Indonesian, Aasian ja Tyynen valtameren päällä viime yönä (Suomen aikaa) tapahtunut täydellinen auringonpimennys tuotti, kuten odotettua, hieman vähemmän komeita kuvia kuin monet muut pimennykset. Syynä oli se, että vain pieni kaistale pimennysvyöhykkeestä oli helppopääsyistä seutua, ja sää oli näilläkin paikoilla kaikkea muuta kuin paras mahdollinen.
Tyypilliset kommentit ovat samanlaisia kuin Janne Pyyköllä blogissaan: "Auringonpimennyksen täydellinen vaihe näkyi yläpilvien takaa, mikä ei estänyt pimennyksen kokemista, mutta leikkasi kuitenkin parhaan terän taivaan väreistä".
Alla olevassa, Jannen ottamassa kuvassa palmuun on kiivenneenä urhea herra Ete.
Jannen kuva on kauniisti esillä myös Spaceweather.com -sivulla, minne perinteisesti pimennysten jälkeen kerätään hyviä otoksia pimennysvyöhykkeeltä. Nyt siellä on myös linkki kauniiseen videoon, jonka otti opiskelija Ginger Perez Belitung-saarella.
Normaalitapaan Janne on toiminut nopeasti ja saanut komean kuvansa sivuston etusivulle. Samoin Tähdet ja avaruus on julkaissut samat kuvat.
Otsikkokuvana on kuva pimennyksen täydellisestä vaiheesta havaittuna Panasonic-yhtiön samalta Ternaten saarelta tekemän live-lähetyksen lähetyspaikalta. Sieltäkin pimennys näkyi ohuen pilviverhon läpi.
Alla on pimennys uusintana lähetyksestä:
Ja tässä täydellinen vaihe Mikronesiasta kuvattuna (NASA/Exploratorium via AFP):
Tässä on puolestaan koko pimennys paremmissa olosuhteissa sky-live.tv:n kuvaamana:
Täydelliset auringonpimennykset ovat nykyisin ennen kaikkea komeita elämyksiä, eikä niistä ole tieteellistä hyötyä samaan tapaan kuin aikaisemmin. Esimerkiksi ensimmäinen todistus Einsteinin suhteellisuusteorian toiminnasta käytännössä saatiin vuonna 1919 seuraamalla tähden paikan muuttumista lähellä Aurinkoa pimennyksen aikaan, kun Aurinko taivutti tähden valoa lähellään.
Mutta kyllä edelleenkin jotain iloa tieteelle pimennyksistä on, kuten alla oleva NASAn video kertoo:
Tätä juttua on yön aikana toistuvasti päivitetty ja sen sisältö on muuttunut päivitettäessä. Alun perin sivulla oli vain linkit suoraan lähetykseen, ennakkotunnelmia ja kellonajat.
Aasiassa ja Tyynellä valtamerellä tapahtuu ensi yönä Suomen aikaa täydellinen auringonpimennys. Suomalainen pimennysbongari, luontovalokuvaaja Janne Pyykkö on seuraamassa sitä Indonesiassa ja kertoo tunnelmistaan blogissaan sekä Tiedetuubissa.
Täydellisiä auringonpimennyksiä tapahtuu maapallolla jotakuinkin kerran vuodessa, ja tämän vuoden pimennys peittää Auringon Aasiassa kapealla soirolla, joka kulkee Indonesiasta Tyynelle valtamerelle.
Kokonaisuudessaan pimennys kestää hieman yli viisi tuntia siitä, kun Kuun alkaa työntyä Auringon kiekon päälle pimennysvyöhykkeen alkuosassa päätyen siihen, kun Kuu jättää Auringon taakseen vyöhykkeen loppupäässä Tyynellä valtamerellä.
Osittainen pimennys alkaa klo 1:19 Suomen aikaa ensi yönä ja show on ohitse klo 6.34 Suomen aikaa.
Näin siis koko pimennysvyöhykkellä.
Maan päältä yhdeltä paikalta katsottuna pimennys kestää hieman alle kolme tuntia, ja siitä täydellisyyttä on paikasta riippuen parista minuutista aina yli neljään minuuttiin.
Pisimmillään pimennys on neljä minuuttia ja 9 sekuntia pitkä paikassa, joka on hankalasti Tyynen valtameren päällä.
Muutoinkin tämänvuotinen pimennys on vähän haastava: sääennuste maa-alueille, joilta pimennystä voi nähdä, on varsin kehno: esimerkiksi pienellä Ternate-saarella Indonesiassa, missä Janne on pimennystä katsomassa ja kuvaamassa, on taivas selkeä vain 35 % todennäköisyydellä pimennyksen aikaan.
Se ei silti yrittämästä. Kuten Janne toteaa pilvien alle jäämisen mahdollisuudesta: "Ei se mitään. Olen jo nyt ihastunut siihen miltä saari näyttää. Otetaan toisesta kulmasta."
Täydellinen auringonpimennys on elämys myös silloin, kun sitä joutuu seuraamaan pilvien alta, koska yllättäen saapuva pimeys on huima kokemus. Se ei kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen, kun pimentyvän Auringon ja sen ympärillä loistavan koronan voi nähdä omin silmin.
Alla olevalla pimennysvyöhykekartalla Indonesia on aivan viirun vasemmassa reunassa.
"Ternaten koko on niin pieni, että se mahtuisi melkein kolme kertaa Helsingin maa-alan sisään", kertoo Janne.
"Silti sinne mahtuu 1720-metrinen Gamalama-tulivuori ja lentokenttä. Vertailun vuoksi, (vieressä oleva) Maitara-saari on pienempi kuin Lauttasaari (=eräs tunnettu saari Helsingissä)."
Janne on kiertänyt havaitsemassa auringonpimennyksiä ympäri maailman ja hänen kuviaan on julkaistu useissa lehdissä. Monista tavallisista auringonpimennyskuvista poiketen hän ottaa kuviinsa yleensä ympäristöäkin ja niissä pimennys on tietyssä mielessä vain sivuosassa – vaikka onkin kuvan tärkein kohde.
Myös tällä kerralla luvassa on jotain omituista, kuten alla oleva hahmotelma antaa ymmärtää.
Janne on ottanut vastaavantyyppisiä kuvia aikaisemminkin, mutta nyt ongelmalliseksi kuvaamisen tekee se, että täydellisyyden aikaan Aurinko on 46° korkeudella taivaalla.
Hän kirjoittaa blogissaan:
"Kulkiessani kookospalmumetsikön alta, kuulin useista puista huutoja Hello mister. Sally sanoo, että jokainen Ternaten mies osaa kiivetä palmuun. Eilen eräskin kiipesi meitä varten palmuun, pudotti alas kookospähkinän, jonka kannoin kotiin ja joimme illalla kunnon kookoslasilliset. Nam.
Siksi eilen illalla minä, Sally, Murry ja Rifa teimme paikallisretken etsiäksemme sopivan palmun. Sellainen löytyi.
Tänään aamulla minä, Sally ja Murry lähdimme uudestaan tuohon paikkaan, jonka olin hyväksi katsonut. Tietysti kameran kanssa liikkuminen herättää kiinnostusta ja ihmiset tulevat juttelemaan – silloin edellä oleva kuva oli tarpeen, jotta sain viestin perille mistä on kyse.
Niinkin hyvin kävi, että eräs Jabu -niminen työmies ilmoittautui puuhun kiipeäjäksi, minkä hän teki ilman mitään varusteita. Ei voi kuin ihailla täkäläisten miesten taitoa."
Tuloksen näemme vasta huomenna, sillä pimennys alkaa klo 01.19 Suomen aikaa ensi yön puolella. Täydellinen vaihe on paikallista aikaa kello 9.53 aamupäivällä ja Kuu peittää Auringon täysin taakseen kahden minuutin ja 45 sekunnin ajan.
Ja juuri tuolloin Jabun tulisi olla puussa sekä Jannen kameran takana...
Otsikkokuva ja piirros: Janne Pyykkö
Viime perjantainen auringonpimennys näkyi Suomessa osittaisena, mutta upeana sellaisena. Komeimmillaan tapaus oli luonnollisesti täydellisyysvyöhykkeellä, missä Kuu peitti Auringon kokonaan ja aavemaisesti tummentuneella taivaalla loimotti vain komea korona.
Tällainen paikka oli esimerkiksi Huippuvuoret, mistä on myös otsikkokuvamme; kuva on otettu Longyearbyenin, saarten pääkaupungin, lähellä olevalta vuorenrinteeltä ja kaupungin valot näkyvät kuvassa etualalla. ESAn satelliittiasemalla Huippuvuorilla pimennystä seurattiin ja kuvattiin aktiivisesti.
Pimennystä havaittiin myös avaruudesta. Esimerkiksi ESAn Proba-2 -satelliitti kuvasi pimennyksen radaltaan osittaisena samaan aikaan kun sen sisarsatelliitti Proba-V suuntasi kameransa alaspäin ja nappasi Maan pinnalla kulkevan Kuun varjon.
Kansainvälisellä avaruusasemalla olevan ESAn astronautti Samantha Cristoforetti keskeytti myös normaalit työnsä pimennyksen ajaksi (muiden asemalla olevien avaruuslentäjien tapaan) ja kiinnitti huomionsa ennen kaikkea varjoon Maan pinnalla. Samantha on julkaissut kuviaan Flickr-tilillään.
Pimennyksen aikaan Kuu liikkuu radallaan tarkasti Maan ja Auringon väliin, jolloin Kuun varjo osuu Maan pinnalle ja liikkuu siinä sen aikaa kun pimennys kestää. Koska pieni Kuu ja valtavan suuri Aurinko ovat Maasta katsottuna jotakuinkin saman kokoisia eri etäisyyksiensä johdosta, ovat täydelliset auringonpimennykset hyvin kauniita – Kuun kiekko näyttää peittävän samankokoisen Auringon. Koska Kuu on kuitenkin hieman suurempi kuin Aurinko Maasta katsottuna, kestää pimennyksen täydellinen vaihe minuutteja.
Tällä kertaa pimennys oli pisimmillään kaksi minuuttia ja 47 sekuntia Färsaarilla (missä pilvet peittivät näkymän kokonaan).
Koska täydellisyysvyöhyke ei ollut kaukana Euroopan mantereesta, näkyi pimennys hyvin suurena osittaisena pimennyksenä joka puolella Eurooppaa. Esimerkiksi Skotlannissa pimennys oli 97%, Lapissa 94%, Lontoossa 84%, Helsingissä 82%, Amsterdamissa 81%, Pariisissa 75%, Madridissa 65% ja Roomassa 56%. Euroopassa näkyi vuonna 1999 täydellinen auringonpimennys, minkä jälkeen tämä oli syvin osittainen pimennys tällä kolkalla maailmaa. Seuraava näin hyvä osittainen auringonpimennys Euroopassa näkyy 25. lokakuuta vuonna 2022 – täydellistä pimennystä saadaan odottaa vuoteen 2026, jolloin elokuun 12. päivänä näkyvä pimennys on havaittavissa Espanjasta ja Portugalista.
Erityisen hyvin pimennyksen varjon liikkuminen Maan pinnalla näkyi sääsatelliittien kuvissa. Meteosat-satelliitista katsottuna tapaus näytti tältä:
ESAn pieni teknologiantestaussatelliitti Proba-2 on kuvannut varsin paljon Aurinkoa ja sen ilmiöitä, mutta sen seuraaja, Proba-3 tulee olemaan aurinkohavainnoissa vieläkin parempi.
Vuonna 2009 avaruuteen laukaistu Proba-2 on kooltaan alle kuutiometrin kokoinen, ja sen päätehtävänä on tutkia Aurinkoa ja avaruussäätä. Se kuvaa Aurinkoa ja sitä ympäröivää kuuman kaasun kehää, koronaa, eri instrumentein ja mittaa jatkuvasti Auringosta tulevaa säteilyä.
Sen sisarsatelliitti Proba-V, joka laukaistiin avaruuteen vuonna 2013, havaitsee puolestaan Maata ja erityisesti kasvillisuutta. Nimessä oleva V ei tarkoitakaan numeroa viisi, vaan tulee sanasta “vegetation”, eli kasvillisuus. Se kartoittaa koko maapallon kasvillisuuden kahden päivän välein.
Myös ensimmäinen Proba on edelleen toiminnassa. Proba-1 laukaistiin vuonna 2001 ja sen tärkein instrumentti on Maata havaitseva hyperspektrikamera.
Tänään perjantaina, maaliskuun 20. päivänä Kuu lipui radallaan Maan ja Auringon väliin, ja peitti päivätähden hetkeksi näkyvistä. Auringonpimennys näkyi täydellisenä kuitenkin vain kapealla vyöhykkeellä, jolla oli leveyttä poikkeuksellisen paljon, yli 400 kilometriä, sillä se kulkee Pohjoisella jäämerellä, missä Aurinko paistaa matalalta. Yleensä pimennysalueen leveys on vain parisataa kilometriä.
Nyt auringonvalo ja sitä pimentävän Kuun varjo lankesivat maapallon pinnalle hyvin viistossa kulmassa. Tästä harvinaisen leveästä kaistaleesta ei ollut kovin suurta iloa, sillä sen kohdalle sattuivat aavan meren lisäksi vain Färsaaret ja Huippuvuoret. Joitakin tähtiharrastajia ja pimennysbongareita suuntasikin matkansa jompaankumpaan paikkaan, mutta useimmat joutuvat tyytymään osittaisen auringonpimennyksen seuraamiseen.
Osittaisena pimennys sitten näkyikin koko Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasian läntisissä osissa. Suomessa Kuu peitti Auringon halkaisijasta etelärannikolta katsottuna 82 prosenttia, Utsjoella 92 prosenttia ja Kilpisjärvellä peräti 94 prosenttia. Auringosta jäi siis pimennyksen suurimmassa vaiheessa näkyviin vain kapea sirppi.
Sää suosi havaitsemista kohtalaisesti, sillä pimennys näkyi lähes koko maasta enemmän tai vähemmän paksun pilvikerroksen läpi. Otsikkokuvana oleva otos on Nuuksiosta ja alla on näkymä Ursan tähtitornille Helsingin Kaivopuistossa pimennyksen ollessa täydellisimmillään.
Perjantainen pimennys alkoi yhdentoista maissa aamupäivällä, oli suurimmillaan hieman puolenpäivän jälkeen – esimerkiksi Helsingissä 12.07, Oulussa 12.11 ja Utsjoella 12.14 – ja päättyi noin tuntia myöhemmin (tarkat kellonajat eri paikkakunnille löytyvät Ursan sivuilta). Aurinko oli pimennyksen aikana korkeimmillaan taivaalla, joten luonnonilmiö oli erinomaisesti havaittavissa ympäri Suomen. Eri puolella sadat ihmiset kerääntyivätkin tähtiyhdistysten pimennystapahtumiin.
Jäämerellä, missä pimennys näkyi täydellisenä, pimeyttä kesti melkein kolme minuuttia. Silloin merimaisema tummui ja taivaalle syttyivät planeetat, samoin kirkkaimmat tähdet. Suomessakin valoisuus vähenee, mutta yöllinen pimeys ei laskeudu.
Alla oleva kuvasarna osoittaa hyvin miten valon määrä väheni pimennyksen kuluessa.
Pimennyksen edetessä maisema hämärtyi hitaasti ja silmät ehtivät mukautua vaatimattomampaan valon määrään. Syvimmän pimennyksen aikoihin oli selvästi hämärää: vaikutelma oli jokseenkin sama kuin olisi pitänyt aurinkolaseja pilvisenä päivänä.
Vaikka Aurinko on todellisuudessa läpimitaltaan noin 400 kertaa suurempi kuin Kuu, sen etäisyys Maasta on sattumoisin myös noin 400 kertaa suurempi kuin Kuun etäisyys. Sen vuoksi Aurinko ja Kuu näyttävät taivaalla melkein täsmälleen samankokoisilta.
Siksi täydelliset auringonpimennykset ovat niin näyttäviä luonnonilmiöitä: Auringon eteen vaeltava Kuu peittää taakseen lähitähtemme kirkkaasti säteilevän pinnan. Näkyviin leimahtaa hetkeksi Auringon uloin kerros, kauas avaruuteen kurkottava korona, joka ympäröi mustana kiekkona näkyvää Kuuta kruunun tavoin.
Kuun kiertorata on noin viisi astetta kallellaan Maan ratatasoon nähden, joten joka kierroksella Kuu ei vaella Auringon editse. Yleensä Kuu kulkee neljä viikkoa kestävällä kierroksellaan Auringon ylä- tai alapuolelta. Pimennys tapahtuu ainoastaan silloin, kun Kuu on uudenkuun aikaan oman kiertoratansa ja Maan ratatason leikkauspisteessä eli niin sanotussa solmukohdassa.
Edellisen kerran Suomessa näkyi täydellinen auringonpimennys heinäkuussa 1990, mutta seuraavaa joudumme odottelemaan lokakuuhun 2126. Silloin täydellisyysvyöhyke kulkee Vaasa–Kouvola-linjalla. Jo kesäkuussa 2039 sattuu rengasmainen auringonpimennys, mutta se näkyy vain Suomen lounaisosissa.
Seuraava komea ja huomiota herättävä täydellinen auringonpimennys tapahtuu kesällä 2017, jolloin pimennyksen täydellisyysvyöhyke kulkee koko Yhdysvaltain mantereen halki.
Copyright © 2012-2026 Tiedetuubi - All rights reserved