ilmastomuutos

Mari, metaani ja puut – Akatemiapalkinto 2018

Suomen Akatemia palkitsee vuosittain ansioituneita tutkijoita akatemiapalkinnoin. Tänä vuonna palkinnon tieteellisestä rohkeudesta sai akatemiatutkija Arri Priimägi Tampereen yliopistosta ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta palkittiin akatemiatutkija Mari Pihlatie Helsingin yliopistosta. Priimägin tutkimuskohteena on valo ja sen vuorovaikutus eri materiaalien kanssa. Pihlatie tutkii maaperän, kasvien ja ilmakehän välistä vuorovaikutusta. Palkinnot luovutettiin tutkijoille viime keskiviikkona 6.2.2019.

 

Mari Pihlatien tärkein ja näkyvin tutkimuskohde on puiden rooli metaanin tuottajina. Kyseessä on monitieteinen kokonaisuus, jossa yhdistyvät maaperän biokemia, kemia, fysiikka ja mikrobiologia, kasvien biokemia ja fysiologia sekä ilmakehän fysiikka ja kemia.

”Meitä kiinnostaa, mikä on boreaaliseen eli pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen kuuluvien metsien rooli kasvihuonekaasujen nieluna ja lähteenä. Puut metaanin lähteinä ovat uusi tutkimusala. Aiemmin luultiin, että metaania syntyy ainoastaan hapettomissa oloissa, kuten boreaalisilla soilla. Tutkimusryhmäni kuitenkin havaitsi, että kaikki boreaalisen vyöhykkeen puut tuottavat metaania”, Pihlatie kertoo.

Pihlatien tutkimuksessa ovat vahvasti esillä erilaiset takaisinkytkennät. Kasvi vaikuttaa maaperän prosesseihin, maaperä vaikuttaa kasvien toimintaan, ja ilmakehä vaikuttaa maaperän ja kasvien vuorovaikutukseen. Havainnoimalla ilmakehän koostumusta ja esimerkiksi kasvihuonekaasujen pitoisuuksien muutosta, saadaan selville maaperän ja kasvien toimintaa kuten hiilen sidontaa, kasvihuonekaasujen sidontaa tai -päästöjä.

Pihlatie on kehittänyt luotettavia ja aiempaa vertailukelpoisempia mittauksia kasvihuonekaasujen arviointiin. Työ on ollut kansainvälisesti merkittävää. Pihlatie on osallistunut aktiivisesti ICOS-tutkimusinfrastruktuurin (Integrated Carbon Observation System) mittausprotokollien työstämiseen. ICOS on luomassa kansainvälistä standardia kasvihuonekaasujen havainnointiin.

Pihlatie on onnistunut erinomaisesti tuloksista tiedottamisessa: hän on kirjoittanut useita yleistajuisia artikkeleita ja antanut haastatteluja ilmastonmuutoksen vaikutuksista soihin ja turvemaihin sekä metsiin. Parhaillaan Pihlatie on akatemiatutkija (2015–2020). Hänelle on myös myönnetty Euroopan tutkimusneuvoston ERC Starting Grant kaudelle 2018–2023.

Juttu ja video ovat Suomen Akatemian tuottamia.

"Nyt toimintaa, idiootit!"

Ma, 10/08/2018 - 16:33 Toimitus

Tänään julkistetun hallitustenvälisen ilmastopaneelin tuoreen raportin tiimoilta voisi sanoa kuten Greenpeacen Kaisa Korhonen totesi BBC:n jutussa: "Tutkijat kenties haluaisivat kirjoittaa isoilla kirjaimilla 'TOIMIKAA NYT, IDIOOTIT', mutta heidän täytyy sanoa sama tosiasioin ja numeroin".

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change) IPCC:n tuoreen Global Warming of 1.5 °C -erikoisraportin mukaan maapallon lämpötila on jo noussut noin asteella esiteollisesta ajasta. Mitä tulevaan tulee, niin viesti on hyvin selvä: jos lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia, 1,5 asteen raja ylitetään vuosisadan puoleen väliin mennessä.

Rajan ylittäminen aiheuttaisi merkittäviä riskejä sekä ihmisille että luonnolle.

Vaaditaan nopeita päästövähennyksiä, jotta maapallon lämpötilan nousu voidaan rajoittaa 1,5 asteeseen. Globaalit päästöt on käännettävä uralle, jossa nettopäästöt laskevat nollaan vuosisadan puoliväliin mennessä.

Näin todetaan raportissa, joka viimeisteltiin viime viikolla Etelä-Koreassa järjestetyssä viikon mittaisessa kokouksessa, johon osallistui IPCC:n jäsenmaiden hallitusten edustajia ja raportin laatineita tutkijoita.

"Fossiilisen hiilen päästöt ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu ei ole taittunut. Mikäli emme tee nopeita toimenpiteitä kaikilla toimialoilla, 1,5 asteen kriittinen raja ylitetään vuosisadan puoleen väliin mennessä, jolloin myös lämpenemisen aiheuttamat vaikutukset ovat vakavampia", sanoo Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja Suomen IPCC-työryhmän puheenjohtaja Juhani Damski Ilmatieteen laitoksen tiedotteessa.

1,5 asteen tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavan muutoksen mittakaava on ennennäkemätön: päästövähennyksiin tähtääviä toimia on tehtävä kaikkialla yhteiskunnassa ripeästi ja kauaskantoisesti.

Päästövähennykset eivät yksin riitä lämpötilan nousun taltuttamiseksi, vaan hiilidioksidia on pystyttävä poistamaan ilmakehästä muun muassa hiilinielujen sekä hiilidioksidin talteenoton keinoin. Hiilidioksidin poistamista ilmakehästä tarvitaan sitä enemmän, mitä hitaammin päästöjä vähennetään. Hiilidioksidin poistokeinoihin liittyy kuitenkin suuria epävarmuuksia ja riskejä.

Raportti antaa selkeän viestin siitä, että ilmastopolitiikan kunnianhimoa on nostettava, mikäli halutaan Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti pyrkiä kohti 1,5 asteen tavoitetta ja vähentää ilmaston lämpenemiseen liittyviä riskejä. Tähän mennessä Pariisin sopimuksen alla annetut kansalliset päästövähennyslupaukset eivät riitä rajoittamaan lämpötilan nousua 1,5 asteeseen.

Raportin tulokset ovat tärkeä tieteellinen näkökulma Katowicen ilmastoneuvotteluihin joulukuussa, käynnissä olevaan Talanoa-vuoropuheluun sekä Pariisin sopimukselle annettujen päästövähennyssitoumusten päivittämiseen vuoteen 2020 mennessä.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen tukee monia kestävän kehityksen tavoitteita, esimerkiksi makean veden saatavuutta. Hillintätoimet on kuitenkin suunniteltava paikalliset olosuhteet huomioiden, jottei esimerkiksi maankäyttö vaaranna ruokaturvaa tai puhtaan veden saantia.

Taustatietoa IPCC:stä ja 1,5 asteen raportista

Keskilämpötilan 1,5 asteen nousulla verrattuna esiteolliseen aikaan on merkittäviä vaikutuksia elämään maapallolla. Raportissa käydään läpi näitä vaikutuksia verraten niitä kahden asteen keskilämpötilan nousuun. Raportissa käsitellään päästöpolkuja ja keinoja, joilla lämpeneminen on mahdollista rajoittaa 1,5 asteeseen. Lisäksi arvioidaan ilmastotavoitteiden ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden yhtymäkohtia.

Raportti vastaa Pariisin ilmastokokouksessa IPCC:lle esitettyyn pyyntöön tarkastella 1,5 asteen tavoitteeseen liittyviä seikkoja. Maailman maat sitoutuivat Pariisin ilmastosopimuksessa tavoitteeseen pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa verrattuna esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen.

IPCC tukee ilmastopoliittista päätöksentekoa

IPCC:n eli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin tavoitteena on analysoida tieteellisesti tuotettua tietoa ilmastonmuutoksesta kansallista ja kansainvälistä päätöksentekoa varten.

Ilmastopoliittisen päätöksenteon tueksi IPCC valmistelee ilmastonmuutosraportteja tutkijaryhmissä. Ryhmät keräävät ja arvioivat julkaistua tieteellistä tietoa ilmastonmuutoksesta, sen vaikutuksista ja hillitsemismahdollisuuksista sekä siihen sopeutumisesta. IPCC ei siis tee uutta ilmastonmuutostutkimusta, vaan analysoi ja kokoaa yhteen olemassa olevaa tieteellistä tietoa. Se ei myöskään ehdota ilmastopoliittisia vaihtoehtoja.

Suomessa IPCC-työstä vastaa ympäristöministeriön asettama IPCC-työryhmä, joka kokoaa yhteen alan tutkijat ja eri ministeriöiden edustajat.

IPCC:n kuudennen arviointiraportin (Sixth Assessment Report, AR6) sarjaan kuuluvat nyt julkaistun Global Warming of 1.5° C -erikoisraportin (SR15) lisäksi kaksi erikoisraporttia, menetelmäraportti, kolmiosainen 6. arviointiraportti ja sen synteesiraportti.

*

Juttu on Ilmatieteen laitoksen tiedote vain hieman edioituna. Kuvat ovat Ilmasto-oppaasta, paitsi otsikkokuva, joka on WMO:n Flickr-arkistossa oleva Romeo Ibriševićin kaunis otos auringonlaskusta Bobovicajärvellä Samoborissa.

Video: Katso itse, miten planeettamme kuumenee

Kerroimme jo pari viikkoa sitten mittaustiedoista, joiden mukaan viime vuosi oli mittaushistorian lämpimin. 

Nyt myös Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) kertoo samaa tuoreessa raportissaan ja sen tueksi Nasa julkaisi yllä oleva videon, joka näyttää miten lämpötila on noussut varsin rajusti viimeisen vuosisadan aikana.

Globaali maan ja merenpinnan lämpötila oli viime vuonna 0,83 astetta korkeampi kuin vertailukauden 1961–1990 keskiarvo. Lämpötilat olivat yli asteen esiteollista aikaa korkeammalla.

Viisitoista mittaushistorian lämpimintä vuotta on ollut 2000-luvulla.

"Vuosi 2016 oli monella tapaa äärimmäisyyksien vuosi, mutta lämpötilat kertovat vain osan tarinasta", WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas toteaa.

"Viime vuonna myös hiilidioksidi- ja metaanipitoisuudet ilmakehässä saavuttivat uudet ennätysluvut ja vuoden aikana monessa paikassa koettiin äärisääilmiöitä, jotka aiheuttivat suuria sosio-ekonomisia häiriöitä ja tappioita."

Taalas muistuttaa, että ilmastonmuutoksen kanssa meidän on elettävä vielä useita vuosikymmeniä.

"Tulee muistaa, että hiilidioksidi pysyy ilmakehässä vuosisatoja ja merivedessä, jota se happamoittaa, vielä pidempään." Hiilidioksidipitoisuuden on ylittänyt 400 ppm:n tason Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n Global Atmosphere Watch -verkosto (GAW) kuuluvilla asemilla. Tuon tason ylittymistä pidetään merkittävänä symbolisena rajapyykkinä.

"Arktinen alue lämpenee kaksinkertaisella vauhdilla maapallon keskiarvoon nähden. Muutokset arktisilla alueilla aiheuttaa muutoksia esimerkiksi merivirtoihin ja sääilmiöihin muualla maailmassa. Meidän tulee kiinnittää myös huomiota ikiroudan sulamiseen ja sieltä mahdollisesti ilmaan pääseviin metaanipäästöihin", Taalas toteaa WMO:n tiedotteessa, josta myös Ilmatieteen laitos kertoo tiedotteessaan.

Merijään määrä ennätysvähäinen

Toisen raportin mukaan (Nasan tietoihin perustuva, Yhdysvaltain kansallisen lumi- ja jäätietokeskuksen tekemä raportti) maailman merillä olevan jään määrä on parhaillaan vähäisempi kuin todennäköisesti tuhansiin vuosiin. Joka tapauksessa jäätä on selvästi vähemmän kuin sinä aikana, kun jään määrää on mitattu satelliitein vuodesta 1978 alkaen.

Etenkin marras- ja joulukuussa jäätä oli tavattoman vähän niin pohjoisessa kuin etelässäkin, mutta nyt tilanne on hieman lähestynyt keskimääräistä. Osasyynä tähän voi pitää vuosi sitten voimissaan ollutta El Niño -ilmiötä, mutta vastaavia on ollut aikaisemminkin, joten se pelkästään ei selitä kehitystä.

Alla on paljon puhuva kuvaaja jään määrästä:

Globaali merijään määrä

Lähes reaaliaikaisia tuloksia kuvaajina voi katsoa myös kätevästi täällä: http://nsidc.org/arcticseaicenews/charctic-interactive-sea-ice-graph/

Se on virallista: heinäkuu oli kuumin koskaan mitattu kuukausi

Ti, 08/16/2016 - 09:17 Jari Mäkinen

Viime kuun maailmanlaajuiset lämpötilamittaustiedot on julkistettu, ja ne näyttävät taas kerran hurjilta: heinäkuu 2016 oli kuumin koskaan mitattu kuukausi maapallolla.

NASAn juuri julkaisemien tuoreimpien mittaustietojen mukaan heinäkuu oli 0,84°C keskimääräistä kuumempi, ja jätti taakseen vuoden 2011 heinäkuun, joka oli "vain" 0,74°C keskimääräistä lämpimämpi.

Keskimääräinen tarkoittaa tässä mittaustietoja vuodesta 1880 alkaen, mikä luonnollisestikin on vain pieni väläys koko planeettamme historiaan. Ammoisina aikoina on ollut kuumempaakin, mutta nyt huolestuttavaa on lämpenemisen nopeus. 

Tilastossa on myös satunnaisesti kuumempia ja lämpimämpiä kuukausia, mutta tilanne nyt on erityinen myös siksi, että kyseessä oli jo kymmenes perättäinen kuukausi, joka oli tilastojen kuumin kuukausi. Onkin hyvin todennäköistä, että myös koko vuodesta 2016 tulee (mittaus)historian kuumin.

Osasyy viimeaikaisiin ennätyksellisiin lämpötilamittauksiin on ollut viime viime vuoden lopusta alkaen vaikuttanut El Niño -ilmiö, mutta se on jo hiipunut, eikä se ole ollut enää nyt nostamassa lämpötilaa.

Sitä on seuraamassa Tyynellä valtamerellä nyt La Niña -ilmiö, vähän kuin päinvastainen El Niño, mutta viime aikoina  La Niña -ajat ovat olleet miedompia ja miedompia – todennäköisesti ilmastonmuutoksen vuoksi.  La Niña voi kuitenkin katkaista nyt ennätyslämpötilojen ketjun, tosin vain väliaikaisesti.

Vaikka Suomessa hytistäänkin nyt tavanomaista viileämmässä säässä, paahtuvat esimerkiksi Lähi-Itä ja Intia tavanomaista kuumemmassa.

Heinäkuu on tyypillisesti vuoden kuumin kuukausi, koska se osuu enemmän maapintaa sisältävän pohjoisen pallonpuolen kesäaikaan. Eteläisellä pallonpuolella on tällä hetkellä kevättä kohti kallistuva talvi, joka keskistä Chileä lukuun ottamatta on ollut olennaisesti normaalia leudompi. Pohjoisella napa-alueella lämpötilat ovat olleet huomattavasti yli keskiarvon, paitsi osassa Siperiaa.

Pohjoisen lämpötilat huolestuttavia

Nyt julkistetut tilastot eivät ole yllättäviä, sillä havainnot ovat olleet selviä jo jonkin aikaa. Erityisen hälyttäviä lämpötilamittaukset ovat olleet Arktiksessa: esimerkiksi Siperiassa, Jäämereen laskevan Jeniseijoen suulla mittari näytti kesäkuun 13. päivä hämmästyttävää 36,6°C:n lämpötilaa.

Kyseessä on toki vain yksittäinen luku, mutta vastaavia ennätyksiä on rikottu muuallakin. 

Jääpeitteen laajuudessa – tai sen pienuudessa – ei ole nyt rikottu ennätyksiä, joskin luvut ovat lähellä ennätyksellisiä. Heinäkuussa Arktiksen jääpeitteen laajuus oli 8,13 miljoonaa neliökilometriä, mikä on kolmanneksi pienin satelliittimittauksilla saatu luku. Vuosina 2001 ja 2012 luku oli vielä pienempi. 

Heinäkuisen jääpeitteen ala on pienentynyt viime aikoina 7,3% vuosikymmenessä.

Korkeammat ilman ja meren lämpötilat pohjoisessa saavat aikaan epävakaisuutta Pohjois-Euroopan säässä ja kiihdyttävät osaltaan lämpenemistä, kun Siperian metaanivarastot tihkuvat ilmaan, jääpeitteen valonheijastuskyky pienenee, merivirrat muuttavat kulkuaan ja jään sekä lumen tärkeä rooli ilmaston vakauttajana vähenee.