ohittaa meidät lauantaina 31. lokakuuta. Lähimmillään se on noin klo 19 Suomen aikaa.

Kyseessä on noin 400 metriä halkaisijaltaan oleva kappale, joka löydettiin lokakuun 10. päivänä Havaijilla olevalla Pan-STARRS -teleskoopilla. Sen rata selvisi varsin hyvin jo seuraavana vuorokautena, jolloin muiden muassa Euroopan avaruusjärjestön maapalloa mahdollisesti uhkaavia kappaleita kartoittava ja seuraava keskus myös teki siitä havaintoja Teneriffalla olevalla teleskoopillaan.

Kohde näkyy alla olevassa animoidussa kuvassa keskellä: kun tähdet pysyvät paikallaan (tosin ilmakehän väreilyn vuoksi hieman pomppien), on keskellä oleva piste selvästi liikkeessä.

GIF-animaatio tähtivalokuvasta

Kappaleen ja Maan välimatka on noin 480 000 km, mikä on Aurinkokunnan mittakaavassa hyvin vähän, mutta silti Maan kannalta turvallinen etäisyys. Koska 2015 TB145:n rata on hyvin soikea ja kallellaan planeettojen ratatasoon nähden, ja koska sen nopeus ohituksen aikaan on varsin suuri (noin 35 km/s), on se todennäköisesti enemmän komeetta kuin asteroidi. 

Niiden välinen ero on yleistäen vain jään määrä: komeetat ovat jäisempiä ja asteroidit kivisempiä. Suurin osa kappaleista on jotain siltä väliltä.

Mikäli kappale törmäisi Maahan, olisi siitä joka tapauksessa harmia. Todennäköisesti Tunguskassa vuonna 1908 Maahan törmännyt kappale oli komeetta, kun taas vuonna 2013 Tšeljabinskissa pudonnut kappale oli nähtävästi asteroidi.

2015 TB145:n suhteen ei kuitenkaan ole odotettavissa harmeja, koska sen rata on sellainen, ettei se tule törmäämään varmasti Maahan ainakaan sataan vuoteen. Se kuitenkin osoittaa taivaan tarkkailun tärkeyden: tämä vaarallisen kokoinen kappale löydettiin vain 21 vuorokautta ennen ohitustaan, eikä siitä ollut aiemmin mitään tietoa. 

Aurinkokunnassa on arviolta noin 5000 kappaletta, jotka jossain vaiheessa kulkevat vaarallisen läheltä maapalloa, mutta niistä vain osa on toistaiseksi löydetty. Tällä hetkellä ei ole tiedossa kuitenkaan yhtään kappaletta, joka olisi mahdollisesti törmäämässä Maahan.

Tätä ohikiitäjää tarkkaillaan parhaillaan aktiivisesti ja lauantaina useat teleskoopit sekä tutkat kuvaavat sekä mittaavat sitä hyvin tarkasti. Sen jälkeen tiedämme onko se enemmän komeetta kuin asteroidi, vaiko päinvastoin.

Asteroidi ohittaa Maan hyvin läheltä 31.10.

Lokakuun 10. päivänä taivasta automaattisesti tutkiva Pan-STARRS -teleskooppi havaitsi uuden, aiemmin tuntemattoman asteroidin, jonka rata tuo kappaleen varsin lähelle Maata nyt 31. lokakuuta. 

"Varsin lähelle" tarkoittaa tässä 1,3 -kertaista Maan ja Kuun välistä keskietäisyyttä, eli noin 480 000 kilometriä maapallosta – se ei ole siis pienimmässäkään vaarassa törmätä Maahan, mutta vilahtaa varsin läheltä. 

Tämä nimen 2015 TB145 saanut asteroidi on halkaisijaltaan 280–620 metriä, eli se on kohtalaisen kookas. Sitä tullaan tutkimaan tarkasti ohilennon aikana, koska saamme harvoin näin lähelle näin kiinnostavia pikkuplaneettoja. Arvioiden mukaan kappaleen kirkkaus tulee olemaan noin magnitudin 10 luokkaa, joten sen voi havaita kookkailla harrastajakaukoputkilla. Ohitus näkyy parhaiten täältä pohjoiselta pallonpuolelta.

Palaamme myös asiaan lähempänä, kun kappaleesta on saatavilla enemmän tietoja. 

Kiinnostavan tästä tapauksesta tekee se, että tämänhetkisen tiedon mukaan 2015 TB145 on suurin näin läheltä maapallon ohittava asteroidi ennen vuotta 2027. Silloin mahdollisesti jopa kaksi kilometriä halkaisijaltaan oleva 1999 AN10 tulee noin Kuun etäisyydelle meistä. Sekin siis ohittaa Maan turvallisesti ilman törmäysriskiä.

Tällä hetkellä ei ole tiedossa asteroidia tai komeettaa, joka olisi törmäyskurssilla maapallon kanssa, mutta kuten yllättäen löytyneen 2015 TB145:n tapaus osoittaa, voi sellainen ilmestyä kaukoputkiin koska vain – maapalloon on historiassa törmännyt runsaasti erilaisia kappaleita ja näin tulee varmasti käymään tulevaisuudessakin, ellemme opi havaitsemaan tehokkaammin aurinkokuntamme kappaleita, ennustamaan paremmin törmäyksiä ja kehitä tekniikkaa, jolla kolarin voisi estää.

Otsikkokuvassa on asteroidi ja maapallo liitetty vain yhteen; se ei esitä tätä tapausta.

Pluto-kuvat vain paranevat ja muuttuvat upeammiksi

Pluto kuvattuna tiistaina 7. heinäkuuta 2015
Pluto kuvattuna tiistaina 7. heinäkuuta 2015

Plutoa lähestyvä New Horizons -luotain on todellakin taas iskussa: se lähetti eilen ensimmäisen kuvansa toimintahäiriön jälkeen ja tuo (yllä oleva) kuva on tähän mennessä upein ja tarkin kuva mystisestä kääpiöplaneetasta. Se onkin luontevaa, sillä luotain lähestyy Plutoa kovaa vauhtia.

Kuva on otettu kahdeksan miljoonan kilometrin etäisyydeltä ja sen huomiota herättävin muoto on alaoikealla hieman vinottain näkyvä hieman sydämeltä näyttävä vaalea alue. Se on noin 2000 km läpimitaltaan ja siitä tekee erityisen selvän vieressä oleva, noin 3000 km pitkä tumma laikkujen sävyttämä alue. 

Tuo tumma alue, missä ovat aiemmin hämmennystä herättäneet hieman neliömäiset täplät, on saanut nyt tutkijoiden parissa lempinimen ”valas”. Se näyttää tosiaankin valaalta alla olevassa, koko Pluton kuvatusta pinnasta olevassa kartassa.

Kun New Horizons lähestyy Plutoa, tulevat kuvat luonnollisesti koko ajan tarkemmiksi ja paremmiksi. Samalla Pluto pyörii akselinsa ympäri, ja sen vuoksi tämä nyt kuvissa oleva alue on näkyvissä seuraavan kerran kunnolla vasta ohilennon aikaan. Silloin sen yksityiskohdat nähdään noin 500 kertaa paremmin. Ohilentoon onkin Pluton ajanlaskun mukaan enää vajaa vuorokausi.

Lähimmillään luotain on 14. heinäkuuta ja ensimmäiset ohilennon aikana otetut kuvat ja mitatut tiedot saadaan Maahan seuraavan päivän aamuna; New Horizons käy kääpiöplaneettan pinnan päällä vain noin 12 500 kilometrin korkeudella.

Pluton kuvaamisesta tekee haastavaa luotaimen suuri nopeus ja tuolla etäisyydellä Auringosta oleva vähäinen valon määrä. Pilkkopimeää siellä ei kuitenkaan ole, vaan valaistuksen määrä Pluton pinnalla on jotakuinkin sama kuin maapallolla juuri Auringon laskun jälkeen. Tarkalleen ottaen vstaavan ajan omalle paikkakunnalleen voi laskea tällä laskurilla.

NASA on koostanut alla olevan hyvämielisen videon tästä valoasiasta, jonka se on nimennyt Pluto-ajaksi (twitterissä #plutotime).

Asteroidi ohitti Maan todella läheltä

Piirros Maan ohi menevästä asteroidista
Piirros Maan ohi menevästä asteroidista
Huom! Ohilento tapahtui jo kesäkuun 8. päivänä, ei 8. heinäkuuta, kuten alkuperin kerroimme.

Noin 21 metriä halkaisijaltaan oleva asteroidi 2015 LF ohitti keskiviikkona 8. kesäkuuta illalla maapallon kosmisesti katsottuna erittäin läheltä: sen etäisyys meistä oli pienimmillään alle 200 000 km, eli jotakuinkin puolet Kuun ja Maan välisestä matkasta.

Tarkalleen ottaen välimatka oli 0,5118 Kuun keskimäärääräistä etäisyyttä, eli noin 196 736 km. Kyseessä on 110. lähin tiedossa olevan asteroidin ohitus.

Taivasta automaattisesti haravoiva automaattiteleskooppi Catalina Sky Survey löysi tämän avaruuskiven kesäkuun 7. päivänä (kuva alla). Kyseessä on hyvin heikkovaloinen kohde, ja myös ohilennon aikaan – vaikka se tulee lähelle – sen kirkkaus on 14,5 magnitudia, eli sen näkemiseen tarvittaisiin varsin kookas kaukoputki. Se liikkuu myös nopeasti: 16,76 kilometriä sekunnissa, eli taivaalla sen sijainti muuttuu 0,25 astetta minuutissa.

Ohituksesta ei ollut mitään vaaraa, eikä siitä ollut myöskään haittaa maapalloa kiertäville satelliiteille.

Samoihin aikoihin Maan lähellä kävi kaksi muutakin kappaletta; tämä ei ole epänormaalia, vaan lähiohituksia tapahtuu käytännössä joka päivä. 

Aivan näin lähelle kuin 2015 LF eivät kappaleet kuitenkaan satu onneksi kovin usein.

Koko ajan päivittyvä lista ohikiitävistä kappaleista on Euroopan avaruusjärjestön Maan lähiavaruutta tarkkailevan SSA-ohjelman sivuilla.

Alla on vielä 2015LF:n rata Auringon ympärillä. Kyseessä on Apollo-asteroideihin kuuluva kappale, jonka kiertoaika Auringon ympäri on 3,7 vuotta ja joka tulee seuraavan kerran Maan luokse kesäkuun 10. päivä vuonna 2026 – mutta ohittaa silloin meidät huomattavasti kauempaa. 

Huom: Otsikkokuva on vain viitteellinen kuvitus Maan ohi kiitävästä asteroidista, ei kuva 2015LF:stä!

Tähtiä tulee ja menee

Kuva: ESO
Kuva: ESO

Kerroimme aiemmassa jutussamme kuinka Scholzin tähti ohitti 70 000 vuotta sitten Auringon vain 0,8 valovuoden etäisyydeltä.

Tulevaisuudessa tähtien ohituksia on luvassa lisää. Ja paljon lähempää.

Kosmisen hiuksen verran ohi

Coryn Bailer-Jones on laskenut tähtien liikkeitä Astronomy & Astrophysics -lehden artikkelissaan.

Bailer-Jonesin mukaan parin tulevan lähiohituksen aikana tähdet viilettävät suoraan Oortin pilven läpi. Se on Auringon uloin vaikutusalue, joka ulottuu muutamasta tuhannesta tähtitieteellisestä yksiköstä (AU eli Maan ja Auringon keskietäisyys) yli 50 000 AU:n päähän. Eli vähintäänkin niille main, mistä Scholzin tähti taannoin kulki.

Lähiohitusten kaikkien aikojen ennätys - tunnettujen tähtien osalta siis - tehdään muutaman sadantuhannen vuoden kuluttua. Silloin HIP 85605 -tunnuksen saanut tähti kulkee lähempää kuin yksikään toinen tähti tunnetussa historiassa tai tulevaisuudessa. Lähin etäisyys saattaa jäädä vain 0,13 valovuoteen, eli vaivaiseen 8 000 AU:öön. Seuraavaksi lähin tähtivierailu tapahtuu miljoona vuotta tuon jälkeen, kun Gliese 710 käy vain 0,33 valovuoden päässä.

Kummatkin tähdet ovat pieniä kääpiötähtiä, eikä niiden ratoja tunneta tarkasti. Etenkin lähin ohitus voi hyvinkin perustua virhearvioihin. Vaikka tähdet kulkisivatkin yllä kerrottua kauempaa, ne käyvät kuitenkin erittäin lähellä.

Suurempien tähtien ohitukset on helpompi laskea. Alfa Centaurin kolmoistähtijärjestelmä lähestyy meitä vielä 30 000 vuoden ajan. Sen ohitus tapahtuu vajaan kolmen valovuoden etäisyydeltä. Koko järjestelmän massa vastaa noin kahta Aurinkoa.

Entä sitten?

Tähtien lähiohitukset voivat olla ongelmallisia. Oortin pilven läpi kulkeva tähti voi muuttaa ainakin muutamien Aurinkoa kiertävien kappaleiden ratoja, ainakin vähän. Osa sinkoutuu lähemmäs Aurinkoa, osa taas poistuu pysyvästi Aurinkokunnasta.

Oortin pilvestä tehdyt mallit kertovat, että alueella kiertää jopa tuhansia miljardeja kappaleita, joiden läpimitta on vähintään kilometrin. Suurimmat lienevät kymmeniä tai satoja kertoja isompia. Arvioita parempaan ei pystytä, sillä nykyiset teleskoopit eivät yksinkertaisesti ole riittävän tehokkaita havaitakseen Aurinkoa kiertäviä pienkappaleita tuollaisilta etäisyyksiltä. (Tunnetut kaukaiset kappaleet huomataan yleensä ratansa Aurinkoa lähimmissä pisteissä. Loppurata lasketaan. Pisimmällä käyvä tunnettu kappale sijaitseekin nyt vain runsaan 20 AU:n päässä Auringosta: 2005 VX3 on hyvin elliptisellä radalla kulkeva komeetta, joka käy noin 3 000 AU:n päässä. Sen yksi kierros kestää arviolta 60 000 vuotta.)

Mainittujen kääpiötähtien massat ovat vain joitain prosentteja Auringosta. Niiden vaikutukset Oortin pilvessä jäänevätkin varsin huomaamattomiksi. Alfa Centaurin tähdet taas eivät kulje Oortin pilven läpi, eikä niidenkään painovoimavaikutus montaa pienkappaleita heilauta. Suurempiakin häiriötekijöitä on nähty.

Keltainen jättiläistähti gamma Microscopii oli eri luokkaa. Sen läpimitta on kymmenen kertaa suurempi kuin Auringon, ja massa 2,5 Aurinkoa. Tämä raskaahko tähti kulki 3,8 miljoonaa vuotta sitten ehkä vain valovuoden päästä meistä, ja luultavasti onnistui sekoittamaan Aurinkokunnan ulko-osia edes jonkin verran.

Ainakin esi-isämme, jo tuossa vaiheessa kahdella jalalla kulkeneet etelänapinat, näkivät sen taivaalla hieman Venusta kirkkaampana pisteenä vuosituhansien ajan.

Nykyisin näkemämme komeetat (ja osa törmäyskraattereista) saattavat olla gamma Microscopiin lähiohituksen aikaansaannoksia. Tai yhtä hyvin jonkin jonkin aiemman lähitähden. Varmasti emme kuitenkaan voi tietää. Emme ainakaan ennen kuin erotamme miten paljon tavaraa Oortin pilvessä todella lymyää. Tai ennen kuin pystymme laskemaan tähtien radat monin verroin nykyistä tarkemmin.

Päivitys 18.2. n. klo 13: Tarkennettu "ennätystä" tarkoittamaan vain tunnettujen tähtien lähiohituksia. Aurinko on historiansa aikana kulkenut nykyistä tiheämminkin 'tähditettyjen' alueiden läpi, joten lähempiäkin ohituksia on todennäköisesti tapahtunut. Sellaisista ei kuitenkaan ole muuta kuin simulaatioihin perustuvia tilastollisia arvioita.


Alla taulukko lähiohituksista. Muista myös muut jutut lähitähdistä: • (1) Proxima Centaurilla on kiertolainen?(2) Millainen Proxima Centauri on?(3) Tähti käväisi lähempänä kuin Proxima(4) Monet tähdet tekevät lähiohituksia

Tulevat ohitukset:
Tähti              vuosiluku               etäisyys
Hip 85605           n. 240 000-470 000 jaa. 0,13-0,65 vv = 8 200-41 000 AU
Gliese 710          n. 1 300 000 jaa.       0,33-1,44 vv = 21 000-91 000 AU
Proxima Centauri       n. 29 400 jaa.       2,90 vv = 183 000 AU
Alfa Centauri A+B      n. 30 400 jaa.       2,97 vv = 184 000 AU

Menneet ohitukset:
Tähti               vuosiluku               etäisyys
Scholzin tähti          n. 70 000 eaa.      0,59-1,17 vv = 37 000-74 000 AU
gamma Microscopii   n. 3 800 000 eaa.       1,14-4,37 vv = 72 000-273 000 AU

jaa. = jälkeen ajanlaskun alun ; eaa. = ennen ajanlaskun alkua ; vv = valovuosi ; AU = astronominen yksikkö eli 149 597 871 km

Kohuasteroidilla on salaseuralainen: katso paljastava kuva!

Kuva NASA / JPL-Caltech
Kuva NASA / JPL-Caltech

Eilisiltana Maan ohi pyyhältänyt asteroidi 2004 BL86 saatiin onnistuneesti tutkakuviin. Goldstonen 70-metrisellä radioteleskoopilla tehtiin asteroidista mittauksia, joista saatiin koottua 20 yksittäistä kuvaa ja luotua lyhyt video (oikealla) asteroidista, joka pyörähtää akselinsa ympäri kerran 2,6 tunnissa.

Tutkakuvista tehty animaatioKuvien erotuskyky on parhaimmillaan noin neljä metriä pikseliä kohti, joten asteroidin pinnalla erottuu jonkin verran yksityiskohtia, pääasiassa kraattereita. Pienikokoiseksi kappaleeksi 2004 BL86 on yllättävän pyöreä. 

Varsinainen yllätys ei kuitenkaan ollut asteroidin muoto eikä edes sen halkaisija eli noin 325 metriä, vaikka se osoittautuikin hieman arvioitua pienemmäksi, vaan 70 metrin läpimittainen kuu, joka kiertää asteroidia. Videon perusteella näyttää siltä, että kuun kiertorata on voimakkaasti kallistunut asteroidin ekvaattorin eli päiväntasaajan suhteen. 

Periaatteessa kuun löytyminen ei ollut poikkeuksellista, sillä Maan radan tietämillä liikkuvista yli 200-metrisistä asteroideista arviolta 16 prosentilla eli suunnilleen joka kuudennella on yksi tai kaksi pientä kuuta. 

Ohituksen aikana saatiin tutkamittausten avulla määritettyä myös asteroidin rata entistä tarkemmin. Aiempi arvio on edelleen pätevä eli 2004 BL86 ei tule tätä lähemmäs ainakaan 240 vuoteen.

Maan lähistölle tulevat NEO-asteroidit (Near Earth Objects) ovat erityisen tarkkailun kohteina. Kaikkia ei vielä edes tunneta, mutta arvioiden mukaan niistä on löydetty jo yli 98 prosenttia.

Ensi vuonna NASA lähettää matkaan OSIRIS-Rex-luotaimen, joka matkaa tutkimaan asteroidia nimeltä (101955) Bennu (1999 RQ36). Se lukeutuu lähiasteroideihin ja potentiaalisesti vaarallisiksi luokiteltuihin kappaleisiin. Alla oleva kuva on koottu Arecibon 305-metrisellä radioteleskoopilla tehdyistä tutkamittauksista.

Tutkijoiden mukaan on olemassa pieni mahdollisuus, että Bennu törmää Maahan 2100-luvun lopulla. Todennäköisyys on hyvin pieni – alle 0,04 prosenttia – mutta noin 500 metrin läpimittaisen kappaleen törmäys aiheuttaisi suurta tuhoa.

OSIRIS-Rex-luotaimen avulla testataan tekniikkaa, jolla voidaan tutkia uhkaavia avaruuden kappaleita, mutta se tekee myös perustutkimusta, joka antaa tietoa Aurinkokunnan synnystä ja kehityksestä. Luotain saavuttaa määränpäänsä vuonna 2019 ja palauttaa asteroidista ottamansa näytteen Maahan vuonna 2023.

Suunnitelmissa on myös "asteroidikaappaus" 2020-luvulla. ARM-hankkeen (Asteroid Redirect Mission) tarkoituksena on napata kiinni Maan läheisyyteen tuleva pieni asteroidi ja siirtää se Kuuta kiertävälle radalle. Sen jälkeen astronautit matkaavat tutkimaan asteroidia paikan päälle.

Kuva: OSIRIS-Rex -luotain.

Haluatko nähdä asteroidin?

Kuva NASA / JPL-Caltech
Kuva NASA / JPL-Caltech

Tänään maanantaina Maan ohi viilettää asteroidi (357439) 2004 BL86, eli tuttavallisesti 2004 BL86. Etäisyys on pienimmillään 1,2 miljoonaa kilometriä eli noin kolme kertaa Maan ja Kuun välimatka. Avaruuden kivenmurikan kokoa ei tiedetä tarkasti, mutta kirkkauden perusteella sen arvellaan olevan noin 500 metriä.

Tällaisia ohituksia ei tapahdu kovin usein. Seuraavan kerran yhtä iso kappale ohittaa Maan läheltä 7. elokuuta 2027, jolloin noin kilometrin läpimittainen 1999 AN10 tulee likimmillään 390 000 kilometrin eli suunnilleen Kuun etäisyydelle Maasta. Samainen asteroidi ohitti Maan läheltä myös vuonna 1946. Silloin etäisyyttä oli hieman alle miljoona kilometriä.

2004 BL86:n löysi 30. tammikuuta vuonna 2004 tähtitaivasta koko ajan tarkkaileva LINEAR-robottiteleskooppi. Asteroidin kiertoaika Auringon ympäri on 1,84 vuotta, ja se kulkee soikealla radalla, jonka lähin etäisyys Auringosta on hieman maapallon rataa lähempänä (0,8967 AU) ja suurin etäisyys (2,108 AU) jotakuinkin asteroidivyöhykkeellä Marsin ja Jupiterin välissä. Tällä radallaan se tulee siten aina välillä lähelle maapalloa.

Nasan NEO-viraston (Near Earth Object Program Office) johtajan toimesta vastikään eläköityneen Don Yeomansin mukaan Maan lähiasteroideihin lukeutuva 2004 BL86 tulee seuraavan kerran yhtä lähelle planeettamme aikaisintaan 200 vuoden kuluttua.

Ohituksia toki tapahtuu tätä ennenkin: seuraava suurikokoinen kappale, joka vilahtaa Maan vierestä, on 2014 YB35, jonka rata kulkee 4 500 000 kilometrin (11,6 Maan ja Kuun välistä keskimääräistä etäisyyttä) päästä 27. maaliskuuta 2015.

Taivaanmekaniikan lakien mukaan ei ole pienintäkään mahdollisuutta, että mikään näistä osuisi Maahan.

Lähiohitus tarjoaa kuitenkin erinomaisen tilaisuuden tarkastella avaruuden pienkappaletta melko läheltä. 2004 BL86:ta onkin havaittu jo aktiivisesti ja etenkin lähiohituksen aikaan sitä tutkitaan monin teleskoopein. Erityisen kiinnostavia nämä lähelle tulevat kappaleet ovat radioteleskooppien kannalta, koska niillä voidaan tehdä tarkkoja tutkahavaintoja. Niistä näkee hyvin esimerkiksi asteroidin muodon ja pyörimisliikkeen. 

Eräs kiinnostavimmista tutkittavista asioista on myös yksinkertaisesti kappaleen koko, sillä toistaiseksi kirkkauden perusteella tehty arvio 2004 BL86:n koosta on varsin epätarkka: asteroidi saattaa olla joko 300 metriä tai jopa kilometrin halkaisijaltaan.

Näkyvissä myös taivaalla – mutta ei paljain silmin

Asteroidin 2004 BL86 voi yrittää nähdä myös harrastajavälinein. Hyvissä eli pilkkopimeissä olosuhteissa se voi näkyä kirkkaimmillaan jopa kiikarilla, mutta kaukoputkella sen erottaa melko helposti. Asteroidi on kuitenkin vain pieni valopiste, joten sen kulkureitti täytyy tietää tarkasti, jotta sen erottaa tähdistä.

Kun asteroidi on lähimpänä Maata maanantai-iltana kuuden jälkeen, se on vielä eteläisellä taivaanpallolla, mutta nousee illan ja yön kuluessa yhä pohjoisemmas (karttoihin merkityt kellonajat ovat UT-aikaa eli niihin on lisättävä kaksi tuntia, jotta saa Suomen ajan).

Kirkkaimmillaan asteroidi on 9. magnitudia, joten se ei ole häikäisevän kirkas, mutta erottuu ehkä helpoimmin juuri liikkeensä ansiosta. Lähimpänä ollessaan 2004 BL86 vaeltaa taivaalla noin 2,7 asteen matkan tunnissa eli Kuun näennäisen läpimitan verran reilussa kymmenessä minuutissa. Myöhemmin yöllä se ohittaa hyvin läheltä Kravun tähdistön avointa tähtijoukkoa M44, joka tunnetaan myös nimillä Praesepe ja Seimi. 

Helpoin tapa havaita ohilentoa onkin tehdä se tietokoneen välityksellä: muun muassa Virtual Telescope seuraa tapahtumaa reaaliaikaisesti.