Pluto

Nyt tulivat tarkimmat lähikuvat Pluton pinnasta: parempia kuin uskallettiin toivoa

La, 12/05/2015 - 12:25 By Jari Mäkinen
Pluton pintaa tarkasti

Viime heinäkuun puolivälissä Pluton ohi lentänyt New Horizons -luotain lähettää ohilentonsa aikana ottamia kuviaan ja tietojaan tasaiseen tahtiin. Lennonjohto sekä sen tutkijat julkaisevat niitä yhtä tasaiseen tahtiin kerran viikossa.

Nyt vuorossa olivat parhaimmat ja tarkimmat lähikuvat kääpiöplaneetan pinnasta. Tätä yksityiskohtaisempia kuvia ei enää ole tulossa.

Näissä kuvissa Pluton pinnalta erottuu alle sata metriä kooltaan olevia yksityiskohtia. Tarkkuus on 77 – 85 metriä pikseliltä.

Kuvat ovat upeita ja parempia kuin uskallettiin odottaa, mutta samalla niin Pluto, Kharon kuin pieni luotainkin ovat jo tuottaneet niin upeita tuloksia, että odotustaso oli jo valmiiksi korkealla. Se, että kuvat olivat mahtavia, oli siksi vähän kuin itsestäänselvyys.

Myös se, mitä pinnalla näkyy, ei enää jaksa yllättää, vaikka kuvat ovat teknisesti ja tieteellisesti niin upeita, että superlatiivit loppuvat kesken: jos näitä kuvia olisi näyttänyt keväällä planeettatutkijoille, he olisivat varmasti pitäneet niitä huijauksina!

Mitään todella uutta kuvissa ei ole, paitsi että nyt Pluton pinnan monimuotoisuus ja sen kraatterit, vuoristot ja jäätiköt näkyvät vain paljon tarkemmin. Niiden avulla pystytään selittämään paremmin mitä Plutossa oikein on tapahtunut ja tapahtumassa.

Upein nyt julkaistuista kuvista on alla kooste, joka näyttää 80 kilometriä leveän kaistaleen Pluton pintaa noin 800 kilometrin pituudelta Sputnik-tasangolta. 

Pluton pintaa

New Horizons otti tämän kuvamosaiikin kuvat LORRI-teleskoopillaan noin 17 000 kilometrin etäisyydeltä Pluton pinnasta 14. heinäkuuta noin klo 14:36 Suomen aikaa, kun luotain oli jotakuinkin 15 minuutin päässä ratansa Plutoa lähintä kohtaa. 

Kuvan täysikokoinen versio on täällä: 
www.nasa.gov/sites/default/files/thumbnails/image/nh-craters-mountains-glaciers.jpg

Voyager 1 ohitti Saturnuksen

To, 11/12/2015 - 21:41 By Markus Hotakainen
Saturnus Voyager 1 -luotaimen kuvaamana

Päivän kuva

Tosin siitä on kulunut jo 35 vuotta. 5. syyskuuta 1977 matkaan laukaistu luotain ohitti ensin Jupiterin 5. maaliskuuta 1979 ja puolisentoista vuotta myöhemmin, tarkemmin sanottuna 12. marraskuuta, rengasplaneetta Saturnuksen.

Etäisyyttä oli lähimmän ohituksen aikaan 124 000 kilometriä, mutta päivän kuvan Voyager 1 nappasi reilun viiden miljoonan kilometrin etäisyydeltä ollessaan jo loittonemassa jättiläisplaneetasta. Luotain ohitti myös Saturnuksen suurimman kuun Titanin ainoastaan 6 500 kilometrin etäisyydeltä. Kuun lähiohitus oli itse asiassa syynä siihen, että Saturnus jäi viimeiseksi planeetaksi, jota Voyager 1 tutki. 

Jo elokuussa 1977 lähetetty Voyager 2 -luotain ohitti Saturnuksen vasta elokuussa 1981, mutta jatkoi sen jälkeen vielä Uranukseen vuonna 1986 ja ohitti Neptunuksen kolmisen vuotta myöhemmin. 

Voyager 1 olisi voitu ohjata radalle, joka olisi vienyt sen kohti Plutoa, mutta Titanin ohilentoa pidettiin tärkeämpänä. Tuolloin Aurinkokunnan uloin planeetta, sittemmin kääpiöplaneetta Pluto, saikin sitten odottaa luotainvierasta aina vuoteen 2015 saakka.

Tällä hetkellä sinnikäs luotain on jo noin 20 000 000 000 kilometrin etäisyydellä Auringosta. Voyager 1 poistui heliosfääristä eli Auringon magneettikentän vaikutuspiiristä elokuussa 2012, jolloin siitä tuli ensimmäinen ihmisen lähettämä alus, joka saavutti tähtienvälisen avaruuden. Luotain lähettää edelleen tietoja ja sen odotetaan toimivan mahdollisesti vielä kymmenen vuoden ajan.

Pluton kaoottiset kuut animaationa

Pluton kuista saatiin kesällä komeita kuvia, kun NASAn New Horizons -luotain lensi kääpiöplaneetan ohitse. Lisää kuvia on vielä tulossa, kun luotain lähettelee muistiinsa keräämiä tietoja vähitellen Maahan, mutta tässä Pluto-kuvien julkistusrumbassa unohtuu helposti se, että Plutoa tutkittiin jo ennen lähiohitusta huolellisesti – niin New Horizons -luotaimella kuin maanpäällisin kaukoputkinkin.

Tässä Mark Showalterin tekemässä animaatiossa näkyy hyvin kuinka Pluton kuut liikkuvat ja pyörivät: siinä missä sisin Charon kääntää koko ajan saman puolensa kohti Plutoa (samaan tapaan kuin Maan kuu tekee) vuorovesilukittumisen vuoksi, pyörivät muut kuut Styx, Nix, Kerberos ja Hydra villisti akseliensa ympäri. Onneksi ne sentään pysyvät koko ajan samalla radalla Pluton ympärillä!

Kuten video osoittaa, ei Plutokaan pysy paikallaan, vaan käytännössä Pluto ja Kharon kiertävät yhteisen massakeskipisteensä ympärillä. 

Kuten alla oleva kuva osoittaa, ovat pienimmät Pluton kuut – tai ainakin Kerberos ja Hydra – syntyneet vähintään kahden pienemmän kappaleen törmäyksestä, ja voi olla, että edelleen jatkuva pyöriminen on seurausta näistä törmäyksistä.

Video: NASA/JHUAPL/SwRI/Mark Showalter

Pluton pienimmät kuut

Onko Organa Kharonin nuorin kraatteri?

Ma, 11/02/2015 - 11:28 By Markus Hotakainen
Organa, Kharon-kuun kraatteri

Pluton Kharon-kuun pinnalla oleva epävirallisen Organa-nimen saanut kraatteri kiinnitti tutkijoiden huomion, kun infrapuna-alueella tehdyt havainnot osoittivat sen kohdalla esiintyvän säteilyn absorptiota 2,2 mikronin aallonpituudella. Syynä on jäätynyt ammoniakki, jota on kraatterissa ja sen ympäristössä paljon enemmän kuin muualla Kharonin pinnalla.

New Horizons teki havainnot, joista otsikkokuva on koostettu, heinäkuun 14. päivänä ollessaan 81 000 kilometrin etäisyydellä Kharonista. Näkyvän valon kuvassa erotuskyky on noin kilometri pikseliä kohti, infrapuna-alueella noin viisi kilometriä per pikseli. Ammoniakki on merkitty kuvaan vihreällä. 

Ammoniakkia todettiin esiintyvän Kharonissa jo vuonna 2000, mutta Organa-kraatterin esiintymä on poikkeuksellinen. Esimerkiksi läheisessä Skywalker-kraatterissa ei ole havaittavissa mitään vastaavaa.

"Miksi nämä kaksi saman näköistä ja kokoista, lähellä toisiaan olevaa kraatteria ovat koostumukseltaan niin erilaisia", pohtii Will Grundy, yksi luotainlennon tutkijoista.

"Meillä on vaihtoehtoisia ajatuksia Organan ammoniakista. Kraatteri on nuorempi kuin naapurinsa tai sen synnyttänyt törmäys osui pinnanalaisen ammoniakkijääesiintymän kohdalle. Organan muodostanut kappale on myös voinut tuoda ammoniakin mukanaan."

Naapurikraatterit ovat suunnilleen viiden kilometrin läpimittaisia ja muistuttavat muutenkin toisiaan. Kummallakin on ympärillään törmäyksessä singonneen aineen muodostamia vaaleita säteitä. Selkein ero on Organan tummempi sisus, mutta ammoniakkia on myös ympäristössä, ei ainoastaan kraatterin sisällä.

"Löytö on fantastinen", uhkuu intoa Bill McKinnon, joka kuuluu niin ikään New Horizons -luotaimen tutkijaryhmään.

"Vahva ammoniakki on tehokas jäänestoaine hyisissä maailmoissa, ja jos se on tosiaan peräisin Charonin sisuksista, se auttaisi selittämään Kharonin pinnanmuodot kryovulkanismilla: syvyyksistä on purkautunut kylmää, ammoniakista ja vedestä koostuvaa magmaa."

Havainnoista kerrottiin New Horizons -luotaimen kotisivuilla.

Kuva: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Southwest Research Institute

Tuorein Pluto-kuva näyttää rikkoutuneen sydämen

Pe, 10/30/2015 - 00:05 By Jari Mäkinen
Pluto takaa kuvattuna

Perinteeksi muodostuneeseen tapaan NASA on julkaissut tuoreita Pluto-kuvia tänään torstaina.

Vastineeksi aiemmin julkaistuille lähikuville oli tänään vuorossa kokokuva kääpiöplaneetasta sekä otsikkokuvana oleva uusi jäähyväiskuva. Tämä kaunis juuri ennen Pluton varjoon menoa otettu kuva näyttää kapean sirpin kaikkine yksityiskohtineen sekä kääpiöplaneetan ympärillä olevan Auringon hohteen. Tämä oli näkymä luotaimesta noin 15 minuuttia ennen kuin se oli lähimpänä Plutoa 14. kesäkuuta. Etäisyyttä Plutoon oli noin 18 000 km.

Kuva on hyvin samantyyppinen kuin syyskuussa jo julkaistu komea kuva, mutta tästä on saatu vielä näyttävämpi yksinkertaisesti kuvankäsittelyn avulla. Pluton kaasukehän usva näkyy hyvin. Sirpissä näkyvät myös Sputniktasangon yli kolme kilometriä korkeat vuoret sekä tasangon alapuolella oleva epätasainen, jäätikköihin rajoittuva alue.

Kuvan suurikokoinen versio on NASAn sivuilla. Siinä näkyvät hyvin myös yksityiskohdat, jotka erottuvat noin 700 metrin kokoisina.

Toisessa tänään julkaistussa kuvassa näkyy Pluto koko komeudessaan. Siinä on näkyvissä erinomaisesti aiemmin hieman heikommin havaittu Pluton "sydämen" itäinen osa, mikä aiempien kuvien tapaan on varsin yllättävä: tasaisen vaalean jäätikön reunan sijaan siellä on rikkonainen alue, missä jää ja tumma, mahdollisesti jäätön pinta ovat sekaisin.

Voisi siis sanoa, että sydämen itäinen osa on varsin rikkoutunut.

Kuva otettiin heinäkuun 13. päivänä noin 1,7 miljoonan kilometrin etäisyydeltä luotaimen LORRI-kameralla. Siinä näkyy 8,3 kilometriä kooltaan olevia yksityiskohtia, eli se ei ole lainkaan niin tarkka kuin edellisten viikkojen kuvat. Se näyttää kuitenkin laajasti Pluton koko luotaimenpuoleisen osan, joten sen avulla voidaan tehdä hyvin karttoja, joihin tarkempia lähikuvia on hyvä lisä.

Näkyvissä kuvassa ovat hyvin Krun Maculaksi alustavasti nimetty alue, joka on tumma, Pluton alaosassa näkyvä seutu. Pluton sydämestä, eli Tombaughin alueesta näkyy sen itäinen ja koillinen osa. Pluton pohjoisnapa on on kuvassa aika täsmälleen ylhäällä.

Kuva: NASA/JHUAPL/SwRI

Tämä oli päivän Pluto-uutinen: vettä

To, 10/08/2015 - 19:34 By Jari Mäkinen
Vesijäätä Plutossa

Ennakkoon jo kohua herättänyt paljastus Plutosta ei ollut mikään varsinainen yllätys, mutta kiinnostava vahvistus oletuksille: Plutossa on vesijäätä.

Plutoa heinäkuussa ohilennolla tutkineen New Horizons -luotaimen päätutkija Alan Stern oli hehkuttanut paljastusta ennalta suureksi ja merkittäväksi, ja kiinnostavinta tässä onkin kenties se, miten Nasa koetti jo eilisestä alkaen vaimentaa noussutta hälyä. Stern on varmasti innoissaan, mutta yhtä lailla hän on innostunut saamaan lennolleen lisää rahoitusta.

Vesijään olemassaoloa on arveltu jo siitä alkaen, kun kuvat Pluton jäätiköiden, jäävirtausten, kanjonien ja vuoristojen peittämästä pinnasta tulivat.

Luotaimen Ralph -spektrometrin, värikameran ja infrapunaspektrometrin kuvia yhdistelemällä merkit vesijäästä ovat varsin selvät ja ne on merkitty otsikkokuvana olevaan kuvaan sinisellä. Vesijää on Pluton pinnalla kovaa kuin kallio, ja sitä varmasti on enemmänkin kuin kuvissa nyt näkyy – tämä lienee "vain" pinnalle pilkottavaa jäätä.

Muualla muut jäätyypit, etenkin metaani- ja typpijää peittänee vesijään, ja tutkijaryhmä koettaa nyt ymmärtää miksi vesijäätä näkyy siellä missä sitä näkyy ja miksi muualla sitä ei ole havaittavissa.

Kuva alla näyttää missäpäin Plutoa jää on havaittu. Tarkka kuva on noin 450 km leveä.

Jännittävää kuvassa on myös se, että samoilta seuduilta on havaittu punertavaa ainetta. Se on todennäköisesti toliinia, samanlaista Auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta metaanista tai etaanista muodostuvaa orgaanista väriainetta, mitä on havaittu myös Titanissa. Saturnuksen Titan-kuun punerrus johtuneen juuri samasta aineesta. Mikä on sen ja vesijään yhteys, on nyt yksi jännimmistä kysymyksistä.

Tänään julkistettiin myös näyttävä kuva Plutosta kuvattuna suoraan sen varjosta.

Kuvassa näkyy kääpiöplaneetan kaasukehä, joka näyttää siniseltä, koska kaasukehän harmaasta ja punertavasta aineesta siroava valo tekee siitä sinisen. Kyseessä on päinvastainen ilmiö kuin kuunpimennyksen aikaan Kuun punaisessa värissä.

Sinerryksen voimakas sinisyys kertoo siitä, että korkealla kaasukehässä on todennäköisesti pieniä hiukkasia. Ne voivat olla samoja punertavia toliineita, jota on pinnallakin. 

Kenties Plutossa on Titanin tapaan varsin paljon typestä ja hiilivedyistä kaasukehän yläosissa muodostuneita monimutkaisia molekyylejä, jotka kerääntyvät pieniksi hiukkasiksi kaasukehässä. Ne vajoavat alaspäin ja putoavat lopulta myös pinnalle esimerkiksi typen kanssa sen tiivistyessä lämpötilan laskiessa. Näin toliineja on taivaalla ja pinnalla. 

Koska Pluto on niin kaukana, prosessi lienee vain heikompi ja hitaampi kuin esimerkiksi Titanissa, joka on silmiinpistävän tiilenpunainen.

Kuvat: NASA/JHUAPL/SwRIA

Pluto takaapäin - sininen rinkula

Uusi "uskomaton" paljastus Plutosta tulossa tänään

To, 10/08/2015 - 12:19 By Jari Mäkinen

Päivitys torstaina klo 15:15

New Horisons -luotaimen twitter-tilillä kerrottiin, ettei mitään ISOA uutista ole tulossa tänään. Voi olla, että NASAn tiedotus on ohjeistanut luotaintiimiä ja sen tiedejohtajaa olemaan hieman rauhallisemmin. Näillä näkymin torstain kuvajulkistus on silti tulossa.

------

New Horizons -luotaimen tiedejohtaja Alan Stern lipsautti todennäköisesti tahallaan puheessaan Albertan yliopistossa Kanadassa, että tänään torstaina NASA olisi julkaisemassa uutta, todella kiinnostavaa tietoa Plutosta.

"NASA ei salli minun kertoa asiasta enempää siitä mitä julkistamme nyt torstaina, mutta se on jotain uskomatonta", kerrotaan Sternin sanoneen.

Se, että NASA – ja erityisesti mediahenkinen Stern – kertovat tulevista julkistuksista etukäteen, ei ole mitään uutta. Samoin se, että lopulta uutinen ei olekaan varsinaisesti uutinen, on muodostumassa valitettavan tavalliseksi.

Vaikka Stern on innokkaasti puhumassa lentonsa rahoituksen jatkamisesta ja koohkaa Plutosta tällä hetkellä joka puolella, on tosiasia kuitenkin se, että Pluto on osoittautunut upean omituiseksi maailmaksi ja vain alle 10% heinäkuisen ohilennon aikana otetuista kuvista ja tiedoista on vasta saatu Maahan.

Niitä saadaan koko ajan, ja NASA sekä New Horizons -tutkijaryhmä ovat julkistaneet niitä kerran viikossa näin torstaisin. Kuvat ovat olleet järjestäen henkeäsalpaavia ja upeita. Lisäksi tieteellisesti ne ovat olleet erittäin kiinnostavia, joskin moniin löytöihin ei ole vielä selityksiä.

Kuten Stern myös on usein todennut, on Pluto kaikkea muuta kuin jäinen, kuollut ja kylmä taivaankappale. Sillä on ilmakehä, sääilmiöitä ja ilmasto, se on geologisesti aktiivinen, ja sen pinnalla on meneillään ilmiöitä, jotka selvästi ovat tapahtumassa juuri nyt. Plutossa on vuoria, kanjoneita ja kraattereita.

Se on todella kiinnostava maailma, ja on selvää, että uusista kuvista löydetään koko ajan uusia asioita – ja kenties nyt jotain todella jännittävää. 

Siis enemmän kuin vain medialle tarkoitettua ylisanahelinää.

Esimerkiksi nesteen virtaaminen pinnalla tai pinnanalaisen meren olemassaolo voisi olla tällainen uutinen. Nestemäistä vettä ei Plutossa voi olla, mutta nestemäinen typpi tai mahdollisesti jokin hiilivety voisi olla siellä nesteenä. Tuoreen näköisiä merkkejä nesteen virtaamisesta on ollut jo nyt saaduissa kuvissa.

Tänään illalla se kuullaan!

Jättimäinen kokokuva Plutosta

Pe, 09/25/2015 - 10:03 By Jari Mäkinen
Kokokuva Plutosta

Nasan viikoittainen New Horizons -luotaimen ottamien kuvien julkaisutahti pitää, ja eilen vuorossa oli koko joukko hämmästyttäviä yksityiskohtia Pluton pinnalta. Kuvissa näkyy käärmeen nahalta näyttäviä muodostelmia ja todella kummallisia "saaria" jäälakeuksien keskellä.

Kuvissa näkyy aikaisempien lähikuvien tapaan merkkejä monimutkaisista geologisista prosesseista, joissa on metaanijäätä, vesijäätä ja typpeä eri muodoissaan. Vesijää käyttäytyy todennäköisesti kuin kallio maapallolla ja nestemäinen typpi on kuin meikäläinen vesi: sitä on toisinaan nesteenä, toisinaan jäänä, ja kumpikin saa aikaan eroosiota vesijäämuodostelmiin.

Lisäksi Pluton kaasukehä aiheuttaa omat ilmiönsä. Kaasukehästä härmistyy tai tiivistyy typpeä pinnalle, pinnan päällä nähdään usvaa ja todennäköisesti Plutossa on myös tuulia, jotka muovaavat maisemaa dyyneiksi ja saavat aikaan eroosiota. Pluto on samaan aikaan painajainen ja todeksi tullut päiväuni planeettageologeille sekä kaasukehätutkijoille. Alla on muutamia jännittävimpiä uusia kuvia.

Otsikkokuvana tässä jutussa on kuitenkin kokokuva Plutosta New Horizons -luotaimen värikamera MVIC:in kuvaamana. Tämä jättikokoinen kuva Plutosta (huom. alkuperäinen, linkin takana oleva kuva on kooltaan yli 85 MB) on yksi ja ainoa kameran ottama kuva, jota on käsitelty. Kuvaa on suurennettu ja sen eri värikanavia on käsitelty ja tarkennettu kutakin erikseen, jolloin tuloksena on noin 8000 pikseliä kanttiinsa oleva supertarkka kuva kääpiöplaneetasta. Kuvassa erottuu parhaimmillaan 1,3 km kooltaan olevia yksityiskohtia.

Tätä parempaa ja suurempaa kuvaa ollaan parhaillaan koostamassa useammista kuvista, joista kukin on tätä tarkempi. Ohilennon aikana luotain oli niin lähellä Plutoa, että se ei mahtunut kokonaisena kameran kuvakenttään.

Kuvaa katsoessa kannattaa muistaa, että värejä on liioiteltu – paljain silmin katsottuna Pluto olisi hieman pliisumpi näky.

Yllä oleva kuva on yksityiskohta Sputniktasangolta, missä jäälakeuden keskellä on omituisia saarimaisia muodostelmia. Pursuaako jotain pinnan alta jäälle, vai ympäröikö jää muodostelmaa kuten talvella jäätynyt järven pinta saaren? 

Yhtä lailla omituista on havaitun metaanin (metaanijään) jakautuminen: kirkkailla tasankoalueilla ja kraatterien reunustoilla sitä on enemmän, kun taas tummemmilla alueilla sekä kraatterien keskustoissa sitä on vähemmän. Sputniktasangolla on metaania, kun taas Cthulhuksi kutsutulla alueella (joka näyttää tummalta valaalta ja sijaitsee kuuluisan Pluton sydämen länsipuolella) ei ole juuri lainkaan metaania.

Vaalea väri ja metaani siis kuuluvat yhteen, mutta sitä ei osata sanoa johtuuko vaaleus siitä vai kerääntyykö metaani vain paremmin näille jäisille, vaaleille pinnoille.

Yllä oleva kuva esittää Tartarus Dorsaksi nimetyllä alueella olevia vuoria, jotka New Horizons kuvasi niiden ollessa kauniisti lähellä yön ja päivän rajaa. Siksi kuvassa näkyy varjoja, jotka korostavat korkeuseroja ja tekevät kuvasta dramaattisen näköisen. 

Tosin huima se olisi ilmankin varjoja: monimutkaisia pinnanmuotoja, siniharmaita harjanteita ja punertavaa ainetta niiden välissä. 

Kuva on halkaisijaltaan noin 530 kilometriä ja sen yksityiskohdat ovat kooltaan noin 1,3 km.

Kaikki kuvat: NASA/JHUAPL/SWRI

Kenties huikeimmat kuvat Plutosta

To, 09/17/2015 - 22:41 By Jari Mäkinen
Pluton auringonlasku

Heinäkuussa Pluton ohi lentänyt New Horizons lähettää kuviaan takasin Maahan ja NASA julkistaa niitä omaan, rauhalliseen tahtiinsa. Tänään vuorossa olivat kuvat, jotka osoittavat  jälleen kerran kuinka omituinen paikka Pluto on – ja jotka todennäköisesti ovat huikeimpia ohilennon aikana otettuja kuvia. Kuvat otettiin vastaan 13. ja 14. syyskuuta.

Niissä näkyy Pluton auringonlasku, eli maisemaa kuvattuna silloin, kun New Horizons oli liikkumassa radallaan kääpiöplaneetan varjoon. 

Kuvissa näkyvät jäiset vuoret, typpijään virrat ja usvaa, mihin pitkät, unenomaiset varjot lankeavat. Kuvia katsoessa kannattaa muistaa, että Auringon valoa Plutossa on vain saman verran kuin täysikuu valaisee muuten pimeää yötä. Valoa on vähän, ja se tuo kuviin oman, omituisen tunnelmansa.

Otsikkokuvassa oleva otos on kenties upein. Sen luotain otti noin 15 minuuttia sen jälkeen, kun se oli lähimpänä Plutoa 14. heinäkuuta. Kuvan ottamisen aikaan New Horizons oli noin 18 000 kilometrin päässä Plutosta. Koska hetki, jolloin Aurinko painuu horisontin taakse, on erittäin kiinnostava, katsoi luotain silloin taaksepäin ja sai napattua tämän kuvan, missä Pluto on näyttää selvästi kolmiulotteiselta. Se onkin, mutta luonnollisesti varjot saavat kuvan näyttämään hieman epätodellisen upealta.

Kuvassa näkyy Sputniktasangoksi kutsuttu jäälakeus oikealla. Siitä nousee vasemmalla näkyvä, jopa 3,5 kilometrin korkeuteen nouseva vuoristo, johon kuuluu etualalla oleva Norgay Montes ja taaempana oleva Hillary Montes. Montes tarkoittaa vuoristoa, ja samaan tapaan Sputniktasankoa voi kutsua nimellä Sputnik Planum.

Kuva: Lähikuva Pluton pinnasta. Kuva on jotain sellaista, mitä ei osattu Plutosta odottaa – tai toisaalta osattiin, sillä Aurinkokunnan ulko-osien taivaankappaleet ovat osoittautuneet jo aiemmin hyvin yllätyksellisiksi: vuoria, typpijäävirtauksia, jäätiköitä ja kaasukehän ilmiöitä. Kuvista on voitu erottaa jopa 12 eri korkeuksilla olevaa kerrosta kaasukehästä, joka ulottuu noin sadan kilometrin korkeuteen. Kuvassa näkyy pitkiä, välittömästi pinnan päällä leijuvaan usvaan piirtyviä varjoja, jotka tulevat lähellä olevista vuorista. Usvakerroksen olemassaolo tarkoittaa myös sitä, että Plutossa on todennäköisesti sääilmiöitä. 

Jäävirtauksia

Tuoreet kuvat paljastavat myös sen, miten Pluton pinnan jäätikkö todennäköisesti on liikkeessä. Sputnik Planumin, mahdollisesti kaasukehän typestä tiivistyneestä typpijäästä muodostunut jäätikkö, ylänköalue, kätkee alleen kerroksia, joita New Horizons -luotaimen spektrometri on paljastanut. Samaan tapaan kuin Grönlannissa ja Etelämantereella, myös Pluton jäätikössä jää liikkuu kohti jäistä tasankoa – paitsi että Plutossa jää lienee typpijäätä. Nuolet näyttävät jään liikkeitä, siniset nuolet leviämistä Sputniktasangolle ja punaiset nuolet liikettä kanjoniin sekä kanjonissa. 

Kanjoni, jonka kautta jää virtaa, on 3 – 8 kilometriä leveä. Kuvan oikeassa reunassa olevien muodostelmien alkuperä on toistaiseksi tuntemattomia.

Kuvat: NASA/JHUAPL/SwRI

Uusia kuvia Plutosta: hämmennystä vain yhä tarkemmin

To, 09/10/2015 - 23:46 By Jari Mäkinen
Pluto

Nasan New Horizons -luotain jatkaa heinäkuisen ohilentonsa aikana ottamien kuvien lähettämistä Maahan ja kuvia käsitellään sekä julkistetaan nyt vähitellen. Tuoreimpia kuvia julkistettiin tänään illalla Suomen aikaa, ja niissä Pluto näyttää samanlaiselta kuin aiemminkin ja niitä voi luonnehtia yhdellä sanalla – hämmentävää.

Olennaisinta näissä uusissa kuvissa on se, että Pluton pinta on hyvin vaihteleva ja monipuolinen kokoelma erityyppistä geologiaa sekä harmaan sävyjä sysimustasta täysvalkoiseen. Pinnalla lienee siis jäätä ja tummia hiilivety-yhdisteitä, ja lisäksi kääpiöplaneetta on selvästikin jäähtymässä: sen kaasukehä lienee härmistymässä pinnalle. On todella kiinnostavaa nähdä väläys tästä hetkestä.

Viime viikonlopun aikana Maahan saapuneissa kuvissa on dyynejä, tasankoalueille imeytynyttä typpijään virtausta ja vuoristoalueita olennaisesti aiempaa paremmalla erotuskyvyllä kuvattuna. Näissä kuvissa erottuu 400 metriä kooltaan olevia yksityiskohtia. On selvää, että pinnalla joko on ollut ohilennon aikaan tai suhteellisen vähän aikaa sitä ennen vielä nesteen virtausta. 

Pinta on kaikkine ilmiöineen hyvin vaihtelevaa ja pienenkin alueen sisällä voi olla tasankoa, jäätikköä, vuoristoa ja virtaama-alueita.

Silmiinpistävää on myös se, että pinnalla ei ole paljoakaan kraattereita, joten näkyvä pinta on varsin nuorta.

Tosin voi olla, että koko vaalea jäätikköalue onkin suuri jään peittämä kraatteri, törmäysallas, jonne johtaa virtaamauomia – siis jokia. Kuvien perusteella on vaikea päätellä onko se pohjaansa asti jäässä, vai olisiko siellä ollut ohilennon aikaan jopa nestemäistä ainetta (typpeä?). Vai onko kaasukehä härmistymässä juuri matalammille alueille, kuten tähän altaaseen?

Kuvissa näkyy alueita, joita voisi jopa ajatella ahtojääksi. Tai sitten yllä näkyy vuoristoa, jonka alaosa on jään peitossa.

On Pluton pinnalla kuitenkin myös alueita, jotka ovat selvästi vanhempia. Niissä on törmäysjälkiä – ja muodostelmia, jotka voisivat olla dyynejä. Pluton kaasukehä olisi siis tuulineen saanut aikaan sinne dyynejä, jotka kasvaisivat tosin hyvin hitaasti, sillä vuosikymmeniä kestävän Pluton talven aikaan kaasukehä on liian ohut, jotta siinä olisi sopivaa tuulta. Myös kesällä se on hyvin ohut. Vai olisiko Pluto sittenkin aktiivisempi kuin on oletettu myös talvella, ollessaan kauimpana Auringosta?

Kysymyksiä. Yksi varaus voi tietysti löytyä historiasta: jos aikanaan Plutolla on ollut paksumpi ja siten dyynit ovat syntyneet silloin ja jääneet pakastekuivattuina pinnalle näkyviin.

On sinänsä jännää, kuinka kaksi kääpiöplaneettaa – Pluto ja Ceres – ovat parhaillaan otsikoissa, ja niissä kummassakin on omat omituisuutensa. Eilen Ceresistä julkistettuja kuvia ja tänäisiä Pluto-kuvia katsoessa ei voi kuin ihmetellä sitä, kuinka jännittäviä aikoja elämme aurinkokunnan tutkimuksessa juuri nyt!

Yllä on eräs jännimmistä kuvista, mitä Plutosta on tullut. Se on noin 350 km halkaisijaltaan ja näyttää hyvin monenlaisia maastoja mustasta vaalean, alangoista vuoristoihin sekä myös kraattereita. Tasaiset alueet ovat geologisesti hyvin nuoria, kun taas tummat iskeytymätienoot ovat vanhempia. Tummalla alueella on myös harjuja ja dyynien näköisiä muodostelmia. 

Tässä kuvassa pienimmät yksityiskohdat ovat vain noin 800 metriä kooltaan ja New Horizons otti kuvan ollessaan 80 000 kilometrin etäisyydellä Plutosta 14. heinäkuuta. Myös keskellä oleva kuva on samaa tarkkuusluokkaa.

Kuvat: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Southwest Research Institute