Kohti Kuuta on parhaillaan menossa kaksi kulkijaa. Toisessa niistä on mukana pieni ruotsalainen punainen talo. Kyseessä on taideprojekti, jota Mikael Genberg on suunnitellut jo 25 vuotta.
Punaisen kuutuvan tarina alkaa vuodesta 1999, kun Euroopan avaruusjärjestön pientä SMART-1 -kuuluotainta valmisteltiin matkaan. Luotain tehtiin Ruotsissa ja luonnollisesti hankkeesta kerrottiin tiedotusvälineissä.
Taiteilija Mikael Genberg sai silloin vision pienestä punaisesta tuvasta Kuun pinnalla. Ruotsissa perinteinen punainen mökki on hyvin samanlainen stereotypia kuin Suomessa: se heijastaa jotain ihanteellista, omaa ja lämmintä ihmiselle.
Genberg on puskenut ideaansa kuutalosta eteenpäin siitä alkaen, ja punainen mökki on kiertänyt maapalloakin – niin täällä Maan pinnalla kuin avaruudessakin. Se on ollut merten syvyyksissä ja Kansainvälisellä avaruusasemalla astronautti Christer Fuglesangin mukana
Nyt mökki pääsee lopulta Kuuhunkin. Siitä on tulossa ensimmäinen talo Kuun pinnalla, joskin hyvin pieni, sillä kuumökki on kooltaan 12 x 8 x 4 cm.
Mökki on japanilaisen ispace-yhtiön tekemän Hakuto-R Mission 2 -laskeutujan mukana olevan pienen kuukulkijan kyydissä. ispacen ensimmäinen kuulento keväällä 2023 päättyi ikävästi, sillä laskeutuja syöksyi Kuun pinnalle ohjelmistovirheen vuoksi.
Uudessa, Resilience-nimisessä laskeutujassa viat on korjattu ja yhtiö on toiveikas onnistuneesta laskeutumisesta tällä kerralla. Laskeutumispaikka on Kuun Maahan näkyvän puolen koilliskulmassa (ylhäällä oikealla) oleva Mare Frigoris, Kylmyyden meri, minne laskeutuminen tapahtuu keväällä.
Laskeutumispäivä päätetään myöhemmin, mutta yhtiö kertoo, että matka-aika on neljästä viiteen kuukautta. Matkaan kulkija lähti Falcon 9 -raketilla 15. tammikuuta yhdessä Firefly Aerospace -yhtiön Blue Ghost -laskeutujan kanssa. Blue Ghost taittaa matkaa nopeammin ja sen laskeutuminen tapahtuu suunnitelman mukaan maaliskuun 2. päivänä.
Kuun pinnalle laskeuduttuaan Resilience vapauttaa matkaan Tenacious-nimisen kulkijan, joka kantaa mukanaan Genbergin punaista mökkiä. 54 cm pitkän, 32 cm leveän ja 26 cm korkean, viisi kiloa massaltaan olevan kulkijan on valmistanut ispacen Luxemburgissa sijaitseva osa. Kulkijan tehtävänä on paitsi mökittää Kuu, niin ennen kaikkea tutkia laskeutumispaikkaa ja kerätä Kuun pinta-ainetta, regoliittia.
ispace esitteli lasketujaansa ja kulkijaa (ilman mökkiä) viime lokakuussa avaruusmessuilla Italiassa.
Piirros laskeutujasta Kuun pinnalla.
Kuumökkiä on suunniteltu ja rakennettu kahden vuoden aikana. Se on tehty kestämään laukaisun ja lennon rasitukset sekä avaruuden ja Kuun olosuhteet.
Genberg on julkaissut myös talonsa teknisen piirrustuksen. Sen voi vaikkapa printata pahville, värittää ja rakentaa omaksi kuutaloksi!
Kuutalo on yksi kuudesta laskeutujassa mukana olevasta hyötykuormasta. Vakavampihenkisiä ovat laitteisto, jolla koetetaan tuottaa ruokaa, ja mittari, joka tutkii kosmista säteilyä.
Taiteellishenkisempi on japanilaisen leluyhtiö Bandai Namcon muistolaatta, joka on tyylitelty anime-sarjasta "Mobile Suit Gundam Unicorn". Kyydissä on myös UNESCOn tuottama muistitikku, missä on näytteet 275 kielestä ja kuvia eri puolilla maailmaa olevista kulttuurikohteista.
Sympaattisin on luonnollisesti tuo ruotsalaistalo, joka luonnollisesti on periaatteessa täysin hyödytön.
"Kenties tämä taideteos, ensimmäinen talo Kuussa, voi olla symboli sille, miten elämä pyskii aina selviytymään ja kehittymään", toteaa Mikael Genberg.
"Se antaa uuden ulottuvuuden olemassaoloomme ja katsoo kohti maapalloa."
Lisätietoa talohankkeesta on sen nettisivuilla osoitteessa themoonhouse.se
Taivasta vuodesta 2014 alkaen kartoittanut Euroopan avaruusjärjestön Gaia-teleskooppi tekee tänään 15. tammikuuta viimeiset havaintonsa ja siirtyy kevään kuluessa eläkkeelle. Se jättää jälkeensä valtavan määrän kiinnostavia havaintoja.
Hieman tummanpuhuvalta, suurelta syntymäpäiväkakulta tai hatulta näyttävä Gaia on jo nyt eräs tähtitieteen merkkipaaluja. Sen tehtävänä on ollut kartoittaa pikkutarkasti tähtitaivasta, ja sitä se onkin tehnyt uutterasti: se on skannannut kamerallaan 10,5 vuotta avaruutta ympärillämme ja sen keräämistä havainnoista on tehty jo neljä suurta tietokantaa.
Gaiassa on kaksi teleskooppia, jotka katsovat 106,5 asteen kulmassa eri suuntiin. Kun satelliitti pyörii akselinsa ympäri, teleskooppien kuvakentät skannaavat taivasta jatkuvasti, ja kun satelliitti kiertää Aurinkoa radallaan, se pystyy kartoittamaan koko taivaan tarkasti vuoden kuluessa.
Jo ensimmäisessä tietojulkistuksessa, Gaia DR1:ssä eli Gaia Data Releasessa syyskuussa 2016 oli 1,1 miljardia tähteä, joiden sijainnin lisäksi tähden kirkkaus oli mitattu, tarkistettu ja taulukoitu. Kahdesta miljoonasta tähdestä oli lisäksi parallaksit ja ominaisliikkeet.
Tietojen joukossa oli 3000 muuttuvaa tähteä ja niiden valokäyrät, sekä yli 2000 kohdetta oman galaksimme ulkopuolelta. Näiden avulla tähtitieteilijät pystyvät määrittämään paremmin missä oikein olemme maailmankaikkeudessa.
Toisessa tietojulkistuksessa, DR2:ssa, huhtikuussa 2018 oli mukana 22 kuukauden aikana tehdyt havainnot. Nyt kohteita oli enemmän, niiden kirkkausalue oli laajempi, ja tiedot olivat vielä tarkempia. Mukana oli myös titoja yli 14 000 kohteesta Aurinkokunnassa.
Gaian tietojen avulla on voitu laskea muun muassa se, miten Linnunradan tähdet liikkuvat seuraavan 400 000 vuoden aikana. Kuva: ESA/Gaia
Kolmas datajulkistus vuonna 2022 oli vieläkin tarkempi, ja tulossa on vielä kaksi uutta, entistäkin tarkempaa, laajempaa ja parempaa tietokantaa. DR4 on tulossa vuonna 2026, ja ESA lupaa sen tietojen olevat 1,7 kertaa tarkempia kuin DR2:ssa.
Viimeinen datajulkistus tapahtuu näillä näkymin vuonna 2030, jolloin kaikki Gaian tekemät havainnot ovat mukana. Sen odotetaan olevan 1,4 kertaa tarkemman kuin DR4.
Kaikki havainnot laitetaan julkiseen tietokantaan, jolloin tähtitieteilijät – kuten myös muut astrometriasta kiinnostuneet – voivat käyttää Gaian keräämiä havaintoja.
Gaian toiminta joudutaan nyt lopettamaan yksikertaisesti siksi, että sen asennonsäätöön käyttämänsä kaasu on loppumassa.
Alun perin Gaian odotettiin toimivan vain viiden vuoden ajan, mutta lopulta se pinnisteli tupasti tuon.
Tänään 15. tammikuuta 2025 se tekee viimeiset havaintonsa, ja tämän jälkeen Gaialla ja sen mittalaitteilla tehdään testejä, joiden avulla Gaian keräämia tietoja voidaan kalibroida paremmin. Testien avulla myös tulevaisuuden kartoittajasatelliiteista saadaan parempia.
Helmikuussa Gaia ohjataan pois radaltaan L2-pisteen ympärillä Aurinkoa kiertävälle radalle, missä siitä ei ole haittaa maapallolle tai muille satelliiteille.
Maalis-huhtikuussa sitten satelliitti niin sanotusti passivoidaan, eli se sammutetaan.
Kiitos, Gaia!
Gaia-teleskoopin tiedepuoli on ollus suomalaisessa johdossa, sillä hanketta on ollut vetämässä Timo Prusti.
Timo raportoi vuonna 2013 satelliitin valmisteluista laukaisuun ja laukaisusta tuolloin juuri perustetussa Tiedetuubissa useiden juttujen verran. Kaikki jutut ovat täällä; ne tehtiin yhteistyössä Euroopan avaruusjärjestön kanssa.
Tämän jutun kirjoittaja Jari Mäkinen on tehnyt myös useamman ohjelman Yleisradiolle Gaiasta. Tuorein niistä on tämä Tiedeykkönen vuodelta 2021. Timo kertoo siinä Gaiasta ja sen keräämistä tiedoista.
Pian alkavien testien aikana Gaian asento muuttuu siten, että se näkyy nykyistä paljon paremmin taivaalla. Täältä voi nähdä missä Gaia on taivaalla: https://gaiainthesky.obspm.fr
Nasan Aurinkoa tutkiva luotain liippasi joulun aikaan hyvin läheltä tutkimuskohdettaan, ja selvisi tästä lähes kamikaze-tyyppisestä tempusta hengissä (kuten odotettiinkin).
Aurinkoa tutkii parhaillaan kaksi luotainta lähietäisyydeltä: Nasan Parker Solar Probe ja Euroopan avaruusjärjestön Solar Orbiter.
Kumpikin näistä kiertää Aurinkoa planeettojen tapaan radoilla, jotka tuovat ne aina välillä hyvin lähelle Aurinkoa. Koska luotaintlen tutkimuslaitteet ja lentoradat on suunniteltu toisiaan täydentäviksi, hoitaa Nasan luotain lähemmän tutkimisen ja eurooppalaisluotain katselee kauempaa.
Nyt jouluaattona 2024 Parker-luotain teki toistaiseksi kaikkein läheisimmän Auringon ohilennon. Kello 13.53 Suomen aikaa sen etäisyys Auringon pinnasta oli vain 6,1 miljoonaa kilometriä.
Koska Auringon halkaisija on noin 1,4 miljoonaa kilometriä, tapahtui ohilento hyvin läheltä.
Auringolla ei ole kiinteää pintaa, vaan höttöisä välialue, missä turbulenttisen, kuuman kaasun tiheys muuttuu noin 500 kilomerin paksuisessa kerroksessa läpinäkyväksi.
Tuon "pinnan" päällä on laaja kaasukehä, jota kutsutaan koronaksi. Silläkään ei ole tarkkaa yläpintaa, vaan se vain hiipuu vähitellen avaruuteen muuttuen aurinkotuuleksi. Karkeasti koronan tiiveimmät osat kurottavat kuitenkin noin kahdeksan miljoonan kilometrin päähän Auringon näkyvästä pinnasta.
Parker siis hujahti nyt koronan lävitse – kuten se teki jo edellisilläkin kerroilla, kun se on tullut radallaan lähelle Aurinkoa. Luotain kiertää Auringon noin 88 vuorokaudessa, ja syyskuusta 2023 alkaen se on ollut perihelissä (ratansa Aurinkoa lähimmässä kohdassa) noin 7,26 miljoonan kilometrin päässä.
Ratansa kaukaisimmassa kohdassa luotain on etääntyy Auringosta Venustakin kauemmaksi. Itse asiassa Venusta käytettiin hyväksi radan muuttamiseen tätä läheisintä ohistusta varten marraskuun 6. päivänä, jolloin se ohitti Venuksen vain 317 kilometrin etäisyydeltä – siis lähes sen pilvipintaa hipoen.
Tämänhetkisen lentosuunnitelman mukaan Parker tekee vielä neljä lähiohitusta (22. maaliskuuta, 19. kesäkuuta, 15. syyskuuta ja 12. joulukuuta) ennen kuin sen ensisijainen tehtävä päättyy.
Jos luotain on näiden jälkeen vielä toimintakuntoinen, sen todennäköisesti annetaan jatkaa vielä tutkimuksiaan. Toimivaa ja ainutlaatuisia havaintoja tekevää luotainta ei kannata sammuttaa.
Aurinko lämmittää luotainta erittäin voimakkaasti lähiohituksen aikana. Siihen kohdistunut paahde oli nyt joulu aikaan noin 457 kertaa voimakkaampi kuin on Auringon lämpöteho täällä maapallon luona.
Siksi Parker-luotaon on suojattu 2,3 metriä halkaisijaltaan olevalla 11,4 cm paksulla lämpösuojalla, joka kestää noin 1370°C:n lämpötilan ja auttaa pitämään luotaimen sisällä olevat laitteet alle 30°C:n lämpötilassa.
Lähiohituksen aikana Aurinko itse häiritsee niin voimakkaasti yhteydenpitoa luotaimeen, että siihen ei voitu olla yhteydessä. Se oli ohjelmoitu tekemään ennalta tutkimuksensa ja ottamaan yhteyttä pahimman kuumennuksen jälkeen 27. joulukuuta.
Ja yhteys onnistuttiin palauttamaan. Tietojen lataaminen tältä jouluiselta ohilennolta alkaa aikaisintaan 1. tammikuuta uuden vuoden puolella.
Matkaan luotain lähetettiin elokuussa 2018.
Jälleen kerran on kohti Maata tuleva ja planeettaamme osuva meteoroidi - tai pieni asteroidi - havaittu etukäteen. Nyt varoitus tuli 12 tuntia ennen osumaa, joka tapahtui klo 18.15 Suomen aikaa tänään 3. joulukuuta 2024.
Kyseessä on arviolta 70 cm halkaisijaltaan oleva murikka, joka oli suoralla kurssilla maapallon kanssa.
Se osui juuri laskelmien mukaisesti Siperiaan klo ~18:15 Suomen aikaa. Se tuhoutui ilmakehässä, eikä saanut aikaan vahinkoa. Törmätessään ilmakehään tuloksena oli bolidi, kirkas tähdenlento, mistä saatiin runsaasti kuvia ja videoita.
Esimerkiksi tässä ja tässä näkyy hyvin tämän, väliaikaisen nimen COWEPC5 saaneen kivenmurikan tuhoutuminen hyvin. Osia kappaleesta putosi todennäköisesti alla olleeseen metsikköön.
Törmääjä havaittiin Kitt Peakin observatorioalueella Yhdysvalloissa olevalla Bok-teleskoopilla. Kyseessä on 2,3-metrisellä peilillä varustettu havaintolaite.
Tämä on jo 12. Maahan osua törmääjä, joka on havaittu etukäteen ja jonka törmäyspaikka ja -aika on voitu laskea etukäteen. Tekniikan ja havaintometodien kehittyessä näitä havaitaan koko ajan enemmän, sillä törmääjiä avaruudessa riittää - tänäänkin maapallon ohitse menee läheltä neljä aiemmin tunnettua, suurempaa asteroidia.
Pieni lisäys jälkikäteen: Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin IAU:n määritelmän mukaan kyseessä on meteoroidi, ei asteroidi. Näiden kahden raja menee metrissä, eli pienemmät ovat meteoroideja, suuremmat asteroideja. Pienempiäkin tosin kutsutaan usein myös asteroidiksi (mm. ESAn uutisessa).
X-käyttäjä Kiril Bakanovin julkaisema kuva COWEPC5:stä, kun se tuhoutui ilmakehässä kirkkaana bolidina. Kuvauspaikka on Oljokminskin kaupunki Jakutiassa.
Euroopan avaruusjärjestön HERA-luotain lähtee tänään maanantaina 9. lokakuuta – jos kaikki menee suunnitellusti – kohti kaksoisasteroidi Didymosta, jota Nasan luotain kävi tönimässä kaksi vuotta sitten.
Tällä videolla kerrotaan luotaimesta, sen kahdesta pienestä apusatelliitista ja niiden lennosta Didymosta ja sen pientä asteroidikuuta tutkimaan. Jari Mäkinen pääsi tutkailemaan luotainta hyvin seikkaperäisesti hankkeen laatupäällikkö Heli Greusin kanssa.
Paraolympialaisten avajaisissa oli mukana eräs varsin erityinen henkilö: Euroopan avaruusjärjestön astronauttireserviin kuuluva John McFall.
Hänet otettiin mukaan ESAn uusimpaan astronauttiryhmään parastronauttiprojektin koehenkilöksi. ESA halusi tutkia voisiko vammainen myös toimia avaruuslentäjänä. Nyt kesällä julkaistun loppuraportin mukaan voi. Itse asiassa jalkaproteesista voisi olla myös hyötyä.
Uusi eurooppalainen kantoraketti Ariane 6 teki ensilentonsa 9. heinäkuuta ja sai aikaan suuren helpotuksen huokauksen: Eurooppa pystyy pian laukaisemaan jälleen itse tärkeimpiä satelliittejaan avaruuteen.
Videolla kerrotaan miten lento sujui ja näytetään, miten Ariane 6 -raketit tehdään. Mukana on myös Euroopan avaruusjärjestön avaruusraketeista vastaava johtaja Toni Tolker-Nielsen, jonka Jari Mäkinen tapasi Berliinin ILA-messuilla kesäkuussa (siis ennen raketin ensilentoa).
Suomalaisen, maailmanmaineeseen nousseen Iceye-yhtiön ensimmäinen satelliitti ICEYE-X1 putosi avaruudesta viime viikolla. Yhtiön satelliitit ovat pienikokoisia ja suorituskykyisiä tutkasatelliitteja, jotka ovat sittemmin mullistaneet alan – kiitos X1:n ja sen avulla testatun uuden tekniikan.
Alkavalla viikolla (21.2.2024) putoaa avaruudesta huomattavasti suurempi tutkasatelliiti ERS-2, joka laukaistiin avaruuteen vuonna 1995.
Se ei ole toiminut sitten vuoden 2011, mutta sen avulla Euroopan avaruusjärjestö on testaamassa menetelmää, millä satelliitti ei jää vuosisadoiksi kiertämään Maata avaruusromuna.
Mistä avaruudesta putoaminen johtuu? Mitä silloin tapahtuu? Voisiko satelliitti pudota päähäsi?
Näistä enemmän tällä videolla.
Euroopan avaruusjärjestön uusi EarthCARE -satelliitti on hyvin omalaatuinen satelliitti: se skannaa laserkeilaimellaan maapallon pilviä kolmiulotteisesti, mittaa ilmassa olevia aerosoleja ja tutkii sitä, kuinka paljon maapallo säteilee lämoöä avaruuteen.
Jotta se voi tehdä tätä hyvin, lentää se erittäin matalalla kiertoradalla, ja siksi se on valkoinen ja varsin aerodynaaminen. Virallinen nimi EarthCARE tuleekin sanoista Earth Cloud Aerosol and Radiation Explorer, mutta koska mukana hankkeessa on Japanin avaruustutkimuslaitos JAXA ja Japanissa on nyt lohikäärmeen vuoksi, ja etenkin kun satelliitti on vähän kuin 17 metriä pitkä lohikäärme, kutsutaan sitä myös "Valkoiseksi lohikäärmeeksi".
Jari Mäkinen kävi katsomassa satelliittia Airbusin avaruusyksikön tiloissa Saksassa, Friedrichshafenissa.
Ruotsalainen Marcus Wandt on parhaillaan Kansainvälisellä avaruusasemalla noin kaksi viikkoa kestävällä avaruuslennollaan. Suomalainen media on ollut tästä lennosta jostain syystä varsin hiljaa – mutta me kerromme mitä tapahtuu ja miksi.
Saabin Gripen-pääkoelentäjänä toimiva Wandt valittiin vuoden 2022 Euroopan avaruusjärjestön reserviastronautiksi, mutta Ruotsista saadun rahoituksen turvin hän pääsi lennolle ennätyksellisen nopeasti.
Hänen avaruusmatkansa on merkki tulevasta: hän on keikkatyöläinen, ja vastaavia lentoja on nyt suunnitteilla useita. Avaruusturismi tekee tämän mahdolliseksi, sillä samaan tapaan kuin turistit voivat nousta avaruuteen, voivat myös tutkijat ja puoliammattilaisastronautit.
Myös suomalainen avaruuslentäjä on mahdollinen tähän tapaan.
Lisätietoja lennosta on ESA:n sivuilla osoitteessa https://www.esa.int/Science_Explorati... ja lennon kaikista tieteellisistä tutkimuksista Axiom Spacen sivuilla osoitteessa: https://www.axiomspace.com/missions/a...
Videon alussa on asiaa Kansainvälisen avaruusaseman näkymisestä Suomesta. ISS ei tule koskaan Suomen päälle, mutta toisinaan sen kiertorata kulkee juuri sopivaan aikaan Suomen eteläpuolelta, jotta asema näkyy hyvin myös Suomen eteläosista. Näin on esimerkiksi nyt tammikuun 2024 lopussa.
Katso oman paikkakuntasi ohilennot vaikkapa heavens_above.com -sivustolta tai lataa Nasan ISS-sovellus.
Tiedetuubi © 2012-2024
