Kansainvälinen avaruusasema

NASA ja sen partnerit ovat hyväksyneet uuden kaupallisen hankkeen Kansainvälisellä avaruusasemalla toteutettavaksi: Nanoracks -yhtiö voi asentaa asemaan ilmalukon, jonka kautta voidaan lähettää paremmin pieniä satelliitteja avaruuteen.

ISS-asemalta lähetetään jo nyt (ja tulevaisuudessa yhä enemmän ja enemmän) pieniä Cubesat-tyyppisiä nanosatelliitteja, jotka ovat massaltaan muutamia kiloja ja jotka ovat kooltaan noin 10 x 10 x 30 cm. Suunnitteilla on myös lähettää suurempia samantyyppisiä satelliitteja, mutta hankaluutena asemalla on ollut se, ettei asemaa ole suunniteltu satelliittien lähetyspaikaksi.

Kansainvälinen avaruusasema ISS saa kenties jatkoaikaa. Nasa haluaisi tuhoamisen sijasta luovuttaa aseman uudelle omistajalle 20-luvun puolessavälissä.

Myös muilla avaruusasemayhteistyöhön osallistuvilla mailla on samankaltaisia ajatuksia, kun mielenkiinto suuntautuu yhä enemmän kauemmaksi maapallosta, kohti Kuuta ja asteroideja. Lopulta suuntana olisi Mars.

Kohta olisi siis myytävänä käytetty avaruusasema. Ostaja – tai ottaja tai käyttäjä – vain puuttuu.

Nasan edustaja Bill Hillin mukaan tarkoituksena on kehittää kaupallista toimintaa kiertoradalla: "Haluamme luovuttaa aseman kaupalliselle taholle, jotta tutkimus matalalla kiertoradalla voi jatkua."

Tarkempaa tahoa Hill ei nimennyt. Spekuloida kuitenkin voi – ainakin kaksi potentiaalista yritystä on pian tulossa ns. mittailemaan paikkoja. Sekä SpaceX että Boeing alkavat nimittäin pian hoitaa ISS:n miehistönkuljetuksia. Rahtia asemalle kuljettaa Nasan tilauksesta jo kaksi kaupallista yhtiötä, SpaceX ja Orbital.

Astronautit asensivat juuri perjantaiaamuna ISS:n ilmalukkoon adapterin, jonka avulla yritysten "avaruustaksit" voivat telakoitua asemaan. Mekanismia on määrä testata käytännössä ensimmäisen kerran ensi vuonna.

Nasa on myös ryhtynyt aktiivisesti hakemaan ulkopuolisten tahojen ideoita aseman nykyisen käytön tukemiseksi ja tehostamiseksi. Idea- ja tarjouspyyntö löytyy järjestön verkkosivuilta.

Suunnitelmat laittavat avaruusaseman lopunajat uuteen valoon.

Tämähetkisen suunnitelman mukaan ISS on tarkoitus pudottaa hallitusti radaltaan vuonna 2024, kun nykyiset rahoitussopimukset loppuvat. Teknisesti avaruusasema voisi toimia hyvinkin 2030-luvun alkupuolelle saakka – korjauksin pitempäänkin.

Muutamia vuosia sitten Venäjä vihjasi, että sen omistamat neljä ISS:n moduulia voitaisiin irroittaa ennen aseman pudottamista. Näin ne voitaisiin varustaa, korjata ja käyttää uudelleen muihin tarkoituksiin, kuten Venäjän kaavaileman oman avaruusaseman rungoksi.

Ajatuksissa on ollut myös aseman läntisten moduulien uusiokäyttö. Esimerkiksi eurooppalaistekoinen, Nasan omistama Tranquility-moduuli on eräs aseman uusimmista, ja sitä käytetään astronauttien olohuoneena. Se toimisi mainiosti jonkun kauemmaksi suuntautuvan lennon asuinmoduulina, kunhan sen säteilysuojausta vain vahvistetaan.

Bill Hill kertoi "myyntiaikeista" avaruusjärjestön Mars-suunnitelmia käsittelevässä tiedotustilaisuudessa torstaina. Hillin titteli on amerikkalaisittain hieno, muttei kovinkaan suomennettava "Deputy Associate Administrator for Exploration Systems Development".

Tiistaina Nasan miehitettyjen avaruuslentojen varajohtaja William Garstenmaier puolestaan totesi, ettei Nasa ole enää "kiinnostunut Maan kiertoradasta", koska se ei tarjoa enää paljoakaan haasteita ja sen käyttäminen onnistuu nykyisin jo kaupallisilta yhtiöiltä. Sen sijaan Nasa haluaa suunnata kauemmaksi.

Samalla Garstenmaier kertoi Nasan antaneen lisärahoitusta kunnianhimoiselle hankkeelle tuoda asteroidi lähelle Maata, jotta astronautit voisivat käydä sitä tutkimassa. Hanke on ylittänyt budjettinsa, mutta se katsotaan nyt niin tärkeäksi, että sille myönnettiin 150 miljoonaa dollaria lisää rahaa.

Otsikkokuva: Nasa

Sergei Krikalev, Venäjän avaruusviraston Roskosmosin miehitettyjen avaruuslentojen osaston päällikkö, itsekin eräs maailman kokeneimmista kosmonauteista, kertoi Izvestia-lehdelle viime viikolla Venäjän harkitsevan asemalla olevien kosmonauttiensa määrän vähentämistä. 

Syynä tähän on se, että Kansainvälisen avaruusaseman venäläisellä puolella ei ole niin paljoa tieteellisiä tutkimuksia meneillään, että kosmonauttien määrä olisi enää perusteltu.

Venäjän tarkoituksena on ollut lähettää omaan aseman osaansa uusi tutkimusmoduuli "Nauka" jo usean vuoden ajan, mutta sen valmistuminen on viivästynyt monista eri syistä. Nyt se on suunniteltu laukaistavaksi avaruuteen ensi vuoden lopulla, mutta on mahdollista, että se jää kokonaan lähettämättä. 

Alun perin Nauka oli tarkoitus laukaista jo vuonna 2007.

Joissain huhuissa siitä on kaavailtu myös Venäjän oman, uuden aseman yhtä moduulia. Tämä on kuitenkin poliittisesti hankalaa, koska moduulissa on paljon Euroopan avaruusjärjestön tekniikkaa ja rahoitusta. Siksi myös moduulin lähettämättä jättäminen olisi ikävää.

Toisena, ja varmastikin tärkeimpänä syynä on Venäjän nykyinen rahatilanne. Viime marraskuussa Roskosmosille myönnettiin 1,4 triljoonaa ruplaa käytettäväksi seuraavan kymmenen vuoden aikana. Se on noin 19 miljardia euroa, eli jotakuinkin saman verran kuin NASA käyttää vuodessa kaikkiin avaruushankkeisiinsa (vuoden 2016 budjetti on 19,3 miljardia dollaria) ja Euroopan avaruusjärjestön budjetti noin neljässä vuodessa (vuoden 2016 budjetti 5,25 miljardia euroa). 

Luku on noin 60 % vähemmän kuin alun perin oli suunniteltu, ja leikkaukset koskevat ennen kaikkea miehitettyjä avaruuslentoja. On siis epätodennäköistä, että Venäjä alkaa nykytilanteessa tekemään omaa avaruusasemaa tai muita suurissa puheissa olleita hankkeita.

Ovi avoinna uusille partnereille

Normaalisti asemalla on kolme venäläistä avaruuslentäjää ja kolme läntistä astronauttia. He ovat jakautuneina kahteen kolmen hengen miehistöön, joita vaihdetaan kolmen kuukauden välein. 

Tällä haavaa lennot asemalle ja sieltä takaisin tehdään venäläisillä Sojuz-aluksilla, joiden komentajana on aina venäläinen. Sen sijaan kaksi muuta miehistön jäsentä voivat olla muualta. Heistä toinen on vain "matkustajana", kun taas toinen toimii komentajan apuna ja on saanut täyden koulutuksen Sojuzin lentämiseen. Esimeriksi lähes jokainen ESAn avaruuslentäjä on saanut täyden Sojuz-koulutuksen ja on ollut aluksen varakomentajana.

Nyt Roskosmos on ilmoittanut muille avaruusasemayhteistyöhön osallistuville partnereille (Eurooppa, USA, Kanada ja Japani) aikeistaan vähentää omien kosmonauttiensa määrä kolmesta kahteen. Tämä tarkoittaisi vuodessa kahta paikkaa Sojuz-aluksissa.

Nyt heinäkuussa Roskosmosin johtaja Igor Komarov ilmoitti jo keskustelleensa alustavasti BRICK-maiden edustajien kanssa heidän mahdollisesta kiinnostuksestaan tulla mukaan avaruusasemalennoille. BRICK-maihin kuuluvat Brasilia, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka. Maiden saaminen mukaan yhteistyöhän vaatii kaikkien partnereiden hyväksynnän, ja voi hyvinkin olla, että esimerkiksi kiinalaisten mukaan tuloa katsottaisiin karsaasti Yhdysvalloissa. 

Venäjä on rahoittanut tähän saakka myös omaa avaruusasemaosallistumistaan Sojuz-alusten lentolipuilla ja Progress-rahtialusten kapasiteetilla, mutta jo nyt käytössä olevat tehokkaat amerikkalaiset rahtarit sekä parin vuoden päästä käyttöön tulevat uudet miehitetyt avaruusalukset vähentävät länsimaiden riippuvaisuutta Venäjästä – ja samalla vähentävät venäläisten tuloja. 

Näillä näkymin avaruusasema on käytössä ainakin vuoteen 2024 saakka. Teknisesti sen on todettu olevan käyttökelpoinen sitäkin pitempään.

Ruokatarvikkeiden ja herkkujen saaminen ylös avaruusasemalle ei ole mitenkään suoraviivaista, sillä jokaisen namupalan lähettäminen maksaa varsin paljon ja kaikki ruoat käyvät läpi varsin tarkan seulan, koska niiden tulee olla paitsi varmasti turvallisia syödä, niin myös säilyä kohtuullisen hyvin. 

Lähes jokaisella rahtilennolla avaruusasemalle on mukana kuitenkin myös tuoreita ruokia, sillä ne tuovat mukavaa vaihtelua aseman tavalliseen ruokaan (mikä ei ole mitenkään huonoa – kaikkea muuta kuin ammoiset tuubit!). Esimerkiksi hedelmät ovat erittäin tervetulleita, koska ne ovat lisäksi värikkäitä ja niissä on hyvä tuoksu. 

Vaihtelua arkirutiiniin tuovat myös miehistön eri kansallisuuksien juhlapäivät, joita juhlitaan yleensä koko miehistön voimin ja näitä tilaisuuksia varten on varattu omia ruokiaan. Osa näistä on etukäteen valmistettu ja laitettu mukaan ruokalistaan, mutta osassa tapauksista ruoat lähetetään juuri ennen juhlaa "yllätyksenä".

Jokainen miehistön jäsen voi myös lähettää omia toivomuksiaan, ja näiden henkilökohtaisten pakettien mukana saattaa olla makupaloja koko miehistölle.

Tarina ei kerro mihin luokkaan Chris Hadfieldin pääsiäismunat vuonna 2013 kuuluivat, mutta todennäköisesti hän kuljetutti ne muilta miehistönjäseniltä salaa avaruusasemalle, kuten alla oleva kuva antaa ymmärtää:

Jokajoulukuinen miehistönvaihto kansainvälisellä avaruusasemalla on jälleen käynnissä, kun kolme avaruuslentäjää palasi viime perjantaina takaisin Maahan. 

NASAn Kjell Lindgren, Venäjän Oleg Kononenko ja japanilainen Kimiya Yui palasivat Sojuz-aluksellaan turvallisesti takaisin kotiplaneetan kamaralle oltuaan avaruudessa 141 päivää.

Avaruusasemalle jäivät vuoden mittaista lentoaan tekevät Scott Kelly ja Mihail Kornienko sekä syyskuussa asemalle saapunut Sergei Volkov.

Seuraava kolmehenkinen miehistö, järjestyksessään jo 47. avaruusaseman pysyvä miehistö, on parhaillaan Baikonurin kosmodromissa ja heidän kantorakettinsa rullattiin sunnuntaina laukaisualustalle. Tämä tarkoittaa sitä, että kolmikko laukaistaan matkaan tiistaina.

Sisunautin toinen lento

Tämä miehistö on suomalaisittain kiinnostava, koska yksi sen jäsen on suomensukuinen Timothy Kopra. Kun hän teki ensimmäisen avaruuslentonsa vuonna 2009, hänen lentoaan seurattiin aktiivisesti myös Suomessa ja häntä alettiin (hieman naurettavasti) kutsumaan sisunautiksi, vaikkakin hänen yhteytensä Suomeen ovat olleet varsin ohuet.

Kopran suku on kotoisin Karjalan Valkjärveltä, josta Timin isoisä Antti Kopra lähti vuonna 1910 Amerikkaan. Isä Lennart Kopra puhui vielä sujuvasti suomea, mutta Tim itse ei oppinut kuin muutamia sanoja. Hän on vieraillut Suomessa muutaman kerran.

Ensimmäisellä avaruuslennollaan Kopralla oli mukana Kalevala-mitali ja tällä kerralla hän ottaa mukaansa Sibelius-mitalin.

Siinä missä Kopran ensimmäinen avaruuslento kesti vain noin kaksi kuukautta ja hän lensi silloin asemalle sekä palasi sieltä avaruussukkulalla, on nyt hänellä edessään kyyti Sojuz-aluksella sekä puolivuotinen pesti avaruudessa.

Itse asiassa hänen oli tarkoitus lentää avaruuteen uudelleen jo vuonna 2011, mutta hän loukkaantui kaaduttuaan polkupyörällä ja joutui jättämään lennon väliin.

Ensimmäinen amerikkalainen Kansainväliselle avaruusasemalle suuntaava rahtilento sitten kesällä tapahtuneen Falcon 9 -kantoraketin laukaisuonnettomuuden tapahtui hetki sitten Cape Canaveralista, Floridasta.

Kyseessä on Orbital ATK -yhtiön valmistama Cygnus-avaruusrahtari, jonka edellinen lento viime vuoden lokakuussa epäonnistui, kun sitä kuljettanut Antares-kantoraketti räjähti lähes välittömästi lentoon lähdettyään. Siitä alkoi epäonnisten avaruusaseman huoltolentojen sarja, kun lähes mahdottomaksi arvioitu riski siitä, että monen eri aluksen ja kantoraketin yhdistelmä pettäisi: Cygnuksen jälkeen venäläinen Progress syöksyi pian laukaisunsa jälkeen takaisin Maahan keväällä ja sitten Space X -yhtiön Dragon tuhoutui kesäkuussa. 

Nyt Cygnus laukaistiin avaruuteen Atlas-kantoraketilla, jolle kyseessä oli 131. perättäinen onnistunut lento. 

Cygnus-alus on tällä kerralla hieman aiempia suurempi ja se käyttää uusia aurinkopaneeleita. Laukaisun jälkeen alus kipuaa kahden vuorokauden ajan korkeammalle kiertoradalle ja saapuu avaruusaseman luokse tiistaina. Silloin aseman astronautit nappaavat sen kiinni avaruusaseman robottikäsivarrella ja liittävät aseman telakointiporttiin.

Mukana aluksessa on noin 3,5 tonnia rahtia asemalle. Joukossa on myös 15. joulukuuta puolen vuoden avaruusmatkalle lähtevän brittiastronautti Tim Peaken lennollaan tarvitsemia välineitä ja tarvikkeita, joten lento oli eurooppalaisittainkin kiinnostava.

Cygnus pysyy asemalla noin kahden kuukauden ajan, jona aikana sen sisältämä rahti puretaan asemalle ja alus täytetään hohdokkaasti roskalla, jätteillä ja käytöstä poistettavilla laitteilla. Ne tuhoutuvat ilmakehän kitkakuumennuksessa aluksen kanssa Tyynen valtameren eteläosien päällä – alueella, jota käytetään rutiininomaisesti käytöstä poistettavien avaruusalusten tuhoamiseen, koska siellä on erittäin vähän asutusta ja liikennettä.