Maailmankaikkeutta mahdollisesti asuttavien älyllisten olentojen viestejä on yritetty kuulostella turhaan jo yli 50 vuoden ajan. Kosmista yhteyttä ei ole saatu, ja siihen saattaa olla yksinkertainen syy: muita ei ole lähimaillakaan. Näyttää siltä, että olemme – ainakin paikallisesti – sittenkin yksin.

Tähtienvälisten viestien sijasta muiden olentojen olemassaolo voitaisiin päätellä niiden teknologian tuottamasta hukkaenergiasta. Jos sivilisaatio olisi Nikolai Kardashevin 1960-luvulla kehittämän luokituksen mukaan tyyppiä III, se kykenisi hyödyntämään koko kotigalaksinsa energiaa.

Tyypin I sivilisaatio olisi valjastanut planeettansa kaikki luonnonvarat ja energianlähteet, tyyppi II myös kotitähtensä. Jo nykyisillä teleskoopeillamme pystyisimme havaitsemaan vähintään tyypin III sivilisaatiot niiden hukkalämmön perusteella.

Niiden säteilemä ylimääräinen energia näkyisi keski-infrapuna-alueella – ja itse asiassa sopivan sorttista lämpösäteilyä on havaittukin. Jason Wrightin johtaman Penn State -yliopiston tutkijaryhmän kartoituksessa löytyi satoja galakseja, joiden säteilyssä on ylenmäärin infrapunasäteilyä.

Ongelmana on se, että säteily voi olla peräisin myös luonnollisista lähteistä eli pölypilvistä, joita esiintyy tähtien syntyalueiden lähistöllä. Michael Garrett on tehnyt Wrightin työryhmän listaamista galakseista radiohavaintoja, ja tullut siihen tulokseen, että infrapunaylimäärän selitys on mitä todennäköisimmin nimenomaan tähtienvälisessä, lämpimässä pölyssä. 

Jos havaintojen tulkinta pitää paikkansa, kehittyneet sivilisaatiot ovat hyvin harvinaisia tai puuttuvat tyystin meitä ympäröivästä lähimaailmankaikkeudesta – missä "läheisyys" mitataan vähintään kymmenissä tai jopa sadoissa miljoonissa valovuosissa. 

"Penn Staten tutkimus osoitti jo, että tällaiset sivilisaatiot ovat hyvin harvinaisia, mutta uusi tutkimus viittaa siihen, että sekin on vähättelyä. Kardashevin tyypin III sivilisaatioita ei yksinkertaisesti ole kovin lähellä. Mielestäni voimmekin nukkua yömme rauhassa: muukalaisten hyökkäys on hyvin epätodennäköinen", naurahtaa Garrett.

Jotkut Garrettin tutkimista galakseista vaativat vielä lisähavaintoja, mutta toistaiseksi kaikki tarkkaan tunnetut järjestelmät selittyvät luonnollisilla ilmiöillä. "Hyvin todennäköisesti loputkin lukeutuvat samaan kategoriaan, mutta ne kannattaa silti tarkistaa", Garrett arvioi.

Garrettin soveltamalla menetelmällä olisi mahdollista tunnistaa myös tyypin II sivilisaatioiden jättämät jäljet. Sellaisetkin olisivat paljon meitä kehittyneempiä, sillä me emme ole vielä yltäneet edes tyyppiin I. Ja ne olisivat todennäköisesti yleisempiä kuin tyypin III sivilisaatiot.

"On hieman huolestuttavaa, että tyypin III sivilisaatioita ei näytä olevan olemassa. Se ei ole ollenkaan niiden fysiikan lakien mukaista, jotka selittävät muuten niin hyvin fysikaalisen maailmankaikkeuden. Palapelistä näyttää puuttuvan jokin keskeinen palanen. Kenties kehittyneet sivilisaatiot ovat niin energiatehokkaita, että niiden säteilemä hukkaenergia on hyvin vähäistä - tosin nykyisen fysiikan tuntemuksemme perusteella se olisi hyvin vaikeaa. Siksi on tärkeää jatkaa Maan ulkopuolisen älyn merkkien etsimistä, jotta saisimme todella selville, mikä tilanne oikein on", Garrett päättää.

Tutkimuksesta kerrottiin Hollannin radioastronomisen instituutin ASTRONin uutissivuilla ja se julkaistaan Astronomy and Astrophysics -tiedelehdessä.

Kuva: Danielle Futselaar/ASTRON

Tasan 38 vuotta sitten Jerry Ehman havaitsi sittemmin golfkentän tieltä puretulla Big Ear -radioteleskoopilla signaalin, jonka ominaisuudet viittasivat keinotekoiseen alkuperään. Signaali tuli Jousimiehen tähdistön eli Linnunradan keskuksen suunnasta.

Päivän kuvassa siis tietokoneen tulostusliuska, missä ovat Ehmanin ympyröimät signaalia markkeeraavat kirjaimet ja numerot sekä raapustus niiden vieressä: Wow!. 72 sekuntia kestänyt signaali, jota ei ole sen koommin havaittu uudelleen, sai nimekseen ”Wow! signal” eli Vau!-signaali.

Toisinaan tällaiset omituiset signaalit ovat myös tuottaneet kokonaan uusia, kiinnostavia löytöjä: niin maailmankaikkeuden taustasäteily kuin pulsaritkin olivat aluksi kummallisia havaintoja, joita jotkut ennättivät jo olettaa viesteiksi toisilta sivilisaatioilta. Vaikka todennäköisimmin kyse oli tässäkin tapauksessa häiriöstä teleskoopin laitteistoissa tai jokin maanpäällisestä kohteesta tullut signaali, on toki mahdollista, että joku odottelee edelleen vastausta siellä Joutsenen suunnalla...

Venäläissyntinen fyysikkomiljardööri Juri Milner alkaa tukea uutta maanulkoista elämää etsivää hanketta sijoittamalla siihen ainakin 100 miljoonaa dollaria, eli nykykurssilla noin 92 miljoonaa euroa.

Tänään Lontoossa julkistettu hanke, Breakthrough Initiative, aikoo sondata ainakin 1000 lähintä tähteä optisesti ja radioalueella. Ja tarkasti: periaatteessa voisimme erottaa tähtiä kiertävillä planeetoilla olevat radiolähettimet, jotka ovat teholtaan lennonjohtotutkan luokkaa, sekä havaita teholtaan noin 100W olevat (siis tavallisen kirkkaan lampun tehoiset) laserit noin neljän valovuoden päästä.

Teoriassa nyt julkistettu kymmenvuotinen etsintähanke on 50 kertaa herkempi kuin aiemmat SETI-hankkeet, kattaa kymmenen kertaa laajemman alueen taivaalta ja sen laitteet pystyvät skannaamaan noin viisi kertaa leveämmän kaistan sähkömagneettisesta spektristä. Etsintä tapahtuu sata kertaa nopeammin kuin aikaisemmin. 

Kaikkiaan hankkeessa tutkitaan noin miljoona lähintä tähteä omassa Linnunradassamme. 

Mukana julkistustilaisuudessa olivat mm. kosmologi Stephen Hawking, Iso-Britannian kuninkaallinen tähtitieteilijä, lordi Martin Rees, maanulkoista elämää etsineen SETI-hankkeen pioneeri Frank Drake, tunnettu amerikkalainen tieteen popularisoija Ann Druyan ja erilaisiin nettiyhtiöihin tekemillään sijoituksilla rikastunut Juri Milner. 

Siinä missä aiemmin etsintää on tehty pääasiassa tieteellisten havaintojen ohessa maailman suurilla radioteleskoopeilla sekä ajoittaisilla havaintokampanjoilla, on ideana nyt "ostaa" havaintoaikaa taivaalta tulevien, mahdollisesti kiinnostavien signaalien etsimiseen. Tätä varten hanke on sopinut havaintoajan hankinnasta kolmelta teleskoopilta ympäri maailman; yhteistä näille on se, että ne ovat hyviä, mutta jo hieman vanhentuneita teleskooppeja, jotka eivät ole aivan iskussa enää täysipainoisten tieteellisten havaintojen tekemiseen tai niiden ajanmukaistaminen olisi vaatinut paljon rahaa, mutta jotka silti ovat täysin käyttökelpoisia SETI-hankkeeseen.

Radioteleskoopit ovat Green Bank (kuva oikealla) West Virginiassa, Yhdysvalloissa, ja Australiassa oleva Parkes (otsikkokuvassa). Etenkin Parkesin historiallinen teleskooppi on ollut lopettamisuhan alla jo pitkään, mutta nyt hanke varaa noin 25% sen havaintoajasta ensi vuoden heinäkuusta alkaen ja varmistaa siten teleskoopin toiminnan ainakin viiden vuoden ajan siitä eteenpäin.

Optisella puolella käytetään Kalifornian yliopiston San Josessa sijaitsevassa Lick-observatoriossa olevaa kaukoputkea. 

Todennäköisesti muitakin observatorioita tulee mukaan hankkeeseen, kunhan se pääsee vauhtiin.

Maailman suurin tietojenjakohanke

Olennaisin tekijä siinä, että uusi systeemi on paljon aiempia parempi, on viime aikoina signaalinkäsittelyssä tapahtunut suuri kehitys.

Pelkkä tehokas tiedonkeruu ja käsittely ei riitä sellaisinaan, vaan havaittuja signaaleita pitää voida seuloa suurella tietokonekapasiteetilla. Tässä hanke katsoo meihin: suurin osa tiedoista tullaan jakamaan yleisön kanssa ja me kaikki voimme luovuttaa osan tietokoneidemme tyhjäkäyntikapasiteetista SETI@home -projektin kautta hankkeelle. Löytyneitä mahdollisia signaaleita tutkii tarkemmin Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksella oleva tähtitieteilijäryhmä.

Kuten aiemminkin SETI-hankkeissa, tuottaa taivaan kattava skannaus todennäköisesti myös kiinnostavia tieteellisiä löytöjä.

Vieraiden sivilisaatioiden viestejä on kuulosteltu yli puolen vuosisadan ajan, mutta yritykset ovat keskittyneet melkein yksinomaan radiotaajuuksille. Optista SETI-tutkimusta (Search for Extraterrestrial Intelligence) on tehty vasta runsaat kymmenen vuotta.

Nyt etsintä laajenee infrapuna- eli lämpösäteilyn aallonpituuksille. Teoriassa merkkejä teknisesti kehittyneiden avaruuden olentojen valtavista rakennelmista olisi voitu havaita jo aiemmin infrapuna-alueella, mutta tarkoitukselliset viestit ja niiden löytäminen ovat kokonaan eri asia.

Tähtienväliseen viestintään soveltuisi erinomaisen hyvin infrapunalaser. Silloin lähetystehon saisi hetkellisesti kokonaisen tähden säteilyä suuremmaksi, ja infrapunasäteily läpäisee tähtienvälisen aineen monin verroin helpommin kuin näkyvä valo. Lisäksi infrapuna-alueella saman informaatiosisällön välittäminen vaatii vähemmän energiaa kuin valosignaalien avulla.

Toistaiseksi infrapuna-SETIn esteenä on ollut sopivan tekniikan puuttuminen: instrumentit eivät ole kyenneet havaitsemaan ultralyhyitä lämpösäteilyn pulsseja. Kolmisen vuotta sitten onnistuttiin kehittämään ilmaisimia, jotka siihen pystyvät. Ja nyt niiden pohjalta on käynnistynyt NIROSETI-ohjelma (Near-Infrared Optical SETI eli lähi-infrapuna-alueen optinen SETI).

Uusi laitteisto on käytössä Kalifornian yliopiston Lick-observatoriossa. Se on asennettu yhden metrin peilillä varustettuun Nickel-teleskooppiin ja ensimmäiset havainnot tehtiin 15. maaliskuuta. Observatoriossa on aiemminkin tehty SETI-tutkimusta näkyvän valon alueella. Läpitunkevamman infrapunasäteilyn aallonpituuksilla pystytään kuitenkin tarkkailemaan tähtiä, jotka ovat satojen valovuosien sijasta jopa tuhansien valovuosien etäisyyksillä.

Hanketta johtaa Shelley Wright ja ryhmään kuuluu myös Frank Drake, SETI-tutkimuksen veteraani ja pioneeri, joka johti vuonna 1961 Ozma-projektia, kaikkien aikojen ensimmäistä avaruuden älyn etsintäohjelmaa.

Draken mukaan infrapuna-alue tarjoaa selviä etuja muihin aallonpituuksiin verrattuna: "Signaalit olisivat niin voimakkaita, että niiden havaitsemiseen riittää pienikin kaukoputki. Sellaisilta on tarjolla enemmän havaintoaikaa, mikä on isoksi avuksi, sillä tutkimuksessa on tehtävä havaintoja suuresta määrästä tähtiä." 

Toisaalta ongelmana on se, että vieraan sivilisaation laserviestin pitäisi tulla suoraan meitä kohti. Kapeaa säteilykeilaa ei muuten pystytä havaitsemaan. Radioalueella viestiliikenne leviää joka suuntaan. Maan ensimmäiset radiolähetykset ovat edenneet jo yli sadan valovuoden etäisyydelle, tosin kaiken aikaa heikentyen.

NIROSETI-laitteisto etsii taivaalta lyhyitä infrapunapulsseja, mutta kerää samalla tietoa myös säteilytason vaihteluista nanosekuntien aikaskaalassa. Siten sen avulla voidaan löytää mahdollisten vieraiden sivilisaatioiden lisäksi myös ennestään tuntemattomia astrofysikaalisia ilmiöitä.

Oikeastaan niiden löytyminen on melko varmasti todennäköisempää kuin avaruuden olentojen viestien vastaanottaminen.  

Uudesta hankkeesta kerrottiin Kalifornian yliopiston (San Diego) uutissivuilla.