Juuri tätä kirjoittaessani on kolme avaruuslentäjää palaamassa takaisin Maahan Kansainväliseltä avaruusasemalta. Venäläiset Anton Shkaplerov ja Pjotr Dubrov sekä Nasan astronautti Mark Vande Hei ovat Sojuz-aluksessa ja laskeutuvat pian Kazakstanin arolle – jos kaikki menee hyvin, ja miksei menisi, sillä näin miehistöt ovat laskeutuneet monen monta kertaa aikaisemminkin.
Venäjän Ukrainassa aloittama hyökkäyssota ja sen aiheuttama jännittynyt maailmanpoliittinen tilanne tekevät tästä laskeutumisesta kuitenkin erilaisen.
Käytännössä kaikki yhteiset tieteeseen ja tutkimukseen liittyvät hankkeet on keskeytetty tai lopetettu kokonaan Venäjän ja länsimaiden välillä, eikä avaruus ole poikkeus: Euroopan avaruusjärjestön ja Venäjän yhteishanke ExoMars ei lähde matkaan tänä vuonna, Sojuz-rakettien laukaisu Kouroun avaruuskeskuksesta on ohi todennäköisesti kokonaan ja läntisten satelliitien lähettäminen avaruuteen Venäjältä on päättynyt.
Jos jotain hyvää tästä on, niin tämä tulee nopeuttamaan uusien eurooppalaisten rakettien kehittämistä ja käyttämistä.
Ainakin toistaiseksi avaruusasemayhteistyö on pysynyt pakotteiden ulkopuolella. Syynä on yksikertaisesti se, että asema tavitsee toimiakseen kaikkia. Asema jakautuu selvästi läntiseen ja venäläiseen osaan, jotka kuitenkin on yhdistetty toisiinsa parillakymmenellä kaapelilla, putkella ja johdolla. Venäläinen puoli hoitaa aseman asennonsäätöä ja ratahallintaa, läntinen puoli tuottaa suurimman osan sähköstä.
Periaatteessa kumpikin osa voisi tulla toimeen yksinään ja ne voitaisiin joko kytkeä irti toisistaan tai jopa irrottaa kokonaan lentämään avaruudessa itsenäisesti. Mutta se olisi paitsi hankalaa, niin vaikeuttaisi olennaisesti kummankin osan toimintaa.
Lisäksi Kansainvälinen avaruusasema, eli International Space Station (ISS), on jo nyt kansainvälisen yhteistyön ikoni, joka on kestänyt monia kupruja maailmanpolitiikassa kylmän sodan päättymisestä alkaen. Hanke alkoi jo 1990-luvulla Neuvostoliiton hajottua, kun amerikkalaiset astronautit aloittivat vierailut Mir-avaruusasemalla.
Samalla uutta asemaa jo suunniteltiin, ja sen ensimmäinen osa – nyt Venäjän puolen ytimenä toimiva Zarya – lähetettiin avaruuteen marraskuussa 1998. Ensimmäinen amerikkalainen osa – liitosmoduuli Unity – kiinnitettiin siihen avaruussukkulan avulla joulukuussa 1998.
Ensimmäinen miehistö nousi asemalle lokakuussa 2000, kun asemaa oli hieman laajennettu. Sen jälkeen asema on ollut koko ajan asuttu avaruussukkulalle, Sojuz-alukselle ja rahtialuksille tapahtuneista onnettomuuksista sekä maailmanpolitiikasta huolimatta. Asemalla on käynyt jo yli 250 henkilöä 19 eri maasta, pääosin luonnollisesti yhteistyöhön osallistuvista Yhdysvalloista, Venäjältä, Euroopasta ja Kanadasta.
Paluu Kazakstaniin, ei Venäjälle
Kun Sojuz-alus palaa takaisin Maahan, se kopsahtaa Kazakstanin arolle. Vaikka alusta ja sen miehistöä auttamaan meneekin Venäjän armeijan erikoisjoukko, tekee tässä tapauksessa tilanteesta poliittisesti helpomman se, että Venäjän sijaan paluumaa on Kazakstan.
Nasan lentokone on jo perinteiseen tapaan suunnitellun laskeutumispaikan luona Karagandassa, valmiina kuljettamaan Mark Vande Hein ensin Kölniin ja sieltä Houstoniin Yhdysvalloissa. Todennäköisesti nyt yleensä laskeutumiseen kuuluvat seremoniat jätetään väliin ja kone lähtee kohti länttä mahdollisimman pian.
Nasan lentokoneen reitti kiersi Venäjän ja Ukrainan ilmatilan – ja paluumatkallakin mennään varasti lähes samaa reittiä.
Tämä on järkevää myös siksi, että Vande Hei tekee amerikkalaisastronauttien ennätyksen avaruuslennon pituudessa. Hän lähti matkaan viime vuoden huhtikuun 9. päivänä ja tulee olleeksi avaruudessa 355 vuorokautta. Kyseessä on jo toinen hänen pitkäaikainen lentonsa avaruudessa, ja näistä yhteensä tulee 523 vuorokautta. Siis puolisentoista vuotta.
Keltaiset haalarit
Nyt palaavan kolmikon tilalle avaruusasemalle lensi viime viikolla kolme uutta kosmonauttia, jotka nyt olivat ainoastaan venäläisiä. Oleg Artemjeville kyseessä on jo kolmas lento, mutta Denis Matveev ja Sergei Korsakov ovat ensimmäistä kertaa avaruudessa.
Heidän saapumisensa asemalle sai aikaan pienen kohun, koska he ilmestyivät Sojuz-aluksestaan avaruusasemalle suorassa TV-lähetyksessä pukeutuneina selvästi Ukrainan sinikeltaisiin haalareihin. Tämä tulkittiin heti kannanotoksi sotaa vastaan ja Ukrainan puolesta, mitä se varmasti olikin, mutta taustalla on myös toinen tarina.
Sinikeltaiset haalarit - sattumaa vai ei?
Kosmonauttien haalarit ovat perinteisesti värikkäitä ja miehistöt valitsevat itse värit pukuihinsa. Värivalinta ja pukujen valmistus tapahtuvat kuukausia ennen lentoa, joten nämäkin puvut oli tehty jo hyvissä ajoin ennen sodan alkamista.
Oleg Artemjev on käyttänyt keltaista pukua aikaisemminkin, sillä väri on hänen opinahjonsa Bauman-yliopiston tunnusväri. Bauman on Venäjän johtava teknillinen yliopisto, ja nyt kun kaksi muutakin miehistön kosmonauttia olivat tästä oppilaitoksesta, oli keltainen väri luonteva.
Se, että miehistö päätti käyttää pukujaan ilmiselvästä yhteydestä Ukrainaan huolimatta, ei varmastikaan ollut sattumaa.
Sama yhteistyötä ja rauhaa korostava henki vallitsi nyt tiistaina, kun Maahan nyt palaava kosmonautti Anton Shkaplerov luovutti symbolisen avaimen avaruusaseman komentajaksi alkaneelle Nasan Thomas Marshburnille.
Keltaisia pukuja ei nyt näkynyt, mutta Shkaplerov sanoi englanniksi, että "maapallolla eri kansoilla on ongelmia, mutta täällä kiertoradalla me olemme yksi miehistö. ISS on ystävyyden ja yhteistyön symboli."
Oleg Artemjev edellisellä lennollaan keltaisessa puvussa. Yhteys Bauman-yliopistoon käy selvästi ilmi myös Sojuz MS-21 -miehistön logosta, joka myötäilee yliopiston tunnusta. Lisäksi lentologossa on profiilina Sergei Korolev, Neuvostoliiton avaruusohjelman legendaarinen pääsuunnittelija, joka syntyi aikanaan nykyisen Ukrainan alueella.
Ruuhkaa luvassa
Avaruusasemalla on nyt seitsemän henkilöä, juuri saapuneiden Artemjevin, Matveevin ja Korsakovin lisäksi amerikkalaiset Raja Chari, Kayla Barron ja aseman komentajana toimiva Thomas Marshburn, sekä ESAn Matthias Maurer.
Chari, Barron, Marshburn ja Maurer palaavat Maahan huhtikuun lopussa SpaceX:n Dragon-aluksella, kunhan seuraava Yhdysvalloista matkaan lähtevä nelihenkinen astronauttijoukko saapuu asemalle. Nykyisen suunnitelman mukaan Kjell Lindgren, Robert Hines, Jessica Watkins ja Samantha Cristoforetti nousevat avaruuteen Dragonilla 19. huhtikuuta. ESAn italialaisastronautti Cristoforettille tämä on toinen lento.
Tässä välissä asemalla käy myös kaupallinen turistilento. Axiom-yhtiön ensimmäinen lento Axiom-1 (joka käyttää Dragon-alusta) noussee matkaan 6. huhtikuuta ja palaa takaisin kymmenen päivää kestäneen lennon jälkeen. Lentoa johtaa konkari, jo viisi kertaa avaruudessa ollut Michael López-Alegría, ja hänen mukanaan ovat turistit Larry Connor, Mark Pathy ja Eytan Stibbe.
Näillä näkymin sitä seuraavalla Dragonin normaalilla avaruusasemalennolla syyskuussa (juuri ennen kun Kjell Lindgren, Hines, Watkins ja Cristoforetti palaavat takaisin) on mukana myös Houstonissa parhaillaan koulutettavana oleva venäläinen Anna Kikina. Ainakin toistaiseksi avaruusasemayhteistyö jatkuu normaalisti ja siten myös Kikina pysyy Houstonissa.
Saa nähdä, kuinka kauan tämä kosminen yhteys idän ja lännen välillä säilyy. Parasta tietysti olisi se, että jännitys myös Maan päällä laukeaisi, Ukrainaan saataisiin rauha ja yhteistyö täällä alhaallakin voisi taas alkaa uudelleen.
Sojuz MS-19 -alus lähti avaruusasemalta tänään keskiviikkona 30.3. klo 10.21 Suomen aikaa.
Alus laskeutui normaalisti Kazakstaniin klo 14.28 Suomen aikaa.
Eurooppalaisen avaruuspolitiikan kiihkeä viikko on takana. Ensin keskiviikkona ja torstaina 27. – 28.11.2019 Euroopan avaruusjärjestö piti ministerikokouksensa Sevillassa, Espanjassa, ja tänään perjantaina 29.11. Euroopan unionin tutkimuksesta ja avaruustoimista vastaavat ministerit palaveerasivat Brysselissä. Koska Suomi toimii nyt EU:n puheenjohtajana, heilutti nuijaa tänään ministeri Katri Kulmuni.
ESA pitää ministerikokouksensa joka kolmas vuosi ja niihin kerätään paljon päätettävää järjestön tulevista tekemisistä, strategian painopisteistä ja toteutettavista ohjelmista.
Siinä missä edellinen kokous vuonna 2016 päättyi hieman lössähtäen, muodostui tästä kokouksesta varsin menestyksekäs. Osasyynä tähän oli jo pari vuotta kestänyt hyvä pohjatyö, mutta myös se, että avaruustoiminta on murrosvaiheessa ja ministereiltä odotettiin sekä melkeinpä edellytettiin nyt päätökisiä.
Tuloksena on Euroopan avaruusjärjestön suurin budjetti tähän mennessä:12,45 miljardia euroa seuraavaksi kolmeksi vuodeksi, ja 14,39 miljardia euroa, kun mukaan lasketaan viiden vuoden ajalle ennen kaikkea tiedeohjelmassa levittäytyvät pitkäkestoiset hankkeet.
Tämä on erittäin hyvä saavutus ESAn pääjohtaja Jan Wörneriltä, joka pyysi 12,5 miljardia ja 14,5 miljardia.
Erityisesti tiedeohjelmalla on syytä hymyyn, koska sille budjetti lupaa peräti 1,671 milardia. Sen sijaan suurin kärsijä on tiedettä hieman sivuava avaruusturvallisuutta käsittelevä ohjelma, joka sai esitetyn 600 miljoonan sijaan 432 miljoonaa. Tällä rahalla ESA pystyy toteuttamaan superkiinnostavan Hera-lennon, jonka tarkoituksena on lähteä tutkimaan Didymos-kaksoisasteroidia läheltä mukanaan muun muassa suomalaistekoinen pieni nanosatelliitti.
Tämän pienen satelliitin tekee Reaktor Space Lab, Aalto-yliopisto kehittää cubesatiin kamerapohjaista navigointia ja Suomesta mukana ovat myös VTT ja Helsingin yliopisto.
Kuva: Tomi Kärkkäinen / Reaktor Space Lab
Sen sijaan toinen suomalaisittan kiinnostava hanke, Aurinkoa Lagrangen painovoimapisteestä 5 tutkiva luotain jää toistaiseksi rakentamatta. Hanketta johtaa ESAn avaruussäätoimistoa johtava Juha-Pekka Luntama, jonka lohdutukseksi lentoa ei kuitenkaan haudattu kokonaan: sen mukaan lähtevien tutkimuslaitteiden tekemiseen saatiin rahoitus, mutta itse avaruusaluksen tekemistä jouduttiin lykkäämään.
Maan havainnointiin ESA saa odotettua enemmän rahaa, 2,54 miljardia. Tällä muun muassa toteutetaa erittäin kiinnostava satelliitti, joka tulee kartoittamaan maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta erittäin tarkasti.
Toinen selvä voittaja on tietoliikenne, sillä avaruudessa käytettävän 5G-tekniikan kehitykseen saatiin hyvä rahoitus. Kokonaisuudessaan tietoliikenne sai pyydettyä vähemmän, mutta silti 1,51 miljardia on 30 % enemmän kuin aikaisemmassa ministerikokouksessa.
Miehitettyihin avaruuslentoihin ja aurinkokunnan tutkimukseen saatiin jotakuinkin pyydetty summa, 1,953 miljardia, ja sillä muun muassa rahoitetaan Kuuta kiertämään rakennettavaan avaruusasemaan kaksi eurooppalaista moduuulia. Lisäksi ministerit hyväksyivät kaksi uutta euroastronauttien lentoa avaruusasemalle: seuraavaksi matkaan päässee ranskalainen Thomas Pesquet ja häntä seuraa saksalainen, juuri Suomessa Slushissa vieraillut Mathias Maurer.
Kantorakettieen kehitykseen annettiin 2,24 miljardia euroa, mikä pitää sisällään ennen kaikkea Ariane 6- ja Vega C -rakettien jatkokehitystä. Sen sijaan aivan uusiin raketteihin – joita kovasti jo kaivattaisiin – ei saatu suoraa rahoitusta.
Kokouksen päätteeksi pidetyssä lehdistötilaisuudessa Wörner sanoikin, että "näette edessänne tyytyväisen pääjohtajan". Viime kuukausien aikana Wörner oli näyttänytkin väsyneeltä ja stressaantuneelta, mutta nyt ilo paistoi hänestä.
"Ensimmäistä kertaa ministerikokousten historiassa emme joutuneet kokonaan peruuttamaan yhtään ehdotettua hanketta."
Suomi lisäsi osuuttaan ja painoarvoaan
Suomen delegaatioon Sevillassa kuuluivat ministerin lisäksi delegaatiota vetänyt työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri Petri Peltonen (kuvassa keskellä), Business Finlandissa avaruusasioista vastaava Kimmo Kanto ja johtava asiantuntija Maija Lönnqvist.
"Ministerikokouksen päätöksissä korostui avaruusalan murroksesta johtuva tarve uudistumiseen, kertoo Peltonen TEM:in tiedotteessa.
Piensatelliittien ja yksityisten laukaisupalvelujen kehittyminen sekä avaruusdatan käyttö arkipäivän palveluissa mahdollistavat uudet globaalisti skaalautuvat liiketoimintamallit. Suomi on muutoksen edelläkävijöitä.
Suomi osallistuu ESA:n vapaaehtoisiin ohjelmiin kansallisen strategian ja vahvuuksien mukaisesti 16,2 miljoonalla eurolla vuodessa (aiemmin noin 8,5 miljoonaa euroa).
Valituilla ohjelmilla edistetään Suomelle tärkeitä teemoja, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaa, arktisen alueen kehitystä, avaruuden kestävää käyttöä, satelliitti-5G:n kehitystä, autonomista liikennettä ja kyberturvallisuutta.
Suomen lippu näkyy selvästi ESAn astronauttien rintamerkissä, mutta Suomi ei osallistu miehitettyjen avaruuslentojen ohjelmaan ja kantorakettejen kehitykseen.
Lisäksi Suomi osallistuu suoraan ESA:n perustamissopimuksen nojalla ESA:n pakollisiin ohjelmiin, joista erityisesti tiedeohjelmassa Suomi on ollut mukana useissa tärkeissä tiedehankkeissa. Pakollisten ohjelmien osalta Suomen vuosittainen rahoitus kasvaa nykyisestä 10,8 miljoonasta eurosta noin 12 miljoonaan euroon.
Jatkossa Suomen vuosittainen rahoitus ESA:an on siten noin 28 miljoonaa euroa. ESA:n vuosittainen budjetti on noin 5,8 miljardia euroa.
ESA:n teollisuuspolitiikan mukaan rahoitus palautuu jäsenmaahan yrityksille, tutkimuslaitoksille ja korkeakouluille kohdistuvina tilauksina. Lisäksi rahoituksella mahdollistetaan suomalaisten työskentely ESA:ssa sekä yhteisen tutkimusinfrastruktuurin ja testiympäristöjen käyttö.
"ESA:n kautta suomalaiset pääsevät mukaan huippuluokan kansainvälisiin yhteishankkeisiin", korostaa Peltonen.
ESA:n ohjelmien aktiivisempi hyödyntäminen on yksi vuonna 2018 päivitetyn kansallisen avaruusstrategian toimenpiteitä. Strategian tavoitteena on luoda Suomesta vuonna 2025 maailman houkuttelevin ja ketterin avaruusliiketoimintaympäristö, josta hyötyvät kaikki täällä toimivat yritykset. Avaruusasiain neuvottelukunta ohjaa strategian toimenpanoa.
Tänään olleessa EU:n ns. Kilpailukykyneuvoston kokouksessa hyväksyttiin neuvoston päätelmät avaruusratkaisuista arktisiin tarpeisiin. Päätelmät korostavat eurooppalaisen avaruusinfrastruktuurin merkitystä arktisen ympäristön seurannan, arktisen liikenteen ja taloudellisen toiminnan kannalta.
Lisäksi ministerit keskustelivat kestävästä avaruustaloudesta. Käydyissä keskusteluissa korostui avaruuden kasvava merkitys Euroopan kilpailukyvylle ja kestävälle kehitykselle. Lisäksi ministerit korostivat, että Euroopan pitää olla johtavassa asemassa vastuullisen avaruustoiminnan edistämisessä kansainvälisesti.
"Avaruusteknologia, -data ja -palvelut luovat uusia liiketoimintamahdollisuuksia muiden alojen uudistumiseen ja kestävään kasvuun, ministeri Kulmuni sanoo TEM:in toisessa tiedotteessa.
Kannattaa muistaa, että EU ja ESA eivät ole sama asia, vaan ne toimivat yhdessä ja erikseen avaruushankkeissa. Yleistäen voi sanoa, että ESA on EU:n avaruusjärjestö samaan tapaan kuin Nasa on Yhdysvaltain avaruusjärjestö, joskin yhteys ei ole aivan yhtä kiinteä, koska ESAssa ja EUssa on jäsenmaita, jotka eivät kuulu toiseen. EU-kokouksessa
Eräs ensimmäisistä toimista, mitä eilen presidentin virkaansa astunut Donald Trump teki, oli ilmastonmuutoksesta kertovien sivujen poistaminen Valkoisen talon nettipalvelusta. Ei ihme, että tiedemaailma on huolissaan tulevasta.
Trumpin suhtautuminen tieteentekijöihin ja tutkimukseen ei tietenkään ole mikään yllätys sen jälkeen, mitä hän on kertonut jo kampanjansa aikana. Sen sijaan se, että hänen kokoamansa hallinto on näinkin tiedevastainen ja – suoraan sanottuna – asioista mitään ymmärtämätön, on ikävä yllätys.
Edessä on siis varmasti ikäviä aikoja etenkin yhdysvaltalaisille liittovaltion rahoituksesta riippuvaisille tutkimuslaitoksille, mutta vaikutukset tuntuvat kautta maailman. Paitsi että esimerkiksi Yhdysvaltain irtaantuminen ilmastosopimuksesta tietää huonoa koko planeetalle, ovat Yhdysvaltain tutkijat olennaisessa osassa monissa kansainvälisissä hankkeissa.
Erityisesti avaruustoiminta ja -tutkimus ovat aloja, missä USA on eittämätön ykkönen, joka osallistuu jossain määrin melkeinpä kaikkiin olennaisiin avaruudellisiin hankkeisiin.
On kyse sitten miehitetyistä avaruuslennoista, avaruusasemasta, planeettojen tutkimisesta, perustutkimuksesta avaruudessa, avaruustähtitieteestä tai maapallon sekä sen ilmakehän havaitsemisesta satelliitein, on Nasa merkittävässä roolissa. Jos se yskii, niin koko maailman avaruustoiminta kärsii.
Mitä siis Nasalle on luvassa Trumpin ollessa vallassa?
Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaiden tiedeaiheiset käsitykset saivat kouluarvosanat - katso kuinka kukainenkin pärjäsi! Otsikon tulos ei ole mikään yllätys, mutta silti kiinnostava.
Haluatko kuulla, kuinka hyvin USAn tuleva presidentti ymmärtää ja arvostaa tiedettä? Vaikka USAn vaalit täyttävätkin jo kaikki tuutit, juuri tämä asia on tärkeä kaikille tieteestä kiinnostuneille.
Presidenttiehdokkaille järjestettiin syyskuun puolivälissä kysely tieteellisistä aiheista. Mukana oli useita terveyteen, tekniikkaan ja ympäristöön liittyviä teemoja, jotka kaikki pohjautuvat tieteelliseen tietoon. Lisäksi ehdokkailta kysyttiin tulevasta tiedepolitiikasta.
Hillary Clintonin (dem.) ja Donald Trumpin (rep.) lisäksi kyselyyn vastasivat myös Vihreiden Jill Stein ja Libertaarien Gary Johnson. Jälkimmäisilläkin on pieni matemaattinen voitonmahdollisuus, vaikka se jäänee käytännössä vain teoreettiseksi. USA:ssa on yhä vallalla vankkumaton kaksipuoluejärjestelmä.
Ehdokkaiden antamat vastaukset olivat avoimia esseitä. Scientific American -lehti (SA) arvioi esseet kattavuuden, asiantuntijuuden ja tieteellisen todenmukaisuuden perusteella, ja julkaisi yhteenvedon perusteluineen sivuillaan.
Alla kaavio ehdokkaiden tenttimenestyksestä aihepiireittäin. Hahmottamisen vuoksi käänsimme tulokset perinteiselle suomalaiselle kouluarvosana-asteikolle. SA pisteytti vastaukset alunperin nollasta viiteen.
Tarkemmat aihepiirikysymykset löytyvät suomennettuna artikkelin lopusta. Useimmat niistä sopisivat esitettäväksi myös suomalaispoliitikoille — niin vaalien alla kuin aika ajoin valtakaudellakin.
SA ei kerro käyttämiensä arvostelijoiden lukumäärästä tai asiantuntevuudesta juuri mitään. Konsensus on kuitenkin selvä: Clinton loisti ja Trump osoitti kaikilla osa-alueilla piittaamattomuutta ympäripyöreillä vastauksilla. SA kertoo erään biologin summaneen arvionsa seuraavasti: "Trumpin vastaukset osoittavat lähes täydellistä tietämättömyyttä sekä tieteestä että [kysymyksissä listattujen] uhkaavien ongelmien tärkeydestä." Etenkin ympäristöongelmien (mm. ilmastonmuutoksen, biodiversiteetin vähenemisen, pandemioiden, saastumisen, yms) vähättely pistää miettimään mitä Trumpin presidenttikaudella tulisi tapahtumaan.
Clinton taas on tutkimusmyönteinen ja näkee ongelmat. Ainakin periaatteessa tavoitteet ovat korkealla ja tiedeasiat hallussa. Vihreiden Stein on pitkälti samoilla linjoilla, vaikkakin eri painotuksilla.
Clinton todisti ainoana omaavansa aiheista hyvät tiedot (8-). Stein ylsi tyydyttävään (7-) ja libertaariJohnson kohtalaiseen (6-). Trump ylsi 4½:lla juuri ja juuri välttävän ja hylätyn rajalle.
Ehdokkaiden tarkemmat vastaukset löytyvät ScienceDebate-sivustolta englanniksi. Ne kannattaa lukea läpi, mutta samalla kannattaa muistaa pari tärkeää asiaa:
1) Vastaukset on annettu etänä, joten kirjoittaja voi olla itse ehdokas tai joku avustajansa. Onko delegointi sitten hyvä vai huono juttu, se on mielipidekysymys.
2) Voi hyvin olla, että arvostelijat olivat alunperin kallellaan Clintoniin päin ja halusivat saada Trumpin näyttämään huonolta. Siksi kannattaakin lukea ihan itse Trumpin vastaukset – jos niistä vaikka sattuisi löytämään jotain viisautta.
Kysymyspatteristo
Tiedekyselyssä oli 20 kysymystä eri aihepiireistä:
Innovaatiot - Tiede ja teknologia ovat vastuussa yli puolesta USAn talouskasvusta toisen maailmansodan jälkeen. Maan johtoasema näillä alueilla on kuitenkin vaakalaudalla. Mikä on paras politiikka, jolla USAn paikka innovaatioiden eturintamassa turvataan?
Tutkimus - Monet tieteelliset kehitysaskeleet tarvitsevat pitkäaikaista rahoitusta yli vaalikausien. Minkä tieteen ja taknologian tulisi mielestänne olla etusijalla nykyisessä taloustilanteessa? Kuinka tasapainotatte lyhyen ja pitkän tähtäimen rahoituksen?
Ilmastonmuutos - Maapallon ilmasto muuttuu. Poliittinen keskustelu on jakautunut sekä tieteen että parhaan reagointitavan suhteen. Mitkä ovat näkemyksenne ilmastonmuutoksesta, ja kuinka hallituksenne toimisi näkemysten valossa?
Biodiversiteetti - Biologinen monipuolisuus tarjoaa tuotteita ja palveluja, joista olemme päivittäin riippuvaisia - esimerkiksi ruokaa, kuituja, lääkkeitä ja puhdasta vettä. Tutkijoiden mukaan monipuolisuus vähenee hälyttävää vauhtia ihmisen toiminnan seurauksena. Mitä tekisitte tämän estämiseksi?
Internet - Internetistä on tullut talouden, yhteiskunnan, oikeustoimen ja armeijan toiminnan pohja. Kuinka suojaisitte haavoittuvaa infrastruktuuria ja laitoksia kyberhyökkäyksiltä? Kuinka turvaisitte yksityisyydensuojan ja toisaalta kansallisen turvallisuuden netissä?
Mielenterveys - Mielenterveyden ongelmat tuskaisia ja leimaavia sairauksia. Viranomaisten arvion mukaan niiden kulut USAssa ovat yli 300 mrd USD vuodessa. Kuinka vähentäisitte ongelmien vaikutusta (talouteen ja ihmisten elämiin)?
Energia - Energiantuotannon ja -käytön strategia vaikuttaa talouteen, ympäristöön ja ulkopolitiikkaan. Kuinka energianäkymät mielestänne kehittyvät 4 - 8 vuoden sisällä, ja mikä Teidän energiastrategianne presidenttinä olisi?
Koulutus - Amerikkalaisoppilaat ovat taantuneet kansainvälisissä vertailuissa tieteen ja matematiikan alalla. Kuinka hallituksenne varmistaa kaikkien oppilaiden (ml. naiset ja vähemmistöt) olevan valmiita kohtaamaan aikamme haasteet? Lisäksi suuri yleisö joutuu tekemisiin aina vain useampien asioiden kanssa, joiden pohjalla on monimutkaista tiedettä. Kuinka yleisölle varmistetaan riittävä luonnontieteiden ja tekniikan ymmärrys?
Yleisterveys - Tupakoinnin väheneminen, päihtyneenä ajamista käsittelevät lait, sekä veteen lisätty fluori pelastavat ihmishenkiä sekä parantavat yleisterveyttä ja tuottavuutta. Kuinka parantaisitte tutkimusta ja terveydenhuoltojärjestelmää, jotta amerikkalaiset turvataan terveysuhkilta kuten uusilta taudeilta ja antibiooteille vastustuskykyisiltä mikrobeilta?
Vesi - Puhtaan veden saantia uhkaavat vanhentuva infrastruktuuri, pohjavesivarantojen loppuminen, saastuminen sekä ilmaston vaihtelut. Joillain yhteisöillä USAssa ei enää ole puhdasta vettä saatavilla, ja tämä haittaa niiden elinvoimaisuutta sekä romahduttaa kiinteistöjen hintoja. Mitä tekisitte varmistaaksenne kansalaisten vedensaannin?
Ydinvoima - Ydinvoimalla voidaan tuottaa kasvihuonekaasupäästötöntä sähköä, mutta samalla esiin nousee turvallisuus- ja ympäristökysymyksiä. Haluatteko lisää ydinvoimatuotantoa vai luopua siitä kokonaan? Mitä tekisitte fissioituvien materiaalien valvonnan, hallinnan ja turvaamisen eteen?
Ruoka - Maatalouteen liittyy monimutkainen vyyhti maan- ja energiankäyttöä, työntekijöiden terveys- ja turvallisuusasioita, veden laatua ja käyttöä, sekä terveellisen ja edullisen ruuan saatavuutta. Kaikkien perustassa on vankkaa tieteellistä tietoa. Kuinka hoitaisitte USAn maataloutta, jotta siitä olisi eniten hyötyä kestävimmällä mahdollisella tavalla?
Globaalit haasteet - Elämme globaalissa taloudessa kasvavan ihmismäärän kanssa. Tästä koituu taloudellisia, terveydenhuollollisia sekä ympäristöä koskevia haasteita, jotka eivät kunnioita valtiorajoja. Kuinka hallintonne käsittelisi tieteen osoittamia uhkia, kuten pandemioita ja ilmastonmuutosta, ja tasapainottelisi kansallisten etujen ja globaalin yhteistyön välillä?
Sääntely - Tiede on oleellinen osa monia lakeja ja linjavetoja, jotka pitävät kansalaiset turvassa. Kuinka hallintonne käyttäisi tiedettä sääntelyn muokkaamiseen? Kuinka kannustaisitte yksityistä sektoria ja samalla suojaisitte kansalaisia terveys- ja ympäristöongelmilta?
Rokotukset - Terveysviranomaiset varoittavat, että meidän tulisi suojautua kansainvälisiltä epidemoilta, kuten Ebolalta ja Zika-virukselta. Samalla turhkarokko on alkanut yleistyä rokotusvastaisuuden myötä. Kuinka hallintonne tukisi rokotustiedettä?
Avaruus - Kansallisesta avaruuden hyötykäytöstä ja tutkimuksesta käydään poliittista debattia. Mikä maan tavoitteen tulisi olla avaruuden tutkimuksessa ja Maan tarkkailussa avaruudesta? Kuinka hallintonne edistäisi tätä?
Opioidit - Huumausaineet ovat kasvava ongelma, joka tuhoaa elämiä, perheitä ja yhteiskuntaa. Kuinka hallituksenne käyttäisi tutkijoita, lääkäreitä ja lääkeyrityksiä ongelman kohtaamisessa?
Merten hyvinvointi - Tutkimusten mukaan 90 %:a kalavarannoista käytetään yli kestävyysrajojen, ekosysteemit (esim. koralliriutat) ovat vaarassa merten happamoituessa, ja laajat meri- ja rannikkoalueet ovat saastuneita. Mitä hallituksenne tekisi tilanteen parantamiseksi?
Siirtolaisuus - Maahanmuutosta ja rajavalvonnasta käydään keskustelua. Kannatatteko tutkijoiden ja tekniikan ammattilaisten osalta muutoksia siirtolaisuuspolitiikkaan, jos he valmistuvat USAn yliopistoista? Toiselta kantilta: mitä mieltä olette viimeaikaisista työllisyysongelmista ja H1-B -viisumiohjelmasta? [Ohjelman avulla työtehtäviä on ulkoistettu esimerkiksi halvemmille intialaistyöntekijöille.]
Tieteellinen lahjomattomuus - Tieteelliset todisteet ovat varmin pohja rehdeille ja oikeudenmukaisille linjavedoille. Samalla oletetaan, että todisteet ovat luotettavia ja tieteellinen toiminta on läpinäkyvää ja vapaata poliittisista ennakkoasenteista ja painostuksesta. Kuinka vaalisitte läpinäkyvyyttä ja vastuuta hallinnossa, kuitenkin samalla suojaten tutkijoita ja virastoja poliittiselta sekaantumiselta?
Presidentinvaalit järjestetään marraskuussa. Valittu henkilö vaikuttanee jossain määrin koko maailman tilanteeseen, ainakin välillisesti.
Jää nähtäväksi, mihin uuden presidentin tiedepolitiikka käytännössä vie, oli hän sitten kuka tahansa.
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professorit nostavat esiin digitalisaation tuomia mahdollisuuksia, joilla Suomesta voitaisiin tehdä paljon parempi. Suomella on oikean osaamisen, vähäisen korruption ja hyvän tietotekniikkainfrastruktuurin ansiosta kaikki edellytykset olla voittajien joukossa tulevaisuudessa – mutta taaksepäin katsomalla ja menneeseen tarttumalla putoamme yhä syvemmälle häviäjien joukkoon.
Professorit Katariina Kemppainen (logistiikka), Olli-Pekka Lumijärvi (laskentatoimi), Hannu Ojala (laskentatoimi), Erkki Ormala (innovaatiojohtaminen) ja Liisa Välikangas (innovaatiojohtaminen) julkaisivat eilen erinomaisen digitalisaatiota käsittelevän kirjoituksen, joka katsoo laaja-alaisesti edessämme niin Suomessa kuin koko maailmassa olevia muutosia.
Vanha maailma on hiipumassa, mutta uusi maailma ei ole vielä valmis. Tässä välitilassa on vaikeaa, mutta tämä teksti tarjoaa hyvän väläyksen siitä, mihin olemme menossa. Ja myös muutamia ajatuksia siitä, mitä nyt pitäisi tehdä. Toivottavasti Valtioneuvostossa ja Eduskunnassa ollaan kuulolla.
Tiedetuubi haluaa herätellä osaltaan suomalaisia tarttumaan kiinni mahdollisuuksista julkaisemalla alunperin Aalto-yliopiston nettisivuilla olleen tekstin sellaisenaan:
Digitaalisuus haastaa koko yhteiskuntaamme perin pohjin
Digitalisaatio muuttaa suomalaista yhteiskuntaa monin tavoin. Se tulee hävittämään osan perinteisistä toiminnoista ja toimintatavoista, mutta samalla se tarjoaa uusia mahdollisuuksia uuden elinkeinotoiminnan ja yhteiskunnan kehitykselle. On meistä itsestämme kiinni, minkä tien valitsemme. Uudistamalla vanhoja käytäntöjä ja panostamalla rohkeasti tulevaisuuteen voimme siirtyä digitalisaation voittajien joukkoon.
Jakamistalous korvaa keskitettyä tuotantoa. Digitaalisuus on mahdollistanut jakamistalouden, jossa resurssit otetaan tehokkaampaan käyttöön. Esimerkkejä on lukuisia: Airbnb-palvelua hyödyntämällä vapaana oleva koti voidaan tarjota lyhytaikaiselle vuokralle. Turo-palvelun avulla yksittäiset autonomistajat voivat laittaa autonsa vuokralle, ja FlightCar-palvelun avulla lentomatkalle lähtevät autoilijat voivat vuokrata autonsa sen sijaan, että jättävät sen seisomaan parkkipaikalle matkan ajaksi. Samalla syntyy liiketoimintaa, joka ei sido pääomaa. Airbnb toimii kuin hotelliketju omistamatta yhtään asuntoa. Uber ja Luft eivät omista autoja eivätkä kuljettajat ole sen palkkalistoilla. Suomen kaltaiseen pääomaköyhään maahan tällainen liiketoimintamalli olisi loistava.
Energian internet vähentää isojen investointien tarvetta. Digitalisaation avulla globaaleja kasvihuonepäästöjä voitaisiin vähentää kymmeniä prosentteja. Yhdysvalloissa panostetaan satoja miljoonia energiainternetin synnyttämiseen, jossa kuka tahansa voi toimia energian tuottajana ja kuluttajana. Energian jakelu ja laskutus tapahtuisi yhteisen digiplatformin kautta aivan samoin kuin tiedon siirto ja laskutus toimii internetissä.
Palveluista muodostuu olennainen osa teollisuuden tarjoamaa. Elämme jälkityöllisessä palveluyhteiskunnassa. Perusteollisuus modernisoi hyvällä vauhdilla toimintatapojaan. Useat suomalaiset konepajayhtiöt ovat siirtymässä teollisen internetin aikaan, jossa kasvua haetaan reaaliaikaisesta laitteiden toiminnan ja kunnon seurantapalveluista. Näissä oloissa kansallisten digitaalisten palvelualustojen rakentaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin kansallisen liikenneinfrastruktuurin kehittäminen.
Talouden informaatiovirrat pelkistyvät. Yhdysvaltojen viitoittamalla mallilla EU vähentää yksityisen sektorin taloudellisen informaation tuottamisvelvoitteita tulkiten ne laajalti ”hallinnolliseksi taakaksi”. Systeemisten riskien pelossa yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen taloudellisen informaation tuottamisen sääntely ja valvonta voimistuu. Talouden informaatiovirrat sekä yksityisellä että julkisella sektorilla muuttuvat rakenteellisemmiksi (esim. XBRL) ja käytettävämmiksi.
Globaali kilpailu koulutuksessa haastaa yliopistot. Suomi haluaa nyt olla innostavan oppimisen kärkimaa, mutta erityisesti korkeakouluopinnoissa on parannettavaa. Maailman parhaat yliopistot tarjoavat korkeatasoisia oppimismahdollisuuksia tavoitteenaan globaalin markkinan valloittaminen ja parhaiden opiskelijoiden rekrytointi. Massaluentojen puuduttamat, verkko-oppimiseen tottuneet nuoret saattavat äänestää jaloillaan. Digitaalisuuden myötä tämä ei vaadi edes ulkomaille muuttoa.
Työ muuttuu. Tulevaisuudessa vakiintuneet työsuhteet ovat vain harvojen etuoikeus. eLancen, 99Designin, Uberin ja Woltin tapaiset yritykset tarjoavat työtä miljoonille ihmisille ympäri maailmaa. Näissä oloissa ihmisten erotteleminen palkansaajiksi tai yrittäjiksi on auttamatta vanhentunut käytäntö. Esimerkiksi Britanniassa ihminen voi samanaikaisesti olla työsuhteessa ja hankkia itse toimeentulonsa.
Verotusmallit päivitettävä. Verotuspohja muuttuu entisestään, kun yhtälöön lisätään vielä media-alan, vähittäiskaupan ja terveyspalvelujen jo käynnissä olevat murrokset? Perinteistä työtä verottamalla ei valtion kirstua täytetä. Tarvitaan uusia verotusmalleja, jotka huomioivat digitalisaation vaikutukset tulonmuodostukseen ja kulutuskäyttäytymiseen. Kestäviä kasvun lähteitä voivat olla digipalvelujen myynti kansainvälisillä markkinoilla ja ympäristöverotus.
Digitaalisuus haastaa yhteiskuntamme perin pohjin, jo kauan sitten sovittuja rakenteita ja toimintatapoja myöten. Elämme ennalta-arvaamattomien muutosten aikakautta. Piilaaksossa ei väsytä puhumaan näistä pelisääntöjä muuttavista epäjatkuvuuskohdista. Jääkö Suomi vapaaehtoisesti jälkeen?
Pariisissa jo toista viikkoa meneillään oleva COP21-ilmastokokous on tiukimpien neuvottelujen vaiheessa.
Samalla kokouspaikalla on käynnissä julkkisten, maailmanparantajien ja lobbareiden kokoontumisajot, kun jokainen haluaa saada äänensä kuuluviin ja asiansa näkyviin.
Heidän joukossaan oli tänään tutkijavaltuuskunta: 70 nobelistin allekirjoittama vetoomus “kaikille maailman maille päätösten tekemisestä” luovutettiin isäntämaan presidentille François Hollandelle.
Allekirjoittajien joukossa on fyysikkoja, kemistejä ja lääkäreitä, joista noin 40 kokoontui viime kesänä Lindaussa, Etelä-Saksassa pidetyn Nobel-tapaamisen yhteydessä pohtimaan sitä miten he voisivat edistää kokouksen onnistumista.
Tutkijat ovat kipeän tietoisia siitä, että päätöksiä COP21:ssä tehdään enemmän poliittisin kuin tieteellisin perustein, mutta nobelistit toteavat silti arvovallallaan, että “ilmastonmuutos uhkaa maailmaa ja että uhan mittakaava on suurempi kuin atomisodan riski oli kylmän sodan aikaan".
“Toimettomuus asettaa tulevat sukupolvet alttiiksi sellaiselle riskille, jotka eivät ole hyväksyttävissä”, kirje jatkuu.
Hollande totesi kirjelmää vastaanottaessaan sen, että tieteellinen tutkimus on ainoa tapa ymmärtää mitä on tapahtumassa sekä selvitä ilmastonmuutoksen aiheuttamasta uhasta, ja että päästörajoitusten lisäksi COP21-maiden tulisi “investoida massiivisesti tieteeseen ja tutkimukseen – erityisesti perustutkimukseen.”
Menevätkö fossiiliset polttoaineet pois muodista?
Todennäköisesti tutkijoiden kirjelmä laitetaan tämän jälkeen jatkoksi pitkään pinoon, missä on kerrottu jo lukemattomia kertoja mistä ilmastonmuutoksessa on kyse ja mitä sen hidastamiseksi tulisi tehdä. Päätöksiä tekevillä poliitikoilla kun on muuta mietittävää, kuten esim. seuraavat vaalit, joissa ikäviä päätöksiä tekemällä ei pärjää.
Eri maiden ilmoittamista yllättävänkin kunnianhimoisista leikkaustavoitteista huolimatta oli jo ennen kokousta oli selvää, että tuloksena ei ole tarpeeksi hyvää sopimusta ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta.
Kaikki kuviteltavissa olleet vaihtoehdot eivät riitä pitämään maapallon lämpenemistä tavoitteeksi asetetussa kahdessa asteessa.
Siksi ranskalaisten isäntien strategiana on ollut se, että huonokin sopimus on parempi asia kuin ei sopimusta lainkaan. Ja mitä todennäköisimmin sopimus saadaankin aikaan. 48-sivuinen luonnos sopimukseksi saatiin kasaan viikonloppuna ja nyt siitä puristetaan lopullista versiota, joka on tarkoitus hyväksyä ensi perjantaina 11. joulukuuta.
Itse asiassa neuvotteluissa ei etsitä niinkään sopimusta päästöjen leikkauksista, koska monet maat ovat jo ilmoittaneet monissa tapauksissa jopa odottamattoman kunnianhimoisista tavoitteistaan päästöjen vähentämiseksi.
Esimerkiksi Intia, Kiina ja Japani linjaavat leikkauksiaan jo vuoteen 2030 saakka.
Siksipä neuvottelujen olennaisimmat kysymykset koskevatkin sitä, kuinka päästöjä valvotaan ja mitataan, kuinka maat tulevat todellisuudessa saavuttamaan tavoitteensa ja miten vähemmän kehittyneille maille korvataan päästörajoitukset – tai kuinka paljon niille voidaan antaa erivapauksia.
Ja jälleen kerran pohditaan sitä, mitkä ovat nykyisin teollistuneen ja kehitysmaan määritelmät.
Aivan lohduton ei Pariisin neuvottelunäkymä kuitenkaan ole, sillä valtioiden ohella nyt kaupungin, maakunnat ja jopa yhtiöt ovat tulossa toden teolla mukaan muuttamaan nykyistä menoa.
Esimerkiksi vakuutusyhtiöt huomaavat jo nyt rajussa kasvussa olevien luonnononnettomuuksien vuoksi maksamiensa korvausten määrät ja pankit eivät enää uskalla sijoittaa ympäristölle haitalliseen toimintaan. Vihreän tekniikan kehittäminen tuottaa paremmin kuin vanha öljypohjaisen linjan jatkaminen, minkä lisäksi uusiutuvien energianlähteiden käyttäminen on kannattavampaa kuin koskaan.
Samalla myös perinteinen ympäristönäkökulma vaatii viilausta, sillä haitallisena koettu ydinvoima on muuttumassa yhä halutummaksi. Jos vastakkain täytyy asettaa – kuten usein täytyy – hiilivoimala tai ydinvoimala, on jälkimmäinen ehdottomasti parempi.
Uusiutuvilla energiamuodoilla voidaan tehdä paljon, mutta ei niin nopeasti ja samassa mittakaavassa kuin ydinenergian avulla.
Lisääntyvä sähköautojen määrä siirtää myös energiantarvetta yhä enemmän sähkön puolelle; useinhan etenkin uusiutuvista energiamuodoista puhuttaessa sähkönkulutus ja kokonaisenergiankulutus menevät sekaisin. Liikene pyörii yhä edelleen lähes kokonaan öljyllä ja kokonaisuudessaan hiili, kaasu ja öljy vastasivat vuonna 2012 87% kaikesta energiantuotannosta koko maailmassa.
Kuten myös öljyn hinnan putoaminen viime aikoina osoittaa, on fossiilisten polttoaineiden veto loppumassa. Kun rahan maailma on nyt muuttamassa kurssia, ei siihen välttämättä enää poliitikkoja tarvitakaan.
Huomio sopeutumiseen ja hillintään
Keskustelujen lähtökohtana on ollut 2°C. Monien mielestä sen verran maapallo voisi lämmetä keskimäärin, jotta seuraukset ovat hallittavissa.
Nykytoimin tähän ei päästä, vaan lämpeneminen jatkuu reippaasti tuon yli. Arviot vaihtelevat synkästä neljästä asteesta lähes katastrofaaliseen kuuteen asteeseen.
Vaikka Suomen kesä saisikin olla lämpimämpi ja aurinkoisempi, toisi muuttuva ilmasto samalla Suomeenkin yhä enemmän sateita, myrskyjä, äärimmäisiä sääilmiöitä, tauteja, tuholaisia ja saisi luonnon tolaltaan.
Koska muualla seuraukset olisivat vieläkin voimakkaammat, ovat niistä aiheutuvat poliittiset mullistukset myös suuri riski. Nykyinen pakolaistulva voi olla vain esimakua sille, mitä kuumuuden ja nousevan merenpinnan kodeistaan ajamat kansat saisivat aikaan.
Joidenkin tutkijoiden mukaan kahden asteen kuumeneminenkin voisi olla jo erittäin haitallista. Esimerkiksi Reto Knutti Sveitsin teknillisestä korkeakoulusta ETH:sta, Zürichistä, arvelee Nature Geoscience -lehdessä olleessa artikkelissaan, että “yhden asteen lämpeneminen lisää hyvin kuumien päivien määrää kuusikertaisesti, mutta 2°C:n nousi lisäisi määrää 20-kertaisesti.”
Heidän arvionsa mukaan myös koko Grönlannin pysyvä jääpeite katoaa kahden asteen tulevaisuuskuvassa. Ja lisääntyvät todella kuumat päivät nopeuttavat aavikoitumista. Lisäksi myös äärimmäiset kylmät kaudet tulevat todennäköisemmiksi.
Joka tapauksessa edessä ovat jännittävät ajat. Hiilidioksidia (ja muita saasteita) ei voi enää kauaa syytää noin vain planeettamme rajalliseen ilmakehään ilman seurauksia, ja jo nyt siellä oleva hiilidioksidi riittää saamaan aikaan roimia muutoksia.
Jos poliitikot eivät tätä ymmärrä, onneksi liike-elämä katsoo jo tulevaisuuteen. Sillä ei ole väliä ovatko yhtiöt huolestuneita liiketoimiensa jatkumisesta tulevaisuudessa vai näkevätkö ne ilmastonmuutoksessa mahdollisuuksia lisäbisnekseen; tärkeintä on se, että jotain tapahtuu.
Tiedetuubi ei yleensä käsittele juurikaan sotilasasioita tai politiikkaa, mutta tällä kerralla teemme poikkeuksen: Suomen tuleva hävittäjähankinta on sen verran kiinnostava teknistaloudellinen prosessi, että siihen kannattaa kiinnittää huomiota.
Parhaillaan käynnissä oleva Pariisin ilmailunäyttely Le Bourget’ssa on tässä(kin) suhteessa kiinnostava, koska paikalla ovat kaikki 11.6. Ilmavoimien entisen komentajan Lauri Purasen johtaman Hornetien suorituskyvyn korvaamisen selvitysryhmän esittelemät vaihtoehdot jossain muodoissaan.
Itse raportissa on 60 sivua tiukkaa tekstiä. Tiedetuubi esittelee kuitenkin kaikki ehdokkaat lyhyemmin ja aloitamme tämän sarjan raportin vastaanottaneen puolustusministeri Jussi Niinistön haastattelulla.
Mukana tässä vaiheessa on listattuna viisi konetyyppiä: ruotsalainen Saab JAS 39 E/F Gripen, yhdysvaltalaiset Lockheed Martin F-35 Lightning II ja Boeing F/A-18E/F Super Hornet, ranskalainen Dassault Rafale sekä saksalais-brittiläis-italialais-espanjalainen Eurofighter Typhoon.
Näistä vain F-35 on tutkassa huonosti näkyvä häivekone, kun muut ovat “perinteisiä” hävittäjätyyppejä.
Venäläisiä koneita ei mukana ole, ja Kiinan uudet hävittäjät voitaneen myös jättää pois laskuista, vaikka niihin ei raportti ota mitenkään kantaa.
Ministeri pääsi ohjaamoon
Ministeri Niinistö oli paikalla näyttelyssä tänään tiistaina ja palaa Suomeen huomenna aamulla. Matkansa aikana hän tapaa vierailunsa aikana mm. Ranskan puolustusministerin Jean-Yves Le Drianin ja Yhdysvaltojen ilmavoimista vastaavan ministerin Deborah Lee Jamesin.
Päivän mieleenpainuvin anti Niinistölle oli varmasti lähikontakti ranskalaiseen Rafale-hävittäjään.
“Tänään on tullut nähtyä tämä ranskalaisen ilmailuteollisuuden ylpeys niin ulkoa kuin sisältäkin”, kertoi ministeri Niinistö, jonka mukana näyttelyssä on puolustusministeriön, pääesikunnan ja Ilmavoimien edustajista koostuva asiantuntijaryhmä.
“Tutustuimme Rafalen kantamaan aselastiin, ja se on aika vaikuttava. Kuulimme myös, että konetta testattu myös tositoimissa, muun muassa Malissa. Siellä sillä oli tehty pitkä, 9,5 tuntia kestänyt operaatio, missä iskettiin useampaankin kohteeseen. Lennon aikana tehtiin kaksi ilmatankkausta.”
Itse asiassa Rafale on ollut taistelukäytössä jo vuodesta 2011 alkaen ja vuonna 2013 tapahtunut Malin operaation on eräs haastavimmista koneella tehdyistä iskuista.
“Olemme myös nähneet täällä koneen ilmassa ja täytyy sanoa, että siinä oli taitava pilotti. Se näytti tekevän näytösohjelmassaan kaartotaistelua, mutta on eri asia kuinka paljon sitä tämän päivän taistelukentällä tarvitaan. Mutta ainakin siihen kone on kykenevä.”
Jo yksityiskohtaisia keskusteluja amerikkalaisten kanssa
Kun tapasin Niinistön näyttelyn tiimellyksessä, oli hän juuri käynyt Yhdysvaltain osastolla ja neuvotellut myös F-35:n valmistajan Lockheed-Martinin kanssa.
“F-35 on jo tutumpi kone, koska sitä on käyty jo esittelemässä Suomessa ja siksi menimme jo yksityiskohtiin keskusteluissamme. Yksi kysymys oli se, millaiseksi tämä koneen tällä hetkellä vielä varsin korkea hinta tulee muodostumaan siinä vaiheessa kun tuotanto pääsee todella käyntiin ja koneelle on tullut lisää tilauksia.”
Kone on tullut olennaisesti arvioitua kalliimmaksi ja se on kärsinyt monista teknisistä vaikeuksista. Toisaalta kone on myös teknisesti kaikkein nykyaikaisin tarjolla olevista malleista ja monet tekniikat – mm. edistyksellinen kypärä, jonka avulla lentäjä voi ikään kuin nähdä joka puolelle ympärillään – ovat aivan uusia.
Näyttelyssä Lockheed-Martinin tiedotustilaisuudessa yhtiön edustajatkin totesivat, että kone on kilpailijoihinsa nähden täysin ylivoimainen, “kun se vain toimii suunnitellulla tavalla”. Yhtiö on päässyt laskemaan koneen yksikköhintaa sarjatuotannon myötä ja tavoitteena on perusversiolle 80 miljoonan dollarin kappalehinta.
Esimerkiksi Norja on päättänyt hankkia koneita ja Tanskalla on kaupanteko kesken. Euroopassa lisäksi muun muassa Alankomaat, Iso-Britannia ja Italia ovat tilanneet koneita, ja mm. italialaiset ja hollantilaiset koneet tehdään Italiassa. Jos Suomi tilaisi koneita, ne tehtäisiinkin todennäköisesti Italiassa. Koska Suomessa ilmailuteollisuutta on ajettu viime aikoina alas, mahdollisesti myös isommat huollot jouduttaisiin tekemään ulkomailla – todennäköisesti Italiassa.
“En osaa vielä sanoa koneiden tekemisestä tai huolloista, sillä tämä hankintaprosessi on vielä aivan alkutekijöissään”, totesi puolustusministeri. “On kuitenkin selvää, että oli valmistaja mikä tahansa, on kauppaan liittyvä teollinen yhteistyö tärkeä tekijä ratkaisua tehtäessä. Meidän täytyy saada sellainen ratkaisu, joka hyödyttää myös Suomen taloutta – sen verran isoista kaupoista on nyt kyse.”
Muut tarjokkaat
Vaikka Niinistön puheet Lockheed-Martinista ja F-35:sta vaikuttivat hyvin myönteisiltä, hän muistutti, että esiselvitystyöryhmä vasta tehnyt raporttinsa.
“Siinä mainitaan viisi mahdollista kandidaattia tulevaisuuden monitoimihävittäjäksemme ja F-35 on vain yksi tarjolla olevista malleista. Tässä vaiheessa tilanne on siis vielä täysin auki ja tilauksesta käydään reilu kilpailu.”
Ministeri ei ole ennättänyt itse vielä tutustumaan ruotsalaisen Saabin JAS Gripeniin, “mutta toivottavasti pääsen vielä lähiaikoina näkemään sen. Tämä asiantuntijaryhmä, joka on mukanani myös täällä, käy kyllä tutustumassa siihen ja kaikkiin muihinkin kandidaatteihin.”
Joka tapauksessa Suomen seuraavatkin hävittäjät tulevat olemaan lentäjien lentämiä koneita, sillä vaikka miehittämättömät lentolaitteet tulevat koko ajan paremmiksi, niiden täysimittainen käyttäminen vaatii esim. satelliittiyhteyttä. Sellaiseen Suomella ei ole luonnollisestikaan varaa. Miehittämättömien koneiden käyttö vaatii yleensä myös lentäjien lentämiä hävittäjiä, jotta ilmatila olisi turvallinen lennokkien lentää.
Hornetien uusiminen on pitkä projekti
Seuraava vaihe nyt kesäkuun 11. päivänä annetun esiselvityksen jälkeen on se, että todennäköisesti syyskuussa asetetaan puolustusministeriössä ryhmä viemään hanketta eteenpäin. Ensi vuoden alkupuolella lähetetään sitten konevalmistajille tiedonhakupyynnöt, joiden pohjalta varsinaisia tarjouksia pyydetään myöhemmin vuosina 2017-18.
Päätös konetyypistä ja tilaukset tehtäisiin vuonna 2021 ja ensimmäiset koneet saataisiin vuonna 2025.
Aikaa tuntuu olevan runsaasti, mutta hanke on pitkä ja koneiden tilaamisesta niiden saamiseen saattaa kulua vuosia. Ensimmäiset Hornetit siirretään eläkkeelle vuoden 2025 tienoilla ja viimeiset seuraavat vuonna 2030. Silloin siis uusien koneiden pitäisi olla jo käytössä.
“Aikataulu on käsittääkseni ihan oikein aseteltu”, Niinistö sanoi. “Nämä kyllä ovat joka puolella maailmaa hyvin pitkiä prosesseja, eikä tämä Suomen tuleva hankita ole siinä mielessä poikkeus. Pitäisin sitä oikeastaan hyvänä, että ollaan nyt tässä vaiheessa liikkeellä, koska ei kannata hötkyillä, ettei tule virheitä.”
Hankinnan hinnaksi arvioidaan 10 miljardia euroa. Tilattavien koneiden määrää on hankala vielä sanoa, koska konemalli ja sen ominaisuudet vaikuttavat asiaan.
Samalla kannattaa muistaa, että koneiden hankinta on vain osa koko kauppaa: koneisiin hankitaan myös aseet, jotka ovat nekin hyvin kalliita. Esimerkiksi Hornetit ovat muuttuneet monitoimikoneiksi vasta uusien (kalliiden) asejärjestelmien myötä.
Raportissa mukana olleet konetyypit
Saab JAS 39 Gripen
Koneen ensimmäinen versio teki ensilentonsa vuonna 1988, mutta siitä on tulossa nyt uusi versio, JAS 39 E, eli Gripen NG. Se valmistuu vuonna 2016. Suomen hankintaan mennessä koneesta voitaisiin tehdä jo uudempikin versio – ja mahdollisuudet sen tekemisestä myös Suomessa ovat todennäköisesti tarjokkaista kaikkein suurimmat. Konetta ei ole käytetty kertaakaan tositoimissa.
Lockheed Martin F-35 Lightning II
Kyseessä on huipputekninen ns. viidennen sukupolven monitoimihävittäjä, jonka ensilento oli vuonna 2006. Kyseessä on häivekone, eli stealth-hävittäjä, josta on tehty kolme eri pääversiota. Näistä Yhdysvaltain merijalkaväen F-35B -versio pystyy myös laskeutumaan pystysuoraan ja nousemaan hyvin lyhyen kiihdytyksen jälkeen. Suomeen tuskin hankittaisiin näitä versioita. Merkittävää koneessa on myös sen monipuolista tilannekuvaa lentäjälle tarjoavat sensorit. F-35 ei ole ollut vielä taistelukäytössä, mutta Yhdysvallat harkitsee sen lähettämistä Lähi-itään elokuussa.
Eurofighter Typhoon
Vuonna 1994 ensilentonsa tehnyt hävittäjä on usean Euroopan maan yhteishanke: mukana ovat pääosakkaina Iso-Britannia, Saksa, Italia ja Espanja. Alun perin mukana oli myös Ranska, mutta se jättäytyi pois yhteistyöstä ja tilasi uuden hävittäjänsä Rafalen Dassaultilta. Tarkoitus oli vähentää yhteistyöllä kustannuksia, mutta toisin kävi: hankkeesta tuli kallis ja se viivästyi.
Dassault Rafale
Ranskalainen tuulenpuuska, kuten nimi suomeksi kuuluu, on vuonna 1986 ensilentonsa tehnyt ns. neljännen sukupolven monitoimihävittäjä. Konetta ei saatu myytyä muihin maihin lainkaan tähän vuoteen saakka, jolloin Egypti, Intia ja Qatar päättivät ostaa Rafaleita. Kone on hyvin ranskalainen, sillä lähes kaikki koneessa on avioniikkaan ja moottoriin asti on Ranskassa tehtyjä.
Boeing F/A-18 Super Hornet
Super Hornet on alkuperäisen Hornetin vuonna 1995 ensilentonsa tehnyt versio, joka on lähes kuin uusi kone. Rungon etuosa on sama, mutta Super Hornet on lähes metrin pitempi, ja sen siipien pinta-ala on 25% suurempi. Kaikkinensa kone on modernisoitu ja verrattuna edeltäjäänsä on Super Hornetissa suuri osa kokonaan uutta. Jos Hornet sinällään oli jo hieman suurehko ja raskas kone Suomen käyttöön, olisi Super Hornetin ainoa valtti valinnassa jonkinasteinen yhteensopivuus nykyisen hävittäjälaivaston kanssa.
Kuvat: Jari Mäkinen (kaksi ensimmäistä) ja Wikipedia (loput).
Suomen ympäristökeskuksen tiedotteen mukaan tutkimusalus r/v Aranda väisti eilen Venäjän laivaston pyynnöstä kansainvälisellä merialueella Gotlannin itäpuolella liikkunutta venäläistä sukellusalusta.
Siinä missä viime vuoden syksyllä Venäjän laivasto häiritsi kahdesti Arandan liikkumista kansainvälisillä vesialueilla ja kohtaamiset koettiin suomalaisaluksella uhkaavina, ei tällä kertaa hämmennystä ollut ilmassa lainkaan: tapahtumien jälkeen jälkeen SYKE ja Arandan varustamo VR-Shipping tarkensivat toimintaohjeita vastaavia tilanteita varten.
Eilen kohtaaminen kesti yhteensä noin 2,5 tuntia, ja tilanne hoidettiin yhteisymmärryksessä. Varustamon suomalainen miehistö ja ruotsalainen tutkimusryhmä eivät kokeneet tilannetta uhkaavana.
Tapahtumat käynnistyivät varhain tiistaiaamuna, kun Aranda oli normaalisti ottamassa näytteitä Latvian talousvyöhykkeellä. Venäläiseltä sota-alukselta otettiin yhteyttä ja pyydettiin väistämään sukellusalusta. Aranda vaihtoi kurssiaan.
Seuraavan kerran venäläiset pyysivät väistymään uudestaan noin tunnin kuluttua, kun Aranda oli jo siirtynyt Ruotsin talousvyöhykkeellä sijaitsevalle näytteenottopisteelle. Aranda kuitenkin jatkoi näytteenottonsa loppuun, ja venäläisaluksen kapteeni kehotti Arandaa välttämään siirtymistä itään päin, missä oli kaksi sota-alusta ja sukellusvene.
Tilanteen loppuvaiheessa paikalle saapui myös Ruotsin armeijan lentokone tarkkailemaan tilannetta. Venäjän sotalaiva ohitti tällöin Arandan noin 600 metrin päästä. Kohtaaminen oli ohi noin klo 9 aikaan.
Otsikkokuvassa on venäläiskorvetti ja sukellusvene taka-alalla horisontissa (kuva: VR-Shipping).
Janne M. Korhonen ja Rauli Partanen:
Uhkapeli ilmastolla
Body D8
Uhkapeli ilmastolla on kirja, joka kaikkien pitäisi lukea. Etenkin niiden, jotka ovat huolissaan ilmastosta. Ja niiden, jotka vastustavat ydinvoimaa.
Kirja kysyy: kumpi on pahempi asia, käynnissä oleva ilmastonmuutos vai ydinvoiman suurelta osin mielikuviin perustuva vaarallisuus? (Kyllä, niillä on selkeä yhteys.) Kirjan vastaus on kirkas, mutta välillä vähän liiankin kiillotettu.
Kyse on tietopainotteisesta pamfletista - helppolukuisesta, 84-sivuisesta väittämästä. Siinä pyöritään neljän teesin ympärillä: Ilmastonmuutosta täytyy hidastaa keinolla millä tahansa. Samaan aikaan ihmiskunta tarvitsee yhä enemmän energiaa, tavalla tai toisella. Ratkaisuksi tarjottujen uusiutuvien energianmuotojen ympäristöystävällisyyttä, puhtautta ja käyttöpotentiaalia liioitellaan. Ja ydinvoiman puhtautta ja potentiaalia toisaalta mustamaalataan.
Lähes kaikki teesit perustellaan varsin hyvin.
Ydinvoiman vastustaminen on typerää, jos sitä tehdään ymmärtämättömien mielikuvien eikä tosiasioiden valossa. Se on erityisen paheksuttavaa, jos ydinvoimaa tarvitaan nykytilanteessa kipeämmin kuin koskaan. Kirja arvostelee asiaperustein ja avoimesti tästä montaa tahoa, mutta etenkin ympäristöjärjestöjä ja Vihreää liikettä.
Ydinvoimalat eivät tuhoa maapalloa tai poksahtele miten sattuu, ja säteilyn haittavaikutuksetkin ovat useimmiten pahempia ihmisten mielissä kuin reaalimaailmassa.
Lukemisen myötä energiapolitiikkaan raottuu rumia asioita paljastava ovi. Uusiutuvaa energiaa myydään ja ydinvoimaa mollataan mielikuvin, kehäpäätelmin ja tutkimuksin, joiden tulos on päätetty jo etukäteen. Samalla kun ympäristöjärjestöt tekevät hienoja energialinjauksia vuodelle 2050, ne jyvittävät keskivertoaafrikkalaiselle vain viideskymmenesosan pohjoisamerikkalaisen tai sadasosan suomalaisen käyttöön tulevasta energiamäärästä. Samoissa laskelmissa suuri osa energiasta on lähtöisin biomassan polttamisesta, joka ei lopulta ole paljoakaan (jos ollenkaan) parempi kuin fossiiliset polttoaineet.
Uutisissa lähinnä hehkutetaan uusiutuvia, vaikkeivät todisteet niiden puolella olisikaan. Ja vaikka kirja puolusteleekin ylioptimistisuutta toimittajien kiireellä, niin syynä on vain ja ainoastaan media.
Kirja ottaa kantaa yleiseen energiapolitiikkaan ja sen perusteisiin. Se ei ole puolustuspuhe juuri Loviisan, Olkiluodon tai Pyhäjoen ydinvoimaloille.
Korhonen ja Partanen painottavat useasti, etteivät ole uusiutuvaa energiaa vastaan. Silti jää kuva, että ovat. Vaikka ydinvoiman ei väitetä olevan kuin osaratkaisu, se tuntuu silti pääratkaisulta. Uusiutuva energia ja energiansäästö ovat toki ihan kivoja pikku apulaisia (sellaisia mukavan lutuisia ja hassuja sidekickejä), mutta mitään ei saada aikaan jos ydinvoimaa ei saada lisää.
Opuksessa on myös tiedollisia puutteita, ja ne ikävä kyllä nakertavat pahasti tärkeää sanomaa. Sen jälkeen kun ydinvoiman vastustajia on kritisoitu mielikuviin vetoavista argumenteista, puolueellisesta uutisoinnista, tilastojen vääristelystä ja kyllä-tulevaisuus-ne-ongelmat-hoitaa -mentaliteetista, kirja lähtee yllättäen laveammalle tielle: ydinvoima hypetetään maasta taivaaseen lähes samanlaisin perustein. Mihin katosi objektiivisuus? Aivan kuin kyse olisi vain kukkotappelusta. Meillä on iskevämmät anekdootit kuin teillä. Lällällää.
Kirjoitustyyli on populistinen ja monia lähteistämättömiä väitteitä on vaikea tarkistaa. Lukija jää kerrottujen asioiden kanssa lopulta paljolti uskon varaan. "Maailman energiantuotantoa on viimeksi kyetty mainittavammin puhdistamaan 1980-luvulla." Kuinka, mitä tällä tarkoitetaan? "[Saksalaisen] kokeilun johtopäätöksenä voi jo nyt pitää sitä, että aurinkosähkön voimakkaasti tuettu rakentaminen ei ole kovin hyvä idea Pohjois-Euroopassa" jää leijumaan ilmaan täysin perustelemattomana mielikuvana, jollaisista kirjoittajat moittivat ympäristöjärjestöjä. Kaavioiden suhteellisten ja absoluuttisten skaalojen käyttö (esim. s. 9 ja 19) herättävät kysymään, että kerrotaankohan tässä nyt sitten asioita avoimesti vai tarkoituksellisen puolueellisesti? Eikä sivun 15 kuvio aukea annetuilla tiedoilla ammattilaisellekaan (kyllä, tarkistin). Näiden pikkupuutteiden korjaaminen toisi kirjaan paljon lisää.
Samalla kun harhat uusiutuvien energianlähteiden paremmuudesta ammutaan alas loogisesti argumentoiden ja tutkimuksiin viitaten, ydinvoiman puolesta tehdään suuria väitteitä sen enemmän perustelematta. Useat kohdat, kuten "tilastoista käy selväksi, mikä teknologia on tehnyt raskaan työn", eivät vaatisi lisäkseen kuin kuvan, taulukon tai lähteen ollakseen vakuuttavia. Mainitaan, että uusiutuvat voimalat "vanhenevat ja ne on ennen pitkää korvattava uusilla". Ydinvoimalatkaan eivät liene ikuisia, joten tässä tarvittaisiin hieman vertailua. Kirjoittajat sortuvat samanlaiseen kerta toisensa jälkeen.
Ydinjätteiden osalta kerrotaan, että ongelma kyllä ratkaistaan tulevaisuudessa ja nyt vielä kannattamattomat nelostyypin ydinvoimalat poistavat ongelman lähes kokonaan. Kun oli kyse aurinko- tai tuulivoimasta, silloin uskoa tulevaisuuden tuomiin muutoksiin pidettiin perusteettomina. Jännää.
Kirja hehkuttaa ydinvoiman puolesta, ja siinä nostetaan heti ensimmäiseksi esimerkiksi Kanadan Ontarion energiapäätökset. "Huhtikuussa 2014 ... viimeinen jäljellä oleva hiilivoimala poltti viimeisen hiilieränsä ... [Ontarion] lainsäädäntöelimissä kaavaillaan lakia, joka tekisi hiilen poltosta pysyvästi laitonta." Kirjassa "epäillään" syyksi kasvanutta ydinvoimatuotantoa, mutta asia ei liene aivan noin yksioikoinen. Provinssissa on nimittäin rakennettu viime vuosina useita kaasua ja öljyä polttavia voimaloita, ja osa vanhoista hiilivoimaloistakin voidaan ottaa takaisin käyttöön, jahka ne on muunnettu polttamaan muita materiaaleja. Ja mitä niihin itse Ontarion ydinvoimaloihin tulee: kirjassa mainittu vastikäinen ydinenergian tuotannon roima lisäys voidaan nähdä myös ennakointina sille, että useita reaktoreita tullaan ajamaan alas vuosikymmenen loppuun mennessä. Niitä huolletaan vuosien ajan, ja sillävälin muilla laitoksilla on kyettävä kompensoimaan tuotannon menetys. Ontario luopui vuonna 2013 kahden uuden reaktorin rakennusaikeista, ja keskittyy nyt vanhojen ja toimivien laitosten iän jatkamiseen.
"Vihreät poliitikot eivät kehota meitä seuraamaan Ontarion viitoittamalla tiellä", huomauttaa kirja. Niin, eiköhän meidän kuitenkin kannata tehdä aivan omat ratkaisut.
Lukijan kannattaa suhtautua kirjan väitteisiin skeptisesti ja tarkistaa faktat. Heti perään kannattaa sitten pohtia omaakin energiavakaumusta, oikein kunnolla.
Summa summarum: Tämä kirja nostaa ydinvoimakissan pöydälle todella hyvästä syystä. Mutta ei se ole sellainen viisisilmäinen pimeässä loistava verenhimoinen mutanttikatti jolla lapsia pelotellaan. Kissi on yllättävän säyseä, muttei välttämättä mikään kaikelta pelastavalta enkeli. Myös sen hiekkalaatikossa on putsattavaa.
Janne M. Korhonen ja Rauli Partanen:
Uhkapeli ilmastolla - vaarantaako ydinvoiman vastustus maailman tulevaisuuden?
Etenkin kylmän sodan aikaan kuuluisaksi tullut ns. Tuomiopäivän kello on edelleen käynnissä, ja sitä hilattiin tänään kaksi minuuttia eteenpäin. Nyt se on kolme minuuttia vaille puolenyön, eli hetken, jolloin ihmiskunta tuhoaisi itse itsensä.
Kellon viisareita vääntäää amerikkalainen yditutkijoiden tiedotuslehti Bulletin of the Atomic Scientist, joka otti Chicagon yliopistossa sijaitsevan kellotaulun käyttöön vuonna 1947 osoittamaan sitä, kuinka lähellä koko ihmiskunnan tuhoava ydinsota on. Nyttemmin itsetuhoon on otettu huomioon muitakin seikkoja kuin globaali ydinsota.
Näin oli esimerkiksi tällä kerralla: ryhmän johtaja Kennette Benedict kertoi syiksi viisarin siirtämiseen ilmastonmuutoksen vakavuuden, maailman ydinaseiden modernisoinnin niiden hävittämisen sijaan sekä maailmanpolitiikassa lisääntyneen jännityksen.
Tätä lähempänä puoltayötä kello on ollut vain kerran, vuonna 1953, kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilpailivat keskenään vetypommin kehittämisessä.
68 vuotta kellopeliä
Kun kello ottiin käyttöön kesäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1947, asetettiin se osoittamaan hetkeä seitsemän vaille puolenyön, siis klo 23:53. Sen jälkeen kellonaikaa on muutettu 21 kertaa, viimeksi tammikuussa 2012, jolloin viisaria siirrettiin minuutilla eteenpäin aikaan 23:55.
Hetkelliset ajankohtaiset jännitteet tai tapahtumat eivät vaikuta viisarien asentoon, vaan Bulletin of the Atomic Scientists -julkaisun “Tiede- ja turvallisuuslautakunta” kokoontuu kahdesti vuodessa keskustelemaan olisiko kellonaikaa syytä muuttaa. Jotta tuomiopäivän kello ei menettäisi arvoaan, muutetaan sen asentoa vain painavista syistä ja harvoin.
Kauimpana isoviisari on ollut pystyasennosta vuonna 1991, kun START-sopimuksen syntymisen liennytys sai kellon ottamaan takapakkia asentoon 23:43.
Kelloa pidetään myös hieman synkkämielisenä ja pessimistisenä, mutta siihen on looginen syynsä: lautakunnan toimeksiantona on ottaa huomioon synkkiä tulevaisuuskuvia ja teorettista mahdollisuutta niiden toteutumiseen; miellyttäviä tai muuten positiivisia maailmanloppuja ei juuri ole. Toisaalta kannattaa ottaa huomioon se, että esimerkiksi ilmastonmuutoksen aikaansaama uhka ei ole yhtä dramaattinen kuin vaikkapa ydinsodan tuhot. Niinpä jos kello näyttäisi joskus puoltayötä, osoittaisi se lähinnä apokalypsin olevan täysin mahdollisen.
Saab JAS 39 Gripen
Lockheed Martin F-35 Lightning II
Eurofighter Typhoon
Dassault Rafale
Boeing F/A-18 Super Hornet
