Eräs ensimmäisistä toimista, mitä eilen presidentin virkaansa astunut Donald Trump teki, oli ilmastonmuutoksesta kertovien sivujen poistaminen Valkoisen talon nettipalvelusta. Ei ihme, että tiedemaailma on huolissaan tulevasta.
Trumpin suhtautuminen tieteentekijöihin ja tutkimukseen ei tietenkään ole mikään yllätys sen jälkeen, mitä hän on kertonut jo kampanjansa aikana. Sen sijaan se, että hänen kokoamansa hallinto on näinkin tiedevastainen ja – suoraan sanottuna – asioista mitään ymmärtämätön, on ikävä yllätys.
Edessä on siis varmasti ikäviä aikoja etenkin yhdysvaltalaisille liittovaltion rahoituksesta riippuvaisille tutkimuslaitoksille, mutta vaikutukset tuntuvat kautta maailman. Paitsi että esimerkiksi Yhdysvaltain irtaantuminen ilmastosopimuksesta tietää huonoa koko planeetalle, ovat Yhdysvaltain tutkijat olennaisessa osassa monissa kansainvälisissä hankkeissa.
Erityisesti avaruustoiminta ja -tutkimus ovat aloja, missä USA on eittämätön ykkönen, joka osallistuu jossain määrin melkeinpä kaikkiin olennaisiin avaruudellisiin hankkeisiin.
On kyse sitten miehitetyistä avaruuslennoista, avaruusasemasta, planeettojen tutkimisesta, perustutkimuksesta avaruudessa, avaruustähtitieteestä tai maapallon sekä sen ilmakehän havaitsemisesta satelliitein, on Nasa merkittävässä roolissa. Jos se yskii, niin koko maailman avaruustoiminta kärsii.
Mitä siis Nasalle on luvassa Trumpin ollessa vallassa?
Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaiden tiedeaiheiset käsitykset saivat kouluarvosanat - katso kuinka kukainenkin pärjäsi! Otsikon tulos ei ole mikään yllätys, mutta silti kiinnostava.
Haluatko kuulla, kuinka hyvin USAn tuleva presidentti ymmärtää ja arvostaa tiedettä? Vaikka USAn vaalit täyttävätkin jo kaikki tuutit, juuri tämä asia on tärkeä kaikille tieteestä kiinnostuneille.
Presidenttiehdokkaille järjestettiin syyskuun puolivälissä kysely tieteellisistä aiheista. Mukana oli useita terveyteen, tekniikkaan ja ympäristöön liittyviä teemoja, jotka kaikki pohjautuvat tieteelliseen tietoon. Lisäksi ehdokkailta kysyttiin tulevasta tiedepolitiikasta.
Hillary Clintonin (dem.) ja Donald Trumpin (rep.) lisäksi kyselyyn vastasivat myös Vihreiden Jill Stein ja Libertaarien Gary Johnson. Jälkimmäisilläkin on pieni matemaattinen voitonmahdollisuus, vaikka se jäänee käytännössä vain teoreettiseksi. USA:ssa on yhä vallalla vankkumaton kaksipuoluejärjestelmä.
Ehdokkaiden antamat vastaukset olivat avoimia esseitä. Scientific American -lehti (SA) arvioi esseet kattavuuden, asiantuntijuuden ja tieteellisen todenmukaisuuden perusteella, ja julkaisi yhteenvedon perusteluineen sivuillaan.
Alla kaavio ehdokkaiden tenttimenestyksestä aihepiireittäin. Hahmottamisen vuoksi käänsimme tulokset perinteiselle suomalaiselle kouluarvosana-asteikolle. SA pisteytti vastaukset alunperin nollasta viiteen.
Tarkemmat aihepiirikysymykset löytyvät suomennettuna artikkelin lopusta. Useimmat niistä sopisivat esitettäväksi myös suomalaispoliitikoille — niin vaalien alla kuin aika ajoin valtakaudellakin.
SA ei kerro käyttämiensä arvostelijoiden lukumäärästä tai asiantuntevuudesta juuri mitään. Konsensus on kuitenkin selvä: Clinton loisti ja Trump osoitti kaikilla osa-alueilla piittaamattomuutta ympäripyöreillä vastauksilla. SA kertoo erään biologin summaneen arvionsa seuraavasti: "Trumpin vastaukset osoittavat lähes täydellistä tietämättömyyttä sekä tieteestä että [kysymyksissä listattujen] uhkaavien ongelmien tärkeydestä." Etenkin ympäristöongelmien (mm. ilmastonmuutoksen, biodiversiteetin vähenemisen, pandemioiden, saastumisen, yms) vähättely pistää miettimään mitä Trumpin presidenttikaudella tulisi tapahtumaan.
Clinton taas on tutkimusmyönteinen ja näkee ongelmat. Ainakin periaatteessa tavoitteet ovat korkealla ja tiedeasiat hallussa. Vihreiden Stein on pitkälti samoilla linjoilla, vaikkakin eri painotuksilla.
Clinton todisti ainoana omaavansa aiheista hyvät tiedot (8-). Stein ylsi tyydyttävään (7-) ja libertaari Johnson kohtalaiseen (6-). Trump ylsi 4½:lla juuri ja juuri välttävän ja hylätyn rajalle.
Ehdokkaiden tarkemmat vastaukset löytyvät ScienceDebate-sivustolta englanniksi. Ne kannattaa lukea läpi, mutta samalla kannattaa muistaa pari tärkeää asiaa:
1) Vastaukset on annettu etänä, joten kirjoittaja voi olla itse ehdokas tai joku avustajansa. Onko delegointi sitten hyvä vai huono juttu, se on mielipidekysymys.
2) Voi hyvin olla, että arvostelijat olivat alunperin kallellaan Clintoniin päin ja halusivat saada Trumpin näyttämään huonolta. Siksi kannattaakin lukea ihan itse Trumpin vastaukset – jos niistä vaikka sattuisi löytämään jotain viisautta.
Tiedekyselyssä oli 20 kysymystä eri aihepiireistä:
Presidentinvaalit järjestetään marraskuussa. Valittu henkilö vaikuttanee jossain määrin koko maailman tilanteeseen, ainakin välillisesti.
Jää nähtäväksi, mihin uuden presidentin tiedepolitiikka käytännössä vie, oli hän sitten kuka tahansa.
Otsikkokuva: DonkeyHotey / Flickr
Onneksi maailmanhistoriassa ei ole useita vakavia ydinvoimalaonnettomuuksia. Fukushima ja Tšernobyl ovat nyt hyvin muistissa, mutta mitä oli niitä ennen?
Harrisburg.
Tänään 37 vuotta sitten, 28. maaliskuuta 1979 tapahtui Yhdysvalloissa, Pennsylvaniassa lähellä Harrisburgin kaupunkia sijaitevassa Three Mile Islandin ydinvoimalassa vakava onnettomuus.
Sitä edellisestä vakavasta ydinvoimalaonnettomuudesta oli ennättänyt jo kulumaan aikaa, sillä se tapahtui vuonna 1957 Kyštymissä, Neuvostoliitossa.
Three Mile Islandin onnettomuus oli kansainvälisellä ydinlaitostapahtumien asteikolla luokkaan 5 kuuluva tapahtuma, eli siitä ei aiheutunut henkilövahinkoja eikä merkittäviä ympäristövaikutuksia, mutta laitokselle koitui siitä suuria vahinkoja.
Onnettomuudessa vapautui ilmaan hieman radioaktiivista xenonia ja kryptonia. Ihmisille ja luonnolle vaarallista radioaktiivista jodia vapautui vain hyvin vähän, koska voimalan suojarakennus toimi kuten oli suunniteltu.
Päästöstä aiheutui ympärillä asuville noin kahdelle miljoonalle asukkalle 14 µSv:n säteilyannos, mikä ei ollut vaarallista. Normaali röntgenkuva on noin 32 µSv.
Voimalan kakkosyksikön ydin suli osittain, ja koska paria viikkoa ennen onnettomuutta elokuvateattereihin saapui elokuva The China Syndrome, joka käsitteli ydinvoimakatastrofia ja erityisesti ytimen sulamista (ns. Kiina-ilmiötä), nousi onnettomuus heti otsikoihin. Onnettomuus oli toki merkittävä, mutta siitä muodostui julkisuudessa todellisuutta suurempi tapaus. Koska onnettomuus tapahtui myös Yhdysvalloissa, levisi uutinen heti kaikkialle.
Onnettomuusalueen puhdistus alkoi välittömästi onnettomuuden jälkeen ja saatiin virallisesti päätökseen vuonna 1993, jolloin hintaa operaatiolle oli tullut karkeasti yksi miljardi nollaria.
Voimalan toinen yksikkö, numero 1, on edelleen toiminnassa ja se on tarkoitus pitää tuotannossa vuoteen 2034 saakka.
Yhdysvaltain kansallisarkistosta peräisin olevassa kuvassa presidentti Jimmy Carter lähtee Three Mile Island in voimala-alueelta vierailtuaan paikalla 1.4.1979.
Kuulostaa äkkiseltään joltain Karhukoplan kepulikonstilta Roopen rahasäiliön ryöväämiseksi, mutta ei: kyse on todellisesta ilmiöstä, joka sai aikaan suurta tuhoa Yhdysvaltain kaakkoisosissa keväällä 2011.
Savu oli lähtöisin Väli-Amerikasta, missä keväinen kaskeaminen – joka on aika tavalla laajamittaisempaa kuin entisaikain Suomessa – sai aikaan savupilviä, jotka kulkeutuivat Meksikonlahden yli Yhdysvaltain puolelle.
Pelkkä savu ei tietenkään synnytä tornadoja, mutta kun samaan aikaan sikäläinen säätila oli otollinen tavallisia ukkospilviä paljon suurempien supersolujen ja niistä maahan kurottavien tuulenpyörteiden synnylle, yhdistelmä oli tuhoisa.
Paikallisten sääolojen ja kaukaa kulkeutuneen savun yhteisvaikutuksesta muodostui 27. huhtikuuta päivän ja illan mittaan kaikkiaan 122 tornadoa, jotka surmasivat yhteensä 313 ihmistä eri puolilla kaakkoisia osavaltioita. Yhtä rankkaa keliä ei ole esiintynyt sitten vuoden 1950.
Alla olevassa karttakuvassa Meksikonlahden alueesta on yhdistetty eri satelliittien ja tutkimuslaitosten mittaustuloksia tuolta päivältä.
Keltaisilla risteillä on merkitty paloalueita, ja muut kirkkaat värit kuvaavat meren yli kulkeutuneen savun tiheyttä. Punaisilla alueilla savu on kaikkein tiheintä ja se harvenee eri värien (keltainen, vihreä, vaaleansininen, sininen) kautta violettiin, jonka kohdalla savua on vähiten.
Punaiset juovat puolestaan kuvaavat tornadojen kulkureittejä siten, että viivan paksuus kertoo niiden voimakkuuden. Rajuimmat tornadot keskittyivät Alabaman osavaltioon, mistä on myös otsikkokuvamme.
Alabamalaiseen Tuscaloosan kaupunkiin iski toiseksi ylimmän eli F4-luokan tornado. Fujitan asteikolla se merkitsee tuulennopeuksia, jotka voivat yltää 100 metriin sekunnissa eli yli 300 kilometriin tunnissa. Tutkamittausten avulla voitiin todeta, että kaikkein voimakkaimmat tornadot nostivat maasta irtotavaraa jopa seitsemän kilometrin korkeuteen.
Iowan yliopiston tutkijat Gregory Carmichael ja Pablo Saide totesivat, että tuona päivänä pilvien alaraja savun – tai tarkemmin sanottuna sen muodostavien hiukkasten – ansiosta oli matalammalla ja toisaalta "tuuliväänne" (wind shear) eli tuulen suunnan ja nopeuden muutos korkeuden mukana oli normaalia voimakkaampi. Yhdessä nämä kaksi ilmiötä vahvistivat tordanojen syntymekanismia.
Vaikka havainnot ovat peräisin aidosta sääilmiöstä, tutkijat käyttivät apuna tietokonemallinnusta. Yhdessä mallissa otettiin huomioon savun vaikutus Auringon säteilyyn ja pilvien muodostumiseen, toisessa se jätettiin huomiotta. Ensinmainittu malli tuotti havaitut ilmiöt tuulen ja pilvien käyttäytymisestä.
Savun vaikutusta sääoloihin on pohdittu aiemminkin, mutta nyt saatiin ensimmäisen kerran kokeellista havaintoaineistoa todellisesta tilanteesta. Aiemmin äärimmäisten sääilmiöiden ennustemalleissa ei ole otettu huomioon pienten hiukkasten vaikutusta, mutta nyt näyttää siltä, että se olisi hyvinkin tarpeen.
Tutkimuksesta kerrottiin American Geophysical Unionin tiedotteessa.
Kaikuja kylmän sodan ja kuukilvan ajoilta: neuvostoliittolainen N1-kantoraketti laukaisualustallaan syyskuussa 1968 Yhdysvaltain KH-8 Gambit -tiedustelusatelliitin kuvaamana. Yli satametrisen kantoraketin oli määrä singota kahden kosmonautin miehittämä alus kohti Kuuta ennen kuin Apollo-ohjelma ehättäisi huipennukseensa, mutta se jäi haaveeksi. N1-raketilla tehtiin neljä laukaisua, jotka kaikki päättyivät epäonnistumiseen. Kun Neil Armstrong ja Buzz Aldrin laskeutuivat Rauhallisuuden mereen heinäkuussa 1969, Neuvostoliitto piilotti koko hankkeen mappi ö:hön ja projektin yksityiskohdat kuualuksineen ja laskeutumismoduuleineen paljastuivat vasta imperiumin luhistuttua. Oikealla on N1-raketin ja Saturn V -kuuraketin kokovertailu.
Yhdysvalloissa on parhaillaan omalaatuinen säätilanne, kun Kanadasta on valumassa etelään voimakas matalapaine. Kuvassa on tilanteen mallinnus ensi viikonlopulle - siis ei vielä ennuste, vaan hahmotelma mahdollisesta tilanteesta. Siinä spiraalimainen matalapaine makaa lähes koko itäisen Yhdysvaltain päällä ja saattaa tuoda kylmää sekä lunta USA:n koilliskulmaan ja Kanadan itäreunalle. On myös mahdollista, että keskilännessä saadaan jälleen varautua tornadoihin.
Kuva: www.theweatherspace.com
Tiedetuubi © 2012-2024
