tiedonvälitys

Päivän kuvassa on tänään palasiksi laitetut postikärryt Berliinin tiedonvälitysmuseossa. Saksan pääkaupungissa on paljon nähtävää, mutta entinen postimuseo on vahva tarjokas viihtymiskohteeksi kaikille tieteestä ja tekniikasta kiinnostuneille.

”Kesällä Aivan kaupungin keskustassa, Leipziger Straße 16:ssa, vain lyhyen kävelymatkan päässä Checkpoint Charlielta sijaitsee entinen Reichspostmuseum, Saksan postimuseo.

Museo on ollut vuodesta 1872 alkaen postikäytössä olleessa jykevässä rakennuksessa, jonka eteisaulaan voi hyvin kuvitella ammoiset palvelutiskit, joissa otettiin vastaan paketteja ja myytiin kirjekuoria. Museoksi rakennus muutettiin aivan 1800-luvun lopussa, jolloin Saksan uudistushenkisessä valtakunnassa katsottiin postilaitoksen olevan oman museonsa väärti. Siellä esiteltiinkin paitsi postin historiaa, niin myös sitä, miten 1900-luvun alun postilaitos toimi kaikkine uusine laitteineen ja vempeleineen.

Toisen maailmansodan lopputiimellyksessä museo tuhoutui varsin perusteellisesti koko Berliinin keskustan tavoin, ja sodan jälkeen siitä tuli Itä-Saksan postimuseo. Saksojen yhdistyttyä siitä päätettiin tehdä uusi valtakunnallinen postimuseo yhdistämällä siihen Frankfurtissa ollut Länsi-Saksan uusi postimuseo, ja paikka avautui perusteellisen remontin jälkeen maaliskuussa 2000 uutena Tiedonvälitysmuseona; saksaksi nimi on ytimekkäästi Museum für Kommunikation.

Nyt museo on mielenkiintoinen kokoelma historiaa ja nykypäivää. Eteisaulassa ottaa vieraat vastaan kolme robottia, jotka kertovat talon tarinaa, esittelevät sen näyttelyosastoja ja selittävät tiedonvälitystä laajemminkin – jos niitä vain jaksaa kuunnella pitkään.

Kahdessa kerroksessa on esillä saksalaiseen tyyliin hyvässä järjestyksessä ja esimerkillisesti dokumentoituina mitä erilaisimpia tiedonvälitykseen liittyviä laitteita. On morsetuskoneita, puhelimia, radioita, televisioita ja luonnollisesti varsin paljon postiasiaa frankeerauskoneista postinkantajien torviin, kirjepaperiautomaatista avaruudessa käyneeseen pikapakettiin. Jännintä tässä osastossa ovat varmaankin erilaiset putkipostisysteemit ja pieni, toimiva putkipostitorvisto, jolla voi lähettää terveisiä toiselle puolelle hallia.

Koko museon upein esine on katosta roikkuva, otsikkokuvassakin oleva palasiksi hajotettu postivaunu. Se on kuin kolmiulotteinen, luonnollisen kokoinen räjäytyskuva, jota pääsee katsomaan eri puolilta. Bonuksena on luonnollisesti se, että kyseessä on oikea vanha postivaunu.

Museon yläkerrassa on vaihtuva näyttely, joka kesäkuun alussa kertoi tietokonepeleistä. Pelaamista ja kipua esittelevä näyttely oli niin interaktiivinen, että sieltä oli vaikea irrottautua jatkamaan matkaa Berliinissä. Mutta nyt tätä ongelmaa ei ole, sillä näyttely päättyi nyt kesäkuun lopussa.

Kellarissa on vielä aarrekammio, missä on salamyhkäisessä, pimeässä salissa erilaisia ennen kaikkea postiin liittyviä historiallisia harvinaisuuksia. Esineet ovat lasitolppien sisällä ja tolpat alkavat selittää esineen tarinaa niiden eteen tullessa. Sali on erittäin mainiosti tehty, ja siellä on muutamia yllätyksiäkin, kuten puhuva postikortti 1900-luvun alusta.

Museopuodissa on vielä hyvä valikoima tiedonvälitysaiheista kirjallisuutta, joskin valitettavasti pääosin saksaksi. Museon tekstit ja opasteet ovat onneksi myös englanniksi, joten ex-postimuseossa käydessä muß mann nich nur Deutsch sprechen.

Tiedetuubin tiedekiinnostavuuskartta

Tagit

tiedemuseo

tiedekeskus

Berliini

tiedonvälitys

putkiposti

posti

päivän kuva

Päivän kuva Tänään vuonna 1814 otettiin eräs suurimmista askelista tiedonvälityksen historiassa, kun ensimmäisen kerran sanomalehteä alettiin painaa höyryvoimalla. Kun aiemmin lehtiä oltiin painettu käsikäyttöisin painokonein, pystyttiin höyrykoneen voimalla lehtiä suoltamaan ulos niin suuria määriä, että hinta putosi ja lehdestä tuli nopeasti massamedia.

Kyseinen lehti oli The Times Lontoossa. Vuonna 1785 perustettua ja kolme vuotta myöhemmin The Times -nimen ottanutta lehteä painettiin vuonna 1815 höyryvoimalla uskomattomat lähes 5000 kappaletta vuorokaudessa ja sen hinta oli kuusi penceä (tuolloiset Englannin rahayksiköt olivat tavattoman monimutkaisia, mutta kuusi penceä oli kätevä summa, koska oli olemassa kuuden pencen kolikko), eli nykyrahassa noin £1,44 (siis noin kaksi euroa).

Timesin painokoneen, mistä tehty piirros on siis päivän kuvassa, olivat suunnitelleet saksalaiset insinöörit Friedrich König ja Andreas Bauer, jotka jäivät historiaan suurnopeuspainokoneiden kehittäjinä.

Olennaista tarinassa on tekniikan lisäksi myös se, että The Times oli tuolloin selvästi kilpailijoitaan Morning Postia, The Morning Chroniclea ja The Morning Heraldia modernimpi ja liberaalimpi, kiitos sitä johtaneen John Walterin. Hän uskalsi sijoittaa ensimmäisenä uudenlaiseen painokoneeseen, jonka avulla lehteä voitiin painaa paitsi enemmän ja nopeammin, niin myös lehden painaminen voitiin aloittaa illalla myöhemmin. Näin lehden uutiset olivat tuoreempia.

The Timesin levikki (ja suosio sekä sen tekemä voitto) nousivat kohisten. Näin sanomalehdistöstä alkoi muotoutua eräs voittoisimmista liiketoiminta-aloista ja sen johdosta suuret mediatalot nyt kipristelevät vaikeuksissaan, kun sähköisessä maailmassa tuotto ei ole enää samaa luokkaa kuin aikaisemmin paperilehtiaikaan (vaikka enää lehtiä ei höyryvoimalla ole painettukaan).

1800-luvulla The Timesin suosion kasvussa auttoi myös se, että Walter palkkasi päätoimittajaksi Thomas Barnesin vuonna 1816, ja hän käytti uutta tekniikkaa täysimittaisesti hyväkseen. Hänen johdollaan lehti alkoi myös analysoida maailman uutisia ja tapahtumia sen sijaan, että olisi vain kertonut niistä – tässä mielessä monet mediat etenkin internetissä ovat hypänneet takaisin 1800-luvun alkuun, sillä jutuissa yhä harvemmin analysoidaan ja pohditaan mitään.