Usvaa aamuilmassa Jari Mäkinen Su, 11/10/2015 - 11:19
Aamuista usvaa
Aamuista usvaa

Päivän kuvaRuotsalainen Nicklas Malmsjö testaili vanhoja objektiiveja uudella järjestelmäkamerallaan Jonköpingin luona Ruotsissa jokunen vuosi sitten ja nappasi tämän mainion kuvan maan pinnassa makaavasta usvakerroksesta.

Syysaamut ovat yleensä hieman sumuisia, kun ilmankosteus on hieman normaalia suurempi ja lämpötila laskee yöllä sekä pysyy aamulla varsin alhaisena. Sumu on itse asiassa pilvi, mutta se on vain muodostunut matalalle ja koskettaa usein maata.

Sumua syntyy, kun ilmassa oleva näkymätön vesihöyry tiivistyy pieniksi pisaroiksi. Tiivistyminen alkaa, kun ilma on tarpeeksi kylmää ja kosteaa: ilman kyllästystila vesihöyryn suhteen riippuu lämpötilasta.

Kun saavutetaan kastepiste, eli lämpötila, jossa ilman (tai yleensä vesihöyryä sisältävän kaasun) suhteellinen kosteus on 100 %, alkaa vesihöyry tiivistyä pisaroiksi. Täsmälleen ottaen silloin kaasu on vesihöyryn kyllästämää, jolloin haihtuminen ja tiivistyminen ovat tasapainossa. 

Se, miten aamu-usva käyttäytyy, riippuu paineen, lämpötilan ja ilmankosteuden välisestä tasapainosta, mutta yleensä lämpötila päivän noustessa kohoaa ja samalla kastepiste nousee, jolloin usva häviää. Toisaalta sumun syntymistä on helppo ennustaa seuraamalla kastepisteen ja lämpötilan välistä suhdetta.

Jos esimerkiksi lämpötila laskee kohti kastepistettä, on selvää, että vähän ajan kuluttua usva ilmestyy näkyviin. Kastepiste voidaan määrittää kätevästi vaikka kotona kostutettuun kankaaseen kiedotun lämpömittarin avulla (veden haihtuminen kankaasta jäähdyttää mittarin kastepisteen lämpötilaan). 

Sumu voi muodostua myös muilla tavoilla, riippuen jäähtymisen tapahtumistavasta. Joskus se vedeksi tiivistymisen sijaan härmistyy jääkiteiksi. Sitä esiintyy harvoin pakkasasteilla -2 – -15 C:ssä, koska silloin sumupisarat jäätyvät ja satavat lumena. Yli -15 asteen pakkasessa yleistyvät jääsumut, jotka muistuttavat koostumukseltaan untuvapilviä. Enimmäkseen napa-alueilla esiintyvää jääsumua syntyy yli -35 asteen pakkasessa. Sumua esiintyy maailmassa eniten Newfoundlandin tienoilla maalla ja merellä.

Sumua voidaan myös luokitella: jos näkyvyys on alle 1 km, on kyseessä sumu, mutta mikäli näkyvyys on parempi, on kyseessä utu. Jos sumussa ei näe minnekään, on kyseessä hernerokkasumu, mutta se ei ole virallinen termi...

Sumuinen kaari syysaamuna

Sumukaari
Sumukaari

Päivän kuva

Syksy on aamusumujen aikaa. Siinä missä kesäistä taivasta koristaa usein iltapäiväkuuron väistyessä kirkasvärinen sateenkaari, syysaamuna kannattaa kurkistella taivaalle sumukaaren toivossa.

Sumukaari syntyy samalla tavalla kuin sateenkaari – eli auringonvalon taittuessa ja heijastuessa vesipisaroissa – mutta se on harvinaisempi ilmestys, sillä auringonpaiste ja sumu eivät ole kovin yleinen eivätkä etenkään pitkäikäinen yhdistelmä. 

Sumukaari näkyy sateenkaaren tavoin Auringon vastapisteen ympärillä. Sateenkaaren värit ovat sitä kirkkaammat mitä isommissa pisaroissa valo taittuu ja heijastuu. Sama sääntö pätee myös toiseen suuntaan: pisaroiden koon pienentyessä värit haalistuvat. 

Sumu muodostuu sateen tavoin vesipisaroista, mutta ilmassa leijuvat pisarat ovat usein niin pieniä – läpimitaltaan alle 0,05 millimetriä – että sumukaari on yleensä pilvenvalkoinen. Toisinaan voi nähdä kaaren toisessa reunassa korkeintaan aavistuksen sinertävästä ja toisessa reunassa punaisesta väristä. 

Oivalliset olosuhteet sumukaaren näkymiseen ovat korkeahkolla paikalla, jolta avautuu näkymä sumun verhoamaan, alempana olevaan maisemaan. Tietysti edellytyksenä on myös selän takaa tuleva auringonpaiste. Onnenkantamoinenkaan ei ole haitaksi, sillä Aurinko saa sumun katoamaan nopeasti: on oltava oikealla paikalla oikeaan aikaan.

Päivän kuva 29.4.2013: Meri savuaa

Sumua syntyy silloin, kun ilman lämpötila laskee kastepisteeseen ja kosteus saavuttaa kyllästystilan. Kylmä ilma voi sisältää vesihöyryä vähemmän kuin lämmin, joten lämpötilan laskiessa ilman suhteellinen kosteus kasvaa. Kun se saavuttaa sadan prosentin arvon, vesihöyry alkaa tiivistyä pieniksi vesipisaroiksi, jotka näkyvät sumuna. Kun talvella jäästä vapaan meren ylle virtaa kylmää pakkasilmaa, haihtuminen suhteessa lämpimämmästä vedestä voimistuu ja jäähtyessään vesihöyry tiiviistyy sumuksi. Silloin näyttää aivan siltä kuin merestä nousisi savua: siitä nimitys merisavu. Näkyvyys on merisavussa yleensä hyvin huono. Merisavua esiintyy yleisimmin marras-tammikuussa, mutta se voi kietoa rannikkoseudut tiheään vaippaansa myöhään keväälläkin.